Omenainen kaalipata punakaalista

Katsokaa nyt miten nättiä! :) Punakaali on kyllä yksi kauneimmista vihanneksista - violetti ja valkoinen muodostavat hurjan hienon "aallokon" halkaistussa punakaalissa! Punakaali onkin minusta parhaimmilaan tuoreena; lohkoina tai ohuina suikaleina raastesalaatissa. Mutta kyllä tästä lämmintäkin ruokaa kannattaa tehdä! Väri tasoittuu ja haalistuu kypsennettäessä mutta kyllä punakaaliruoasta silti punakaalin tunnistaa.

Viikonloppuna korjasimme kasvimaan lopun kaalisadon kun punaiset suippokaalit olivat kuin olivatkin kasvaneet ihan oikean kaalin kokoisiksi. Vihreä peruskaali saavutti syötävän koon paljon aikaisemmin enkä ollut ollenkaan varma tuleeko näistä jotain syötäväksi asti kun kasvu tunti tässä väriversiossa olevan kovin hidasta. Komeitä keriä näistä lopulta kuitenkin tuli!

Ensimmäisestä punakaalista tehtiin kaalipata, johon tällä kertaa lisäsi mukaan riisi-ohraa. Kaalipadoissa ei välttämättä ole riisiä tai muita jyviä mukana mutta itse olen tottunut tekemään tällaista kaalilatikon ja -padan välimuotoa. Riisi-ohran voi hyvin jättää reseptistä poiskin.

Hapankalia kaalipataan!

Lisäsin kaalipadan joukkoon myös lehtikaalia, sitä kun on kasvimaalla vielä yllin kyllin. Hapankaali tuo pataan makua ja omenat makeutta hapon vastapainoksi.

Siirappi toimii makeutuksena myös; tähän kaalipataan tuli molempia kun hapankaalia tuli laitettua reiluhko möykky. :) Porkkanakin sopisi sekaan.  Tällä kertaa jätin sen pois kun oman maan niukahkon sadon pikkuporkkanoita on tullut syötyä mieluummin tuoreena.

Omenainen kaalipata punakaalista

• 350 g jauhelihaa (noin)
• 2 kpl punasipuleita silputtuna
• 1 kpl punakaali suikaloituna
• muutama lehti lehtikaalia suikaleina, ruodit poistettuna
• 1,5 dl hapankaalia (tai maun mukaan)
• 1 kpl lihaliemikuutio + vettä (tai valmista lihalientä)
• meiramia noin teelusikallinen
• kynteliä saman verran
• Pari rouhaisua mustapippuria
• 5 kpl maustepippureita (tai maun mukaan)
• 3 kpl kotimaisia omenoita raasteena
• 2 rkl siirappia

Suikaloi kasvikset. Kuullota sipuleita pannulla, laita perään jauheliha ja ruskista. Kaada sipulit ja liha kattilaan, kaada joukkoon suikaloidut puna- ja lehtikaalit. Kääntele seosta ja anna kaalien pehmetä hieman, lisää vielä hapankaali. Lisää riisi-ohra (voit jättää poiskin), sekoita ja lisää vettä tai lihalientä sen verran että seos juuri ja juuri peittyy kun painat kaalia tiiviisti kattilan pohjaa vasten.

Lisää joukkoon hyppyselliset meiramia ja kynteliä - kyntelin voi jättää poiskin mutta laita sitten meiramia enemmän - sekä lihaliemikuutio ja maustepippurit. (tai tarpeen mukaan suolaa jos käytät valmista lihalientä). Raasta joukkoon omenat ja / tai loraus siirappia. Anna hautua kannen alla kunnes riisi-ohra on kypsää tai kun kaalit ovat pehmenneet sopivasti. Kaalipata maistuu puolukoiden tai puolukkahillon kanssa - ja on vielä parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä!

Kaalipata punakaalista

Lehtikaalia Sopu-kuivuriin!

Lehtikaalia riittää yltäkylläisesti ja voi että olen siitä iloinen. Tämä on kyllä aivan mahtava vihannes. Lehtikaali on helppo kasvattaa, maukasta, sadoltaan runsas, mahtuu pienellekin kasvimaalle, sopii moneen erilaiseen ruokaan, on ihan mukava käsitellä ja sitä on helppo säilöä.

Lehtikaalin kasvattaminen on myös taloudellisesti kannattavaa - pieni pussi maksaa marketissa useamman euron, mikä tuntuu kotikasvattajasta jokseenkin suolaiselta hinnalta näinkin helposta ja satoisasta kasvista.




Superterveellistäkin lehtikaali on. Tällä hetkellä myös ilmeisen pop, ainakin ruokablogimaailmassa. Saa nähdä säilyykö oma lehtikaali-innostukseni - nyt on vaikea kuvitella että se laantuisi trendien myötä. No, se jää nähtäväksi, nyt tohkeilen täpöllä. :)

Meillä lehtikaalia käytetään wokkeihin, keittoihin (kuten vaikkapa caldo verdeen ja papukeittoon), lisätään kastikkeisiin, kääritään välillä lehtikaalikääryleiksi, haudutetaan ja välillä höyrytetään muuten vain lisukkeeksi.

Kuivaaminen on kätevä keino säilöä lehtikaalia

 

Tässä vaiheessa moni pakastin pursuilee marjoja ja muuta syksyn satoa. Lehtikaalia ei täyteen pakkaseen tarvitse välttämättä tunkea sillä se säilyy mainiosti myös kuivattuna. Kuivattu lehtikaali on myös ihan hurjan kätevää käyttää - pussista on helppo napata kourallinen lehtiä ja murustella vaikkapa keiton tai kastikkeen joukkoon. Muuta käsittelyä kuivattu lehtikaali ei tarvitse. Se pehmenee nopeasti syötävään kuntoon eikä toisaalta juurikaan säikähdä pidempääkään haudutteluaikaa.

Pakastaminen sopii lehtikaalille myös oikein hyvin. En ole itse ensimmäisten pakkasten jälkeen lehtikaalia kerännyt (tai säilönyt pakastamalla), mutta sanovat että pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. 
 
Lehtikaalin kuivatus onnistunee ilman kuivuriakin. Omat lehtikaalini hurauttelen rapeaksi Sopu-kuivurilla jonka hankin pari vuotta sitten alunperin suppilovahveroita varten. Kuivuri on ollut meillä syksyisin ahkerassa käytössä; sillä on kuivattu ainakin sieniä, lehtikaalia, yrttejä, rohtokasveja ja omenarenkaita. Kuivaaminen on kätevä tapa säilöä satoa kunhan vaan kaappitilaa riittää! Kuivatut lehtikaalit säilyvät hyvänä esimerkiksi Minigrip-pussissa.

Ennen kuivatusta revin lehtikaalinlehdistä paksuimmat ruodit, revin lehtiä hieman pienemmiksi ja asettelen revityt lehdet ilmavasti kuivurin ritilöille. Ritilät kuivuriin, puhaltaja päälle ja säädöt siihen asentoon että lämpötila on 30-40 astetta. Annan pöhistä muutamia tunteja ja kun kaalit ovat murenevan rapeita, pussitan talven varalle.

Parsakaaleista saa jo satoa!

Kuumuus ja sateet eivät olleet näännyttäneet palstakasveja, jee! Viime viikonlopun rankka ukkoskuuro kasteli kunnolla ja ilmeisesti se on riittänyt kasveille hyvin tähän saakka. Parsakaalit ovat kasvaneet ällistyttävän lyhyessä ajassa syötävän kokoisiksi; edellisen palstapostauksen pikkuisesta parsakaalikuvasta on vain viikko aikaa!

Kurkun alkuja oli paljon, sellaisia cocktail-kurkun kokoisia. Saavat siis rauhassa kasvaa isommiksi. :)  Kesäkurpitsasta saa nyt satoa; napsin mielelläni kesäkurpitsat jo ihan pieninä jolloin ne ovat kiinteitä ja herkullisia.  Sadon korjaaminen myös lisää tulevan sadon määrää. Lehtikaalista on saanut satoa syötäväksi asti jo pitkään - ja satokausi tulee jatkumaan todennäköisesti ensimmäisiin pakkasiin asti!

Nyt kesäkuumalla syödään mahdollisimman simppelisti. Eineksetkin kelpaavat. En ole koskaan karsastanut eineksiä; ne tuovat helpotusta arkeen ja kun eineksen ohessa on jotain tuoretta tai itsetehtyä, ei kokonaisuudesta tule minun makuuni liian teollista.

Purkkiravioleista ja höyrytetyistä oman maan parsa- ja lehtikaalista saa mukavan ja maistuvan kesälounaan. Kaalien mausteeksi sopii raviolien kanssa nautittaessa sopii esimerkiksi oliiviöljy, tiraus sitruunamehua ja parmesaaniraaste. Tänään maustoin kasvikset makealla chilikastikkeella, hyvää oli!

Höyrytetty lehtikaali

Lehtikaali on herkullinen ja ennen muuta terveellinen lisä monenlaisiin ruokiin. Viimeaikoina olen valmistanut lehtikaalia erityisesti höyryttämällä; kypsennän lehtikaalia kerralla isomman erän ja käytän sitä päivällisen valmiina lisäkkeenä, työeväitten kyljessä ja lisään sitä keittoannoksiini. Muu perhe ei vielä lehtikaalin päälle ymmärrä joten erikseen hauduttamalla saan sitä omiin ruokiini kätevästi, vaikka ruoka muuten olisi lehtikaalitonta. :)

Lehtikaalin höyryttäminen

• Huuhtaisen lehdet, poistan lehtikaalinlehdistä ruodit ja silppuan lehdet suikaleiksi.
• Käytän höyryttämiseen tavallista kattilaa ja silikonista höyrytysritilää. 
• Asetan ritilän kattilan pohjalle..
• .. ja  kaadan kattilaan kuumaa vettä sen verran että se ei nouse ritilän tason yläpuolelle. 
• Levy päälle ja iso kasa karkeaa lehtikaalisilppua kattilaan, (esim. 150 g pussillinen silputtuna)
• kansi kiinni ja reilu viisi minuuttia höyryttelyä kannen alla. 
• Valmista tuli!

Lehtikaali ei ole kovin herkkä höyrytysajalle; se ei lössähdä vaikka unohtaisit sen höyrystymään hiukan pidemmäksikin aikaa. Ravintoaineet toki säilyvät sitä paremmin  mitä lyhyempi höyrytysaika on. :) Maustan höyrytetyn lehtikaalin mustapippurilla ja tilkalla oliiviöljyä. Suolaakin voi halutessaan lehtikaalin päälle ripsauttaa; suolaa kuitenkin yleensä on myös  pääruoassa joten en sen vuoksi ole kokenut suolalisää tarpeelliseksi.

Lehtikaalin höyryttämiseen sopii esimerkiksi tavallisen kattilan pohjalle laitettava silikoninen höyrytysritilä.

 

 

Lehtikaali sopii laatikkoon ja kääryleisiin

Lehtikaalin maku miedontuu kypsennettäessä huomattavasti. Höyrytetty lehtikaali maistuu pehmeän pähkinäiseltä eikä minusta lainkaan "kaalimaiselta". Tykkään kyllä muistakin kaaleista, mutta omintakeinen  lehtikaali on mukava uusi tuttavuus ja lisä kaaliperheeseen.

Lehtikaali sopii muiden kaalien kanssa yhteen mainiosti ja olenkin käyttänyt sitä myös kaalipadan ja -laatikon osana yhdessä kesäkaalin kanssa. Kääryleissäkin lehtikaali toimii, tosin se on muotonsa vuoksi tavallista kaalinlehteä hankalampi kääriä.

Haudutettu lehtikaali

Lehtikaalit ilmestyvät markettien hyllyille vasta syksymmällä mutta omasta maasta satoa saa jo!  Puutarhapalstalle keväällä istuttamani hontelot lehtikaalintaimet ovat kasvaneet oikein komeiksi ja sen verran suuriksi että keräsin alimmat lehdet talteen. 

Esimerkiksi portugalilainen lehtikaalikeitto Caldo Verde on ihana lehtikaaliruoka mutta ajattelin kokeilla kaalia tällä kertaa jossain muussa muodossa. Lehtikaali on minulle sen verran uusi tuttavuus että esimerkiksi hauduttamista en ollut vielä ehtinyt testaamaan lainkaan. Lisäkkeestä tuli oikein hyvää ja se toimi hienosti eilisen kanarisoton kyljessä! :)

 

Haudutettu lehtikaali, resepti

• 2 kpl valkosipulinkynsiä (yksikin riittää antamaan makua)
• voita paistamiseen
• 6 kpl reilunkokoisia lehtikaalinlehtiä
• 1 dl vettä
• 1 rkl balsamico-viinietikkaa
• suolaa myllystä
• pippuria myllystä
• parmesania tarjoiluun 

Huuhtaise lehtikaali, poista paksut ruodit ja silppua kaali suikaleiksi. Murskaa valkosipulikynnet veitsen lappeella, poista kuoret ja pilko pieneksi.

Kuumenna vesi valmiiksi vedenkeittimessä. Lämmitä kasari, lisää voi ja ja kun se on sulanut, heitä perään valkosipuli. Kun valkosipuli on hieman pehmennyt, lisää desi vettä ja lehtikaalisuikaleet. Mausta balsamicolla, pippurilla pikkuripauksella suolaa.

Laita kansi päälle ja anna hautua viisi minuuttia. Poista kansi ja jatka kiehuttelua kunnes liika neste on haihtunut - ja nauti! Lisää annoksen päälle parmesania ja tarjoile vaikkapa risoton seurana.

Caldo Verde – keitto chorizosta ja lehtikaalista

Tämä keitto kuuluu sarjaan ”simppelit ja maukkaat”. Chorizon ja lehtikaalin lisäksi keittoon tulee perunoita, sipulia ja mausteita – ruokaisa ja hurrrjan maukas kokonaisuus!

Minulla on nyt hirmuinen vimma lehtikaaliin kun sitä on kerran tarjolla ja surffailenkin netistä uusia reseptejä harva se päivä. Tämä portugalilainen keitto kuulosti kaikessa helppoudessaan niin houkuttelevalta että pakkohan tähän oli ainekset hankkia. Olen lapsuudessani syönyt niin paljon perunaa että edelleen valitsen ruoan lisäkkeeksi mieluummin jotain muuta kuin pottuja. Mutta tämä keitto saa perunankin maistuman hyvältä!

Reseptejä löytyi tosi monesta blogista ja aikalailla samanlaisia olivat kaikki sisällöltään. Minulla läppärin ruudulta näkyi HeadIsu –blogin resepti kun keittoani kokkasin. Paljon muutakin kiinnostavaa tuosta blogista löytyi, kannattaa käydä kurkkaamassa! Alla minun versioni Head Isun tarjoamasta Caldo Verde -reseptistä.

Caldo Verde eli vihreä keitto, resepti

• 150 grammaa chorizo-makkaraa (1 kpl)
• 1 kpl iso sipuli pieneksi pilkottuna
• 3 kpl valkosipulin kynsiä pilkottuna
• 8 kpl pieniä perunoita
• 200 g lehtikaalia
• 1,5 l kanalientä kuutiosta
• 1 kpl laakerinlehti
• oliiviöljyä sipuleiden freesaamiseen
• suolaa
• mustapippuria myllystä

Kuori perunat, paloittele suupalan kokoisiksi paloiksi. Poista lehtikaaleista ruodit ja silppua lehdet suikaleiksi. Paloittele chorizo paksuhkoiksi siivuiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. 

Freesaa sipuleita kattilan pohjalla oliiviöljyssä. Lisää makkarat, paista muutama minuutti kunnes makkaroista alkaa selvästi irrota rasvaa. Lisää joukkoon perunat. Ne saavat paistettaessa ihanaa makua chorizon rasvasta. 

Kaada joukkoon vesi ja kanaliemikuutio. Voit keittää veden vedenkeittimessä kuumaksi jolloin saat liemen kiehumaan nopeammin. Lisää joukkoon mausteet ja kiehuttele vartti-parikymmentä minuuttia Lisää joukkoon lehtikaalisuikaleet ja anna kiehua kunnes lehtikaalit ovat mielestäsi sopivan pehmeitä. Tässä keitossa ei haittaa vaikka perunat menisivät osin muhjuksi; se kuuluu asiaan!

Pizzapiirakka punajuuresta x 2

Mieheni teki kerran K-kaupan ruokalehdestä löytämäänsä Lindströmin pizzapiirakkaa ja ohje jäi saman tien meidän perheen vakioreseptistöön. Minä sitä tosin olen tainnut aina tuon ensimmäisen kerran jälkeen aina tehdä. Ei ole muuten ensimmäinen kerta kun mies koukuttaa minut johonkin esittelemäänsä herkkuruokaan ja evään kokkausvastuu siirtyy salakavalasti minulle! XD Vaan en valita, kiva kun on taloudessa ennakkoluuloton kokki joka ihan oikeasti testaa ohjeita. Itselläni reseptien selailu jää usein sille tasolle että tuo voisi olla hyvää – jos vaan viitsisi testata.   

Punajuuripiirakka valmistetaan pizzan tyyliin mutta ei makunsa puolesta juuri muistuta tomaattista esikuvaansa. Hyvää tämä kuitenkin on, ehdottomasti!  Sopii iltapalaksi tai vaikka lounaaksi. Alkuperäisessä ohjeessa täytteessä käytetään säilöttyjä punajuuria mutta olen korvannut osan tuoreella, keitetyllä punajuurella. Toimisi tuo varmaan ihan ilman etikkajuuriakin; kepeää happamuutta piirakkaan tuo joka tapauksessa kermaviilipohja ja lindströmimäistä makua kaprikset.

Tällä kertaa tein kaksi piirakkaa; toisen alkuperäiselle ohjeelle uskollisesti jauhelihasta ja toisen kokonaan kasvisversiona. Kasvisversioon sain innoituksen jääkaapissa odottelevasta lehtikaalista jolle piti keksiä käyttöä. Keittoa ja kääryleitä olinkin siitä jo tehnyt joten nyt oli piirakan vuoro, piti vain löytää sopiva resepti johon sen saisi ympättyä.

 

 

Pizzapiirakan pohja, resepti: 

• 2,5 dl vettä
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 dl ruisjauhoja
• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl sokeria (tai pieni tujaus siirappia)
• 2 rkl ruokaöljyä (itse lorautan summassa oliiviöljyä)

Lämmitin veden hiukan kädenlämpöä lämpimämmäksi ja sekoitin veden joukkoon ruisjauhon, suolan ja kuivahiivan. Sekoittelin puuhaarukalla ja lisäsin siirapin ja öljytilkan.  Lisäsin vehnäjauhot hiljalleen käsin vaivaamalla ja kun taikina oli valmis, jätin kohoamaan ja siirryin tekemään täytteitä.

Jauheliha-punajuuritäyte

• 1 kpl punasipuli (haluamallasi tavalla paloiteltuna / silputtuna)
• 400 g jauhelihaa
• 200 g (noin) punajuuriraastetta keitetyistä punajuurista
• 2 rkl kapriksia (silputtuna)
• suolaa
• mustapippuria
• 200 g kermaviiliä tms.
• 150 g juustoraastetta

Paistoin silputut punasipulit ja jauhelihan pannulla, maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin sekaan kaprikset ja punajuuriraasteen ja sekoitin tasaiseksi. Punasipuleita ei tarvitse välttämättä paistaa tässä samassa; ne voi leikata vaikkapa renkaiksi ja lohkoiksi ja laittaa piirakan päälle ilman paistamista. Punasipulirenkaat (tai lohkot) ovat ihan kivannäköisiä piirakan päällä. 

Punajuuritäyte suppiksilla ja lehtikaalilla:

• pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita
• 150 g (noin) lehtikaalia silputtuna
• 200 g (noin) raastetta keitetyistä punajuurista
• 2 rkl kapriksia (silputtuna)
• suolaa
• mustapippuria
• 200 g kermaviiliä
• 150 g juustoraastetta

Murustelin kuivatut suppilovahverot pieneksi ja laitoin veteen likoamaan noin puoleksi tunniksi. Keitin lehtikaalisilpun suolalla maustetussa vedessä pehmeämmäksi. Paistoin liotetut, kuivaksi rutistellut sienet ja sipulisilpun pannulla, lisäsin lehtikaalisilpun, kaprikset sekä suolan ja pippurin ja sekoitin tasaiseksi. Lisäsin joukkoon vielä punajuuriraasteen, sekoittelin ja jätin vetäytymään. Täyte vaikutti aika kostealta joten ropsautin joukkoon hoikan soijarouhetta kosteutta imemään. 

Piirakoiden täyttäminen ja paistaminen

Levitin taikinat leivinpaperoiduille pelleille ohueksi levyksi. Levitin päälle kermaviilipurkilliset ja kermaviilin päälle juustoraasteet. Juustoraasteiden päälle kaadoin täytteet ja levitin tasaisesti koko piirakan alueelle. Ja sitten uuniin! Paistoin piirakoita 250 asteessa uunin alimmalla tasolla reilun vartin. Uunista ulos, hetkeksi jäähtymään ja syömään!

 

Kääryleet lehtikaalista, ohrasta ja suppilovahveroista

Kääryleet ennen uuniin menoa

Hankittiin taas lehtikaalia, nyt kun sitä kerran on saatavilla, tällä kertaa kaksi pussia (a 150g). Avasin molemmat, valitsin lehdistä suurimmat ja kauneimmat – ja ällistelin miten noista kiharaisista lehdykäisistä ikimaailmassa saa taiottua kunnollisia kääryleitä! Napakoita pakkauksia niistä ei millään muotoa saakaan – mutta ihan päteviä rullia niistä silti syntyi!

Lehtikaalin lisäksi muina aineksina käytin uuniohrapuuron jämiä, kuivattuja suppilovahveroita, toisesta ruoasta ylijäänyttä pippurituorejuustoa ja mausteiksi suolaa, timjamia ja siirappia. Vuokaan lisäsin hiukan vettä.

Huuhtaisin lehdet ja ohensin kaalinlehtien paksuimpia ruoteja terävällä veitsellä reilulla otteella. Laitoin veden kiehumaan, suolaa perään ja kaalinlehdet kokonaisina kattilaan. Annoin kiehua pienellä lämmöllä hyvän tovin, kaadoin vedet pois ja jätin jäähtymään. 

Suppilovahveroita saattaisi vielä metsästä löytää, mutta ajattelin testata kuinka kokkaus sujuu kuivattuja suppiksia käyttäen. Talouteemme hankittiin tänä syksynä hyötykasvikuivuri ja se on ollut ahkerassa käytössä ja pääasiassa suppilovahveroita olemme sillä kuivailleet. 

Kourallinen kuivattuja, murusteltuja suppilovahveroita likosi kylmässä vedessä puolisen tuntia, sen jälkeen valutin sienet siivilässä ja rutistelin vielä ylimääräiset nesteet pois. Paistoin sienet kuumalla pannulla voissa yhdessä sipulisilpun kanssa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, laitoin levyn kiinni, laitoin sekaan palasen pippurituorejuustoa ja pari desiä ohrapuuroa. Lisäsin hiukan vettä ja sekoittelin täytteen tasaiseksi massaksi. 

En edes yrittänyt rakentaa kääryleistä napakoita paketteja perinteisten kaalikääryleiden tapaan. Laitoin täytettä kaalinlehden keskelle ja rullasin kokonaisuuden kääröksi. Rullan päät jäivät siis avonaisiksi mutta täyte pysyi ohrapuuron ansiosta silti hyvin käärön sisällä.

Ladoin kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan; sekin edesauttoi kääröjen koossapysymistä. Lirutin päälle vielä hiukan vettä ja siirappia laitoin vuoan uuniin 175 asteeseen. Folio vuoan päällä ehkäisi ohuiden kaalinlehtien kuivahtamista. Kääryleet kypsyivät valmiiksi vajaassa tunnissa. Nämä maistuivat mainiolta sellaisenaan, kuin myös täytetyn porsaanfileen kyljessä.

Valmiita lehtikaalikääryleitä