Joulun aika on ihanaa (mutta silti on ihan jees ajatella jo hiukan kevättäkin! :) )

..niin tai siis että keväthän on vallannut mielen aika lailla kokonaan jo parin viime päivän ajan. Eikä olla vielä edes uudestavuodesta selvitty, huhhuh!

Tämä johtuu tietysti ensimmäisestä tulevan kauden siemenluettelosta joka postin mukana tuli. Oli muuten yllätys, en osannut sellaista vielä ollenkaan odottaa. Ja niin vaan taas kerran pää alkoi surista ajatuksia mullasta ja siemenistä ja auringosta..!  Tuoksuherneistä, porkkanoista, kurpitsoista ja varmaan miljoonista erilaisista kukista jotka meinaan mahduttaa vajaan aarin plantaasille. Hullua tässä on se että siitä on vain muutama viikko (???! ) kun me laitettiin palsta lopullisesti talviteloille.

Ennen palstan talvikuntoon laittoahan Helsingissä ehti olla jo talvi; marraskuussa täällä oli hiitoladutkin. Mutta niin vaan lumet sulivat kokonaan ja me lopulta ehdittiin kuin ehdittiinkin myllätä maa. :) Kastemadot olivat pinnassa edelleen ja ruohosipuli vihersi, minä keräsin viimeiset lehtikaalit talteen.

Jos ensi vuonna kasvattaisin parvekkeen tomaatit ihan itte siemenestä alkaen, sit voitais kokeilla jotain uutta kurpitsaa (jotain tooosi isoa). Latva-artisokka kiinnostaisi ja erilaiset salviat, maissia varmaan myös vaikka se ei ole meillä koskaan vielä onnistunut ja ja ja..!!! 

Mutta se siemenluettelo; Exotic Garden ehti ensimmäisenä. Jokohan siemeniä uskaltaisi tilata muiltakin putiikeiltä; kai nyt jo saa uusia siemeniä jos tilaa..?

En kyllä ihan just ole laittamassa yhtään tilausta vetämään, ensin pitää haravoida kaikki siemenkaupat läpi mitä on tarjolla, vertailla hintoja, inventoida omat siemenvarastot - ja tehdä joku suunnitelma mitä sinne palstalle on ylipäätään mahdollista laittaa. Kun taisin jonkun perennankin viime kesänä istuttaa tilaa viemään tulevan kesän ilahduttajaksi. x)

Ollaan me jouluakin vietetty; tehtiin hyvää ruokaa, syötiin itsemme ähkyyn ja saatiin kaikki lahjojakin. Sukulaisia nähtiin toki myös - pitkästä aikaa tapasin kummityttönikin josta oli tullut puhetta pulputtava, ihana taaperoinen. :)

Lempikukkani isotähtiputki marraskuussa

Mutta siitä palstasta; hirmuinen dilemma, kukkia pitäis saada lisää mutta vihanneksilta sitä tilaa ei tokikaan saisi viedä. Vallataan nurkkaa naapuripalstalta? No ei sentään! x) Kyllä ne kaikki jotenkin mahtuu, ovat aina mahtuneet. :)

Päivä pitenee jo ja ihan kohta ollaan jo uudessa kasvukaudessa ja vuodessa 2017. Hyvää uutta vuotta!

Saaristolaisleipä kahdella tavalla

Saaristolaisleipä on ihanaa! Se sopii yhtälailla kesäiseen ruokapöytään yhdessä uusien perunoiden, sillin ja katkaravuista valmistetun skagenröran kanssa kuin jouluaterialle kylmien kalojen seuraan.

Ja siinä välissä vaikka ihan vaan vaikka iltapalaksi, ihan tavallisen levitteen kanssa ilman sen kummempia krumeluureja. :)

Saaristolaisleipää on helppo tehdä mutta aikaa se vie: puolentoista tunnin kohottaminen ja parin tunnin paistoaika tarkoittavat ettei tätä ihan normaalina tiistai-iltana töiden jälkeen tule leipaistua. Perusohje on onneksi samantien kolmelle leivälle joten leivän tai pari voi hyvin pakastaa ja ottaa sulamaan tarpeen mukaan.

Yhden leivän leipominen onnistuu jakamalla ainekset kolmella; minä olen laittanut noita litran aineksia yhteen leipään "vähän reilun kolme desiä" ja hiivaa yhden kuivahiivapussin verran. Suhteessa pienemmän hiivamäärän vuoksi leivästä tulee aavistuksen tiiviimpi mutta kelpo käntty kuitenkin.

Tämä on myös mainio mökkituliainen, tuparilahja tai pieni joulumuistaminen - aika moni saaristolaisleivästä tykkää mutta juuri tuon pitkän leipomisajan vuoksi harvoin valmistaa itse.

Ja se saaristolaisleivän toinen versio: perusmallin saaristolaisleipään saa uutta twistiä vaihtamalla nesteeksi piimän sijaan appelsiinimehun. Kuulostaa alkuun kummalliselta yhdistelmältä mutta uskoaa vaan, se toimii! Monelle voi olla tuttu juttu mutta itse opin tämän työkaveriltani joka toi meille maistiaisia appelsiinimehuun leipomastaan saaristolaisleivästä. Viipaleet hupenivat kahvipöydästä hetkessä ja annoimme työkaverille samantien täydet valtuudet tuoda herkkuleipää tarjolle toisenkin kerran!

Leipä on joka tapauksessa makea joten ihan täysin toista tuotetta appelsiinimehuun tehdystä saaristolaisleivästä ei tule, mutta tietynlaista uutta lisäsävyä se muuten niin maltaiseen makuun tuo. Molemmat versiot toimivat ihan samojen ruokien kanssa yhteen, mutta tuo appelsiinimehuun tehty leipä saattaa olla hitusen kesäisemmän oloinen. Minä tykkään kyllä molemmista, ihan mihin vuodenaikaan tahansa. :)

Saaristolaisleipä, resepti

• 1 l piimää tai appelsiinimehua
• 3 dl siirappia
• 75 g hiivaa
• 3 dl ruisjauhoja
• 3 dl leipämaltaita eli mämmimaltaita (tai kaljamaltaita)
• 3 dl vehnäleseitä
• 10 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl suolaa

• Voita vuokien voiteluun 
• 1 dl siirappivettä leipien voiteluun (1 osa siirappia, 1 osa vettä)

Sekoita kuivat aineet, lisää siirappi nesteeseen lämmitä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva sekaan. Lisää kuivat aineet nesteeseen puuhaarukalla sekoittaen. Kaada taikina vuokiin ja anna kohota 1,5 tuntia. Paista leipiä 175 asteessa 1,5 tuntia, ota leivät uunista ja voitele siirappivedellä. Jatka paistamista puoli tuntia.

Anna leipien tekeytyä seuraavaan päivään leivinliinaan käärittynä, mieluiten viileässä paikassa. Leipä on parhaimmillaan päivän parin kuluttua leipomisesta.

Karjalanpiirakat punajuuri- ja porkkanatäytteellä

 

Karjalanpiirakoita voi täyttää monenlaisilla täytteillä - olen itse aina tykänyt enemmän porkkanapiirakoista kuin perusmallin riisipiirakoista (jotaka nekin kyllä ovat herkkua!). Tänään testailin paria erilaista täytettä ja kyllä, porkkana ja punajuuri passaavat karjalanpiirakoihin tosi hyvin. :) Punajuripiirakoista taisi itsesasiassa tulla mun uusi suosikkini!

Juureksilla saa piirakoihin myös ekstra-annoksen jouluista vivahdetta värien ja makujen muodossa. Punajuuripiirakoita maustoin myös hiukan "rohkeammin" juustojen jämillä ja timjamilla. Ei haitannut olenkaan, päinvastoin, hyvää tuli.

Sinihomejuusto + punajuuri -yhdistelmällä ei vaan voi mennä pieleen. Koska sinihomejuustoa oli aika vähän, laitoin lisäksi parmesaania joka sekin toimii punajuuren parina.

Punajuuri-riisi-juustotäytteisessä karjalanpiirakassa on tavallaan herkullinen punajuurilaatiko piirakan sisällä - huippukätevä eväs sellaisenaan!

Tein tavallista isomman piirakkaerän tällä kertaa - puuron tein tuplana ja piirakkataikinaa kolme erää. Puurosta osa meni juurestäytteisten piirakoiden ainekseksi ja osa sellaisenaan täytteeksi. Kaksi taikinaa tein täysrukiisella kuoritaikinareseptillä ja yhteen laitoin osan vehnäjauhoja.

Täyrukiisen taikinan ohje on kirjattuna tuolla aiemmassa piirakkapostauksessa, mutta ainoa ero tosiaan on jauhojen koostumus ts. täysrukiisessa on 5,5 dl ruisjauhoja eikä lainkaan vehnää.

Karjalanpiirakat, kuoritaikina II

• 2 dl kylmää vettä
• 1 tl suolaa
• 4 dl ruisjauhoja
• 1,5 dl vehnäjauhoja

Riisipuuro karjalanpiirakoiden täytteeksi

(yksi annos, itse tein tupla-annoksen ja kypsensin uunissa)

• 4 dl vettä
• 4 dl puuroriisiä
• Reilu nokare voita
• 1 l maitoa (punaista :) )
• 1,5 tl suolaa

Punajuuritäyte karjalanpiirakoille

• 4 kpl punajuuria
• 4 dl riisipuuroa
• 100 g sinihomejuustoa (tai vuohenjuustoa tai parmesaania tai sekoitus jämistä)
• Ripaus timjamia 
• (Suolaa jos siltä tuntuu)

Porkkanatäyte  karjalanpiirakoille

• 7 kpl porkkanoita
• 3 dl riisipuuroa
• 1 kpl kananmuna
• Suolaa maun mukaan
• (Kananmuna)

Piirakoiden voiteluun: 50 g voita, 2 dl kuumaa vettä tai vesi-maitoseosta.

Tee kasvissoseet valmiiksi: kuori ja kuutioi porkkanat, keitä kunnes ovat pehmenneet, kada vesi pois ja soseuta. Leikkaa punajuurista päädyt mutta älä kuori, keitä kunnes ovat pehmenneet sen verran että haarukka pysyy juurekseen. Jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori ja lohko punajuuret, soseuta.

Tee riisipuuro: kiehauta 4 dl vettä kattilassa (tai padassa jos teet uunipuuron), lisää riisit ja kiehuttele hiljalleen kunnes riis on imeytynyt. Lisää kunon nokare voita ja kaada maitolitra sekaan. Mausta suolalla. Piirakoiden täyte kaipaa minusta hiukan enemmän suolaa kuin peruspuuro - mutta mausta makusi mukaan. Kiehuttele hiljakseen suunnilleen tunti, sekoita usein pohjaa myöden ettei puro pala pohjaan tai kuohu yli. Jos kypsennät puurin uunissa, imeytä vesi riiseihin ensi padassa liedellä ja anna hautua maidon ja suolan kanssa 175 asteessa parin tunnin ajan, sekoita pari kertaa hyvin kypsymisen aikana.

Tee kasvistäytteet; lisää riisipuurot soseisiin, lisää punajuuren joukkoon esim. murusteltu sinihomejuusto (tai raastettu parmesaani tai vuohenjuusto) sekä ripaus kuivattua timjamia. Porkkanatäytteen sekaan lisäsin kananmunan varmistamaan täytteen jämäköitymisen uunissa; se ei ole välttämätön mutta eipä tuosta haittaakaan ole. :)

Tee kuoritaikina: sekoita aineksen käsin kiinteäksi taikinamöykyksi. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Muotoile taikinasta tanko ja jaa se 20-30 osaan riipuen sitä minkä kokoisia piirakoita haluat. Laita taikinapalojen päälle kelmu tai kostea pyhe jotta taikina ei kuivu.

Kaulitse taikinasta piirakapulikalla pyöreähköjä ohuita lettusia. Lisää lätysköisen päälle ruokalusikalla täytettä. Juurestäytteet on helppo levittää vaikka lusikalla, riisipuuro on jäähtyessän sen verran jähmeää etä sen levitämiseen voi apuna käyttää veistä.

Rypytä piirakat nostamalla taikinan reunoja hiukan piirakan päälle ja painamalla taikina "ryppyyn" peukalolla ja etusormella. Itse aloitan rypytyksen piirakan yläosasta, se tuntuu helpoimmalta minulle.

Paista piirakat 275 asteessa noin 13 minuuttia. Voitele lämpimät piirakat voi-vesi/maitoseoksella.

Pipariprojekti

Sanotaan että talon rakentaminen on ultimate-stressitesti parisuhteelle. Me tehtiin se, ja selvittiin voittajina! Joku voisi kritisoida pieniä mittasuhteita mutta meille tämä oli ihan juuri sopivan kokoinen rakennusurakka, että sikäli.

Valmistaikinoissa on eroja

Pakastealtaan piparitaikinat ovat meidän perinteemme, niin tänäkin vuonna. Testissä on ollut sekä Sunnuntain että Myllyn Parhaan valmistaikinoita. Piparkakkutalon rakensimme Myllyn Parhaan taikinasta - tykkään sen mausta enemmän - mutta hieman mureneva rakenne ei kyllä ollut ihanteellinen piparkakkutalon osien leipomiseen ja kasaamiseen. Sunnuntain taikina pysyy koossa paremmin, eikä senkään maussa vikaa ole.

Muistutukseksi itselle: leivo peruspiparit Myllyn Parhaan taikinalla, rakenna piparitalo Sunnuntain taikinasta. Ja leikkaa piparitalon palat leivinpaperoidulla pellillä > et joudu siirtelemään isoja paloja ja vältät repeämisriskin.

Pipareiden koristelussa enemmän on enemmän

Lapset olivat suorastaan liikuttavan vaikuttuneita vanhempiensa piparitalonrakennustaidoista, mutta niin olen minäkin poikastemme taiteellisista pipariluomuksista. More is more, todellakin! :)

Puolukkaglögi

Glögin kuuluu olla huumavan makeaa ja mausteista! Tähän reseptiin laitoinkin mausteita reilulla kädellä - silti tämä on edelleen melko lempeää glögiksi. Selkeänä  päämakuna on suomalainen puolukka, juuri niin kuin puolukkaglögissä kuuluukin. 

Lempeyden ja kipakkuuden suhdetta voi kukin juoja säädellä makunsa mukaan, sillä reseptin lopputulema on tuju tiiviste.  Itse keitetystä tiivisteestä glögi valmistuu nopeasti silloin kun mielihalu saada kupillinen kuumaa, mausteista juomaa käy voittamattomaksi! Minulla glögi kuuluu suorastaan rutiineihin tähän vuodenaikaan.

Mausteinen puolukkaglögi, resepti

• 1 l puolukoita
• 5 dl vettä
• 3 dl fariinisokeria
• 2 kpl kanelitankoja
• 20 kpl kokonaisia neilikoita
• 1 rkl kardemummaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl jauhettua pomeranssinkuorta

Laita jäiset puolukat, sokerit ja mausteet kattilaan, kaada päälle vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä seosta kymmenisen minuuttia. Voit painella puolukoita varovasti rikki lusikalla kattilan reunaa vasten, tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kiehuttamisen jälkeen voit laittaa levyn kiinni ja antaa seoksen jäähtyä hiljalleen kannen alla - näin mausteista irtoaa vielä enemmän makua.

Kun seos on kiehutettu ja se on hieman jäähtynyt, siivilöi mehu harsokankaalla. Jos aiot säilyttää glögiä pitkään, kuumenna siivilöinnin jälkeen uudelleen ennen pullotusta.

Karjalanpiirakat

Meidän perheen joulupöytään kuuluvat myös karjalanpiirakat - tämä tapa on tullut meille mieheni kautta. Ja hyvinhän nämä muiden jouluherkkujen kanssa yhteen sopivatkin!

Tänään tein piirakoita ison satsin pakkaseen. En ole aivan satavarman että riittävät jouluun asti, sen verran hyvä menekki karjalanpiirakoilla meillä on. Varaudun leipomaan lisää jos tarve vaatii. :)



Visuaalisuus ei ole kuulu minun vahvuuksiini ruuuanlaitossa tai leivonnassa - älkää siis ihmetelkö piirakoiden rujohkoa ulkomuotoa. Tai sanotaan vaikka että näissä on sellaista rustiikkia ilmettä, heh. Ihan sympaattisia nämä minusta kuitenkin ovat, ja mikä tärkeintä aivan hurjan herkullisia!

Karjalanpiirakan täytteeksi tehtiin ihan tavallinen riisipuuro josta osa syötiin muuten vaan. Jos keität riisipuuroa ihan vaan piirakoiden täytteeksi, voi puuron nesteestä isompi osa olla vettä. Jos laitat piirakoihin paljon täytettä, maitoisempi puuro voi kiehua ja kuohua herkemmin piirakasta "yli".

Minun piirakoissani on huomattavasti vähemmän täytettä kuin vaikkapa kaupan karjalanpiirakoissa. Tämän tyylin olen oppinut mieheni mummolta jolla on piirakoiden tekemisestä varmaan yli 80 vuoden kokemus.

Täytteen määrä on tietysti koulukuntakysymys, samoin kuin se minkä kokoisia piirakoista tehdään. Hyviä piirakoita tulee millä tahansa tyylillä!

Karjalanpiirakat, resepti

Karjalanpiirakat, kuoritaikina

• 5,5 dl hienoa ruisjauhoa (esim. Sunnuntai)
• 2 dl vettä 
• 1 tl suolaa

Karjalanpiirakat, täyte

• 5 dl vettä
• 3 dl puuroriisiä
• 1 l maitoa
• 2 tl suolaa

Karjalanpiirakoiden voiteluun

• 1 dl maitoa
• 50 g voita
• 2 dl kiehuvan kuumaa vettä

Keitä ensin riispuuro. Keitä riisiä ensin vedessä muutaman minuutin ajan, kunnes vesi on osin imeytynyt riisiin. Kaada joukkoon maito, keitä hiljaisellä lämmöllä jatkuvasti sekoitellen suunnilleen 40 minuuttia, mausta suolalla. Sammuta levy ja jätä jäähtymään kannen alle.

Valmista taikina sekoittamalla ainekset keskenään kiinteäksi taikinaksi. Leivo taikinasta pötkö, jaa se 24-30 osaan. Levitä kakkaroiden päälle kostutettu leivinliina jotta eivät kuivu. Kaulitse kakkaroista piirakkapulikalla tai kaulimella pyöreitä tai soikeita lettusia, läpimitaltaan reilun 10 cm -15 cm ja laita myös näiden päälle kostutettu leivinliina.  Aivan paperinohueksi kuoritaikinaa ei kannata kaulita, silloin piirakat eivät välttämättä pysy kasassa.

Kuumenna uuni valmiiksi 275 - 300 asteeseen. Levitä jäähtynyttä riisipuuroa kuoritaikinan päälle, käytä apuna teelusikoita tai veistä. Rypytä taikina reunoilta peukaloa ja etusormea apuna käyttäen.

Paista piirakoita 275 - 300 asteessa noin 15 minuuttia.  Paloittele voi syvälle lautaselle, kaada sekaan maito ja kaiken päälle kiehuva vesi. Kastele paisteut piirakat seoksessa kauttaaltaan ja laita pehmenemään leivinpaperin sisään.

Alla pieni pätkä liikkuvaa kuvaa tämän päivän piirakkatalkoista. :)

Marmeladimakeiset

Markemaldikarkkien tekeminen on helppoa ja mukavaa. Makuja voi kehitellä sen mukaan mistä itse tykkää; mustikkaa, karpaloa, appelsiinia, omenaa.. Marmeladien valmistukseen sopii melkeinpä mikä tahansa mehu tai sose! Aidot, laimennettavat mehut ovat parhaita; marmeladeihin käytettävän mehun on parasta olla vahvaa ettei maku peity sokerin maun alle. Jos vahvaa mehua ei ole saatavilla, tymäkkyyttä makuun saa pienellä sitruunahappolisällä.

Itse olen tehnyt marmeladimakeisia mehuja ja soseita yhdistelemällä. Pohjana olen käyttänyt soskeroimatonta karpalomehua jonka olen laimentanut juuri ja juuri juotavaksi. Karpalomehuun olen lisännyt itsetehtyä omena- tai mustikkasosetta. Yhdistän mehun ja soseen ennen keittämistä ja mustikka-mehuseoksen valutan kattilaan tiheän siivilän läpi. Näin marmeladeihin ei jää mustikankuoren palasia.

Marmeladimakeiset, mustikka-karpalo

• 1,5 dl mustikkasosetta
• 2,5 dl vahvaa karpalomehua
• 2,5 dl sokeria
• 8 g agar agaria
• (hippunen vaniljajauhetta)
• Siro-sokeria koristeluun

Vuoraa marmeladeille varattu hyytymisastia leivinpaperilla (helpottaa irrottamista). Nelikulmainen laakea kippo on tähän tarkoitukseen sopiva. Kaada sose, mehu ja agar agar -jauhe kattilaan, sekoita kierrevispilällä jotta agar agar -jauhe sekoittuu tasaisesti. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista hiljalleen 4-5 minuuttia, hämmennä välillä. Kaada kuuma liemi leivinpaperoituun astiaan ja vie viileään hyytymään.

Marmeladiseos on juoksevaa nestettä aluksi. Se jähmettyy muutamassa tunnissa tai viimeistään vuorokauden kuluttua napakaksi hyytelöksi.

Viimeistään seuraavana päivänä marmeladi on hyytynyt napakaksi hyytelöksi. Kippaa marmeladi pöydälle.  Leikkaa kakku pieniksi kuutionmuotoisiksi karkeiksi tai ota pienellä piparimuotilla levystä kuviokarkkeja.

Jätä karkit kuivumaan leivinpaperin päälle päiväksi - pariksi, kääntele välillä. Näin karkit kuivuvat tasaisesti joka puolelta. Kuivattaminen on tärkeää jotta pinnan koristesokeri ei "sula" kosteaan marmeladiin.

Kun karkit ovat kuivuneet pari päivää, pyörittele karkit hienokiteisessä sokerissa. Parhaiten tähän sopii Siro-sokeri. Laita marmeladit nätteihin rasioihin tai pusseihin ja anna vaikka lahjaksi! :) Viikkokausia etukäteen näitä ei kannata tehdä jotta herkut eivät kuivahda koppuroiksi!

Agar agar

Agar agar on se aines joka tekee marmeladeista marmeladeja; se toimii hyytelöimisaineena. Agar agar on merilevästä valmistettua jauhetta tai hiutaleita joten se sopii myös vegaaneille toisin kuin esimerkiksi liivate. Liivate ei muutenkaan sovi marmeladikarkkien valmistamiseen; siitä ei saa tarpeeksi jämäkkää hyytelöä joka pysyisi hyvin kasassa myös huoneenlämmössä.

Agar agar ei ole ihan jokaisen päivttäistavarakaupan valikoimissa enkä itse ole onnistunut löytämään sitä lähi-Prismastakaan. Luontaistuotekaupoista, ekokaupoista ja etnisistä ruokakaupoista sekä apteekeista tätä sen sijaan löytyy. Apteekeissa hinta on kaikkein kovin, etnisissä kaupoissa yleensä halvin.

Brigadeirot, itsetehdyt kinuskimakeiset

Leivontareseptejä googlaillessani törmäsin muutamassa blogissa brigadeiroihin, herkullisen ja söpön näköisiin brasialaisiin makeispalleroihin. Brigadeirojen resepti on yksinkertanen: purkillinen kondesoitua maitoa, muutama ruokalusikallinen kaakaojauhetta ja ruokaluskallinen voita. Näistä keitellään taikina josta sitten pyöritellään pallosia. Helppoa!

Brigadeirotaikinan voi tehdä myös mikrossa kuten minä tein mutta kattilassa keittäminen ei ole sen hankalampaa. Haasteellisin osuus brigadeirojen valmistamisessa on taikinan oikean koostumuksen löytäminen mikä taas riippuu siitä miten kauan ja kovalla lämmöllä aineksia keitetään.

Meillä taikinasta tuli hiukan liian tömäkkää minkä vuoksi massa alkoi kovettua nopeasti. Sain onneksi pallerot kuitenkin pyöräyteltyä vaika sormia hiukan polttikin. Palleroiden oikea koostumus on pehmeä, sellainen että makeisesta voi helposti haukata palasen.

Lapset pyörittelivät brigadeirot strösseleissä, kookoshiutaleissa ja lakritsinjuurijauheessa. Lakritsinjuurijauhe oli näistä suosikkini: jauheen vahva maku tuo hienon vastaparin karkkien makeudelle. Vahvan maun vuoksi lakritsinjurijauheessa pyöritellyt brigadeirot sopinevat enemmän aikuiseen makuun - ihan hyvä niin, jääpähän jotain varmasti meille isommillekin! Ne oikeat, alkuperäiset brigadeirot pyöritellään nimenomaan suklaaströsseleissä mutta ovat nämä muutkin versiot aika hauskoja ja hyviä.

Enpä ole aikaisemmin hakenut Brasiliasta inspiraatiota jouluherkkuihin, mutta nämä toimivat varmasti hienosti myös joulumakeisina. Koristeilla saa karkkeihin jouluisaa fiilistä, esimerkiksi pähkinärouhe sekä kultaiset ja hopeiset stösselit toimivat joulun ajan brigaderoissa varmasti.

Kondensoitua maitoa myydään ainakin isoissa marketeissa mutta olen löytänyt sitä nykyään jo pikkukaupoistakin. Oman lakritsinjuurijauheeni olen ostanut Ruohonjuuresta mutta sitäkin on saatavilla myös perusruokakaupoista, ainakin S-marketin hyllyssä näytti olevan. 

Brigadeirot, brasilialaiset kinuskikarkit, resepti

• 1 prk kondensoitua maitoa
• 4 rkl tummaa kaakaojauhetta
• 1 rkl voita
• ripaus suolaa

Mikrossa: Kaada ainekset syvälle lautaselle, sekoita ja kuumenna mikrossa vajaa minuutti kerrallaan kunnes massa on sakeutunut (n. 5- 10 kertaa).  Sekoita massaa jokaisen mikrotuksen jälkeen. Muista että massa kovettuu selvästi jäähtyessään.

Kattilassa: Kiehuttele aineksia kattilassa jatkuvasti sekoittaen kunnes massa sakeutuu. Voit testata taikinaa ottamalla välillä teelusikallisen massaa, jäähdyttämällä hiukan ja tekemällä testipallon. Jos pallon teko onnistuu, on taikina valmista.

Anna massan jäähtyä sen verran että pysyt käsittelemään sitä. Pyörittele taikinasta pieniä palloja kierittele pallot koristeissa. Hyviä koristeita ovat esimerkiksi strösselit, kookoshiutaleet, kaakaojauhe ja pähkinärouhe.

Marinoidut silakat

Blogin luonnoslaatikosta löytyi juttua vuodenvaihteen eväistä: meillä oli uuden vuoden syömisenä  tuolloin lihapullien, nakkien ja perunasalaatin lisäksi tarjolla kalaa, muun muassa marinoituja silakoita. Taka-ajatuksena tässä tietysti oli että lapset saavat napsia nakkeja kun niistä kerran tykkäävät ja me aikuiset söisimme enemmän näitä "aikuisten ruokia". Toinen perheemme nelivuotiaista oli kuitenkin toista mieltä; hän yllätti ja ilmoitti että kiitos nakit eivät nyt maistu, ottaisin mieluummin marinoituja silakoita. Hyvin upposivat lapsellekin. :)

Marinoidut silakat, resepti

• 300 g silakkafileitä (voit poistaa nahat halutessasi)
• 2,5 dl vettä
• 1 dl väkiviinaetikkaa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl (vajaa) sokeria

• 2 dl kermaviiliä
• 1 kpl tillinippu silputtuna
• suolaa myllystä
• pippuria myllystä
• tiraus sitruunamehua

Sekoita vesi, etikka, suola ja sokeri. Lado silakkafileet  purkkiin ja kaada etikkamarinadi fileiden päälle. Sulje purkki ja anna marinoitua muutaman tunnin tai yön yli jääkaapissa.

Silppua tilli, sekoita kermaviilin joukkoon ja mausta seos suolalla, pippurilla ja pienellä tilkalla sitruunamehua. Kaada silakoista marinadi huolellisesti pois ja sekoita fileet kermaviiliseokseen.  Silakat säilyvät hyvinä suunnilleen viikon ajan. Kermaviilin mausteiksi sopivat hyvin myös sinappi tai valkosipuli.

 

Marinoidut silakat kermaviilikastikkeessa.

 

Katkarapukimara..

..tai ainakin jotain sinnepäin!  Hyvää tämä omakin versio katkarapukimarasta joka tapauksessa oli ja sopi hyvin alkupalakalojen kanssa tarjottavaksi joulun ajan päivällispöydässä. :)

Ennen tätä omaa kokkaustani olin törmännyt katkarapukimaraan vain netin keskustelupalstoilla (jossa siihen suhtaudutaan toisinaan hieman ironisesti) ja joissakin lehtien ruokaohjeissa. Ajatus katkaravuista maustetussa majoneesissa kuulosti kuitenkin sen verran kutkuttavalta että halusin testata tätä itsekin. Oma reseptini on useiden reseptien pohjalta omaan makuuni muokattu; yhtä ainoaa oikeaa ohjetta tuskin onkaan.

Sitä vain jäin pohtimaan että mistä tulee nimitys katkarapukimara? Ymmärrän kimaran sekalaiseksi kokoelmaksi erilaisia juttuja mutta tässä samanlaiset katkaravut ovat yhdessä maustekastikkeessa. Vaan väliäkö tuolla, pääasia että maistuu hyvältä. Ja kuulostaahan toi "katkarapukimara" aika hauskalta jo sanana. :)

Katkarapukimara, resepti

 

• 5 dl katkarapuja
• Sitruunamehua (voi jättää poiskin)
• 1 dl majoneesia tai majoneesin ja kermaviilin
  tai maustamattoman jugurtin seosta
• 2 tl kuivattua tilliä tai puoli nippua tuoretta hienoksi hakattuna
• 1 tl savupaprikajauhetta tai 0,5 tl tavallista
• 1 rkl ketsuppia ja / tai 1 rkl sinappia (mietoa, vajaa ruokalusikallinen toimi ihan hyvin)
• Mustapippuria myllystä

Sulata katkaravut, valuta ja rutistele ylimääräinen neste pois.  Halutessasi voit pirskottaa katkarapujen päälle sitruunamehua (minä laitoin). Sekoita majoneesi, tilli, paprikajauhe, sinappi ja ketsuppi sekä ripaus mustapippuria kastikkeeksi ja kaada katkarapujen päälle. Laita kastiketta sen verran kuin itsestä tuntuu sopivalta; tarvittaessa voit jatkaa sitä majoneesilla. Sekoita hyvin. Anna maustua jääkaapissa tunnin verran ja nauti!

Katkarapukimara sopii vaikka mihin: kalapöytään, leivän päälle, salaattien kanssa tarjottavaksi, uuniperunan täytteeksi, muuten vaan lisäkkeeksi tai iltapalaksi ihan sellaisenaan. Katkarapukimaraa voi myös versioida vaikka miten! Esimerkiksi Karppaussivujen ohjeessa katkarapukimaraan lisätään keitettyä kananmunaa, Yhteishyvän sivuilla se tarjoillaan hauskasti papaijanpuolikkaasta . Yksinkertaisen tyylikkäs versio katkarapukimarasta puolestaan toimii perinteiseen toast skagenin maistuvana täytteenä.