Japanilaishenkinen kylmäsavulohi-nuudelisalaatti

Paljon kauden kasviksia, nuudeleita ruokaisuutta tuomaan ja viimeinen silaus kylmäsavulohella ja inkiväärilastuilla. :) Siinäpä ne tärkeimmät elementit herkulliseen japanilaisvaikutteiseen salaattiin.

Tähän vuodenaikaan kauden kasviksia ovat tietty varastoidut kasvikset; kaali ja porkkana, ulkomaan tuontina avokado ja itsekasvatettuna mungpavun idut. Näistä tulee oikein hyvä salaattipohja kohtuuhintaan. Ja jos seinäkalenterina sattuu olemaan Satokausikalenteri, siitä voi tsekkailla muitakin vinkkejä siihen mitä kasviksia milloinkin kannattaa hyödyntää. :)

Ajatus Japani-henkiseen salaattiin tuli jostain kaupan valmissalaatista johon oli suikaloitu muutama gari-inkiväärilastu eli semmoinen sushin kanssa syötävä inkivääri mukaan. Toimi ihan hurjan hyvin!

Sen jälkeen olen lisäillyt inkiväärilastuja itsetehtyyn salaattiin useinkin; ei sen niin väliä onko kala- kana- vai kokonaan kasvissalaatti, inkivääri tuo mukavaa makua, potkua ja raikkautta.

Tähän salaattiin lisäsin nuudeleiksi soba-nuudeleita; ovat tuommoinen ohut, tattarista valmistettu japanilainen nuudeliversio. Paketti oli ollut minulla kaapin perällä jo hyvän tosin, onneksi muistin nämä nyt kun tätä salaattia aloin tehdä!

Toki tähän sopii nuudeliksi muutkin nuudelit tai vaikka ihan vaan spagetti. Sitäkin olen hyvällä omallatunnolla käyttänyt nuudelin asemasta wokeissa ja keitoissa.

Edamame-papuja eli vihreitä soijapapuja löytyi ihan vaan Prisman pakastealtaasta. :)

Salaatista tuli suunnilleen kaksi ihan reilua annosta. Ainesten määrät ovat arvioita ja niitä voi muutella mieltymysten mukaan.

Yksi levy tai nippu nuudeleita on minusta kuitenkin melko paljon ja puolikas riittää yhteen annokseen hyvin. Puolikas avokado on myös aika reilu määrä, yhteen annoksen laittaisin vähemmän.

Japanilaishenkinen kylmäsavulohi-nuudelisalaatti

• 1 annos nuudeleita keitettynä ja soijalla maustettuna
• 0,5 kpl avokado kuutioina
• 1 kpl pala kaalia ohuina suikaleina
• 1 kpl porkkana raasteena
• 1,5 dl pakastettuja vihreitä soijapapuja eli edamame-papuja
• 2 dl mung-pavun ituja
• (pätkä kurkkua kuutioituna)
• Muutama viipale kylmäsavu- tai graavilohta suikaloituna
• Muutama viipale gari-inkivääriä suikaloituna

Kypsennä nuudelit ohjeen mukaan, valuta. Kuutioi avokado, suikaloi pala kaalia ihan ohueksi ja kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sulata edamame-pavut kuumassa vedessä tai mikrossa, anna jäähtyä. Viipaloi kala ja inkiväärilastut, kuutio halutessasi kurkkua salaatin joukkoon. Huuhtaise idut. Mausta nuudelit reilulla lorauksella soijaa. Sekoita salaatin ainekset hyvin ja herkuttele! :)

Voit halutessaasi lisätä joukkoon vielä tilkan sitruunamehua. Varsinaista kastiketta salaatti ei kaipaa; avokadon rasvaisuus tekee salaatista "mehevää" joka tapauksessa ja kala sekä inkivääri ja soija tuovat runsaasti makua.

.

Kalayllätys naapurilta ja uunissa paahdetut parsat

Naapurit! <3 Juteltiin erään meidän rapun miehen kanssa niitä näitä pihalla tuossa yhtenä päivänä ja pois lähtiessään mies kysäisi että syödäänkö meillä kalaa. Ja kun vastaus oli myöntävä, tarkensi tämä että kelpaisiko meille silakka; käyvät poikansa kanssa silakkaa kalastamassa Lauttasaaren sillalla ja kalaa tulee yli oman tarpeen. Tottahan meille silakka kelpaa! :) Se on yksi meidän suosikikaloista! Ja jos saadaan vastapyydettyä silakkaa suoraan kotiin toimitettuna niin eihän tuohon voi sanoa muuta kuin ison kiitoksen. :)

Niinpä sitten saatiin pari kiloa tuoretta silakkaa - ja minä pääsin perkuuhommin. Hetken sormi suussa ihmeteltyäni kaivoin Kotiruoka -kirjan kaapista (siitä löytyy ohjeet kaikkeen mikä liittyy ruuanlaiton perusteisiin) ja ryhdyin hommiin ohjeiden mukaan. Helppoahan se perkaaminen lopulta oli.

Enemmän päänvaivaa ja harjoittelua tuotti fileoiminen. Se tehdään ihan vaan sormilla. Selkäruodot eivät meinanneet millään irrota nätisti ja hetken googlailun jälkeen selvisi että kun silakka on tosi tuoretta, ei ruoto niin helposti irtoa. Seuravana päivänä homma sujuikin jo paremmin. Mutta on siinä hommaa! Harjoituksen puutetta toki, kyllähän tuohonkin rutiini tulee kun aikansa tekee.

Marketin tiskiltä saisi koneella siivottua silakkafiletä juu, mutta kun tiedän että kala on kotikaupungin rannoilta alakerran naapurin pyytämää, käsittelen kalat enemän kuin mielelläni ihan omin kätösin. Tää on näitä tunnetason tai ties minkä henkimaailman juttuja; kun tietää "tarinan" ruuan takana, mistä se tulee, kun ruoka on itse tehtyä, on aineksilla ja aterialla itseisarvoaan suurempi arvo.  Ja on tuossa kalojen käsittelyssä meditatiivinen puolensa myös; kun keskittyy johonkin hommaan, saa siihen hyvän rytmin niin pään saa tyhjennettyä kaikesta turhasta ja olo rentoutuu.

( Joku oikeasti järkevä ja tehokas ruuanlaittaja varmaan pyörittelee nyt silmiään, mutta näin me vaan ollaan erilaisia! x) )

Lapset olivat suorastan liikuttavan tohkeissaan kalalahjasta; pyörivät vieressä kun fileoin, halusivat itsekin kokeilla (ei ihan vielä sujunut mutta hyvä yritys!) ja ehdottivat erilaisia silakkaruokia.

Lopullinen tilaus oli silakkapihvit ja niitä sitten tehtiin. Pihvien lisäksi tehtiin peruna-porkkanamuusia ja paahdettiin uunissa parsaa. Ne kypsyivät uunissa nopeasti silakkapihvien jälkeen. Oli ihana ateria kaikin puolin. :)

Uunissa paahdetut parsat, resepti

• 500g  tuoretta vihreää parsaa (eli yksi nippu)
• Voita
• Suolaa 
• Pippuria
• Sitruunamehua

Leikkaa parsojen tyvestä puisevimmat osat pois. Kuori parsoista tyvi, huuhtaise parsat ja laita uunivuokaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen laita parsojen päälle voinokareita, suolaa ja pikkuisen pippuria ja laita uuniin noin 10-15 minuutiksi tai kunnes parsat ovat kypsyneet (mutta edelleen mukavan rapsakoita). Tirauta paahdetujen parsojen päälle hiukan sitruunamehua ja laita tarjolle.

.


.

Herkulliset haukipullat

Hauki on mainio ruokakala joskin moni kokee sen ruotoisuuden hieman hankalana. Haukipullissa ei isonkaan kalan ruodot haittaa; fileet surautetaan syötävän sileäksi kalapullamassaa valmistettaessa. Hauki onkin mitä mainioin aines itse tehtyihin kalapulliin!

Haukipullia kanattaa tehdä kerralla iso erä. Hommaan ryhtyminen kun vaatii kaikenlaista valmistelua ja lieden ääressä seisoskelua - lisäksi haukipullien menekki on sen verran suurta ainakin meillä ettei ihan pikkuannoksesta riittäisi seuraavalle päivälle! :)

Itsetehdyt haukipullat nousivat meillä lasten lempiruokien listalle samantien ja kyllä nämä aikuisillekin maistuivat vallan mainiosti. Näitä tehdään varmasti toistekin!

 

 Herkulliset haukipullat, resepti

• 700 g haukiflettä
• 1 kpl kananmuna
• 1 prk ranskankermaa
• 1 prk ruokakermaa
• 1,5 dl korppujauhoja
• 0,5 dl perunajauhoja
• 1 ruuku tuoretta tiliä silputtuna
• 1 rkl sitruunamehua

• Ripaus valkopippuria
• Suolaa myllystä
• (Sipulijauhetta)
• (Katkarapuja silputtuna) 

Kaiva aluksi esiin terällinen keitiölaite jolla saat surautetua kalan hienoksi. Itse poistin kalafileistä aluksi isoimmat ruodot, mutta tämä ei taida olla välttämätöntä: mahdolliset ruodot menevät kyllä muusiksi kalan mukana.

Jos teet ison erän, kannattaa möyhentää kala koneella, siirtää kalamassa toiseen astiaan ja lisätä muut ainekset vasta sitten. Muuten voi käydä niin ettei taikina mahdu silppurin astiaan kun lisäät loputkin ainekset! (Näin kävi minulle. x) )

Kun kala on hienonnettu, lisää joukkon pieni purkillinen ranskankermaa, purkillinen ruokakermaa ja kananmuna. Kun olet sekoittanut nämä, ripsuttele sekaan korpujauhon ja perunajauhon seos. (Ei kai tuolla järjestyksellä niin väliä mutta näin minä tein.)

Silppua ruukullinen tuoretta tilliä ja lisää sekaan. Tähän käy kyllä kuivattukin tilli, ruokalusikallinen lienee sopiva määrä. Mausta sitruunamehulla, valkopippurilla ja suolalla. Itse lisäsin joukkoon vielä ropsauksen sipulijauhetta maukua tuomaan ja kolmisen desiä sulatettuja katkarapuja veitsellä hienommaksi silputtuna. Näin pulliin tuli mukavia katkarapusattumia mikä toi rakenteeseen hieman lisää purutuntumaa.

Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pullia ja paista kalapullat voissa tai voin ja öljyn seoksessa pannulla kunnes niissä on mukava paistopinta - nämä kypsyvät mielestäni nopeammin kuin lihapullat, kalaa kun ovat. Tarjoa kalapullien kanssa keitettyjä perunoita ja kananmunakastiketta tai vaikka juuresmuusia. Meillä syötiin haukipullia myös basmatiriisin ja makean chilikastikkeen kanssa - oli hyvää!

.



.

Tänään iskän ei tarvinnut kokata - eikä äidinkään :)

Sinisimpukoita fenkoli-Pernod -liemessä, kyllä kiitos! :)

Hyvää isänpäivää kaikille isähahmoille! :) 

Tänä isänpäivänä meillä hemmoteltiin koko perhettä ja mentiin ulos syömään.  Samalla häiriköitiin hieman elokuvan kuvauksia - valitsemassamme ruokapaikassa oli sattumoisin filmausporukka työn touhussa samaan aikaan, omalla rajatulla alueellaan toki. Tai sitten se elokuvaporukka häiritsi meidän ruokailukokemusta, ihan miten päin sen nyt haluaa ajatella. No ei me oikeasti koettu tulleemme häirityiksi, ihan hauska juttuhan tuo oli. ;)

Jostain syystä meiltä pyydettiin jo etukäteen josko voisimme pitää volyymin suht alhaisena (heh) ja mehän luvattiin. Kuvausten piti loppua ihan just mutta ne kyllä jatkuivat sen koko parituntisen jonka ravintolassa olimme. Jos siis vuoden päästä ensi-iltaan tulevan Rendel-elokuvan ravintolakohtauksessa kuuluu taustalta pienten poikien kiljahtelua, ne saattaa sitten olla nuo meidän apinat, hoh.

Mutta asiaan: Belgessä on nyt simpukkaviikot ja minä rrrrrakastan sinisimpukoita! Niin no, taitaa kuulostaa itsekkäältä valita isänpäiväravintola sen perusteella mistä itse tykkään, mutta maistuvat simpukat onneksi mainiosti myös itse juhlan sankarillekin. :P Vaihtoehtoistakin evästä Belgestä toki saa; herkullisia makkaroita muun muassa.

Uskaltauduttiin syömään kuusivuotiaiden kanssa ihan pitkän kaavan mukaan ja suht hyvin nuo jaksoivat. Nälkäisille pojille puoli tuntia alkuruuan odottelua tuntui kyllä olevan liikaa. (Toinen uhkasi jo vaihtaa ravintolaa kun palvelu oli tässä paikassa niin hidasta. Onneksi jäi seuraamme kuitenkin. )

Boudin Blanc -makkaraa (muistutti braatvurstia), Belgen perunoita ja ohuen ohuita vihreitä papuja.

Simpukoita valittiin jokainen; muut alkupalaksi ja minä pääruuaksi. Tykkäsin kovasti, oli kiva syödä simpukoita pitkästä aikaa! :) Hyvin nuo maistuivat myös muille, kuusivuotiaillekin joille täytyy tällä kertaa antaa kyllä erikoiskiitos ennakkoluulottomuudesta, hyvä pojat!

Oma alkupalani oli aika peruskauraa; vuohenjuustokiekko tykötarpeineen. Varma valinta. Miehet ottivat pääruuaksi makkaraa  ja kaikille maistui oikein hyvin. Lisukkeena meillä kaikilla oli Belgen perunoita; isoja, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä ranskalaisia jotka tarjoillaan belgialaiseen tyyliin majoneesin kanssa. Että jos ei muuten tule kylläiseksi niin lisukkeesta kyllä tarvittaessa saa vaikka ähkyn, sen verran tuhtia on!

Vessaan piti ravintolassa livahtaa varsinaisen kuvauspaikan vierestä, mutta onneksi filmiryhmä piti taukoja varsin paljon. Sellaista kai se leffan kuvaaminen on. Lähtiessä kysyttiin ystävälliseltä kuvausryhmän mieheltä leffan nimeä sun muuta. Ei kuulemma harmi kyllä ollut ihan noin pienten lasten elokuva kertoi hän viitaten poikiin. "Ai se on siis seitsemänvuotiaille?" päätteli toinen veljes. "Ai ei vai? No kahdeksanvuotialle? No yhdeksän sitten? Kymmenen? Kaksitoista? No miten vanhoille se oikein on???"

Nuorille aikuisille (eli toooooosi vanhoille) suunnatun elokuvan tekeminen oli poikasten mielestä lähtökohtaisesti ihan hullu ajatus. Kun ei kerran lapset saa sitä katsoa. Pöhköä. Mutta onneksi ruoka oli hyvää, voidaan käydä Belgessä toisenkin kerran. Me aikuiset saatetaan käydä katsomassa se Rendelkin.

Aurinkoinen Koskipäivä Vanhankaupunginkoskella (ja lahnarevanssi)

Täällä patsastelee ja tuulettaa nyt pari onnellista kuusivuotiasta - toinen veljeksistä voitti eilen Vanhankaupunginkoskella järjestetyn Koskipäivän lasten oman kalastuskilpailun (huimalla;) ) 365 gramman lahnalla! :)

Sarjoja oli ikäkausien mukaan kolme, mutta taisi tämä alle 7-vuotiaiden sarjassa kisannut saada samalla koko kisan isoimman (?) saaliin, vau! Hieno saavutus kun osallistujia oli yhteensä yli 550. Valokuvaa en saalista hoksannut ottaa kuin vasta perkausvaiheessa - eipä siinä virran partaalla olisi kovasti mahtunut huseeraamaankaan, sen verran kylki onkijat istuivat.

Palkinnot olivat tietty upeita; jättimäinen Angry Birds -pehmo, samaisilla linnuilla koristeltu virveli & muuta kalastustarviketta Rapalalta. Palkintopakettiin kuuluneella kalastustarvikelahjakortilla hankittiin Honkkarin verkkokaupasta velipojalle samanlainen virveli sekä erinäisiä uistimia.

( Tuo lahjakortti oli kyllä osuva lisä palkintopakettiin, se auttoi toista kuusivuotiasta iloitsemaan veljen menestyksestä. ;)  )

Ooooh mitä palkintoja! Kelpasivat hyvin palkituille. :)

Veikkaan että meidän täytyy nyt ryhtyä kartoittamaan pääkaupunkiseudun kalastuspaikkoja, hehe. Eipä siinä mitään, myönnän kyllä että fiilis tarttuu ja olen nyt kyllä itsekin pikkuisen tohkeissani näistä kalastushommista vaikka täysi amatööri olenkin.

Varsin mukava bonus kalastajien vanhemmille: fileerausnäytös. Tässä fileoituu voittajakala. Kiitos Börje! :)

Koskipäivässä oli paikalla helsinkiläisten kalastusseurojen jäseniä jotka auttoivat kalojen antoivat kalastusvinkkejä, auttoivat lajien tunnistamisessa ja jopa perkasivat ja fileoivat saaliit näytöstyyliin, varsin näppärästi ja ammattitaidolla. Kalan käsittelyä pojat seurasivat kiinnostuneina ja kyselivät kovasti. Ihan vielä en lapsia päästä itse fileerausveitsien kanssa harjoittelemaan, mutta kiva huomata että intoa siihenkin löytyy.

Lahna ei ollut lähellekään niin iso kuin se monsteri joka tuossa taannoin pääsi karkuun, mutta sen kokoinen kuitenkin että siitä saatiin ihan oikeat fileet ja päivällistä kalastajille. Maustoin fileet suolalla, pippurilla ja tillillä, pyörittelin kananmunassa ja jauhoissa ja paistoin voissa pannulla. Itse ongittu saalis maistui kuulemma tooosi hyvältä perunoiden ja kananmunakastikkeen kanssa. :)

...mutta oisittepa nähneet sen joka pääsi karkuun! :D

Meidän perhe vietti muutamia päiviä Pohjois-Karjalassa, pienen järven rannalla. Tekemiset olivat perinteisiä; saunaa, uimista, soutelua, mato-onkimista. Ja mustikoiden keruuta! Tänä vuonna pyrittiin valitsemaan vierailun ajankohta niin että saataisi mustikoitakin kotiintuomisiksi ja onnistuihan tuo optimointi.

Perinteinen marjapaikka oli nyt hakkuuaukeana mutta autolla ei edelleenkään tarvinnut lähteä marjametsää hakemaan. Pienen kävelymatkan päässä, (tosin ryteikköisen, louhikkoisen ja soisen maastopätkän takana) olivat mustikat isoja, maukkaita ja kypsiä.

Lasten kanssa ei maaston hankaluuden takia keruuta suoritettu, mutta saatiinpahan miehen kanssa kunnon maastoharjoitusta marjankeruun yhteydessä! Toisena päivänä seikkailin metsään ihan itsekseni ja neljän litran marjasaalis kyllä kuittasi työlään taipaleen. Hyttysenpistoja käsissä on kymmeniä - metsässä, mustikoiden kiilto silmissä en pistoja juuri edes huomannut mutta nyt kyllä kutiaa.

Mökillä pojat oppivat soutamaan (molemmat keskituhdolla ja oma airo kummallakin), uivat ja peuhasivat rannalla moneen otteeseen, söivät isomummin mansikkakakkua ja mummin mustikkapiirakkaa navat täyteen ja saivat vielä onkiretkellä kumpainenkin iiiisot ahvenet. Mutta kun reissun kotimatkalla kysyin mikä oli parasta, oli vastaus että puiden kantaminen.

Viisi-kuusi kottikärryllistä nuo innoissaan mummolle keräsivätkin, tarpeeksi ja vähän ylikin. Kuusivuotiaille tuntuu olevan ihan hirveän tärkeää olla hyödyksi ja auttaa. Kun sitten huomaavat että jostain heidän tekemästään on muille ihan aidosti hyötyä ja iloa, tuntevat he itsensä ihan erityisen tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Sitä tunnetta me aikuisetkin usein kaivataan. :)

Ruokapuolesta sen verran että kestitykset kantarellimuhennoksineen ja mansikkakakkuineen olivat taattua herkkua kuten aina, me taas veimme mökkimummolaan mukanamme tuliaisviinit, itse leivottua saaristolaisleipää sekä lastillisen grillattavaa; erilaisia makkaroita, kasviksia sun muuta.

Pekoniin käärityt herkkusienet tuorejuustotäytteellä ovat grilli-illan vakiokamaa, retroa suorastaan! Kaloja ei tällä kertaa grillattu vaan ne paistuivat uunissa; kypsyivät samoilla lämpimillä teeleipien jälkeen.

Ahvenet ja särjet uunissa kypsennettynä olivat herkkua!

Niin ja se kalajuttu: kalaretkellä peränpitäjän mato-onkeen tarttui lahna!  Valtava lahna, ainakin mun silmissäni! Onki taipui kaksinkerroin ja kala vilahti pinnalla niin että saatiin lajintunnistus tehtyä ja kalan iso koko taivasteltua, sitten napsahti siima poikki, krääh. Mutta se oli ainakin nääääääiiin iso, ihan totta! :D

Rapsakat ahvenfileet pannulla

Leivitys on oiva keino tehdä kalan pannupaistamisesta helpompaa ja kalasta huippumaukasta! Ilman panerointia paistaessani kalat tuppaavat hajoilemaat, mutta huolella paneroidut fileet pysyvät aina nätisti kasassa.
 

Paneroinnin tekeminen ei ole ollenkaan vaikeaa - vehnäjauho, kananmuna, korppujauho ja sitten pannulle! Korppujauhona voi käyttää valmiiksi maustettua korppujauhoa tai jauhot ja munat voi maustaa mielensä mukaan.

Minä käytin valmiiksi maustettua korppujauhoa ja lisäksi  lisäsin sekaan kuivattua tilliä. Kananmunien joukkoon tirautin hiukan sitruunaa ja pikkuisen myös sinappia.
Jos käytät maustamatonta korppujauhoa, suolaa ja pippuroi fileet kevyesti ennen leivitystä.

Leivityksen voi tehdä myös niin että jättää vehnäjauhon kokonaan väliin. Itse olen tottunut tekemään myös vehnäjauholeivityksen, sillä mentiin tälläkin kertaa.

Rapsakat ahvenfileet pannulla

• 600 g ahvenfileitä
• Vehnäjauhoja
• 2 kpl kananmunia
• Korppujauhoja (minulla Leivon Maukkaan valmiiksi maustettuja)
• Kuivattua tilliä
• Sitruunamehua
• Sinappia

Varaa leivitystä varten kolme lautasta; yksi vehnäjauhoja, yksi kananmunia ja korppujauhoja varten. Vatkaa kananmunien rakenne rikki, tirauta sekaan hiukan sitruunamehua ja lisää halutessasi myös pikkuisen sinappia. Lisää korppujauhon joukkoon kuivattua tilliä.

Jos käytät maustamatonta korppujauhoa, rouhi fileiden päälle hieman suolaa ja pippuria ennen leivitystä. Valmiiksi maustetussa korppujauhossa suolaa ja muita mausteita on valmiina joten suolaus ei sitä käytettäessä ole tarpeen.

Pyöräytä kalat ensin vehnäjauhossa, kasta sitten kauttaaltaan kanamunaan ja pyörittele vielä lopuksi korppujauhossa. Paista fileet runsaassa rasvassa molemmin puolin, pari minuuttia per puoli kunnes fileet ovat kullanruskeita. Meillä ahvenfileet tarjoiltiin salaatin ja pinaatti-perunamuusin kanssa. Toimivat seuraavana päivänä hyvin myös ison varhaiskaaliraastekeon kyljessä. :)

Pinaattinen kalapaistos

Tämä ruoka on kiva ja helppo tehdä. Kuorrutuskastikkeena toimi lounaalle valmistetun pinaattikeiton loppu ja kourallinen juustoraastetta viimeisteli homman. Kalan päälle ennen kastiketta voi halutessaan laittaa vielä lohkoja rai viipaleita keitetyistä kananmunista, me tehtiin niin tällä kertaa kun keitettyjä muniakin oli valmiina.

Kalapaistos ei pinaattikastikkeella kuorrutettu pakastekala

• 600 g pakastekalaa annospaloina (puolitoista paketillista)
• 5 dl valmista pinaattikastiketta tai -keittoa (meillä pinaatti-nokkoskeiton jämät)
• 2 dl juustoraastetta (noin suunnilleen)
• suolaa
• pippuria
• (2 kpl keitettyjä kananmunia)

Sulata pakastekalapalat huoneenlämmössä kohmeisiksi. Laita uuni lämpenemään 200 aseteeseen. Asettele kalapalat uunivuokaan, suolaa ja pippuroi kalapalojen pinta. Lisämausteeksi voit halutessasi tirauttaa hiukan sitruunamehua.

Sekoita kourallinen juustoraastetta pinaattikastikkeen joukkoon ja kaada kastike kalapalojen päälle niin että ne peittyvät. Ripsauta päälle vielä hieman juustoraastetta ja laita paistos uuniin, anna paistua 20-30 minuuttia. Tarjoile perunamuusin kanssa.

VINKKI: Voit myös tehdä koko aterian uunissa: laita paistokseen päällimmäiseksi reilu kerros perunamuusia ja paista koko komeus. Tähän kokonaisuuteen keitetyt kanamunat sopivat minusta erityisen hyvin. 

Maukas ja nopea savukalakastike

Meillä syödään usein savukalaa. Se on hyvää, terveellistä ja ennen muuta helppoa ruokaa! Sopii ruuaksi sellaisenaan eikä vaadi ihmeempiä lisukkeita; salaattikin riittää. Isosta kalasta jää aina useammallekin aterialle joten kalan jämistä tulee tehtyä erilaisia nopeita ja helppoja arkiruokia.

Tämä savukalakastike oli kiireessä pyöräytetty improvisaaatio ja maistui lapsille ihan erityisen hyvin (tämä itselle muistutukseksi!).  Kastike tarjoiltiin meillä riisi-ohran kanssa mutta sopisi tämä varmasti hyvin myös pastalle ja perunalle - tai vaikka munakkaan täytteeksi. Tein kastikkeen "näppituntumalta" joten reseptin ainesmäärät ovat arvioita.

Maukas ja nopea savukalakastike

• 150 g savukalaa ruodottomaksi perattuna (noin)
• 2 dl katkarapuja (pakaste)
• 2 dl ruokakermaa
• 3 dl vettä (noin)
• Maizenaa (maissitärkkelystä) suurustamiseen
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl kuivattua tilliä
• 0,5 tl savupaprikajauhetta
• 0,5 tl sipulijauhetta
• Ripaus valkosipulijauhetta
• Pippuria myllystä
• Tiraus sitruunamehua

Kuumenna kerma kattilassa, lisää kattilaan vedenkeittimessä keitetty vesi. Lisää joukkoon tomaattipyre ja sekoita kunnes pyre on liuennut. Sekoita pulpahtelevaan nesteeseen Maizenaa kunnes neste on mielestäsi sopivan sakeaa kastikkeeksi. Lisää joukkoon kala ja mausteita välillä maistellen kunnes maku on kohdallaan. Lisää viimeiseksi jäiset katkaravut ja lämmitä. Älä keitä etteivät ravut sitkisty! Tarjoile riisin, pastan tai perunoiden kanssa.

Vuohenjuustosilakat tomaattikastikkeessa

Silakka on lempikalani: siinä on tunnistettava, herkullinen maku ja sen ruodot pehmenevät syöntikelpoisiksi kypsennettäessä. Rapsakat, kultaiset silakkapihvit ja perunamuusi vievät kielen mennessään ja niin tekevät myös tomaattisilakat!

Erilaiset tomaattiset silakkaruoat ovat myös kuuluneet suosikkeihini jo pitkään ja niistä eniten olen tehnyt näitä tomaattisia vuohenjuustosilakoita. En enää edes muista mistä reseptin löysin - vai sävelsinkö kenties itse? Maistuvia nämä kuitenkin ovat!

Asettelen silakkarullat vuokaan pystyyn, näyttää minusta hauskalta. :) Voi nämä toki kyljelleenkin laittaa pötköttämään.

Tomaattiset vuohenjuustosilakat toimivat hyvin lounaana vaikkapa vaalean leivän ja vihersalaatin kanssa, meillä näitä on tarjoiltu myös perunamuusin ja riisin kyljessä. Silakkarullat maistuvat vähintään yhtä hyvältä kylmänä, silloin olen laittanut näitä ruisleivän päälle, ah!

 

Vuohenjuustosilakat tomaattikastikkeessa, resepti

• 400 g silakkafileitä
• 100 g pehmeää vuohenjuustoa
• 3 dl tomaattimurskaa (tai sen verran kuin purkista vuokaan mahtuu)
• 10 kpl mustia oliiveja renkaina
• suolaa ja pippuria myllystä

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Lado silakkafileet leikkuulaudalle tai muulle työalustalle nahkapuoli alaspäin. Suolaa fileet kevyesti, rouhi päälle pippuria. Laita jokaiselle fileelle muutamia nokareita pehmeää vuohenjuustoa ja rullaa napakaksi rullaksi.

Asettele rullat voideltuun pyöreään pieneen vuokaan pystyasentoon niin että vuoka on silakkarullia täyteen pakattu. Kaada päälle hyvää tomaattimurskaa  ja ripottele pinnalle oliivirenkaita. Paista uunissa 225 asteessa noin puoli tuntia.

Tonnikalasalaatti

Tätä perinteistä tonnikalasalaattia tein viimeksi varmaan viime vuosituhannella..! Tai no, ehkä viime vuosikymmenellä mutta aikaa siitä on vierähtänyt! Ihan turhaan oikeastaan, tämä on ihan hyvä ruokaisa salaatti josta saa erilaisilla lisukkeilla oikein mukavan lounaskokonaisuuden.

Laitan yleensä tonnikalasalaatin kylkeen kananmunaviipaleita ja kostukkeeksi jotain kastiketta. Tsatsikityylinen kastike valmistuu nopeasti ja on mukavan raikas vaihtoehto.

Perinteinen tonnikalasalaatti, resepti

• 1 dl pitkäjyväistä riisiä
• 150 g herne-maissi-paprikaa (yksi pussi)
• 2 prk tonnikalaa öljyssä 
• 1 puntti tilliä (tai puolikas)
• Sitruunamehua maun mukaan

Jugurttikastike

• 2 dl maustamatonta jugurttia
• 1,5 dl kurkkuraastetta
• Ripaus suolaa
• Ripaus sokeria
• Ripaus mustapippuria
• Ripaus valkosipulijauhetta

Lisäksi esimerkiksi

• Keitettyä kananmunaa lohkoina
• Avokadoviipaleita
• Raejuustoa
• Omenaviipaleita

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan; noin parikymmentä minuuttia. Anna jäähtyä. Kiehauta he-ma-paa pari minuuttia, valuta. Silppua tilli ja sekoita jäähtyneet ainekset yhteen. Tarjoile esimerkiksi kananmunan, avokadoviipaleiden ja jugurttikastikkeen kansssa.

Brasilialainen kookos-kalapata moqueca

Söin ensimmäisen kerran moquecaa vuosia sitten, kun vielä seurustelimme mieheni kanssa. Erään uudenvuodenlupauksen ansiosta kokkailimme usein yhdessä uusia ruokia eri maanosista ja yksi testikeittöön päätyneistä resepteistä oli brasilialainen kalapata moqueca. Oi niitä aikoja! :)

Ruoka oli ihanaa; pehmeä kookos ja paprikan ja tomaatin maukkaus tekivät kalapadasta herkullista. Tämän kalapadan kokkailu jäi silloin tuohon yhteen kertaan; meillä taisi olla niin paljon muitakin mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavana ettei vaan maltettu!

Nyt kun Hesarikin julkaisi taannoin ruokasivuillaan moquecan reseptin, ajateltiin tehdä herkkua uudestaan. Tähän sopii melkeinpä mikä tahansa vaalea kala. Muistan että edellisen kerran meillä oli kalana pangasiusta, nyt kokeilimme hauella kun kukkaro antoi myöten kotimaiselle kalalle. Molemmat toimivat tässä oikein hyvin.

Herkkua oli moqueca tälläkin kertaa! Tuore korianteri oli tosin päässyt lähikaupasta loppumaan joten se korvattiin basilikalla.  Ei ollenkaan hullumpi korianterin korvike tässä ruoassa.

Kookos-kalapata moqueca, resepti

• 1 kg kalafileitä 
• 400 ml kookosmaitoa
• 1 kpl lime
• 1 kpl sipuli
• 3 kpl valkosipulinkynsiä
• 1 kpl punainen paprika
• 1 kpl vihreä paprika
• muutama kevätsipulinvarsi tai ruohosipulia
• kourallinen kirsikkatomaatteja
• 1 tl paprikajauhetta 
• mustapippuria
• 0,5 tl tai maun maun mukaan chilijauhetta tai rouhetta  
• öljyä paistamiseen (perinteisesti tähän kuuluu palmuöljy, tavallinen rypsiöljy käy myös ihan hyvin)
• (katkarapuja)

Paloittele kalafileet muutamaan osaan, mausta limemehulla, suolalla ja pippurilla ja anna marinoitua mielellään pari tuntia jääkaapissa. Leikkaa sipuli ja paprika ohuiksi siivuiksi, hienonna valkosipuli. Silppua korianteri ja paloittele kevätsipuli, paloittele myös kirsikkatomaatit halutessasi.

Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä, lisää sekaan viipaloitu paprika. Anna pehmentyä ja lisää sen jälkeen  tomaatit. Lisää mausteet, kevätsipuli ja osa korianterista. Sekoita hetki ja lisää kookosmaito ja kalapalat. Anna hautua kannen alla muutaman minuutin ajan kunnes kala alkaa kypsyä. Lisää joukkon halutessasi desi tai pari katkarapuja, anna kuumentua ja tarjoile kun kala on kypsää. Kala kypsyy nopeasti joten varttia kauemmin ei tarvitse varmasti odotella. Koristele korianterisilpulla ja tarjoile moqueca riisin kanssa.

Marinoidut silakat

Blogin luonnoslaatikosta löytyi juttua vuodenvaihteen eväistä: meillä oli uuden vuoden syömisenä  tuolloin lihapullien, nakkien ja perunasalaatin lisäksi tarjolla kalaa, muun muassa marinoituja silakoita. Taka-ajatuksena tässä tietysti oli että lapset saavat napsia nakkeja kun niistä kerran tykkäävät ja me aikuiset söisimme enemmän näitä "aikuisten ruokia". Toinen perheemme nelivuotiaista oli kuitenkin toista mieltä; hän yllätti ja ilmoitti että kiitos nakit eivät nyt maistu, ottaisin mieluummin marinoituja silakoita. Hyvin upposivat lapsellekin. :)

Marinoidut silakat, resepti

• 300 g silakkafileitä (voit poistaa nahat halutessasi)
• 2,5 dl vettä
• 1 dl väkiviinaetikkaa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl (vajaa) sokeria

• 2 dl kermaviiliä
• 1 kpl tillinippu silputtuna
• suolaa myllystä
• pippuria myllystä
• tiraus sitruunamehua

Sekoita vesi, etikka, suola ja sokeri. Lado silakkafileet  purkkiin ja kaada etikkamarinadi fileiden päälle. Sulje purkki ja anna marinoitua muutaman tunnin tai yön yli jääkaapissa.

Silppua tilli, sekoita kermaviilin joukkoon ja mausta seos suolalla, pippurilla ja pienellä tilkalla sitruunamehua. Kaada silakoista marinadi huolellisesti pois ja sekoita fileet kermaviiliseokseen.  Silakat säilyvät hyvinä suunnilleen viikon ajan. Kermaviilin mausteiksi sopivat hyvin myös sinappi tai valkosipuli.

 

Marinoidut silakat kermaviilikastikkeessa.

 

Blinit ovat talven herkku!

Blinit ovat tattarijauhosta tehtyjä paksuja lettuja joiden alkuperä on Venäjän suunnalla. Blinejä on helppo tehdä itsekin vaikka se kokonaisuudessaan hieman aikaa vaatiikin. Vaiva kannattaa kyllä, ovat nämä sen verran hyviä!

Slaavilaiseen tapaan blinien kanssa tarjoillaan yleensä esimerkiksi smetanaa, mätiä, suolakurkkuja, sipulia ja sienisalaattia. Blinien täytteeksi sopii hyvin myös graavattu ja kylmäsavustettu kala ja vaikkapa katkaravut.

Blinit, resepti

• 4 dl kermaviiliä (tai maustamatonta jugurttia)
• 25 g hiivaa (puolikas pala)
• 2,5 dl tattarijauhoja
• 1 tl sokeria
• 1,5 dl kuumaa maitoa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 kpl kananmuna

Lämmitä kermaviili tai jugurtti kädenlämpöiseksi jotta hiiva aktivoituu. Murustele nesteeseen hiiva, sekoita sekaan vielä sokeri ja tattarijauhot. Jätä taikina tekeytymään reiluksi tunniksi. Jos teet taikinan kylmään nesteeseen, voit jättää taikinan tekeytymään esimerkiksi jääkaappiin yön yli.

Erottele kananmunasta keltuainen ja valkuainen. Vatkaa valkuainen jämäkäksi vaahdoksi. Kuumenna maito ja sulata voi maidon joukkoon. Sekoita tekeytyneeseen taikinaan keltuainen, valkuaisvaahto sekä maito-voiseos ja suola. Paista taikinasta blinipannulla voissa paksuhkoja lettuja. Ilman blinipannuakin pärjää; esimerkiksi lettupannulla voi paistaa söpöja pikkublinejä. :)

Blinit ovat talvikauden juttu

Tammikuusta alkaen maaliskuulle saakka ravintolat ainakin täällä Helsingissä mainostavat bliniviikkoja.  Ravinolakampanjoiden myötä blineistä on tullut tavallaan talven kausiruokaa myös meidän keittiöömme. Ja kyllähän blinit talveen sopivat; ne maukasta ja täyttävää, kuumana  tarjoiltavaa herkkua! Ravintoloiden blinimenuista saa hyviä vinkkejä myös kotikeittiön blinifiestaa varten. Esimerkiksi ravintola Lasipalatsilla on talvikautena listallaan mukavan laaja valikoima erilaisia blinitäytteitä - ja ihan kiva kampanja-tarjouskin; "syö blinejä niin paljon kuin jaksat". Sitä sopii hyödyntää jos ei itse innostu blinejä kokkaamaan!

 

Paras bliniresepti?

Netistä löytyvät blinireseptit ovat melko samanlaisia, mutta joitakin eroavaisuuksiakin löytyy. Toisissa bliniohjeissä käytetään tattarijauhon lisäksi vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta kuten tässä Valion bliniohjeessa . Antti Vahtera puolestaan käyttää blinireseptissään nesteenä hapanmaitotuotteiden sijaan maitoa ja olutta. Yhteistä kaikille suomalaisille bliniresepteille näyttää kuitenkin olevan tattari, kananmunan valkuaisen vaahdottaminen ja taikinan kohotus.

Pienet varaatiot ainesosissa lienevät makuasioita. Meillä tykätään tattarin vahvasta mausta joten vehnäjauhoa ei meidän blineissä käytetä mutta tattarin särmää voi kuitenkin aivan hyvin hioa käyttämällä joukossa jotain muutakin jauhoa. Ihan yhtä oikeita blinejä ne ovat silti! Venäjällä blineihin on käytetty aikojen saatossa paljon muitakin jauhoja kuin tattaria ja letun mallikin voi vaihdella paljon. Suomalainen versio blineistä on vain yksi variaatio. :) Blinien paistaminen onnistuu vohveliraudallakin!

Parhaan lopputuloksen edellytyksistä suomalaisissa bliniohjeissa ollaan melkolailla yhtä mieltä: taikinaa kuuluu kohottaa kunnon kuohkeuden aikaansaamiseksi ja rapsakan pinnan varmistaa valurautapannu ja oikea voi. Kuohkeutta blineihin tuovat kohotuksen lisäksi jämäkka valkuaisvaahto ja joissakin ohjeissa käytetty kupliva neste kuten olut tai vissyvesi. Voin kohdalla voi hifistellä käyttämällä kirkastettua voita joka tehdään näin: voi kuumennetaan kattilassa ja kun hera on laskeutunut pohjalle, kirkas voirasva kaadetaan erilliseen astiaan.

Simppeli lisuke blineille: katkarapuja, hiukan majoneesia, tiraus sitruunamehua, mustapippuria ja tilliä. Blinien seuraan sopivat hyvin myös graavi- ja kylmäsavukalat, sipulisilppu ja suolakurkut. Smetana kuuluu blinipöydän vakiovarustukseen.

Katkarapukimara..

..tai ainakin jotain sinnepäin!  Hyvää tämä omakin versio katkarapukimarasta joka tapauksessa oli ja sopi hyvin alkupalakalojen kanssa tarjottavaksi joulun ajan päivällispöydässä. :)

Ennen tätä omaa kokkaustani olin törmännyt katkarapukimaraan vain netin keskustelupalstoilla (jossa siihen suhtaudutaan toisinaan hieman ironisesti) ja joissakin lehtien ruokaohjeissa. Ajatus katkaravuista maustetussa majoneesissa kuulosti kuitenkin sen verran kutkuttavalta että halusin testata tätä itsekin. Oma reseptini on useiden reseptien pohjalta omaan makuuni muokattu; yhtä ainoaa oikeaa ohjetta tuskin onkaan.

Sitä vain jäin pohtimaan että mistä tulee nimitys katkarapukimara? Ymmärrän kimaran sekalaiseksi kokoelmaksi erilaisia juttuja mutta tässä samanlaiset katkaravut ovat yhdessä maustekastikkeessa. Vaan väliäkö tuolla, pääasia että maistuu hyvältä. Ja kuulostaahan toi "katkarapukimara" aika hauskalta jo sanana. :)

Katkarapukimara, resepti

 

• 5 dl katkarapuja
• Sitruunamehua (voi jättää poiskin)
• 1 dl majoneesia tai majoneesin ja kermaviilin
  tai maustamattoman jugurtin seosta
• 2 tl kuivattua tilliä tai puoli nippua tuoretta hienoksi hakattuna
• 1 tl savupaprikajauhetta tai 0,5 tl tavallista
• 1 rkl ketsuppia ja / tai 1 rkl sinappia (mietoa, vajaa ruokalusikallinen toimi ihan hyvin)
• Mustapippuria myllystä

Sulata katkaravut, valuta ja rutistele ylimääräinen neste pois.  Halutessasi voit pirskottaa katkarapujen päälle sitruunamehua (minä laitoin). Sekoita majoneesi, tilli, paprikajauhe, sinappi ja ketsuppi sekä ripaus mustapippuria kastikkeeksi ja kaada katkarapujen päälle. Laita kastiketta sen verran kuin itsestä tuntuu sopivalta; tarvittaessa voit jatkaa sitä majoneesilla. Sekoita hyvin. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran ja nauti!

Katkarapukimara sopii vaikka mihin: kalapöytään, leivän päälle, salaattien kanssa tarjottavaksi, uuniperunan täytteeksi, muuten vaan lisäkkeeksi tai iltapalaksi ihan sellaisenaan. Katkarapukimaraa voi myös versioida vaikka miten! Esimerkiksi Karppaussivujen ohjeessa katkarapukimaraan lisätään keitettyä kananmunaa, Yhteishyvän sivuilla se tarjoillaan hauskasti papaijanpuolikkaasta . Yksinkertaisen tyylikkäs versio katkarapukimarasta puolestaan toimii perinteiseen toast skagenin maistuvana täytteenä. 

Silakkapihvit uunissa

Jotenkin muistelin että lapseni eivät ole silakkapihvejä suostuneet syömään, mutta kun päiväkodissa oli silakkapihvipäivä, he olivat aivan myytyjä. Ja sehän passaa! Silakka on yksi lempikalani, lähestulkoon kaikki silakkaruoat ovat minulle suurta herkkua. Kun siis kalatiskistä löyty silakkafileitä, valinta oli selvä: silakkapihvejä tänään!

Lieden vieressä seisoskelu on minusta aika tylsää joten teen yleensä kala- ja jauhelihapihvit uunissa. Silakkapihveihin saa juuri sopivan rapeuden laittamalla ennen paistamista pienen nokareen voita pihvien päälle. Vaivatonta ja herkullista!

Silakkapihvit uunissa, resepti

• 600 g silakkafileitä
• suolaa
• pippuria
• kuivattua tilliä
• (tuorejuustoa)
• voita

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Aseta silakkafileitä uunipellille nahkapuoli alaspäin. Ripsittele päälle hieman suolaa, pippuria ja kuivattua tillia. Halutessasi voit laittaa päälle myös tuorejuustoa, esimerkiksi ruohosipulilla maustettu tuorejuusto sopii tähän tosi hyvin.

Lado fileiden päälle toiset fileet nahkapuoli ylöspäin. Laita jokaisen pihvin päälle nokare voita; tällä saat rapsakkuutta ja kauniin pinnan pihveille. Paista pihvejä uunissa 10-15 minuuttia. Juuresmuusi sopii näiden lisäkkeeksi oikein hyvin. 

Chilillä maustetut kalapihvit, kalahampurilaiset

Chilillä maustetut kalapihvit sopivat hampurilaispihveiksi vallan mainiosti! Meillä nämä pihvit syötiin itse tehtyjen hampurilaissämpylöiden, cheddarviipaleiden, salaatin, suolakurkun, tomaatin ja kaupan valmiin hampurilaiskastikkeen kanssa. Hyvää oli!

Makean chilikastikkeen määrä on suhteessa muihin aineksiin on tässä ohjeessa maltillinen. Lisäpotkua pihveihin saa vaikkapa lisäämällä pilkottua ja kuullotettua tuoretta chiliä pihvitaikinan joukkoon tai suuremmalla määrällä makeaa chilikastiketta. Reseptistä tulee iso kasa pihvejä; yhdelle aterialle voit hyvin vähentää ainesten määrää kahteen kolmasosaan tai puoleen.

Kalahampurilaiset, chilillä  maustetut kalapihvit

 

• 700 g kalaa (meillä seitiä, lohta ja hiukan pippurimakrillia)
• 200 g katkarapuja
• 3 kpl kananmunia
• 1,5 dl korppujauhoja
• 1 dl makeaa chilikastiketta
• suolaa myllystä

Laita kalat, munat, korppujauho ja chilikastike tehosekoittimeen, myllää karkeaksi massaksi leikkuuterällä. Leikkaa sulatetut katkaravut veitsellä paloiksi ja lisää massan joukkoon. Voit laittaa myös katkikset tehosekoittimeen; itse halusin katkaravunpalat "sattumina" joten leikkasin mieluummin käsin. Pienet katkaravut voit lisätä massaan sellaisenaan. Mausta pihvitaikina suolalla.

Paista pihvit lettupannulla molemmin puolin muutaman minuutin ajan ja kasaa valmiit pihvit lautaselle folion alle odottamaan. Tarjoile esimerkiksi hampurilasina tai perunamuusin kanssa.