"Jotain sinistä" ja satokauden ensihyöky

Olen kovasti odotellu palstan puhkeamista kukkaloistoon. Palstanaapureiden ritarinkannuksia ihaillessa olen kaivannut meidän kukkien sekaan myös jotain sinistä - ja tänään sitä sinistäkin sitten oli!

En ollenkaan tiedä mikä tämä yläkuvan kukkakaunokainen on nimeltään mutta voi että miten nätti se on! Näyttää ihan vesiväreillä maalatulta ja siinä on hauskasti tuollaisia raitoja kukan keskellä. Näyttää melkein kuin se vaihtaisi väriä sen mukaan mistä suunnasta katsoo.

Kukka on osa kesäkukkaseosta jota heittelin unikoiden sekaan keväällä. Hauskoja ylläreitä! Tästä samasta kukasta kukkii nyt myös valkoinen versio. Tämän toisen kuvan sinisen tunnistan; hunajakukkahan se siinä. Samasta siemenseoksesta on hän. Oikein kiva myös!

Ja sitten nämä vakiot, ruiskaunokit! Nekin ovat nyt komeasti kukassa myskimalvan vieressä.

Viikossa palstalla oli muutenkin tapahtunut paljon. Säät ovat olleet tällä viikolla lämpimiä ja sen huomaa. Kesäkurpitsan pienet pötkylät olivat venähtäneet aikamoisiksi haloiksi!

Jee, meille tulee ainakin yksi parsakaali! :D Ehdin jo melkein luovuttaa näiden suhteen kun kirpat tekivät aiemmin tuhojaan. Tämä yksi ensimmäisistä istutuksista selvinnyt yksilö oli tehnyt jo ihan kivan kokoisen kukinnon - antaa hänen kuitenkin vielä kasvaa. Myös myöhemmin istutetut korvaustaimet olivat kasvaneet kivasti - saa nähdä jos niistäkin ehtii tulla satoa. Toivon lämmintä loppukesää!

Niin ja näyttää meillä kukkaan puhkeavan vielä muutakin, meinaan porkkanat. Tänä kesänä purple dragon -lajike tekee mieluummin kukkavartta kuin meheviä porkkanoita. Olisi nätti ja herkullinen porkkana tämä mutta tällä kasvukaudella ei taideta tästä juurikaan porkkanoita saada. No, ei se mitään; nantaiset, white satinit ja yellowstonet ovat tehneet jo oikein nättejä juuria. :)

Salaattina ruuan kanssa tänään: kaikenlaista omalta maalta. Lisäksi paistoin kesäkurpitsaa - tietysti, mitäpä sitä muutakaan tähän aikaan satokautta! :D

Salaattikin on alkuvaikeuksien jälkeen jo syötävän kokoista. Myös herneet, joiden kanssa myös oli alkuhankaluukisa, kukkivat ja ovat tehneet jokusen palonkin. Myös pavuissa oli pikkupapuja! Retiisit ovat olleet luotettavia tänäkin vuonna ja niistä ollaan saatu satoa jot pitkään. Tänään keräsin tosi isoja retiisejä - eivät olleet isosta koostaan huolimatta ollenkaan puisevia vaan oikein mehukkaita ja semmoisia kuin retiisien kuuluukin. :)

Palstan ekat porkkanat ynnä muuta kasvimaalta

Tässä kesässä ihanaa on ollut se että palstapäivinä on voinut puuhata muutakin kuin kantaa vesikannullisia selkä vääränä! Okei, onhan tässä kesässä kasvimaan kannalta kaikenlaista haastettakin ollut (mm. viikkoja myöhässä oleva kasvukausi) mutta kyllä nuo sateet ovat avuksikin olleet. :) Yleensä meillä ei kertakaikkiaan ole ollut kauheasti aikaa vaikkapa kitkemiseen mutta tänä kesänä ollaan sitäkin tehty - ihanhan tässä tuntee itsensä miltei oikeaksi puutarhuriksi! :D

Avomaankurkut ja kesäkurpitsat ja kesän ensimmäinen kehäkukka.

Kasvimaalta ollaan saatu alkukesän satona ruohosipulia ja sipulinvarsia mutta nyt parina viikkona jo kesäkurpitsaakin. Jälleen kerran olen myös huomannut että meillä kesäkurpitsa esikasvatuksesta ei ole vastaavaa hyötyä, sillä suorakylvetty kesäkurpitsa tekee satoa suunnilleen samaan aikaan kuin taimena palstalle tuotu. Ihan näppärää, säästyypähän tilaa taimikasvattamossa. :)

Halloweenkurpitsa harkitsee kukkimista. Ihan rohkeasti vain! Ehdit sitten tehdä kurpitsankin ja kasvattaa sen isoksi! 

Avomaankurkku kukkii mutta halloweenkurpitsa vasta ojentelee nuppujaan. Saa nähdä miten ehtii kurpitsa kasvaa. Viime vuonna saatiin kolmetoistakiloinen "palleroinen".

Porkkanapenkin kanssa ollaan edetty siihen vaiheeseen että kitkeä ei enää juuri tarvitse; sen sijaan harvennetaan. Tänään harvennusporkkanat olivat jo sen kokoisia että otettiin ne saaliina kotiin mukaan syötiin wokissa ne mitä ei raakana naposteltu. Hyviä olivat!

Kylvin taas monenväristä porkkanaa mutta ainuttakaan violettia ei harvennusyksilöihin osunut. Saattoivat violettien siemenet olla vanhentuneita sitten. Aiemmin ovat kasvaneet ihan hyvin nekin.

Kaliforniantuliunikko

Varsinaista kukkaloistoa palstalla ei vielä ole. Yksi kehäkukka on avautunut ja yksi kaliforniantuliunikko. Myskimalvassakin oli kukkia vasta yhdessä oksassa. Mun ikisuosikit eli isotähtiputket kyllä kukkivat jo komeasti mutta odotan kyllä kovasti unikoita, kehäkukkia, ruiskaunokkeja... Vahvoja värejä myös! :)

Tässä isotähtiputkessa on iso kukka!

Palavarakkaus on sentään tuonut värihehkua kukkapenkkiin. Se ei kyllä oikein istu sävyltään mihinkään muuhun mitä kukkapenkissä on, mutta tykkään siitä kyllä silti kovasti. :) Sille voisi seuraksi hankkia jotain kirkkaan keltaista.

Pensaspavut ja erityisesti herneet ovat jälleen kerran harmaannuttaneet hiuksia itämättömyydellään ja mystisellä taimikadolla. Nyt hernekärsäkkäät eivät enää aiheuta samaa tuhoa mitä jokunen vuosi sitten mutta jokin tuntuu katkovan pieniä herneentaimia. :/

Epäilen että muurahaiset saattaisivat tähän olla tavalla tai toisella syypäitä. Ollaan tehty herneille uusintäkylvöjä varmaan kolme tai neljä kertaa ja vasta nyt näyttää siltä että hernepenkeissä kasvaa enemmän kuin pari hassua hernettä. Jospa nuo ehtivät satoa tuottaa vaikka myöhään kasvuun pääsivätkin!

Parsakaalin pikkutaimet, ottakaa mallia oikeasta yläkulmasta! :) (Taustalla punaisena väripilkkuna se palavarakkaus.)

Parsakaali on ollut toinen hankalahko kasvatettava tänä vuonna. Yleensä ollaan selvitty kirppainvaasiosta vähäisin vaurioin mutta tänä vuonna ne ryökäleet kalusivat melkein kaikki taimet perusteellisesti. Kaikista ei jäänyt jäljelle edes rankaa!

Tuo yksi parsakaali selvisi ja kasvaakin nyt iha hyvin. Uudet taimet ovat selvinneet hengissä nyt viikon verran. Pidän peukkuja että saisivat ja ehtisivät kasvaa niin että saataisiin niistäkin sato!

Lisätään tähän "haasteellisten" listaan nyt vielä salaatti. Alunperin ajattelin että jätän salaatin palstalta kokonaan pois ja kokeilen kasvattaa sitä pelkästään parvekkeella. Enpä sitten kuitenkaan saanut aikaisenksi tehdä parvekekylvöksiä joten perustettiin salaatti-retiisipenkki palstalle sittenkin.

Vaan eipä meinaa salaatti itää! Muutama roomansalaatti sentään on lähenyt, lehtisalaatista vain pari hassua. No, tämä ei ole kovin suuri menetys; ollaan syöty salaattina kaupan varhaiskaalia. Mutta erikoista kyllä, yleensä salaatin kanssa ei ole ollut ongelmaa. Vai eikö se tykkää myöhäisemmästä kylvöstä? Hmm..! Laitoin tuohon tyhjään kohtaan nyt tilliä, katsotaan kuinka sen käy. :)

Ihan vaan kuvituskuva; en ehtinyt ottaa kuvia palstan ekoista kypsistä puutarhamansikoista. x) Palstalla kasvaa myös metsämansikkaa (tai kuukausimansikkaa, en ole ihan varma kumpaa) ja niistäin ollaan saatu maistiaisia jo. Jostain syystä nämä pikkumansikat ovat saaneet olla rastailta sun muilta rauhassa. 

Yksi suuri onnistuminen ollaan tänä kesänä koettu: mansikkamaamme on tuottanut kourallisen mansikoita! :D En ehtinyt ottaa kuvaa kun ahneuksissamme syötiin arvokkaat herkut samantien, mutta iso kourallinen niitä oli ja se on ennätys. Kyllä mansikkapenkki on satoa tehnyt aiemminkin mutta rastaat tai mitkä lie myyrät ovat aina ehtineet ensin. Ollaan aiemmin saatu itsellemme mansikoista satoa suunnilleen 1 kpl per kesä. x) Nykyinen verkkosysteemi (pensastuet ympäri mansikkapenkkiä ja niiden varaan tiukaksi viritettu verkko) on siis ilmeisen toimiva.

Uutta kivaakin on tulossa; karviaiset tekevät tänä vuonna satoa ensimmäistä kertaa! Odotan kovasti, ovat herkullisia. :)

.

Koreat kärsämöt

Viime keväänä kasvattelin siemenistä kahta koreakärsämöä; Noblessaa ja Pearlia. Siemenet itivät ihan hyvin ja jo pikkutaimista huomasi että kyllä näissä eroja on! Pearl oli heti tanakampi ja elinvoimaisemman oloinen mutta kyllä hennompi Noblessakin hienosti hengissä pysyi.

Istutin taimet palstan kuivahkoon ja melko vähäravinteiseen kukkapenkkiin ja kumpikin pysyi hengissä tähtiputkien sun muiden puristuksissa. Siirsin kärsämöt syksyllä vierekkäin jotta saisin yhden hiukan isomman kärsämöryhmän, sen verran pieniltä kuitenkin taimet vielä viime syksynä näyttivät.

Koreakärsämät Pearl ja Noblessa vierekkäin; aikamoinen korkeusero! Pearl on se isompi. 

Molemmat selvisivät talvesta ja tänä kesänä molemmat koreakärsämöt kukkivat jo oikein hienosti - mutta voi hyvän tähen miten valtava kokoero noilla on! :D Siinä missä Pearl hätyyttelee korkeudessa miltei metriä, Noblessa kukkii pienenä ja sirona alle 30 sentin korkuisena. Noblessalla on kyllä valoa ja tilaa joten ei kokoero siitäkään johdu. Ovatpahan vaan erilaisia persoonia olemukseltaan. :)

Koreakärsämö Noblessan kukat ovat voimakkaasti kerrotut.

Noblessan kukat ovat paljon kerrotumpia kuin isomman Pearlin. Pearl taas muistuttaa kukiltaan tosi paljon villiä sisartaan ojakärsämöä. Korkeutta Pearlilla minusta on taas tavallista ojakärsämöä enemmän. (Lajina ojakärsämö ja koreakärsämö ovat oikeastaan sama kasvi; tieteellinen nimi achillea ptarmica on molemmilla sama. Ehkä koreakärsämö vaan on myyvempi nimi?)

Kasvattelin näitä leikkokukakäyttöä silmälläpitäen ja siinä pidempivartinen ja tanakampi Pearl lienee  parempi vaikka Noblessan kukka onkin ehkä näyttävämpi. Kivoja kukkia molemmat koreakärsämöt! :)

Koreakärsämö Pearl

Joulun aika on ihanaa (mutta silti on ihan jees ajatella jo hiukan kevättäkin! :) )

..niin tai siis että keväthän on vallannut mielen aika lailla kokonaan jo parin viime päivän ajan. Eikä olla vielä edes uudestavuodesta selvitty, huhhuh!

Tämä johtuu tietysti ensimmäisestä tulevan kauden siemenluettelosta joka postin mukana tuli. Oli muuten yllätys, en osannut sellaista vielä ollenkaan odottaa. Ja niin vaan taas kerran pää alkoi surista ajatuksia mullasta ja siemenistä ja auringosta..!  Tuoksuherneistä, porkkanoista, kurpitsoista ja varmaan miljoonista erilaisista kukista jotka meinaan mahduttaa vajaan aarin plantaasille. Hullua tässä on se että siitä on vain muutama viikko (???! ) kun me laitettiin palsta lopullisesti talviteloille.

Ennen palstan talvikuntoon laittoahan Helsingissä ehti olla jo talvi; marraskuussa täällä oli hiitoladutkin. Mutta niin vaan lumet sulivat kokonaan ja me lopulta ehdittiin kuin ehdittiinkin myllätä maa. :) Kastemadot olivat pinnassa edelleen ja ruohosipuli vihersi, minä keräsin viimeiset lehtikaalit talteen.

Jos ensi vuonna kasvattaisin parvekkeen tomaatit ihan itte siemenestä alkaen, sit voitais kokeilla jotain uutta kurpitsaa (jotain tooosi isoa). Latva-artisokka kiinnostaisi ja erilaiset salviat, maissia varmaan myös vaikka se ei ole meillä koskaan vielä onnistunut ja ja ja..!!! 

Mutta se siemenluettelo; Exotic Garden ehti ensimmäisenä. Jokohan siemeniä uskaltaisi tilata muiltakin putiikeiltä; kai nyt jo saa uusia siemeniä jos tilaa..?

En kyllä ihan just ole laittamassa yhtään tilausta vetämään, ensin pitää haravoida kaikki siemenkaupat läpi mitä on tarjolla, vertailla hintoja, inventoida omat siemenvarastot - ja tehdä joku suunnitelma mitä sinne palstalle on ylipäätään mahdollista laittaa. Kun taisin jonkun perennankin viime kesänä istuttaa tilaa viemään tulevan kesän ilahduttajaksi. x)

Ollaan me jouluakin vietetty; tehtiin hyvää ruokaa, syötiin itsemme ähkyyn ja saatiin kaikki lahjojakin. Sukulaisia nähtiin toki myös - pitkästä aikaa tapasin kummityttönikin josta oli tullut puhetta pulputtava, ihana taaperoinen. :)

Lempikukkani isotähtiputki marraskuussa

Mutta siitä palstasta; hirmuinen dilemma, kukkia pitäis saada lisää mutta vihanneksilta sitä tilaa ei tokikaan saisi viedä. Vallataan nurkkaa naapuripalstalta? No ei sentään! x) Kyllä ne kaikki jotenkin mahtuu, ovat aina mahtuneet. :)

Päivä pitenee jo ja ihan kohta ollaan jo uudessa kasvukaudessa ja vuodessa 2017. Hyvää uutta vuotta!

Syklaami, marjakanerva, paprika ja munakoiso eli parvekkeen syksy

Keräsin parvekelaatikon tomaateista viimeiset herkut (melkein kaikki tomskut ehtivät kypsyä!) ja sanoin heipat myös rähjääntyneille kesäkukille. Tilalle tuli uutta, semmoisia parvekekasveja mitä meillä ei ole ennen ollutkaan!

Tänä syksynä olen hoksannut että syklaami on ihan oikea syyskukka, sellainen jonka voi laittaa parvekelaatikkon, ulos! Ja että peruskanervalle (callunalle, ericalle) on vaihtoehtona veikeän näköinen marjakanerva. :)

Prisman puutarhaosastolta löytyi just niitä mitä olin ajatellut; marjakanervaa ja hehkuvan värisiä syklaameja. Ja hopeanauhaa! Ja muratteja! Huh, villiinnys meinasi iskeä. Ja ehkä vähän iskikin kun koriin päätyi noita kaikkia plus yksi kanervakin. x)

Kaupoille mennessä mulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa siitä millaisen asetelman parvekelaatikoihin tekisin. Syklaamia halusin kuitenkin kokeilla että kestääkö se partsilla ihan oikeasti ja marjakanerva oli minusta sen verran söpö että semmoisenkin halusin mukaan. Ja nuo hopeanauhat. Upeita! Ja vaaleakuvioinen muratti sopi niiden kanssa hienosti yhteen. Ja samaa sävyä oli myös syklaamien lehdissä.

Marjakanervia oli tarjolla myös valkoisia mutta päädyin noin punaisiin - aika lailla puolukan näköisiin. x) Marjakanervien kaveriksi otin pari pientä perusmurattia. Marjakanerva-murattiyhdistelmästä tuli tuollainen "luomumpi" metsäisemmän oloinen kokonaisuus. Katsotaan jos tuonne vielä jotain kanervaa laittaisin, tilaa ois kun jäi vähän harvaksi.

Linnut kävivät näemmä kokeilemassa josko marjakanervan marjat maistuisivat. Eivät ilmeisesti kovin hyvin maistuneet kun ensimmäisen yön jälkeen nuo marjat ovat saaneet olla rauhassa, heh.

Uusien parvekekukkien seurana on edelleen kesän kukkia myös - minipaprikatkin ovat näin lokakuuhun mennessä mellkein kaikki kypsyneet, vau!

En ole vielä niitä kerännyt, se pitää kyllä pian hoitaa alta pois ennen kuin halla vie. Hyvin nuo ovat syksyn kestäneet, luulin että paprikat ovat erityisen arkoja viileälle mutta nämä tosiaan porskuttavat edelleen. Näihin kasvoi jännästi myös pari tuollaista suippopaprikan muotoista hedelmää - ne eivät ole väriä saaneeet vielä yhtään toisin kuin nuo peruspaprikan näköiset. 

Muutamat muutkin kukat kukkivat vielä. En tiedä näiden nimeä, jostain alelaarista ne poimin alkukesästä. Hyvin ovat hintansa haukkuneet ja meitä ilahduttaneet. :). Lehdet lakastuvat hiljalleen, antaa niiden lakastua. En malta näitä vielä pois heittää. Nättejä ovat tässäkin vaiheessa elinkaartaan.

Myös kärhö on hengissä edelleen ja yrittää vielä kukkaakin pukata. Antaa kärhön myös kukkia vielä kun kerran jaksaa. :) Nuppuja olisi myös edelleen mutta hiukan epäilen etteivät nuo viimeisimmät nuput ehdi enää aueta.

Parvekkeella asustaa tällä hetkellä myös tämmöinen syysruskaa saanut kasvinen. Hän on karhunvatukka Sonja, 2v purkin tietojen mukaan. Sonjan tulevaisuutta vielä hiukan mietin, saas nähdä minne hän päätyy. (Sonjan vieressä pötköttävät vappuhyrrät olivat variksenkarkottimina tomaattien parvekelaatikossa. )

 Tänä kesänä kokeilin ensimmäisen kerran myös munakoisoa, lajikkeena Ophelia F1. Muistaakseni (!!!!) kasvatin taimet siemenestä. Toisen vein palstalle (ei menestynyt) ja toisen laitoin ruukkuun parvekkeelle. Parvekkeella asustellut munakoiso on tehnyt kolme hedelmää - mutta minun ei vaan ole kertakaikkiaan tullut tehtyä noista pikkuisista koisoista vielä ruokaa!

Pitää muistaa napata ne kun teen uunikasviksia seuraavan kerran. Hyvin ovat nämäkin viileitä säitä kestäneet, samoin kuin paprikat. (Hoksasinpa muuten juuri että minulla olisi tänä kesänä ollut omasta takaa ainekset ratatouilleen - paprikaa, tomaattia, munakoisoa ja kesäkurpitsaa. :) )

Ihan hauska kokeilu oli munakoisokin, sato on tässä lajikkeessa ja pienimuotoisena kasvatuksena kuitenkin sen verran pieni että ehkä ensi kesänä ei tule ainakaan juuri tätä laitettua. Tai no, olen mä jotain tän suuntaista muidenkin kasvien kohdalla syksyllä ajatellut.. Keväällä mopon karkaaminen taimikasvatuksessa on kyllä taas ihan mahdollista vaikka nyt syksyllä ei vielä siltä tuntuiskaan.  :)

.

Puikahdus palstalle

Sää on suosinut palstaviljelijää sillä tavalla että kastelureissuja ei ole tavinnut tehdä! :D Eilen ehdin mukavasti piipahtaa viljelyksillä parin iiiison sadekuuron välissä, aurinkokin ehti pilkahataa palstalla ollessa. Sade ja suht lämpimät säät ovat saaneet palstan räjähtämään kasvuun ja kukkaan. :)

Vaikka palsta ei juuri nyt kastelua vaadikaan, on viljelijän silti ihan hyvä käydä tiluksilla pitämässä kasvustoa ruodussa. Ettei käy kuten tuossa yläpuolen kuvassa; tasan tuossa kukkien kohdalla menee (tai no, meni) hernepenkin ja kukkapenkin välinen käytävä.

Kehäkukat saavat meillä mellastaa melkeinpä mielensä mukaan; en nypi taimia pois vihannes- tai kukkapenkkien reunoilta elleivät vie tilaa varsinaisilta vihanneksilta tai perennoilta. Käytävälle taipuilu ei ole niin vakavaa. Siirrän kukat vaan syrjään jos on tarvetta mennä juuri tuolle käytävälle. x)


Tänä vuonna meillä ei ole ollut hernekärsäkkäitä, jee! Herneen taimet ovat saaneet itää ihan rauhassa. Kasvuvauhti ei Onward-lajikkeella ole ollut mitenkään vauhdikasta, mutta hengissä ovat ja hyväkuntoisen näköisiä. Ja kaipa tuo herneiden kasvu on joka tapauksessa pidemmällä kuin viime vuonna.

Keväällä ensimmäiseksi kylvetty porkkanamaa on varsin pörheä. Ja aika mukavan kokoisia harvennusporkkanoita sieltä jo tulee.

Tässä vaiheessa harventaminen on jo ihan kiitollista puuhaa; näitä porkkanoita voi jo viedä kotiinkin.


Isotähtiputkista tykkään kovasti ja tänä vuonna istutin muutamaa uuttakin lajiketta. Ylemmässä kuvassa jo muutaman vuoden kasvanutta perusmallin tähtiputkea ja alla pinkimpi versio Pink Pride. Ihana väri!



Taivas tummui aika ukkosmaiseksi. Jyrinääkin kuului mutta ehdin alta pois ennen uusia sateita. Hennonväriset myskimalvat näyttivät auringonpaisteessa aika kivalta synkeää taivasta vasten.

Etualan parsakaalit ovat jonkin verran kärsineet ötökkäyökkäyksistä. Jokunen kaalintaimi on kaluttu ihan rangaksi mutta nämä ovat toistaiseksi ihan elinkelpoisen oloisia. Aiemmin meidän palstalla ei kaaliötököistä olekaan juuri haittaa ollut.



Pavuilla on nyt salot, mutta olivat ehtineet alkaa kietoutua maisseihin ennen salkojen laittamista. Maissit vaan ei tahdo pysyä papujen kasvuvauhdissa. x)

Sitruunakurkku on kukkinut jo jonkin aikaa mutta yhtään kurkun alkua ei vielä näy. Saas nähdä tekevätkö satoa. Tavallisissa avomaankurkuissa pikkuisia kurkunpoikasia onneksi jo näkyy.

Tämä salaattikaunokainen on joko talvehtinut (!!!) tai kylväytynyt itsekseen. Tällaisia lajikkeita mulla ei tänä vuonna ollut siementen joukossa ja salaattipenkkikin on nyt ihan toisaalla. En muista lajikkeen nimeä, mutta hurjan hyvä salaatti on. Hyvänmakuista satoa tulee pitkään. Olen tästä salaatista kerännyt alimpia lehtiä jo viikkojen ajan ja edelleen tämä tekee miedon maukkaita ja rapeita lehtiä. Yritän ottaa siemeniä talteen tänä vuonna jos sattuu kukkimaan. :)