Isänpäivän erikoinen eli hirven sisäpaisti uunissa

No  nyt on isänpäiväviikonloppuna herkuteltu! Alunperin lasten kanssa suunniteltiin (ja toteutettiinkin) isänpäiväateria lauantaiksi; vietiin iskä ravintolaan syömään. Kotimatkalla käytiin kaupan kautta ja kun lihatiskissä sattui olemaan hirvenlihaa, tuli ostettua sellainen mötikkä mukaan myös. Tapana kun on joka tapauksessa ollut kerran vuodessa hirvestä jotain kokata, miksei siis isänpäivänä.

Tämä oli toki se isänpäivän tärkein herkku. :)

Hirvenlihana oli tällä kertaa pieni hirven sisäpaisti joka valmistettiin kokonaisena uunissa punaviinimarinadissa maustettuna. Lihatiskin myyjä vinkkasi käyttämään marinadissa katajanmarjoja ja hyvinhän nuo riistan kanssa toimivat.

Punaviinimarinoitu hirven sisäpaisti uunissa

• 1 kg hirven sisäpaistia
• 0,5 dl auringonkukkaöljyä (tai muuta mietoa ruokaöljyä)
• 1 dl punaviiniä
• 1 rkl katajanmarjoja
• Kuivattua rosmariinia reilu hyppysellinen
• Suolaa
• Pippuria myllystä

Murskaa katajanmarjoja morttelissa. Sekoita marinadin ainekset, laita liha Minigrip-pussiin ja kaada marinadi sekaan. Sulje pussi ja anna marinoitua ainakin vuorokausi jääkaapissa. Kääntele välillä.

Ota liha huoneenlämpöön kaksi tuntia ennen paistamista. Laita uuni lämpenemään n. 130 asteeseen. Paista paistille paistopinta pannulla, laita liha paistopussiin. Leikkaa paistopussin kulma auki jotta liika höyry pääsee ulos. Laita lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari.

Paista uunissa 1 h - 1,5 h kunnes lihalämpömittari näyttää 60 astetta. Ota liha uunista , poista paistopussi ja kääräise liha folioon vielä hetkeksi tekeytymään. Hyödynnä liemi kastikkeeseen ja tarjoile paisti vaikkapa juuresmuusin tai uunijuuresten ja karpaloiden kanssa.

.

Tänään iskän ei tarvinnut kokata - eikä äidinkään :)

Sinisimpukoita fenkoli-Pernod -liemessä, kyllä kiitos! :)

Hyvää isänpäivää kaikille isähahmoille! :) 

Tänä isänpäivänä meillä hemmoteltiin koko perhettä ja mentiin ulos syömään.  Samalla häiriköitiin hieman elokuvan kuvauksia - valitsemassamme ruokapaikassa oli sattumoisin filmausporukka työn touhussa samaan aikaan, omalla rajatulla alueellaan toki. Tai sitten se elokuvaporukka häiritsi meidän ruokailukokemusta, ihan miten päin sen nyt haluaa ajatella. No ei me oikeasti koettu tulleemme häirityiksi, ihan hauska juttuhan tuo oli. ;)

Jostain syystä meiltä pyydettiin jo etukäteen josko voisimme pitää volyymin suht alhaisena (heh) ja mehän luvattiin. Kuvausten piti loppua ihan just mutta ne kyllä jatkuivat sen koko parituntisen jonka ravintolassa olimme. Jos siis vuoden päästä ensi-iltaan tulevan Rendel-elokuvan ravintolakohtauksessa kuuluu taustalta pienten poikien kiljahtelua, ne saattaa sitten olla nuo meidän apinat, hoh.

Mutta asiaan: Belgessä on nyt simpukkaviikot ja minä rrrrrakastan sinisimpukoita! Niin no, taitaa kuulostaa itsekkäältä valita isänpäiväravintola sen perusteella mistä itse tykkään, mutta maistuvat simpukat onneksi mainiosti myös itse juhlan sankarillekin. :P Vaihtoehtoistakin evästä Belgestä toki saa; herkullisia makkaroita muun muassa.

Uskaltauduttiin syömään kuusivuotiaiden kanssa ihan pitkän kaavan mukaan ja suht hyvin nuo jaksoivat. Nälkäisille pojille puoli tuntia alkuruuan odottelua tuntui kyllä olevan liikaa. (Toinen uhkasi jo vaihtaa ravintolaa kun palvelu oli tässä paikassa niin hidasta. Onneksi jäi seuraamme kuitenkin. )

Boudin Blanc -makkaraa (muistutti braatvurstia), Belgen perunoita ja ohuen ohuita vihreitä papuja.

Simpukoita valittiin jokainen; muut alkupalaksi ja minä pääruuaksi. Tykkäsin kovasti, oli kiva syödä simpukoita pitkästä aikaa! :) Hyvin nuo maistuivat myös muille, kuusivuotiaillekin joille täytyy tällä kertaa antaa kyllä erikoiskiitos ennakkoluulottomuudesta, hyvä pojat!

Oma alkupalani oli aika peruskauraa; vuohenjuustokiekko tykötarpeineen. Varma valinta. Miehet ottivat pääruuaksi makkaraa  ja kaikille maistui oikein hyvin. Lisukkeena meillä kaikilla oli Belgen perunoita; isoja, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä ranskalaisia jotka tarjoillaan belgialaiseen tyyliin majoneesin kanssa. Että jos ei muuten tule kylläiseksi niin lisukkeesta kyllä tarvittaessa saa vaikka ähkyn, sen verran tuhtia on!

Vessaan piti ravintolassa livahtaa varsinaisen kuvauspaikan vierestä, mutta onneksi filmiryhmä piti taukoja varsin paljon. Sellaista kai se leffan kuvaaminen on. Lähtiessä kysyttiin ystävälliseltä kuvausryhmän mieheltä leffan nimeä sun muuta. Ei kuulemma harmi kyllä ollut ihan noin pienten lasten elokuva kertoi hän viitaten poikiin. "Ai se on siis seitsemänvuotiaille?" päätteli toinen veljes. "Ai ei vai? No kahdeksanvuotialle? No yhdeksän sitten? Kymmenen? Kaksitoista? No miten vanhoille se oikein on???"

Nuorille aikuisille (eli toooooosi vanhoille) suunnatun elokuvan tekeminen oli poikasten mielestä lähtökohtaisesti ihan hullu ajatus. Kun ei kerran lapset saa sitä katsoa. Pöhköä. Mutta onneksi ruoka oli hyvää, voidaan käydä Belgessä toisenkin kerran. Me aikuiset saatetaan käydä katsomassa se Rendelkin.