maanantai 24. heinäkuuta 2017

Turku, Aurajoki, purjelaivoja, Ruissalo ja taas purjelaivoja!



Huh, olipahan päivä! Tehtiin sunnuntaina päiväkeikka Turkuun; Tall Ships Racen upeat purjelaivat olivat siellä sunnuntaina viimeistä päivää ja ehdittiin kuin ehdittiinkin katsasatamaan ne kaunokaiset!

Perjantaina illalla ostettiin junaliput ja se oli kyllä ihan viimetinka sillä junat olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä. Alunperin meinattiin että oltaisi menty jo lauantaina mutta kun VR tarjosi ei-oota, siirrettiin visiitti suosiolla sunnuntaille.




Komealta näytti Aurajoen rannassa! Sunnuntaina laivoilla valmistauduttiin jo lähtöön ja moni laiva oli vierailijoilta suljettu. Venäläinen Mir kuitenkin päästi meidät uteliaat turistit kannelle, jee! :)

En itseasiassa tiennyt että laivoille oli tapahtuma-aikana ylipäätään mahdollista mennä vierailemaan mutta oli kiva ylläri kylläkin. (Ei oikein tullut valmistauduttua etukäteen tutkimalla tapahtuman sivuja kun aika ex tempore ylipäätään päätettiin koko tapahtumaan mennä, heh.)



Lauantai olisi ollut vierailumielessä parempi päivä - useampi laiva olisi ollut yleisölle avoinna - mutta ei ollut sunnuntai huono päivä Tall Ships -keikalle sekään. Tänään laivat nimittäin jatkoivat matkaansa kohti Liettuan Klaipedaa ja nyt oli mahdollista laivat liikenteessä, merellä. Wow!



Ruissalon Kansanpuistosta laivat näki liikkeessä varsin lähteltä. Keskustasta Ruissaloon siirtyminen ei varsinaisesti ollut mikään pikkukeikka; bussit olivat tupaten täynnä - tietenkin - ja ruuhka Ruissaloon oli muutenkin melkoinen.



Tunnelma ruuhkabussissa oli kuitenkin oikein leppoisa kun ei kiirettä ollut.  :) Laivat myös lähtivät satamasta pikkuhiljaa useamman tunnin aikana ja niitähän oli paljon, ei siis ollut mitään tiettyä lyhyttä aikaikkunaa johon olisi pitänyt tähdätä.



Ruissalo on aivan upea paikka. Siellä on ihan omanlaisensa luonto; tammimetsää ja muuta lehtoa. En ole Suomessa missään muualla vastaavaa nähnyt eikä ihan vastaavaa taida oikein meillä muualla ollakaan? Muutenkin alue on ihan valtavan kaunista.




Ruissalossa olen käynyt lähinnä rokkaamassa ja joskus kylpylässä lounaalla mutta muuten en ole alueeseen ajan kanssa tutustunut. Kiinnostaisi kyllä, varsinkin luontopolut. :)




Tällä keikalla luontoon tutustuminen jäi tammien ihmettelyyn ja pienimuotoiseen intoiluun kun huomasin kaunista lehtomaitikkaa joka puolella! :D

Hurjan nätti ja veikeän värinen kukka! Tienpientareiden kuvailuun ei oikeastaan ollut aikaa eikä muulla porukalla kärsivällisyyttä mutta tässä jonkinlainen otos lehtomaitikasta kuitenkin.



Mutta Kansanpuisto ja laivat: Kansanpuisto on se alue missä Ruisrokkikin pidetään; sinne mahtuu siis isompikin ihmismäärä ja jos oikein alkaa kuumottaa, pääsee hiekkarannalta näppärästi pulahtamaan aaltoihinkin. Eipä tätä hoksattu; päivä oli lämmin ja ois tuolla voinut samalla rantaelämää myös hiukan viettää jos olisi ollut uimakamppeet mukana. :)



Laivat näki Kansanpuistossa hyvin eikä siellä tarvinnut kolistella kyynärpäillä jotain nähdäkseen. Tilaa tosiaan oli ja me nähtiin ihan kivasti kun istuttiin nurmikolla istuinalustoilla.

Pari kuvaa kävin nappaamassa ihan rannan tuntumassa mutta sekin onnistui vaikka olen tämmöinen puolitoistametrinen tanttara. x)



Turussa viihdyttiin kuusi tuntia ja se oli ihan sopiva aika; ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään mutta ei tarvinnut missään turhaan odotellakaan. Kiva keikka kaikin puolin! :)




lauantai 22. heinäkuuta 2017

Paprikainen pata naudan ulkopaistista

Hyvä tuli paprikaisesta lihapadasta ja liha on oikein mureaa. :)




Ostin pitkästä aikaa naudanlihaa; mitään erityisempää suunnitelmaa ei ollut mutta jokin gulassityyppinen kiinnosti. Tämä ei ihan gulassia ole mutta vahvasti vaikutteita on unkarilaisesta kastikkeesta / padasta kyllä mukana! Paprikaa on mukana maustejauheina sekä paahdettuna. Tulisuutta tässä versiossa ei ole; nyt kiinnosti semmoinen vahvan mutta lempeän makuinen ruoka. :)

Paprika puuttuu kuvasta. Sen paahdoin jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Ruuanvalmistuspäivänä hauduttelin sipulia pehmeäksi ja soseutin pyreeksi yhdessä paahdetun paprikan kanssa. Näin saatiin lapsetkin syömään paprikaa ja sipulia. ;) 



Paprikainen naudanlihapata ulkopaistista ei ehkä ole ihan kesäruokaa mutta kohtahan se syksy jo tulee, hohhohoo! xD No ei vaan. Nautitaan kesästä vielä, mullakin loma vasta alkoi mutta on se pataruoka ihan mukavaa evästä kesälläkin. :)







Paprikainen pata naudan ulkopaistista, resepti

  • 800 g naudan ulkopaistia ohuina viipaleina tai suikaleina (vähemmän jos et tarvii näin paljon)
  • 1 kpl sipuli 
  • 2 kpl porkkanoita
  • 1 kpl varsisellerin varsi (juuriselleri käy myös)
  • 3 kpl paprikoita paahdettuna
  • 2 kpl laakerinlehtiä
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl savupaprikajauhetta
  • (Ripsaus jeeraa)
  • Suolaa 
  • Mustapippuria 
  • Loraus punaviiniä


Leikkaa sipuli renkaiksi tai lohkoiksi ja hauduttele pannulla hetki tai lisää suoraan pataan. Minä pehmentelin pannulla sillä soseutin sipulit ja paprikat - perheessä on kaksi jotka eivät suostu sipulia ja paprikaa sellaiseenaan syömään joten täytyy vähän soveltaa. ;) Paloittele porkkana ja selleri ja lisää pataan.

Leikkaa ulkopaisti ohuiksi viipaleiksi tai suikaloi se. Paista lihoihin pannulla nopeasti hieman paistopintaa - kannattaa paistaa muutamassa erässä ettei ala kiehumaan. Minä käytin paistamiseen voin ja öljyn seosta. Paistaessasi mausta lihat samalla paprikajauheilla ja jeeralla.

Lisää paistetut lihat liemineen pataan, huuhtaise pannu tilkalla punaviiniä ja kaada pataan myös. Lisää pari ruokalusikallista tomaattisosetta. Lisää paahdetutu paprikaviipaleet. Minulla paprikat & sipulit menivät sekaan soseena, sekin käy. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja laita joukkoon laakerinlehti.

Hauduttele 175 asteessa puolitoista tuntia. Makua on! :)



.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Palstan ekat porkkanat ynnä muuta kasvimaalta



Tässä kesässä ihanaa on ollut se että palstapäivinä on voinut puuhata muutakin kuin kantaa vesikannullisia selkä vääränä! Okei, onhan tässä kesässä kasvimaan kannalta kaikenlaista haastettakin ollut (mm. viikkoja myöhässä oleva kasvukausi) mutta kyllä nuo sateet ovat avuksikin olleet. :) Yleensä meillä ei kertakaikkiaan ole ollut kauheasti aikaa vaikkapa kitkemiseen mutta tänä kesänä ollaan sitäkin tehty - ihanhan tässä tuntee itsensä miltei oikeaksi puutarhuriksi! :D

Avomaankurkut ja kesäkurpitsat ja kesän ensimmäinen kehäkukka.



Kasvimaalta ollaan saatu alkukesän satona ruohosipulia ja sipulinvarsia mutta nyt parina viikkona jo kesäkurpitsaakin. Jälleen kerran olen myös huomannut että meillä kesäkurpitsa esikasvatuksesta ei ole vastaavaa hyötyä, sillä suorakylvetty kesäkurpitsa tekee satoa suunnilleen samaan aikaan kuin taimena palstalle tuotu. Ihan näppärää, säästyypähän tilaa taimikasvattamossa. :)

Halloweenkurpitsa harkitsee kukkimista. Ihan rohkeasti vain! Ehdit sitten tehdä kurpitsankin ja kasvattaa sen isoksi! 



Avomaankurkku kukkii mutta halloweenkurpitsa vasta ojentelee nuppujaan. Saa nähdä miten ehtii kurpitsa kasvaa. Viime vuonna saatiin kolmetoistakiloinen "palleroinen".




Porkkanapenkin kanssa ollaan edetty siihen vaiheeseen että kitkeä ei enää juuri tarvitse; sen sijaan harvennetaan. Tänään harvennusporkkanat olivat jo sen kokoisia että otettiin ne saaliina kotiin mukaan syötiin wokissa ne mitä ei raakana naposteltu. Hyviä olivat!

Kylvin taas monenväristä porkkanaa mutta ainuttakaan violettia ei harvennusyksilöihin osunut. Saattoivat violettien siemenet olla vanhentuneita sitten. Aiemmin ovat kasvaneet ihan hyvin nekin.

Kaliforniantuliunikko



Varsinaista kukkaloistoa palstalla ei vielä ole. Yksi kehäkukka on avautunut ja yksi kaliforniantuliunikko. Myskimalvassakin oli kukkia vasta yhdessä oksassa. Mun ikisuosikit eli isotähtiputket kyllä kukkivat jo komeasti mutta odotan kyllä kovasti unikoita, kehäkukkia, ruiskaunokkeja... Vahvoja värejä myös! :)

Tässä isotähtiputkessa on iso kukka!


Palavarakkaus on sentään tuonut värihehkua kukkapenkkiin. Se ei kyllä oikein istu sävyltään mihinkään muuhun mitä kukkapenkissä on, mutta tykkään siitä kyllä silti kovasti. :) Sille voisi seuraksi hankkia jotain kirkkaan keltaista.




Pensaspavut ja erityisesti herneet ovat jälleen kerran harmaannuttaneet hiuksia itämättömyydellään ja mystisellä taimikadolla. Nyt hernekärsäkkäät eivät enää aiheuta samaa tuhoa mitä jokunen vuosi sitten mutta jokin tuntuu katkovan pieniä herneentaimia. :/

Epäilen että muurahaiset saattaisivat tähän olla tavalla tai toisella syypäitä. Ollaan tehty herneille uusintäkylvöjä varmaan kolme tai neljä kertaa ja vasta nyt näyttää siltä että hernepenkeissä kasvaa enemmän kuin pari hassua hernettä. Jospa nuo ehtivät satoa tuottaa vaikka myöhään kasvuun pääsivätkin!

Parsakaalin pikkutaimet, ottakaa mallia oikeasta yläkulmasta! :) (Taustalla punaisena väripilkkuna se palavarakkaus.)

Parsakaali on ollut toinen hankalahko kasvatettava tänä vuonna. Yleensä ollaan selvitty kirppainvaasiosta vähäisin vaurioin mutta tänä vuonna ne ryökäleet kalusivat melkein kaikki taimet perusteellisesti. Kaikista ei jäänyt jäljelle edes rankaa!

Tuo yksi parsakaali selvisi ja kasvaakin nyt iha hyvin. Uudet taimet ovat selvinneet hengissä nyt viikon verran. Pidän peukkuja että saisivat ja ehtisivät kasvaa niin että saataisiin niistäkin sato!




Lisätään tähän "haasteellisten" listaan nyt vielä salaatti. Alunperin ajattelin että jätän salaatin palstalta kokonaan pois ja kokeilen kasvattaa sitä pelkästään parvekkeella. Enpä sitten kuitenkaan saanut aikaisenksi tehdä parvekekylvöksiä joten perustettiin salaatti-retiisipenkki palstalle sittenkin.

Vaan eipä meinaa salaatti itää! Muutama roomansalaatti sentään on lähenyt, lehtisalaatista vain pari hassua. No, tämä ei ole kovin suuri menetys; ollaan syöty salaattina kaupan varhaiskaalia. Mutta erikoista kyllä, yleensä salaatin kanssa ei ole ollut ongelmaa. Vai eikö se tykkää myöhäisemmästä kylvöstä? Hmm..! Laitoin tuohon tyhjään kohtaan nyt tilliä, katsotaan kuinka sen käy. :)

Ihan vaan kuvituskuva; en ehtinyt ottaa kuvia palstan ekoista kypsistä puutarhamansikoista. x) Palstalla kasvaa myös metsämansikkaa (tai kuukausimansikkaa, en ole ihan varma kumpaa) ja niistäin ollaan saatu maistiaisia jo. Jostain syystä nämä pikkumansikat ovat saaneet olla rastailta sun muilta rauhassa. 


Yksi suuri onnistuminen ollaan tänä kesänä koettu: mansikkamaamme on tuottanut kourallisen mansikoita! :D En ehtinyt ottaa kuvaa kun ahneuksissamme syötiin arvokkaat herkut samantien, mutta iso kourallinen niitä oli ja se on ennätys. Kyllä mansikkapenkki on satoa tehnyt aiemminkin mutta rastaat tai mitkä lie myyrät ovat aina ehtineet ensin. Ollaan aiemmin saatu itsellemme mansikoista satoa suunnilleen 1 kpl per kesä. x) Nykyinen verkkosysteemi (pensastuet ympäri mansikkapenkkiä ja niiden varaan tiukaksi viritettu verkko) on siis ilmeisen toimiva.

Uutta kivaakin on tulossa; karviaiset tekevät tänä vuonna satoa ensimmäistä kertaa! Odotan kovasti, ovat herkullisia. :)



.





lauantai 8. heinäkuuta 2017

Koreat kärsämöt



Viime keväänä kasvattelin siemenistä kahta koreakärsämöä; Noblessaa ja Pearlia. Siemenet itivät ihan hyvin ja jo pikkutaimista huomasi että kyllä näissä eroja on! Pearl oli heti tanakampi ja elinvoimaisemman oloinen mutta kyllä hennompi Noblessakin hienosti hengissä pysyi.

Istutin taimet palstan kuivahkoon ja melko vähäravinteiseen kukkapenkkiin ja kumpikin pysyi hengissä tähtiputkien sun muiden puristuksissa. Siirsin kärsämöt syksyllä vierekkäin jotta saisin yhden hiukan isomman kärsämöryhmän, sen verran pieniltä kuitenkin taimet vielä viime syksynä näyttivät.

Koreakärsämät Pearl ja Noblessa vierekkäin; aikamoinen korkeusero! Pearl on se isompi. 

Molemmat selvisivät talvesta ja tänä kesänä molemmat koreakärsämöt kukkivat jo oikein hienosti - mutta voi hyvän tähen miten valtava kokoero noilla on! :D Siinä missä Pearl hätyyttelee korkeudessa miltei metriä, Noblessa kukkii pienenä ja sirona alle 30 sentin korkuisena. Noblessalla on kyllä valoa ja tilaa joten ei kokoero siitäkään johdu. Ovatpahan vaan erilaisia persoonia olemukseltaan. :)

Koreakärsämö Noblessan kukat ovat voimakkaasti kerrotut.


Noblessan kukat ovat paljon kerrotumpia kuin isomman Pearlin. Pearl taas muistuttaa kukiltaan tosi paljon villiä sisartaan ojakärsämöä. Korkeutta Pearlilla minusta on taas tavallista ojakärsämöä enemmän. (Lajina ojakärsämö ja koreakärsämö ovat oikeastaan sama kasvi; tieteellinen nimi achillea ptarmica on molemmilla sama. Ehkä koreakärsämö vaan on myyvempi nimi?)

Kasvattelin näitä leikkokukakäyttöä silmälläpitäen ja siinä pidempivartinen ja tanakampi Pearl lienee  parempi vaikka Noblessan kukka onkin ehkä näyttävämpi. Kivoja kukkia molemmat koreakärsämöt! :)

Koreakärsämö Pearl