lauantai 6. toukokuuta 2017

Valkovuokkoja, pähkinäpensaita ja metsäkauriita!

Joskus halailen puita, toisinaan taas panen pitkäkseni pehmoiselle metsänpohjalle valkovuokkojen keskelle. :D
Kun kameran suuntasi alas, näytti tältä... 



Nyt pitää kyllä hehkuttaa: valkovuokot ovat juuri puhjenneet kukkaan, luonto alkaa vihdoinkin räjähtää kevään vihreyteen ja sää hellii ja hemmottelee ulkoilevan kansan autuaan hyväntuuliseksi! Ihana päivä!

...ja ylöspäin kuvatessa tällaiselta kun haavat kurottelivat siniselle taivaalle.
Mikäs siinä oli pötkötellessa, oli kaunista ja mukavaa eikä muurahaisiakaan vielä riesaksi asti. :)

Eihän tuolta ulkoa olisi malttanut tulla sisätiloihin ollenkaan. Viihdyin Keskuspuistossa tänään tuntitolkulla; hengittelin kevätilmaa jossa on jo aavistus tulevasta kesästäkin, kuuntelin lintujen laulua ja ihastelin hiirenkorvia, kukkia ja eläimiä.



Päivän huippuhetki oli nähdä metsäkauriita tosi läheltä, valkovuokkojen ja pähkinäpensaiden keskellä. Tuli ihan semmoinen Lumikki-fiilis kauriita katsellessa; en olisi ihmetellyt jos jostain oli pyrähtänyt pikkulintuja olkapäälle istumaan ja perhosia lentelemään siihen ympärille. xD

Olen kauriita ennenkin lenkeillä nähnyt mutta en vielä koskaan noin läheltä ja pitkän aikaa. Loikkivat yleensä karkuun varsin vauhdikkaasti. Tänään ehdin ottaa niistä hiukan videotakin. (Tästä samaan videoon YouTuben puolella.)




Keskuspuisto on iso metsäkaistale, kaupunkimetsä ennemminkin kuin puisto. Siellä on puro, kallioita, ikivanhoja kuusia, pähkinäpensaslehtoa, monenlaisia eläimiä. Ja tämän kaiken keskellä kiertelee mukavia ulkoilureittejä.

Metrisen, lahon kannon päälle on lintu joskus tehnyt pesänsä. Tänä keväänä tässä ei taida asukkaita olla. 

Liikun tuolla kaupunkimetsässä viikottain mutta aina sielät löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa, varsinkin kun poikkeaa ulkoilureiteiltä pienemmille poluille ja pois poluiltakin. Eksymisen vaaraa ei ole; tiet reunustavat Keskuspuistoa joka puolelta ja ihmisiä tulee vastaan varmasti. Rauhallista tuolla kuitenkin aina on; tilaa on niin paljon että isokin ihmismäärä uppoaa luonnon keskelle ihan nätisti.:)



Sinivuokkojakin löysin tämän päivän reissulla. En olekaan nähnyt niitä luonnossa moneen vuoteen. En varmaan vaan ole aikaisemmin poikennut tarpeeksi niiltä kävelyreiteiltä. Nämä sinivuokot ovat jo toinen "mätäs" jonka tänä keväänä löysin.


Sivivuokot ovat aivan ihania - mutta kukkiva valkovuokkomeri on kyllä silti ehkä kauneinta keväässä. Ja pian tulevat kielot! Niitä odotellessa. :)








maanantai 1. toukokuuta 2017

Raikas ja herkullinen katkarapu-melonisalaatti ynnä muuta vappuisaa



Hei vaan, vielä ehdin toivottaa hauskaa vappua! :) Toivottavasti vappusää on sielläkin ollut kohdallaan! Ihan uskomatonta kaiken loskan ja lumipyryn jälkeen tämmöinen sää; yli kymmenen astetta lämmintä ja auringonpaistetta eikä lumesta enää häivääkään! Kevät tosiaan keikkuu nyt ja paljon!

Vähänks siistit tatskat saatiin vapputapahtumasta myös!


Me pyöräiltiin tänään kirkonmäen vapputapahtumaan; kuunneltiin musiikkiesitystä ja herkuteltiin makkaralla ja vohveleilla pihalla hengaillen. Lapsille oli kaikenlaista omaa puuhaa onginnasta alkaen ja vanhempien kanssa pääsi käymään kellotapulissakin. :) (Minä en polvivaivaisena sinne lähtenyt kapuamaan mutta oli kuulemma ollut kivat maisemat.)

Oli kivaa viettää aikaa nurmikolla istuskellen, ihan olla vaan, ympärillä iloisia ihmisiä, vappupalloja - ja sitä auringonpaistetta. :)




Kotona sitten harmi kyllä toiselle veljekselle nousikin kuume; ei ollutkaan aiempi kuumeilu vielä hellittänyt kokonaan vaikka niin optimistisesti kuviteltiin. :/ Kauniista säästä huolimatta oltiinkin sitten loppupäivä sisällä rauhakseen ja katseltiin Liikkuva linna -leffaa. Pojat osaavat sen melkein ulkoa - ja selostavat mulle mielellään elokuvan tapahtumia siinä katsellessa. Hauskaa huomata miten lapset huomaavat yksityiskohtia, metaforiakin ja eläytyvät tunnelmiin. :)

Lounasajan makkaroiden ja vohveleiden lisäksi päivällisaikaankin herkuteltiin vappufiiliksissä. Kilisteltiin yhdessä kuohuvat vapun kunniaksi; meillä aikuisilla oli lasilliset kuohuviiniä ja lapsilla simaa - joka harmi kyllä osoittautui pilaantuneeksi. :/ (Mut ei sillä oikeastaan ollut niin väliä; lapset eivät simasta olisi niin hirveästi muutenkaan perustaneet).



Ruuaksi oltiin ostettu kaikenlaista helppoa valmista kuten nakkeja ja kaupan perunasalaattia, mutta niiden lisäksi tehtiin pöytään tarjolle myös tämmöinen hiukan hiukan raikkaampi salaatti. Katkarapu-melonisalaatti on meidän kaikkien suosikki ja tätä ollaan tehty monet kerrat vieraille ja juhlapäivien aterioille. :) Määrät ovat suuntaa antavia; soveltaa voi vapaasti syöjämäärän ja oman maun mukaan. Tästä saa myös kivan lounaan varsinkin jos ottaa kylkeen vielä palan jotain hyvää leipää.

Raikas katkarapu-melonisalaatti 


  • 300 g katkarapuja (mieluummin isoja)
  • 300g leipäjuustoa
  • 1 kpl hunaja- tai galiameloni
  • 1 kpl jääsalaattiruukku
  • Puntti tilliä
  • Hiukan mustapippuria myllystä
  • Tiraus sitruunamehua ja pari tl hunajaa kastikeeksi
Sulata ja valuta katkaravut, kuutioi leipäjuusto ja paloittele meloni suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Revi salaatti ja silppua tuore tilli. Ropsauta ainesten päälle hiukan mustapippuria ja tee salaatille vielä tilkka kastiketta sitruunamehusta ja hunajasta; sekoita sitruuna ja hunaja hyvin keskenään ja kaada muiden ainesten joukkoon. Sekoita kokonaisuus ja laita tarjolle. :)





sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Keväinen juustokakku pääsiäiseksi

Juustokakussa on pääsiäisenä keltainen kiille ja pajunkissakoristeet!


Hyvää pääsiäistä! Täällä on ollut tosi viileää mutta välillä kuitenkin ihanan aurinkoista, ihan ookoo pääsiäiskelit :) . Monesti tällaiset pidemmät pyhät tuntuvat menevän ohi hujauksessa ja tuntuu ettei mitään ehdi silti tehdä.

Nyt on jotenkin ollut aikaa laittaa ruokaa ja touhuta kaikenlaista, mukavaa. Kävin aamulla jopa ihan pääsiäiskirkossa aamulla kun tuli herättyä sen verran ajoissa!

Tehtin tämmöinen pääsiäisastelma lasten kanssa tänä vuonna. 
Jouluenkeli pääsi edustustehtäviin myös pääsiäisenä ja tipusetkon saivat roolit. :)




Lapset ovat kehittäneet oman pääsiäisperinteen; heillä on sänkyjen päädyissä noitahatut joihin ilmestyy pääsisäisaamuksi suklaamunia. Tämän he kertoivat meille hyvissä ajoin ja varmistivat että niitä munia sitten varmasti hatuista löytyy! x)

Tämä pääsiäiskakku on myös lasten toiveesta tehty - joo nyt tulee makeaa mahan täydeltä mutta tulkoon nyt tämän kerran. :P



En ole pitkään aikaan juustokakkua tehnytkään ja tätä oli ihan hauskaa puuhastella. Mies on meillä hoitanut ruokailut nyt viikonlopun aikaan noin muuten joten minulla oli aikaa ja energiaakin tätä väsätä. Kokeilin tehdä tuollaisia suklaakoristeitakin, niistä tuli minusta ihan kivoja. :)


Juustokakku, pohja kaurakekseistä, resepti

  • 200 g kaurakeksejä
  • 100 g voita

Juustokakku, perusmallin täyte

  • 2 dl kuohukermaa (1 prk)
  • 300 g maustamatonta tuorejuustoa ( + tilkka maitoa notkistamiseen)
  • 3 kpl liivatelehtiä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 dl sokeria
  • 4 rkl sitruunamehua

Keväinen juustokakku, kiille

  • 240 g säilykepersikkaa (pienempi purkki; 400 g josta 240 g persikkaa)
  • 1,5 dl appelsiinimehua
  • (sokeria)
  • 3 kpl liivatelehtiä

Pääsiäisen juustokakku, suklaakoristeet

  • 50 g tummaa taloussuklaata
  • 50 g valkoista taloussuklaata
  • Pieniä suklaamunia

Pohja: Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Murustele kaurakeksit esimerkiksi survimella, nypi joukkoon voi. Painele seos tiiviiksi pohjaksi irtopohjavuokaan.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen, vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto maitotilkalla, sekoita kerman joukkoon yhdessä sokerin ja vaniljasokerin kanssa. Kuumenna sitruunamehu, rutistele liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sulata ne kuumassa mehussa. (Jos mehua tuntuu olevan liian vähän, jatka kuumalla vesitilkalla tarvittaessa.) Sulata liivatelehdet mehuun. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita ohuena nauhana muuhun täytteeseen.

Levitä täyte keksipohjan päälle tasaisesti. Anna täytteen hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Viidessä tunnissa hyytyy varmasti.

Kiille: Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille hedelmäsoseesta ja appelsiinimehusta. (Huom! Käytä tässä vaiheessa soseeseen 1 dl appelsiinimehusta; 0,5 dl käytetään liivatteen sulattamiseen.) Minä soseuttelin tähän persikkaa sauvasekoittimella mutta lastenruokana myytävät hedelmäsoseet - kuten mango - sopivat tähän hyvin myös. Samoin kiilteen voi hyvin valmistaa vaikka pelkästä appelsiinimehusta kunhan nesteen määrä on kokonaisuudessään 3-4 dl. Kiille vaikuttaa juustokakun makuun myös - maistele ja lisää rohkeasti sokeria jos siltä tuntuu!

Kun sose on valmista, kuumenna 0,5 dl appelsiinimehua, rutistele pehmenneet liivatelehdet ylimääräisestä vedestä ja sulata ne kuumennettuun mehuun. Jäähdytä hetki ja lisää liivateseos soseeseen, sekoita. Kaada kiilleseos varovasti irtopohjavuokaan täytteen päälle. Anna hyytyä jälleen jonkun tunnin; vaikka yön yli jos kakku tarjoillaan seuraavana päivänä. Koristele kakku kun kiille on hyytynyt.

Koristeet: Sulata muutama rivi tummaa suklaata ja tee siitä leivinpaperin päälle "varpuja" pienellä pyöreäkärkisellä tyllalla. Voit käyttää pursottimena myös pakastuspussia josta leikkaat kulmasta kärjen pois. Suklaan voi sulattaa vesihauteessa tai mikrossa. Mikrossa sulattaessa kannattaa käyttää pientä tehoa ja sulatella lyhyt aika kerrallaan jotta suklaa sulaa nätisti.

Kun olet tehnyt varvut, putsaa tylla tai ota uusi pakastuspussi valkoisen suklaan (=pajunkissojen) pursotusta varten. Sulata valkoinen suklaa samalla tavalla. Pursota varpuihin varovasti pajunkissoja.

Tuollaisille sokeripäällysteisile suklaamunille kannattaa tehdä "alustat" suklaasta ja istuttaa munat alustoihin; tällä tavalla munien pinta ei sula kiilteeseen. Tee siis lopusta suklaasta pieniä "lätäköitä" ja asettele suklaamunat niihin. Tällä tavalla saat valmiita suklaamunaryhmiä kakun päälle laitettavaksi.

Irrottele koristeet varovasti leivinpaperista ennen tarjoilua ja asettele ne kakun päälle.



.




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vaaleja, virpomista ja varhaiskeväistä metsää


Viikonloppu on ollut täynnä pientä säätämistä; virpomisvalmistelut ovat olleet oma urakkansa kun lapset olivat keskenään sopineet yhteisestä virpomisreissusta. Vanhemmille tieto tuli hieman puun takaa kun meidän pojat ole aiemmin virpomassa käyneetkään.

Pajun oksat, niihin koristeet, asut, kasvomaalit ja lorut saatiin kuitenkin kaikki ajoissa hoidettua ja meiltä lähti matkaan innosta ja jännityksestä täpinöivät velho ja merirosvo! Yritin kyllä jotain enemmän pääsiäismeininkiä heille ehdottaa mutta kun rekvisiitatkin näihin löytyivät helpommin, mentiin velholla ja merirosvolla - oikein herttaisilla semmoisilla. :)

Poikien kaverin isä lähti virpojien mukaan henkiseksi tueksi ja ihan hyvä niin - hänen kauttaan lapset saivat myös vinkit muutamasta varmasta virpomispaikasta. Kiva reissu oli pojilla ollut ja saalis saatiin jaettua sopuisasti. :)




Äänestämässä käytiin tänään illansuussa - oli vähän töhö olo kun olin juuri nukkunut pitkät päikkärit. Onneksi olin ehdokkaan etsinyt jo etukäteen. Ja onneksi viikonloppuun mahtui kaiken töhöilyn ja säätämisen lisäksi ihana aurinkoinen lauantai jollon kävin taas meidän lähimetsässä eli Keskuspuistossa lataamassa akkuja.

Tuo ensimmäisen kuvan kaatunut puu ja kanto ovat semmoiset joiden äärelle pysähdyn aina kun ohi lenkkeilen. Kanto on minun korkuiseni eli reilun puolitoista metriä. On ollut aikamoinen rysähdys kun tuo puu on aikoinaan kaatunut! Nyt se on komea elinalusta ja asuinpaikka kääville ja erilaisille ötököille. Ihana. Tällä tavalla metsä elää ja kuolee kun se saa tehdä sen omaan tahtiinsa.







Tämä aika vuodesta on aika kivaa aikaa liikkua metsässä. Lumet ovat lähteneet mutta saniaiset, varpujen lehdet, heinät sun muut eivät ole vielä vallanneet metsänpohjaa. Kaikki on jotenkin paljaana vielä. Sammalet tuovat vihreyttä silti ja niitä en lakkaa ihastelemasta.

Sammalet ovat jotenkin ikiaikaisen näköisiä, tosi kauniita kun läheltä katsoo. Välillä suunnilleen konttailen sammalikoissa ihastelemassa sammalten yksityiskohtia. Mutta katsokaa nyt näitä! Onhan ne hurjan kauniita ja kiinnostavia! :D




Viime viikolla löydettiin lasten kanssa tuollaiset hauskat portaat läheltä kävelyreittiä pieneltä aukealta. Portaat eivät johda mihinkään. Varmasti tuossa kallion päällä on joku rakennus joskus ollut, mutta nyt siitä ei portaita lukuun ottamatta ole jäljellä enää mitään. Kutkuttelee mielikuvitusta! Portaat ovat  kauniit ihan tällaisenaankin. Tuo saniaismainen lehväsammal on ihan huikean nättiä tuossa kalliolle vievillä portailla kasvaessaan.





Pajunkissa-aukion laidalla huojui viehkosti tällaisia kaunokaisia. Vastaan tullut iäkkäämpi rouva ihasteli näitä samoja höytyväisiä. Olivat kuulemma olleet erityisen upeita upeita talvella, kuurassa ja lumessa. Varmasti!  Nämä talventörröttäjät eivät näytä juuri rähjääntyneen vaan ovat kauniita edelleen vaikka pian uusi kasvusto nousee tännekin. Nättinä ympäri vuoden.




sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Suih suih, lenkkeilin kahville ja näin koskikaran




Ihana päivä! :) Kevättalven auringossa ois olleet aurinkolasitkin ihan paikallaan, sen verran kivasti helotti tänään! Hengailin reilun pari tuntia Keskuspuistossa, osan ajasta sauvakävellen, osan ajasta ihmetellen ympäristöä ja kuvia napsien. (Ja kahvitellenkin.)

Keskuspuisto on melkolailla luonnontilainen, iso ulkoilualue Helsingissä. Sinne mahtuu monenlaista metsämaastoa ja pellonlaitaa, puroja ja kallioita. Ihan korvaamattoman arvokasta lähiluontoympäristöä kaupunkialueella! Ei Keskuspuisto tokikaan mikään erämaa ole mutta kyllä siellä voi sanoa luonnon helmaan pääsevänsä. Tykkään tässä meidän kaupunkimetsässä myös sen monipuolisuudesta; varsinkin pidemmän lenkin aikana näkee helposti monenlaisia ja eri ikäisiä metsätyyppejä.

Mietin että oisko tammikkoa. (Voiko niin  edes sanoa? :P )
Lehdettömänä en näitä puita kyllä tunnista, täytyy keväämmälä käydä tutkimassa tarkemmin.



Liikuin tänään erityisesti Maunulanpuiston alueella ja kävin samalla ekaa kertaa Maunulan majalla, Helsingin Ladun ylläpitämällä kahvila/sauna / taukopaikalla. Majan vieressä on aikoinaan ollut ampumarata ja maja on alunperin ollut ampumaseuran rakennus; seura toimi aikavälilä 1914 - 1962 joten rakennus lienee lähemmäs sata vuotta vanha.





Nykyään majalla toimii kahvila jossa Keskuspuiston hiihtäjät ja muut ulkoilijat käyvät munkkikahveilla. Näyttäisi olevan kovasti erityisesti lapsiperheiden suosiossa tämä taukopaikka; porukkaa oli kuin pipoa ja jossain vaiheessa jono kiemurteli ulos asti.




Maunulan maja on etenkin sisältä viihtyisä, siellä on kaikenlaista ihmeteltävää ja pieniä yksityiskohtia joihin "silmä tarttuu". Katossa on himmeleitä, seinällä vanhat sukset, pönttöuunin luukuissa kauniit koristelut ja oven yläpuolella hirven pää.




Nyt sauvakävelin majalle yksin, mennään kyllä käymään koko perheen kanssa tuolla joskus myös. Houkuttelen muut seuraksi vaikka lupaamalla munkit; sillä saan ainkin lapset mukaan suht varmasti. x)

Möö




Keskuspuistossa Pirkkolan alueella maasto on jylhää vanhaa kuusikkoa kun taas Maunulassa pääse myös hiukan lehtomaisempiin maisemiin myös. Osa lehtomaisesta alueesta näyttäisi olevan istutettua koivikkoa, tammia ja lehtikuusia sekä lepikkoa mutta on tuolla myös mm. muinaista pähkinälehtoakin. En ole pähkinälehtoon vielä lenkeilläni päätynyt mutta täytyy keväämmällä mennä etsimään pähkinälehto vaikka ihan kartan kanssa. :)




Maununlanpuiston alueella on myös puroja; Haaganpuro sekä siihen laskeva Maunulanpuro. Haaganpuro on ihan erityinen kaupunkipuro; se on nimittäin taimenpuro. Taimenten elo Haaganpurossa tuntuu tosin olevan aikalailla veitsenterällä; Maunulanpuron haaraan pääsi satoja litroja öljyä viime vuoden loppupuolella, iso määrä pieneen puroon. Purolla on aktiivinen joukko suojelijoita jotka yhdessä pelastuslaitoksen kanssa ovat puhdistivat öljyä pois. Puroa on muutenkin ennallistettu pitkään ja isolla työllä, toivottavasti se jatkossa säästyy ympäristövahingoilta!




Aurinkoisena maaliskuun päivänä puro oli kuitenkin kaunis ja iloinen, sen rannalla pajuissa oli pajunkissoja ja kivillä hyppeli koskikara. Koskikaran olen nähnyt melkein joka kerta kun olen nyt talvella puron lähistöllä lenkkeillyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun onnistuin nappaamaan siitä jonkinlaisen kuvan. Vikkelä veijari on hän.

Koskikarat ovat täällä todennäköisesti talvehtimassa; Google kertoi että ne pesivät pääasiassa pohjoisemmassa, pääasiassa Ruotsin ja Norjan puolella ja viettävät täällä vain talvikuukaudet. Hassua ajatella että joku lintu tulee tänne talvehtimaan. Mukava että tulee, koskikaraa on kiva bongailla sunnuntaikävelyllä. :)

.


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Japanilaishenkinen kylmäsavulohi-nuudelisalaatti




Paljon kauden kasviksia, nuudeleita ruokaisuutta tuomaan ja viimeinen silaus kylmäsavulohella ja inkiväärilastuilla. :) Siinäpä ne tärkeimmät elementit herkulliseen japanilaisvaikutteiseen salaattiin.

Tähän vuodenaikaan kauden kasviksia ovat tietty varastoidut kasvikset; kaali ja porkkana, ulkomaan tuontina avokado ja itsekasvatettuna mungpavun idut. Näistä tulee oikein hyvä salaattipohja kohtuuhintaan. Ja jos seinäkalenterina sattuu olemaan Satokausikalenteri, siitä voi tsekkailla muitakin vinkkejä siihen mitä kasviksia milloinkin kannattaa hyödyntää. :)



Ajatus Japani-henkiseen salaattiin tuli jostain kaupan valmissalaatista johon oli suikaloitu muutama gari-inkiväärilastu eli semmoinen sushin kanssa syötävä inkivääri mukaan. Toimi ihan hurjan hyvin!

Sen jälkeen olen lisäillyt inkiväärilastuja itsetehtyyn salaattiin useinkin; ei sen niin väliä onko kala- kana- vai kokonaan kasvissalaatti, inkivääri tuo mukavaa makua, potkua ja raikkautta.



Tähän salaattiin lisäsin nuudeleiksi soba-nuudeleita; ovat tuommoinen ohut, tattarista valmistettu japanilainen nuudeliversio. Paketti oli ollut minulla kaapin perällä jo hyvän tosin, onneksi muistin nämä nyt kun tätä salaattia aloin tehdä!

Toki tähän sopii nuudeliksi muutkin nuudelit tai vaikka ihan vaan spagetti. Sitäkin olen hyvällä omallatunnolla käyttänyt nuudelin asemasta wokeissa ja keitoissa.

Edamame-papuja eli vihreitä soijapapuja löytyi ihan vaan Prisman pakastealtaasta. :)



Salaatista tuli suunnilleen kaksi ihan reilua annosta. Ainesten määrät ovat arvioita ja niitä voi muutella mieltymysten mukaan.

Yksi levy tai nippu nuudeleita on minusta kuitenkin melko paljon ja puolikas riittää yhteen annokseen hyvin. Puolikas avokado on myös aika reilu määrä, yhteen annoksen laittaisin vähemmän.







Japanilaishenkinen kylmäsavulohi-nuudelisalaatti

  • 1 annos nuudeleita keitettynä ja soijalla maustettuna
  • 0,5 kpl avokado kuutioina
  • 1 kpl pala kaalia ohuina suikaleina
  • 1 kpl porkkana raasteena
  • 1,5 dl pakastettuja vihreitä soijapapuja eli edamame-papuja
  • 2 dl mung-pavun ituja
  • (pätkä kurkkua kuutioituna)
  • Muutama viipale kylmäsavu- tai graavilohta suikaloituna
  • Muutama viipale gari-inkivääriä suikaloituna

Kypsennä nuudelit ohjeen mukaan, valuta. Kuutioi avokado, suikaloi pala kaalia ihan ohueksi ja kuori ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Sulata edamame-pavut kuumassa vedessä tai mikrossa, anna jäähtyä. Viipaloi kala ja inkiväärilastut, kuutio halutessasi kurkkua salaatin joukkoon. Huuhtaise idut. Mausta nuudelit reilulla lorauksella soijaa. Sekoita salaatin ainekset hyvin ja herkuttele! :)

Voit halutessaasi lisätä joukkoon vielä tilkan sitruunamehua. Varsinaista kastiketta salaatti ei kaipaa; avokadon rasvaisuus tekee salaatista "mehevää" joka tapauksessa ja kala sekä inkivääri ja soija tuovat runsaasti makua.

.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Joulukinkkua jäljellä loppiaisena? Tee hernekeittoa! (Ja pannukakkua jälkkäriksi)




Nämä pakkaspäivät on just sellaisia jolloin pitää syödä jotain kunnon keittoa; kuumaa ja ruokaisaa. Hernekeitto on just sellainen. :)

Meillä menee aina osa joulukinkusta pakkaseen ihan vaan hernekeittoa varten, niin tänäkin vuonna. Loppiaisen kunniaksi perheen isähahmo kaivoi kinkun jämät tänään pakkasesta ja keitti meille ison kattilallisen herkullista hernaria ja minä tein meille pellillisen pannukakkua. Maistui kyllä!

On siinä pannukakkua alimmaisena kun tarkkaan katsoo. :)





Pakkanen painui tänäänkin alle viiteentoista mutta sää sinänsä oli ihan mukava: aurinko paistoi, ei tuullut juuri ollenkaan. Ihan hyvä ulkoilupäivä pakkasesta huolimatta. Lapsetkin viihtyivät kavereiden kanssa leikkipuistossa niin hyvin että heidät piti erikseen soittaa kotiin ja syömään.

Minäkin innostuin kirpakasta ja kuulaasta säästä ja kävin pitkällä sauvakävelylenkillä Keskuspuistossa. Hyvin tarkenin itsekin kun pidin sopivasti vauhtia yllä! (Pakkanen on hyvä kirittäjä.)

Iltapäivä, vielä jaksa aurinko pilkistää!



Ihan mahtavaa että ennen pakkasia satoi tämä lumikerros! Vaikka edelleen eletään vuoden pimeimpiä viikkoja, valon määrä tuntuu ihan huikaisevalta kun vertaa muutaman viikon takaiseen lumettomaan jaksoon.

Kun on kunnolla kylmä, aurinkokin paistaa ja kun samalla puissa ja maassa on kunnon  lumikerros, valon määrä kertautuu. Ihan parasta terapiaa tähän muuten niin unettavan pimeään vuodenaikaan. :)

Aiemmin tällä viikolla kävin Rodopuistossa. Se on nätti talvellakin. :)











Hernekeitto joulukinkun jämistä, resepti

  • 500 g kuivattuja herneitä
  • 500 g joulukinkkua kuutioituna (tai sen verran kun kinkkua sattuu olemaan)
  • 2 l vettä
  • 1 tl meiramia
  • 2 tl suolaa

Liota herneitä runsaassa vedessä yön yli. Kaada vesi pois, keitä kaksi litraa uutta vettä ja laita herneet kiehumaan. Anna porista puolitoista - kaksi tuntia, mausta meiramilla ja suolalla. Laita hernekeiton kanssa tarjolle myös raakaa, silputtua sipulia ja sinappia, ne tekevät hernarista vielä tuplasti parempaa. :)


Helppo pannukakku, resepti


  • 4 kpl munia
  • 1 l maitoa
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
  • (1 rkl sokeria tai pari teelusikallista vaniljasokeria)
  • (loraus öljyä tai pari ruokalusikallista sulatettua voita)


Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito. Lisää jauhot hiljalleen samalla sekoittaen, mausta taikina suolalla ja lisää halutessasi sokeria ja rasvaa. Kaada taikina leivinpaperoidulle korkealaitaiselle uunipellille ja paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoile pannukakku marjahillon, omenasoseen, marjojen, jäätelön ja / tai kermavaahdon kanssa. Meillä oli marjoja, kermavaahtoa ja hilloa. Hyvää oli! :P





keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Tammikuun parvekekatsaus: kevätkukat, malttakaa vielä! :O

Istutin kevätkukkasipuleita samaan ruukkuun karhunvadelma Sonjan kanssa. Sonja on sinnikkäästi vihertänyt koko talven ja nyt, juuri ennen pakkasia, kevätkukat intoutuivat kurkkimaan joko kannattaisi nousta pintaan. Ei kannata! Vetäytykää takaisin! Täällä ei ole mitään nähtävää teille!


Jaa'a, saa nähdä kuinka käy parvekkeen keväisen kukkaloiston kun jo vuoden vaihteessa jotkut kukat puskevat pintaan! :O

Syksyllä laitettiin puutarhapalastan multiin kymmenittäin (tai sadoittain, paljon niitä kuitenkin oli) kukkasipuleita; krookuksia, perunanarsisseja ja villitulppaaneja sun muuta. :)  Palstan lisäksi sipuleita laiteltiin ruukkuihinkin; jo muuaman vuoden mielessä on muhinut ajatus että onnistuisikohan kevätkukkasten kasvatus parvekkeellakin..? Siellä niistä olisi päivittäistä iloa eikä nopempien kukkijoiden kukinta menisi niin herkästi ohi.

Normaalimpaa settiä: lokakuussa parvekelaatikkoon laitettu marjakanerva on laatikossaan edelleen, hiukan ryppyisempänä mutta ihan nättinä silti edelleen. 


Kovin paljon rohkaisevia kokemuksia ei googlailemalla löytynyt, mutta ajattelin testata kuitenkin; meillä oli alesta ostettuja krookuksia ja jotain kevätvuokkoja vaikka kuinka.

Ruukutkin (oikein thermoruukut) olivat valmiina; niissä oli kasvamassa pienet karhunvatukan taimet ja tilaa hyvin kukkasipuleillekin. (Joo, kokeilen myös karhunvatukan parvekekasvatusta. ).


Hopealanka on säilynyt saman näköisenä kuin sen lokakuussa ostin. :) Vieruskaverina sillä oli aiemmin syklaami, nyt kanervaa. Muratti on jäätynyt mutta ihan kiva sekin silti edelleen. 





Ja nyt tilanne on tämä. Juurtuneet nuo ainakin ovat, todistettavaksi. Mutta voi kun olisitte kukkaset pienoiset vielä muutaman kuukauden malttaneet odottaa! Heti sen jälkeen kun nämä olivat puskeneet pintaan, tuli talven ensimmäiset kunnon pakkaset. :/

Peittelin kyllä nuo pienet piipat sanomalehdellä ennen näiden kovempien pakkasten alkua ja tänään toin vielä havujakin suojaksi. Jaksakaa! Sinnitelkää! Kyllä se kevät vielä koittaa - nyt pitää levätä vielä!

Karhunvatukoiden pärjäämistä pohdiskelen ja jännään myös. Sonja sinnittelee terhakan näköisenä vaikka olisi lepoaika, thornless evergreen taas on kaikkea muuta kuin nimi antaisi olettaa. x) Keväällä nähdään mitä tykkäsivät talvesta.

Tässä toinen parvekekarhunvatukkani, lajikkeeltaan thornless evergreen. Käytännössä hän ei näytä olevan kovin ikivihreä. Toisin kuin kaverinsa Sonja joka sinnikkäästi vihertää edellee. Mutta Sonja onkin pohjoista laatua. Tämä lajike ei taida meidän talvissa selvitä, mutta  eihän sitä koskaan tiedä, katsotaan keväällä miltä näyttää!





sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Ulkoilun jälkeinen pikalounas eli munakas mikrossa ja soijalla maustetut valkopavut





Meidän perheen aikuisilla on vuorokausirytmi ollut ihan heikunkeikun koko joulun ajan - mutta me (tai no, minä :P ) skarpattiin heti vuoden alkajaisiksi! Sain kammettua itseni ihmisten aikaan ylös koska tälle päivälle oli tiedossa Tärkeä Tehtävä: rakettiroskien siivoaminen.

Tähtisadetusta eilisillalta.



Me ollaan uudenvuoden päivänä poikien kanssa käyty perinteisesti keräämässä rakettikeppejä ja muuta rakettiroinaa lähitienoon ilotulituspaikkojen ympäristöstä - siinä on tärkeää olla ajoissa että ehtii!

Vaikka illalla ja yöllä roskaa maastoon paljon jääkin, innokkaita kerääjiä on seuraavana päivänä liikenteessä niin paljon ettei keruutalkoista kannata myöhästyä. Jos jättää keräämisen vasta iltapäivään, voi olla ettei kerättävää kovin paljon enää löydykään. :)


Rakettiroskaa! Oli hyvä ilma ulkoilla ja siivoilla samalla ympäristöä. :)







Tänä vuonna kerättiin raketti- ja muuta roskaa melkein neljä muovikassillista, vau! Keppien ja roskien bongailu pusikoista on kivaa ja siinä samalla tulee tehtyä ihan mukavan pitkä kävelylenkki myös.

Parin tunnin kävelyn jälkeen nälkä akoi olla kaikilla jo aikamoinen. Jääkaapissa ei ollut valmista lounasta lämmitettäväksi, mutta hyvät ainekset nopeaan ateriaan. Ajattelin testata ensimmäistä kertaa munakkaan tekemistä mikrossa ja oli kyllä ihan onnistunut kokeilu! Tärkeää mikromunakkaan valmistamisessa on varmistaa että astiassa tarpeeksi korkeat laidat - tein munakkaan pieneen uunivuokaan ja se toimi ihan hyvin. Munakas kohosi hurjasti mutta ei sotkenut mikroa.

Munakkaan oheen raastoin pari porkkanaa kasvisosuudeksi ja lisäksi laiton tarjolle eilen keitettyjä valkopapuja & soijaa papujen mausteeksi. Hyvin maistui lapsille! Haudutettua kaalia oli myös, mutta sen sain syödä kyllä ihan itse. x)

Munakas mikrossa, resepti


  • 4 kpl kananmunia
  • Loraus maitoa tai vettä
  • 1 rkl (suunnilleen) vehnäjauhoja
  • Suolaa 
  • Pippuria
  • (Parmesania)
  • (Kinkkua suikaleina)


Riko kananmunat kulhoon, sekoita rakenne rikki kierrevatkaimella. Lisää loraus nestettä, lisää jauho hiljalleen ripotellen ja samalla vatkaten ettei jauho paakkuunnu. Lisää mausteet ja halutessasi esim. kinkkusuikaleet.

Voitele lautanen tai vuoka jossa jonkin verran laitoja, kaada munakasseos vuokaan. Kypsennä mikrossa täydellä teholla 4 - 6 minuuttia - voit keskeyttää kypsennyksen välillä jos näyttää että munakas "kaatuu" astiastaan yli.



.