Helppo omenasose kuorimattomista omenoista

Tänä syksnä olen oppinut että omenasoseen voi aivan hyvin tehdä myös kuorimattomista omenoista. Soseesta tulee hyvää. Tooosi hyvää! Kuorineen soseuttamista kannattaa kokeilla vaikka epäilyttäisikin! Omenan kuorista ei oikeasti tule soseeseen häiritsevää kitkerää makua tai sitkeitä hampaanväliin jääviä kuorenpaloja. Vitamiinit ja kuidutkin tulevat tällä tavalla tehokkaammin käyttöön. :)

Samettisen soseen salaisuus on sauvasekoitin. Sillä kun hurauttaa pehmenneet omenanpalat, ei kuorista ole jäljellä mitään sellaista mikä suutuntumaa haittaisi! Ja "kuorellisen soseen" voi ihan hyvin tehdä liedellä, tuntikausien uunitus ei ole pakollinen rasti ollenkaan. Tai riippuu millaista sosetta haluaa; pitkä uunimuhitus kuulemma tuo soseeseen toffeemaista vivahdetta. Hyvältä kuulostaa sekin! Tällä kertaa meillä tehtiin kuitenkin, helppoa, nopeaa ja raikkaan omenaista omppusosetta sitruunavivahduksella, nam!

Tänä vuonna omenasato on muutenkin ollut huikea; ihania, hyvälaatuisia omppuja ja paljon! Mahtavan omenavuoden huomasi kyllä kun käytiin läheisen omenatarhan vuosittaisessa omenanpoimintapäivässä. :) Kassit täyttyivät ennätysvauhtia ja omppuja on riittänyt soseeseen, kuivattavaksi ja piirakoihin sun muihin.

Tämän vuoden omenat ovat laadultaan ihan toista maata kuin meidän viimevuotiset, harmillisen rupiset hedelmät. Kovin rupisia omenoita en ehkä kuorineen soseuttaisikaan mutta tämmöiset suht siloiset, mehukkaat kaunokaiset toimivat tosi hyvin kuorenkin kanssa.

Kuorineen soseuttamalla säästyy yksi työläs vaihe kun kuorimista ei tarvitse tehdä. Aiemmin olen omenoita soseuttaessa kuorinut ja poistanut kodat omenaporalla mutta nyt ihan vaan leikkelin omenat lohkoiksi niin että jäljelle jäi pitkänmallinen kulmikas kota. Helpompaa kuin poran ja kuorimaveitsen kanssa suhraaminen!

Näiden meidän omenoiden lajikkeista mulla ei valitettavasti ole mitään tietoa; ovat kuitenkin pääosin aikaisia syöntiomenoita. Monen puun hedelmissä on tuollainen punertavakuvioinen sisus josta tulee hauska pinkki väri soseeseen kuorittunakin. Tämän vuoden soseeseen punaiset kuoret toivat oikein ekstra-upean punaisen värin!

Näissä omenoissa ei happoa kovin paljon ole joten lisäsin meidän soseeseen sitruunan kuorta ja sitruunan mehun potkua tuomaan, toimii tosi hyvin kunhan ei liikaa laita ettei omenoiden oma maku jää alle. Hillosokeria laitoin myös; sillä tavalla sose ja sen vitamiinit säilyvät pakkasessa paremmin.

Helppo omenasose kuorimattomista omenoista

• 5 kg omenoita
• 1 kpl sitruuna (mehu ja keltainen pintakuori)
• 2,5 dl hillosokeria (tai maun mukaan)
• 3 dl vettä (suunnilleen)

Pilko omenat kattilaan. Omenoita ei tarvitse kuoria mutta jätä siemenkota kuitenkin pois. Voit laittaa reiluja lohkoja tai kuutioida pienemmäksi - kuutioidusta ompusta sose valmistuu nopeammin. Kaada sekaan muutama desi vettä, raasta sitruunankuori ja purista mehu kattilaan myös. Keitä suht miedolla lämmöllä kunnes omenat pehmenevät (puolisen tuntia). Sekoita välillä kattilan pohjaa myöten.

Kun omenat ovat pehmenneet, surauta omenapalat sauvasekoittimella sileämmäksi - tällä tavalla omenoiden kuorikaan ei jää näkyviksi palasiksi soseeseen. Jos säilytät osan soseesta jääkaapissa, kaada kuuma sose puhtaisiin lasitölkkeihin piripintaan ja sulje tiiviisti. Huom! Sokerin määrä on tässä soseessa kuitenkin sen verran pieni ettei sose säily jääkaapissa kuukausikaupalla.

Pakastamista varten anna soseen jäähtyä kunnolla  ja purkita tai pussita sitten pakastusrasioihin tai -pusseihin. Sulata sosetta pakkasesta tarpeen mukaan ja nauti smoothiessa, kääretortun tai täytekakun täytteenä, pannukakun kanssa, kastikkeiden mausteena, puurossa.. Melkein missä vaan. :)

.


.

Puolukkahilloa pakastetuista marjoista

Itsetehty puolukkahillo voittaa kaupan hillot mennen tullen! :) Itsetehdyssä hillossa on vahva marjan maku ja sokerin määrää voi säädellä omien mieltymysten mukaan. Meillä puolukkahilloa tehdään pakastetuista puolukoista aina tarpeen mukaan.

Syksyllä puolukka-aikaan kaikenlaista hilloamista ja säilömistä on tullut syksyn mittaan tehtyä jo aikalailla, joten puolukoiden pussittaminen suoraan pakkaseen sen kummemmin käsittelemättä on houkutteleva ja helppo vaihtoehto. Eikä ollenkaan huono sellainen; pakastetuista puolukoista saa mainiosti tehtyä hilloa ja mehua keskellä talvea ja kevättäkin.

Hyvällä omallatunnolla ja hyvin tuloksin myös oikaisen yhdestä hilloamisen perussäännöstä: en kuumenna purkkeja ja kansia näiden pakkaspuolukkahillojen kanssa. Pakastemarjoista teen hilloa kerrallaan aika vähän ja otan sen käyttöön melkeinpä heti.

Muutaman viikon vuoksi en ole purkkeja siis tavannut kuumennella. Hillon ei tarvitse säilyä kuukausitolkulla umpipurkissaan ja toisekseen puolukka on ihan luonnostaan erittäin hyvin säilyvä marja. 

Hillon voi tehdä tavallisella sokerilla tai hillosokerilla, ihan oman maun mukaan. Meillä käytettiin tällä kertaa hillosokeria. Valmistusvaiheen erona on sokerilaaduissa on lähinnä se, että hillosokeria keitetään pidempään marjojen kanssa. Näin siksi että riittävän pitkään keitettäessä hillosokeriin lisätty hyytelöimisaine pektiini aktivoituu ja hyydyttää hillon. Puolukoissa (etenkin hiukan raaoissa) pektiiniä on kyllä jo luonnostaan joten mitenkään välttämätöntä ei erikoissokeri puolukkahillolle ole.

Tavallista hilloa käytettäessä sokerin voi hyvin lisätä hillonkeiton loppupuolella, hillosokeria taas aletaan lisätä hilloon heti kun marjat höyryävät. Näinsokerille saadaan pidempi keittoaika. Hillon voi valmistaa myös puolukkasurvoksesta; 3 dl hillosokeria on sopiva määrä puolelle litralle survosta. Tämä ohje soveltuu myös tuoreiden puolukoiden hilloamiseen.

Puolukkahillo hillosokerista, resepti

• 1 l puolukoita
• 0,5 dl vettä
• 3 dl hillosokeria

Kaada kattilaan jäiset puolukat ja tilkka vettä, kuumenna. Sekoita välillä että marjat sulavat ja lämpiävät tasaisesti. Kun marjat ovat sulaneet ja seos höyryää, lisää joukkoon pikkuhiljaa sokeri. Keitä marjoja ja sokeria vartin verran, tölkitä puhtaisiin hillopurkkeihin.

Minä rutistelen keittämisen aikana lusikalla marjoja rikki kattilan reunaa vasten jotta hillosta tulisi survosmaisempaa, mutta voit hyvin jättää marjat myös kokonaisiksi. :)

Raparperichutney

Raparperista voi tehdä muutakin kuin jälkiruokajuttuja ja mehua! :) Raparperichutney on mausteinen, hapanimelä lisuke joka sopii grilliruuan kylkeen tai vaikka kanan ja riisin kaveriksi. Chutney onkin mainio tapa säilöä raparperia talven varalle - maku sopii hyvin myös talvisiin, lämmittäviin patoihin sun muihin.

Hillosokeri tekee raparperuchutneyn rakenteesta hillomaisen kiinteän, raparperi ja viinietikka tuovat reilusti happamuutta ja chili sekä muut mausteet mukavaa potkua ja lämpöä.

 

Raparperichutney, resepti

• 5 dl raparperinpaloja
• 1 kpl sipuli (minulla puna-)
• Puolikas chilipalko 
• 1 dl fariinisokeria
• 1 kpl tähtianis
• 2 tl inkivääritahnaa tai tuoretta, raastettua inkivääriä 
• Ripaus kanelia
• 3 rkl viinietikkaa (minulla punaviini-)
• Pari rouhaisua mustapippuria myllystä
• 1,5 dl hillosokeria

Kuori ja paloittele raparperinvarret, kuori ja silppua sipuli ja pieni chilinpätkä. Laita raparperinpalat ja muut ainekset hillosokeria lukuunottamatta, sekoita ja kuumenna kunnes seos kiehahtaa. Anna raparperichtneyn kuplahdella muutama minuutti. Lisää hillosokeri ja jatka hiljaista keittelyä kymmenisen minuuttia.

Chutney säilyy hyvin myös pidempään jos purkitat sen kuumana puhtaaseen lasipurkkiin kuten hillon.

Omenasosetta pakkaseen

Kotimaisia omenoita kannattaa säilöä talven varalle; niistä saa ihanaa sosetta tai hilloa ja kuivaamalla kivoja snäksejä. Omenasose sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin, varsinkin jos sokeroi soseen maltillisesti. Sokeria kannattaa soseeseen jonkin verran kuitenkin laittaa sillä se parantaa esimerkiksi C-vitamiinin säilyvyyttä.

Kun omenasoseen tekee vähällä sokerilla, se pitää säilöä pakastamalla. Meillä on vielä jonkin verran pakkasessa tilaa joten soseuttelin iltapuhteina muutaman litran omppuja. Laitoin soseeseen sitruunan kuorta ja mehua makua buustaamaan kun omppuni itsessään ovat makeaa lajiketta. Varsinkin sitruunan kuori tuo soseeseen selvän sitruunaisen vivahteen, joten jos haluaa soseeseen mahdollisimman puhtaan omenaisen maun, kannattaa sitruunan kuori jättää pois.

Omenan määrä ei ole grammantarkkaa; punnitsin omenalohkot ennen keittämistä ohjetta varten mutta reseptiä voi toki soveltaa sen mukaan minkä verran omenoita meinaa keitellä.

Soseen voi maustaa hyppysellisellä kanelia ja tai vaniljaa, tai omenoiden kanssa voi keittää jouluisia mausteita kuten tähtianista, neilikkaa ja kanelitankoa. (Kokonaiset mausteet pitää poistaa ennen purkittamista.)

Ihanan lettuhillon saa lisäämällä makean omenasoseen joukkoon hiukan soseutettua mansikkaa. Väristä tulee upean punainen jo pienelläkin mansikkamäärällä ja marjat myös maistuvat vaikka omppua olisikin suurin osa. Viime vuonna tein vaniljalla maustettua omena-mansikkahilloa ja se oli kyllä herkkua!

Omenasose pakastettavaksi, ohje

• 1400 g omenalohkoja (n. 50 kpl kotimaisia omenoita)
• 1 dl sokeria
• 2 dl vettä
• sitruunan kuori raastettuna
• puolikkaan sitruunan mehu

Urakoi omenista siemenkodat omenaporalla, kuori ja lohko omenat. Laita omppulohkot kattilaan, kaada  perään vesi ja sokeri, raasta sitruunan keltainen pintakuori mukaan. Anna muhia keskilämmöllä, kääntele välillä. Kun omenat ovat pehmenneet, purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja surauta sattumat sileäksi sauvasekoittimella. Kannattaa antaa jäähtyä hetki niin mahdolliset roiskeet eivät ole niin polttavia. Kun sose on jäähtynyt, pakasta rasioissa tai Minigrip-pusseissa.

Voit pakastaa osan soseesta myös jääpalamuoteissa jos tarvitset sosetta vain vähän kerrallaan. Tässä soseessa on sen verran vähän sokeria ettei se säily kovin kauan jääkaapissa. Meillä tästä tykätään siinä määrin että sosepurkki tyhjenee ennen säilyvyysongelmia. :)

Sitruunainen kesäkurpitsahillo

Moni kesäkurpitsankasvattaja on elokuussa helisemässä; mitä tehdä niille kaikille kesäkurpitsoille joita tuntuu pukkaavan kurpitsapenkistä enemmän kuin ehtii kerätä!

Kesäkurpitsaa voi käyttää leivontaan, esimerkiksi kesäkurpitsakakkuun tai kesäkurpitsasämpylöihin, siitä saa herkullista ratatouillea . Grillatuista kesäkurpitsoista taas voi tehdä maukkaan salaatin vaikkapa kvinoalla höystettynä. 

Kesäkurpitsahillo on minulle aivan uusi juttu. Kesäkurpitsa itsessään on tosi miedon makuinen mutta sitruuna tuo tähän napakkaa potkua ja raikkautta josta tykkään kovasti! Lempeämpien makujen ystävä voi jättää osan sitruunamehusta käyttämättä eikä hillosokeriakaan ole pakko käyttää koko määrää. Silloin parempi säilöntätapa hillolle on pakastaminen.

Maustoin oman hilloni pienellä ripauksella kardemummaa ja vaniljaa, mutta ne voi hyvin jättää poiskin tai käyttää vain jompaa kumpaa.

 

Sitruunainen kesäkurpitsahillo, resepti

• 1 l kesäkurpitsakuutioita
• 0,5 dl vettä
• 1 kpl sitruuna; raastettu kuori sekä mehu
• 2 dl hillosokeria
• ripaus jauhettua kardemummaa (ei välttämätön)
• ripaus vaniljajauhetta tai vaniljasokeria (ei välttämätön)

Kuori vihreä kesäkurpitsa ja leikkaa se kuutioiksi, n. 1,5 cm kanttiinsa. Keltaisen kesäkurpitsan voi jättää kuorimatta. Kaada kuutiot kattilaan, raasta päälle sitruunan pintakuori ja purista mehu, lisää samalla myös vesi.

Keitä hiljaisella tulella kunnes kurpitsakuutiot pehmenevät. Soseuta seos, lisää joukkoon sokeri ja halutessasi ripaus kardemummaa ja / tai vaniljajauhetta, keitä vielä hetki kunnes sokeri sulaa hilloon kunnolla. Purkita pestyihin, kuumiin lasipurkkeihin ja laita kansi päälle. Voit myös antaa hillon jäähtyä ja säilöä pakastamalla.

Kesäkurpitsahillo on herkkua erityisesti paahtoleivän päällä! Toiminee myös esimerkiksi kakun täytteenä hyvin.