Isänpäivän suklaakakku

Askarreltiin eilen poikain kanssa kakku lasten iskälle. :) Pojat hoitivat koristelupuolta ja minä vastasin leipomisesta. Sotkeuduin minä vähän siihen koristeluunkin; ei olisi pitänyt, lopputulos olisi ollut paaaljon nätimpi ilman mun puuttumistani! Tuossa yläkuvassa on kakku silloin kun se oli kauneimmillaan, ennen kuin olin ehtinyt tursotella kummallisen valkosuklaapötkäleen keskelle kakkua. Mutta ei se näkö vaan se maku!  Se oli kuulkaa kohdallaan!

Päivänsankarin toiveena oli suklaakakku. En ole eläissäni semmoista tehnyt joten jollain simppelillä reseptillä piti päästä liikenteeseen. Valion sivulta löytyi sacherkakun ohje ja se vaikutti semmoiselta joka aloittelevalta suklaaleipuriltakin voisi luonnistua. Ja luonnistuihan se. Hankalimmat kohdat tässä olivat suklaan sulattaminen ja se että lämpötilaa piti käydä vaihtamassa hieman pienemmälle kun kakku oli paistunut puoli tuntia. 

Leikkasin suklaasta Skandinavian! Ihan vahingossa! Siinä on Ahvenenmaakin! (Vaan missä on Tanska? Islanti ei mahtunut kuvaan.)

 

Suklaakakun pohja

• 200 g voita
• 200 g suklaata
• 4 munaa
• 2 dl sokeria
• 2,5 dl vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte

• 300 g aprikoosimarmeladia

Kuorrutus

• 100 g suklaata
• 1 tl voita
• 0,5 dl kevytkermaa

Kakkutaikina oli helppo tehdä; sokerit ja munat vaahdoksi, sekaan jauho-leivinjauheseos varovasti käännellen ja sama suklaa-voiseokselle. Taikina leivinpaperilla vuorattuun rengasvuokaan ja uuniin, Ensin puoleksi tunniksi 175 asteeseen ja sen jälkeen vielä lempeämpää paistelua 150 asteessa 40 minuutin ajan. Kakku uunista ulos ja jäähtymään.

Tuunausta kostutuksella

Hiukan jännitti saankohan kakun leikattua nätisti kolmeksi levyksi mutta hyvin se onnistui! Iso sahahampainen leipäveitsi sopi leikkaushommaan oikein hyvin. 

 Alkuperäiseen ohjeeseen ei tullut kostutusta lainkaan, mutta sovelsin hiukan ja tein kostukkeen rommitilkasta, sokerista, appelsiinimehusta ja vedestä. Rommia meillä sattui olemaan koska viime kesänä yritin tehdä mojitoja; niistä tuli kamalan pahoja. Rommia taisi lorahtaa silloin ”vähän” liikaa. Tömäkät mojitot muistissa laittelin rommia varsin varovaisella otteella kattilaan; sokeria reilusti, levy päälle ja sekoittelua.

Tarkoitus oli haihdutella alkoholia pois (ja saada sokeri sulamaan). En tiedä miten tarpeen tuo olisi ollut mutta kun kakunsyöjissä oli pari kolmevuotiasta, ajattelin pelata varman päälle. Sokerihumalassakin on jo ihan tarpeeksi. Kaadoin sekaan appelsiinimehua ja vettä kunnes rommin maku oli ihan mieto.

Kostutin pohjaa hieman rommi-mehuseoksella ja levitin päälle reilun kolmanneksen aprikoosimarmeladista. Seuraava levy marmeladikerroksen päälle, taas hiukan kostuketta ja marmeladit, ja sama vielä kolmannen kerran. Marmeladia jäi vielä myös päällimmäisen kerroksen päälle laitettavaksi.

 

Kuorrute ja koristelut

Suklaakuorrutteen tekeminen ei mennyt ihan putkeen; sulatin suklaata vesihauteessa pienessä kattilassa ja liian isossa haudutusastiassa. Jotenkin suklaan joukkoon onnistui loiskumaan vettä. En siitä aluksi välittänyt; tuleehan kuorrutteeseen joka tapauksessa kermaa, nestettä sekin. 

Kakkua kuorruttaessa kuitenkin roiskahti kuorrutteen sekaan varmaan puolen desin verran vettä; se oli jo vähän liikaa. :/ Onneksi suklaata ja kermaa oli vielä jäljellä joten tein uuden kuorrutteen, tällä kertaa ihan vaan mikrossa suklaat sulatellen. Itse kuorruttaminen ei ollut kauhean siistiä puuhaa, suklaaseos oli tosi juoksevaa ja tahmasi kakkualustankin. Jokseenkin kunnialla sain suklaat kuitenkin kakun päälle ja sitten päästiin koristelemaan. Lapset ripsivät tuommoisia koristepalloja kakun päälle, yksi kerrallaan.

Minulla oli suunnitelmissa tehdä tähän vielä joku elegantti valkosuklaakuviointi mutta se meni täysin mönkään; suklaa oli liian jähmeää ja pursotinpussissa liian iso reikä. No, laitettiin vielä vadelmia kakun päälle, josko ne veisivät huomiota kummallisesta valkoisesta pursotuksesta! xD 

Noin muuten tämä kakku oli kyllä varsin onnistunut herkku! Päivänsankaria ei haitannut kakun kotikutoinen ilme vaan hyvin maistui! :)