Suih suih, lenkkeilin kahville ja näin koskikaran

Ihana päivä! :) Kevättalven auringossa ois olleet aurinkolasitkin ihan paikallaan, sen verran kivasti helotti tänään! Hengailin reilun pari tuntia Keskuspuistossa, osan ajasta sauvakävellen, osan ajasta ihmetellen ympäristöä ja kuvia napsien. (Ja kahvitellenkin.)

Keskuspuisto on melkolailla luonnontilainen, iso ulkoilualue Helsingissä. Sinne mahtuu monenlaista metsämaastoa ja pellonlaitaa, puroja ja kallioita. Ihan korvaamattoman arvokasta lähiluontoympäristöä kaupunkialueella! Ei Keskuspuisto tokikaan mikään erämaa ole mutta kyllä siellä voi sanoa luonnon helmaan pääsevänsä. Tykkään tässä meidän kaupunkimetsässä myös sen monipuolisuudesta; varsinkin pidemmän lenkin aikana näkee helposti monenlaisia ja eri ikäisiä metsätyyppejä.

Mietin että oisko tammikkoa. (Voiko niin  edes sanoa? :P )
Lehdettömänä en näitä puita kyllä tunnista, täytyy keväämmälä käydä tutkimassa tarkemmin.

Liikuin tänään erityisesti Maunulanpuiston alueella ja kävin samalla ekaa kertaa Maunulan majalla, Helsingin Ladun ylläpitämällä kahvila/sauna / taukopaikalla. Majan vieressä on aikoinaan ollut ampumarata ja maja on alunperin ollut ampumaseuran rakennus; seura toimi aikavälilä 1914 - 1962 joten rakennus lienee lähemmäs sata vuotta vanha.

Nykyään majalla toimii kahvila jossa Keskuspuiston hiihtäjät ja muut ulkoilijat käyvät munkkikahveilla. Näyttäisi olevan kovasti erityisesti lapsiperheiden suosiossa tämä taukopaikka; porukkaa oli kuin pipoa ja jossain vaiheessa jono kiemurteli ulos asti.

Maunulan maja on etenkin sisältä viihtyisä, siellä on kaikenlaista ihmeteltävää ja pieniä yksityiskohtia joihin "silmä tarttuu". Katossa on himmeleitä, seinällä vanhat sukset, pönttöuunin luukuissa kauniit koristelut ja oven yläpuolella hirven pää.

Nyt sauvakävelin majalle yksin, mennään kyllä käymään koko perheen kanssa tuolla joskus myös. Houkuttelen muut seuraksi vaikka lupaamalla munkit; sillä saan ainkin lapset mukaan suht varmasti. x)

Möö

Keskuspuistossa Pirkkolan alueella maasto on jylhää vanhaa kuusikkoa kun taas Maunulassa pääse myös hiukan lehtomaisempiin maisemiin myös. Osa lehtomaisesta alueesta näyttäisi olevan istutettua koivikkoa, tammia ja lehtikuusia sekä lepikkoa mutta on tuolla myös mm. muinaista pähkinälehtoakin. En ole pähkinälehtoon vielä lenkeilläni päätynyt mutta täytyy keväämmällä mennä etsimään pähkinälehto vaikka ihan kartan kanssa. :)

Maununlanpuiston alueella on myös puroja; Haaganpuro sekä siihen laskeva Maunulanpuro. Haaganpuro on ihan erityinen kaupunkipuro; se on nimittäin taimenpuro. Taimenten elo Haaganpurossa tuntuu tosin olevan aikalailla veitsenterällä; Maunulanpuron haaraan pääsi satoja litroja öljyä viime vuoden loppupuolella, iso määrä pieneen puroon. Purolla on aktiivinen joukko suojelijoita jotka yhdessä pelastuslaitoksen kanssa ovat puhdistivat öljyä pois. Puroa on muutenkin ennallistettu pitkään ja isolla työllä, toivottavasti se jatkossa säästyy ympäristövahingoilta!

Aurinkoisena maaliskuun päivänä puro oli kuitenkin kaunis ja iloinen, sen rannalla pajuissa oli pajunkissoja ja kivillä hyppeli koskikara. Koskikaran olen nähnyt melkein joka kerta kun olen nyt talvella puron lähistöllä lenkkeillyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun onnistuin nappaamaan siitä jonkinlaisen kuvan. Vikkelä veijari on hän.

Koskikarat ovat täällä todennäköisesti talvehtimassa; Google kertoi että ne pesivät pääasiassa pohjoisemmassa, pääasiassa Ruotsin ja Norjan puolella ja viettävät täällä vain talvikuukaudet. Hassua ajatella että joku lintu tulee tänne talvehtimaan. Mukava että tulee, koskikaraa on kiva bongailla sunnuntaikävelyllä. :)

.

Japanilaishenkinen kylmäsavulohi-nuudelisalaatti

Paljon kauden kasviksia, nuudeleita ruokaisuutta tuomaan ja viimeinen silaus kylmäsavulohella ja inkiväärilastuilla. :) Siinäpä ne tärkeimmät elementit herkulliseen japanilaisvaikutteiseen salaattiin.

Tähän vuodenaikaan kauden kasviksia ovat tietty varastoidut kasvikset; kaali ja porkkana, ulkomaan tuontina avokado ja itsekasvatettuna mungpavun idut. Näistä tulee oikein hyvä salaattipohja kohtuuhintaan. Ja jos seinäkalenterina sattuu olemaan Satokausikalenteri, siitä voi tsekkailla muitakin vinkkejä siihen mitä kasviksia milloinkin kannattaa hyödyntää. :)

Ajatus Japani-henkiseen salaattiin tuli jostain kaupan valmissalaatista johon oli suikaloitu muutama gari-inkiväärilastu eli semmoinen sushin kanssa syötävä inkivääri mukaan. Toimi ihan hurjan hyvin!

Sen jälkeen olen lisäillyt inkiväärilastuja itsetehtyyn salaattiin useinkin; ei sen niin väliä onko kala- kana- vai kokonaan kasvissalaatti, inkivääri tuo mukavaa makua, potkua ja raikkautta.

Tähän salaattiin lisäsin nuudeleiksi soba-nuudeleita; ovat tuommoinen ohut, tattarista valmistettu japanilainen nuudeliversio. Paketti oli ollut minulla kaapin perällä jo hyvän tosin, onneksi muistin nämä nyt kun tätä salaattia aloin tehdä!

Toki tähän sopii nuudeliksi muutkin nuudelit tai vaikka ihan vaan spagetti. Sitäkin olen hyvällä omallatunnolla käyttänyt nuudelin asemasta wokeissa ja keitoissa.

Edamame-papuja eli vihreitä soijapapuja löytyi ihan vaan Prisman pakastealtaasta. :)

Salaatista tuli suunnilleen kaksi ihan reilua annosta. Ainesten määrät ovat arvioita ja niitä voi muutella mieltymysten mukaan.

Yksi levy tai nippu nuudeleita on minusta kuitenkin melko paljon ja puolikas riittää yhteen annokseen hyvin. Puolikas avokado on myös aika reilu määrä, yhteen annoksen laittaisin vähemmän.

Japanilaishenkinen kylmäsavulohi-nuudelisalaatti

• 1 annos nuudeleita keitettynä ja soijalla maustettuna
• 0,5 kpl avokado kuutioina
• 1 kpl pala kaalia ohuina suikaleina
• 1 kpl porkkana raasteena
• 1,5 dl pakastettuja vihreitä soijapapuja eli edamame-papuja
• 2 dl mung-pavun ituja
• (pätkä kurkkua kuutioituna)
• Muutama viipale kylmäsavu- tai graavilohta suikaloituna
• Muutama viipale gari-inkivääriä suikaloituna

Kypsennä nuudelit ohjeen mukaan, valuta. Kuutioi avokado, suikaloi pala kaalia ihan ohueksi ja kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sulata edamame-pavut kuumassa vedessä tai mikrossa, anna jäähtyä. Viipaloi kala ja inkiväärilastut, kuutio halutessasi kurkkua salaatin joukkoon. Huuhtaise idut. Mausta nuudelit reilulla lorauksella soijaa. Sekoita salaatin ainekset hyvin ja herkuttele! :)

Voit halutessaasi lisätä joukkoon vielä tilkan sitruunamehua. Varsinaista kastiketta salaatti ei kaipaa; avokadon rasvaisuus tekee salaatista "mehevää" joka tapauksessa ja kala sekä inkivääri ja soija tuovat runsaasti makua.

.

Joulukinkkua jäljellä loppiaisena? Tee hernekeittoa! (Ja pannukakkua jälkkäriksi)

Nämä pakkaspäivät on just sellaisia jolloin pitää syödä jotain kunnon keittoa; kuumaa ja ruokaisaa. Hernekeitto on just sellainen. :)

Meillä menee aina osa joulukinkusta pakkaseen ihan vaan hernekeittoa varten, niin tänäkin vuonna. Loppiaisen kunniaksi perheen isähahmo kaivoi kinkun jämät tänään pakkasesta ja keitti meille ison kattilallisen herkullista hernaria ja minä tein meille pellillisen pannukakkua. Maistui kyllä!

On siinä pannukakkua alimmaisena kun tarkkaan katsoo. :)

Pakkanen painui tänäänkin alle viiteentoista mutta sää sinänsä oli ihan mukava: aurinko paistoi, ei tuullut juuri ollenkaan. Ihan hyvä ulkoilupäivä pakkasesta huolimatta. Lapsetkin viihtyivät kavereiden kanssa leikkipuistossa niin hyvin että heidät piti erikseen soittaa kotiin ja syömään.

Minäkin innostuin kirpakasta ja kuulaasta säästä ja kävin pitkällä sauvakävelylenkillä Keskuspuistossa. Hyvin tarkenin itsekin kun pidin sopivasti vauhtia yllä! (Pakkanen on hyvä kirittäjä.)

Iltapäivä, vielä jaksa aurinko pilkistää!

Ihan mahtavaa että ennen pakkasia satoi tämä lumikerros! Vaikka edelleen eletään vuoden pimeimpiä viikkoja, valon määrä tuntuu ihan huikaisevalta kun vertaa muutaman viikon takaiseen lumettomaan jaksoon.

Kun on kunnolla kylmä, aurinkokin paistaa ja kun samalla puissa ja maassa on kunnon  lumikerros, valon määrä kertautuu. Ihan parasta terapiaa tähän muuten niin unettavan pimeään vuodenaikaan. :)

Aiemmin tällä viikolla kävin Rodopuistossa. Se on nätti talvellakin. :)

Hernekeitto joulukinkun jämistä, resepti

• 500 g kuivattuja herneitä
• 500 g joulukinkkua kuutioituna (tai sen verran kun kinkkua sattuu olemaan)
• 2 l vettä
• 1 tl meiramia
• 2 tl suolaa

Liota herneitä runsaassa vedessä yön yli. Kaada vesi pois, keitä kaksi litraa uutta vettä ja laita herneet kiehumaan. Anna porista puolitoista - kaksi tuntia, mausta meiramilla ja suolalla. Laita hernekeiton kanssa tarjolle myös raakaa, silputtua sipulia ja sinappia, ne tekevät hernarista vielä tuplasti parempaa. :)

Helppo pannukakku, resepti

• 4 kpl munia
• 1 l maitoa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl suolaa
• (1 rkl sokeria tai pari teelusikallista vaniljasokeria)
• (loraus öljyä tai pari ruokalusikallista sulatettua voita)

Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito. Lisää jauhot hiljalleen samalla sekoittaen, mausta taikina suolalla ja lisää halutessasi sokeria ja rasvaa. Kaada taikina leivinpaperoidulle korkealaitaiselle uunipellille ja paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoile pannukakku marjahillon, omenasoseen, marjojen, jäätelön ja / tai kermavaahdon kanssa. Meillä oli marjoja, kermavaahtoa ja hilloa. Hyvää oli! :P

Tammikuun parvekekatsaus: kevätkukat, malttakaa vielä! :O

Istutin kevätkukkasipuleita samaan ruukkuun karhunvadelma Sonjan kanssa. Sonja on sinnikkäästi vihertänyt koko talven ja nyt, juuri ennen pakkasia, kevätkukat intoutuivat kurkkimaan joko kannattaisi nousta pintaan. Ei kannata! Vetäytykää takaisin! Täällä ei ole mitään nähtävää teille!

Jaa'a, saa nähdä kuinka käy parvekkeen keväisen kukkaloiston kun jo vuoden vaihteessa jotkut kukat puskevat pintaan! :O

Syksyllä laitettiin puutarhapalastan multiin kymmenittäin (tai sadoittain, paljon niitä kuitenkin oli) kukkasipuleita; krookuksia, perunanarsisseja ja villitulppaaneja sun muuta. :)  Palstan lisäksi sipuleita laiteltiin ruukkuihinkin; jo muuaman vuoden mielessä on muhinut ajatus että onnistuisikohan kevätkukkasten kasvatus parvekkeellakin..? Siellä niistä olisi päivittäistä iloa eikä nopempien kukkijoiden kukinta menisi niin herkästi ohi.

Normaalimpaa settiä: lokakuussa parvekelaatikkoon laitettu marjakanerva on laatikossaan edelleen, hiukan ryppyisempänä mutta ihan nättinä silti edelleen. 

Kovin paljon rohkaisevia kokemuksia ei googlailemalla löytynyt, mutta ajattelin testata kuitenkin; meillä oli alesta ostettuja krookuksia ja jotain kevätvuokkoja vaikka kuinka.

Ruukutkin (oikein thermoruukut) olivat valmiina; niissä oli kasvamassa pienet karhunvatukan taimet ja tilaa hyvin kukkasipuleillekin. (Joo, kokeilen myös karhunvatukan parvekekasvatusta. ).

Hopealanka on säilynyt saman näköisenä kuin sen lokakuussa ostin. :) Vieruskaverina sillä oli aiemmin syklaami, nyt kanervaa. Muratti on jäätynyt mutta ihan kiva sekin silti edelleen. 

Ja nyt tilanne on tämä. Juurtuneet nuo ainakin ovat, todistettavaksi. Mutta voi kun olisitte kukkaset pienoiset vielä muutaman kuukauden malttaneet odottaa! Heti sen jälkeen kun nämä olivat puskeneet pintaan, tuli talven ensimmäiset kunnon pakkaset. :/

Peittelin kyllä nuo pienet piipat sanomalehdellä ennen näiden kovempien pakkasten alkua ja tänään toin vielä havujakin suojaksi. Jaksakaa! Sinnitelkää! Kyllä se kevät vielä koittaa - nyt pitää levätä vielä!

Karhunvatukoiden pärjäämistä pohdiskelen ja jännään myös. Sonja sinnittelee terhakan näköisenä vaikka olisi lepoaika, thornless evergreen taas on kaikkea muuta kuin nimi antaisi olettaa. x) Keväällä nähdään mitä tykkäsivät talvesta.

Tässä toinen parvekekarhunvatukkani, lajikkeeltaan thornless evergreen. Käytännössä hän ei näytä olevan kovin ikivihreä. Toisin kuin kaverinsa Sonja joka sinnikkäästi vihertää edellee. Mutta Sonja onkin pohjoista laatua. Tämä lajike ei taida meidän talvissa selvitä, mutta  eihän sitä koskaan tiedä, katsotaan keväällä miltä näyttää!

Isänpäivän erikoinen eli hirven sisäpaisti uunissa

No  nyt on isänpäiväviikonloppuna herkuteltu! Alunperin lasten kanssa suunniteltiin (ja toteutettiinkin) isänpäiväateria lauantaiksi; vietiin iskä ravintolaan syömään. Kotimatkalla käytiin kaupan kautta ja kun lihatiskissä sattui olemaan hirvenlihaa, tuli ostettua sellainen mötikkä mukaan myös. Tapana kun on joka tapauksessa ollut kerran vuodessa hirvestä jotain kokata, miksei siis isänpäivänä.

Tämä oli toki se isänpäivän tärkein herkku. :)

Hirvenlihana oli tällä kertaa pieni hirven sisäpaisti joka valmistettiin kokonaisena uunissa punaviinimarinadissa maustettuna. Lihatiskin myyjä vinkkasi käyttämään marinadissa katajanmarjoja ja hyvinhän nuo riistan kanssa toimivat.

Punaviinimarinoitu hirven sisäpaisti uunissa

• 1 kg hirven sisäpaistia
• 0,5 dl auringonkukkaöljyä (tai muuta mietoa ruokaöljyä)
• 1 dl punaviiniä
• 1 rkl katajanmarjoja
• Kuivattua rosmariinia reilu hyppysellinen
• Suolaa
• Pippuria myllystä

Murskaa katajanmarjoja morttelissa. Sekoita marinadin ainekset, laita liha Minigrip-pussiin ja kaada marinadi sekaan. Sulje pussi ja anna marinoitua ainakin vuorokausi jääkaapissa. Kääntele välillä.

Ota liha huoneenlämpöön kaksi tuntia ennen paistamista. Laita uuni lämpenemään n. 130 asteeseen. Paista paistille paistopinta pannulla, laita liha paistopussiin. Leikkaa paistopussin kulma auki jotta liika höyry pääsee ulos. Laita lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari.

Paista uunissa 1 h - 1,5 h kunnes lihalämpömittari näyttää 60 astetta. Ota liha uunista , poista paistopussi ja kääräise liha folioon vielä hetkeksi tekeytymään. Hyödynnä liemi kastikkeeseen ja tarjoile paisti vaikkapa juuresmuusin tai uunijuuresten ja karpaloiden kanssa.

.

Juureksia talveen! Uunissa paahdettu juuressalaatti vuohenjuustolla

Uunijuurekset voi nostaa lisukkeesta myös aterian pääroolin; talvinen salaatti uunijureksista sopivien tykötarpeiden kanssa on ihanan lounas! :) Minä söin juuresteni kanssa uunissa valuvaksi sulanutta vuohenjuustoa ja marinoituja belugalinssejä, oli hyvää! Joku vihreäkin tähän sopisi; joku kiva salaattisekoitus tai vaikka kourallinen vuonankaalia, silputtuja yrttejä jne.

 

Talvinen salaatti juureksista ja vuohenjuustosta

• 3 kpl porkkanoita
• 2 kpl pienehköjä punajuuria
• Pala lanttua
• Ruokaöljyä
• Juoksevaa hunajaa
• Pippuria myllystä
• Ripaus suolaa
• Mausteita, esim oreganoa tai murskattuja korianterin siemeniä (minulla oreganoa)

•  Vuohenjuustokiekkoja (ts. viipaleita homejuustosta) 
• Salatiin lisäksi esim: marinoituja linssejä, säilykepapuja, vuonakaalia, salaattisekoitusta, tuoretta persiljaa tms. yrttiä silputtuna... jne. 

Keitä punajuuret kypsiksi tai melkein kypsiksi, jäähdytä ja kuori. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori porkkanat, halkaise ja pätki reiluiksi paloksi, kuori ja paloittele myös lanttu. Voit halutessasi esikypsyttää porkkanoita ja lanttua höyryttämällä, se lyhentää uunitusaikaa.

Lohko punajuuret uunivuokaan. Levitä muut juurespalat punajuurten viereen. Lorauta päälle hieman ruokaöljyä (rypsi- tai auringonkukka) sekä hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla sekä oreganolla tai korianterilla. Kypsennä uunissa vartin verran tai kunnes juurekset alkavat olla napakan kypsiä, lisää päälle vuohenjuustokiekkoja. Lisää lämpöä 225 asteeseen ja paahda vielä tovi ylemällä tasolla grillivastuksella kunnes vuohenjuusto sulaa nätisti.

Lisää lautaselle unijuuresten ja vuohenjuuston seuraan esimerkiksi marinoituja linssejä, vuonankaalia tai muuta salaattia ja vaikkapa granaattiomenan siemeniä. Minulla oli belugalinssejä ja ne kyllä täydensivät juureksia mainiosti! :)

Jäälinnaa rakentamassa! :)

Pääkaupunkiseudulla on tänä talvena ollut ihan mahtava jäälinnavillitys! Facebookin kaupunginosaryhmissä on oraganisoitu tai "organisoitu" yhteisiä jäälinnanrakenusprojekteja - hommaan on riittänyt että ollaan sovittu paikka ja aloitusaika. :)

Ihmiset ovat keräneet tyhjiä litran maitotölkkejä jäätiilien rakenusta varten ja jäädytelleet kirkkaita ja vesivärein tai elintarvikevärein värjättyjä jäätiiliä.

Tämä oli "äipän tiili". Koska se on pinkki. :)

Rakentajia oli välilä ruuhkaksi asti mutta kaikki pääsivät muraamaan. :)

Sovittuna ajankohtana ollaan sitten pakattu jäätiilet pulkkaan, saavuttu paikalle ja ryhdytty hommiin! Ihan huikean hienoja linnoja on rakentunut muun muassa Vantaan Korsoon, Arabianrantaan ja nyt tänne Haagaan. :)

Meidän jäälinnan rakennettiin suosittuun leikkipuistoon. Me saavuttiin paikalle kun linnaa oltiin jo rakennettu hyvän matkaa, mutta uutta porukkaa saapui paikalle jatkuvasti. Haagan jäälinnaa oli rakentamassa varmasti satoja ihmisiä!

Meillä oli neljä jäätiiltä - eilen hoksattiin tämä tapahtuma ja laitettiin saatavilla olevat purkit vettä täyteen ja partsille jäätymään. Hyvin päästiin noillakin meininkeihin mukaan! Tiilet kiinnitetiin paikalleen sohjolla; mukana oli lämmintä vettä, ämpäreitä ja lapioita. Ämpäriin vettä ja lunta, lapiolla sekaisin ja muuraushommiin!

Harvoin näkee talvikelillä leikkipuistoa niin täynnä porukkaa. Leikkipuisto paikkana oli tosi hyvä; ne (pienimmät) rakentajat jotka halusivat välillä puuhata jotain muuta, pääsivät vapaasti kavereitten kanssa möyrimään lumihankeen, keinumaan tai laskemaan mäkeä leikkipuiston kalliolta.

Siinä vaiheessa kun me saavuttin paikalle, sateenkaarenkirjavan muurin korkeus oli suunilleen metrin. Kun puolentoista tunnin päästä lähdettiin pois, lähenteli korkeus kahta metriä - ja rakentaminen jatkui edelleen!

Saa nähdä miten huikea tuosta vielä tulee - jos vaan saa olla rauhassa kaikenlaisilta potkiskelijoilta. Pakkasia on luvassa edelleen joten tiilien jäädytystä voi jatkaa vielä hyvän aikaa. :)

Tällaiset projektit on kyllä ihan huikean hauskoja! :) Naapurusto kokoontuu yhteen, mummot ja vaarit ja lapset ja kaikki tekevät yhdessä jotain kivaa - eikä tämä tosiaan ole ilmeisesti vaatinut edes hirveän työlästä organisoimista, ollaan vaan tultu ja tehty. Toivottavasti tämä meidän linna pysyy ehjänä pitkään! Ensi vuonna uudestaan, kunhan kelit vaan suosivat!

Pulkkapäivä ja talvisia ajatuksia

Nyt on pakkasta ja lunta! Ihan piti puuta halata kun oon niin tohkeissani! x) Talvi on nyt tosiaan tullut, ei epäilystäkään.  On ollut kipakoita pakkasia ja lumipyryä. Talvimeininkiä!

Olen arponut useampana päivänä etätyöpäivän ja toimistolle lähdön välillä: viimeviikkoisen perjantaiaamun -28 astetta (Hhhhhrrrrrrrrrr!!!!) sai jäämään kotitoimistolle, tämän aamun ”lumikaaokseen” sen sijaan uhkarohkeasti lähdin.

Blogistin työmatkan lumikaaos oli onneksi ihan hallittavissa.

Minun työmatkallani lumisade ja kertyneet pari-kolmekymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta oli lopulta aika iisiä. Keskustassa ja raideliikenteessä varmaan on ollut eri meininkiä. Jokunen autoileva työkaverikin tuli toimistolle tänään tunnin myöhässä auraamattomien teiden vuoksi.

Talvella on puolensa ja puolensa. Mulle tämä juuri saapunut talvi on näyttäytynyt jotenkin tavallista lempeämpänä pakkasista sun muista huolimatta.

Tämän talven lumi on jotenkin ihan erilaista; taivaalta ei ole tullut märkiä rättejä eikä kaduilla ole tarvinnut kahlata nilkkoihin asti yltävässä kuraisessa sohjossa.

Kun lunta on satanut, se on ollut kimaltavaa, leijailevaa, kevyttä ja kaunista!

Silloinkin kun lunta on tullut pyryttämällä, ei tuuli ole tunkenut hiutaleita voimalla naamaan ja kaula-aukosta sisään vaan lumi on satanut jotenkin nätisti ja ”järjestyksessä”. Alaspäin, hillitysti tuulen liikkeitä myötäillen.

Viikonloppuna päästiin ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen ja suksiakin lapset kokeilivat. Latuja täällä ei vielä ole, lumikerros oli liian ohut latukoneita varten mutta puistoissa pystyi jo nurmikoilla hiukan sivakointia kokeilemaan.

Parasta on kuitenkin ollut pulkkamäki, sellainen jossa kesällä kasvaa heinikkoa niin että ohuemmallakin lumikerrroksella voi jo laskea! Just niin kuin tuo meidän pulkkamäki Peikonhammas, vanhan hyppyrimäen alastulorinne. :)

Vuosikymmeniä sitten mäkihyppy oli ihan yleinen harrastus ja Helsingissäkin oli hyppyrimäkiä siellä sun täällä. Hassua ajatella että täällä meidänkin lähiössä on joskus hypätty mäkeä!

Nuo paadet ovat vanhan hypyrimäen tukirakenteita, pulkkamäen yläpuolella.

Aikamoista että aikoinaan lapset ovat suksineen menneet mäkihyppymäkeen melkeinpä siinä missä luistelukentällekin..!

Pulkkamäessä oli viikonloppuna väkeä ja hyvinhän tuo mäki näytti luistavan. Punaisia poskia, innostunutta meininkiä, sitä oli hauska seurata. Itse en mäkeen nyt mennyt, annan kiukuttelevan polveni levätä; se ei oikein tykkää jyrkän ylämäen kiipeämisestä.

Sillä aikaa kun toiset laskivat mäkeä, minä keskityin valkoiseksi muuttuneen maiseman ihmettelyyn ja untuvankevyen lumen pöllyttelyyn. Oli aika ihanaa sekin!

Käpristyneet kallioimarteet

Pulkkamäen vieressä kasvoi kesällä karhunputkia (?) ja mesiangervoja. Nyt ne ovat komeita "talventörröttäjiä". :)

Pumpulia mustikanvarpujen seassa.

Minulla on aina ollut talveen hiukan ongelmallinen suhde mutta nyt tuntuu että ehkä – ehkä tästäkin vuodenajasta voi oikeasti tykätä! :) (Pidätän itselläni silti edelleen oikeuden nurista ja nillittää jos säätyyppi muuttuu)

Eilen postiluukusta kolahti Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. Mitämitä, vastahan tässä on orientoiduttu talveen!

Aika hyrisyttävän mukavaa oikeastaan; ulkona on nättiä vaikka onkin eteläsuomalainen talvi ja nyt on (Hyötykasviyhdistyksen) virallinen lupa suunnitella jo kevättä.  On ihan sellainen olo että kyllä tästä talvesta selvitään vaikkei talviunta saakaan nukkua. x) Päiväkin jo pitenee!

Ihana aurinkoinen laskiainen!

Lähiön leikkipuistossa oli laskiaismeininkiä; mäenlaskua (tietenkin), lettuja, makkaraa, hevosajelua.. Ja paljon iloisia kasvoja! Ja oi mikä ihana keli oli tänään! Muutama pakkasaste ja aurinkoa, parempaa säätä ei olisi voinut toivoa. 

Muurinpohjaletut. Näitä maistettiin ja hyvin maistui!

Tämän hevosen kyydissä perheen lapset ovat olleet ennenkin.

 

Kärrykyydin tarjosi Kreivi, suomenhevonen rodultaan, ellen vallan väärin kuullut.  

Harvinainen väri suomenhevoseksi Kreivillä. Mutta rauhallinen hän oli, ihan kuin nämä kotimaiset kylmäveriset tuppaavat olemaan. 

Laskiaisena voi hyvin syödä lettuja lounaaksi ja pullaa välipalaksi..  

Minä tein pullataikinan, mies ja lapset leipoivat. Taikinan kohotessa ja muun perheen leipoessa otin päikkärit. Heräsin sopivasti syömään tuoretta pullaa. Huonomminkin voisi sunnuntaita viettää.

Mukavaa laskiaisaikaa! :)