perjantai 23. kesäkuuta 2017

Saniaisten alla maailma näyttää vielä kauniimmalta



Olen alkanut tykätä saniaisista. Niissä on jotain rauhallista kauneutta ja tyylikkyyttä. Keväällä niiden lehdet ilmestyvät maasta hauskoina kiekuroina jotka kasvavat ja avautuvat pikkuhiljaa komeiksi fraktaalikuvioiksi.

Matematiikasta en hirveästi ymmärrä mutta ehkä osa saniaisen viehätyksestä silti perustuu juuri näihin "matemaattisiin kuvioihin", keväisen lehden spiraaliin ja kesäisen lehden jatkumoon? Isosta saniaisen lehdestä voi löytää samanlaisena toistuvat pienen lehden josta taas löytyy uusi samanlainen, vielä pienempi lehti.




Olen miettinyt mistä metsän rauhoittava vaikutus johtuu. Äänimaailma, se on rauhallisempi kuin kaupungin keskustassa. Ympäristön liike on rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Visuaalisia ärsykkeitä metsässä  kyllä riittää; valtavasti erilaisia muotoja jne. Värimaailma on kuitenkin jotenkin sopuisa ja kaunis, semmoinen mikä pitää mielen tyynenä. Alkukesällä vihreän sävyjä on varmaan satoja mutta suurin osa kuitenkin vihreää ja kokonaisuus on siten mielen helposti hallittavissa.





Ja toistuvuus. Puiden ruongot ovat suunnilleen toistensa kaltaisia horisonttiin saakka, oksista lähtee uusia, samanlaisia oksia, sammalmättäällä on kaunis, jatkuva kuviointi. Kaikessa monimuotoisuudessaankin metsä on täynnä toistuvia, kauniita kuvioita. Ja sitten ovat nämä saniaiset.




Oh miten nättejä! Käppäilin jokunen aika sitten kaupungilta kotia kohti Keskuspuistoa pitkin ja löysin aivan huikean saniaismetsikön. Jättimäisiä kasveja oli vaikka kuinka paljon ja ne tosiaan olivat niin isoja että olisin voinut rakentaa vaikka pesän sinne lehtien suojiin eivätkä mahdolliset ohikulkijat olisi huomanneet mitään. :)

Piti tietty testata millaista on olla saniaisten suojissa; heitin kävelysauvat syrjään ja menin istumaan saniaisten sekaan. Valo oli siellä hurjan kaunista kun se siivilöity lehtien läpi ja lomitse. Tuolla olisi voinut ottaa vaikka päiväunet! :D



Leppoisaa juhannusta! :)

.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kaunis aika vuodesta - Rodopuisto ja tähän sydän!



Nyt on taas se aika vuodesta - Haagan Rodopuisto on juuri nyt aivan satumaisen upea!

Sateisen iltapäivän lenkillä menin pitkästä aikaa Rodopuiston kautta. Lenkin lenkkeilyosuudesta ei tosin meinannut tulla mitään kun pysähtelin ihailemaan ja kuvaamaan kukkaan puhjennutta puistoa. :) Puiston uudemman puolen atsaleat loistivat suorastaan räikeän kirkkaina.

Rodojen kukat hehkuivat värejä myös - tuntui että sade oikein vielä korosti sävyjä. Puisto on nyt semmoinen ihanan pinkki hattarapilvi! :D

Fuksiaa ja valkoista löytyi myös - myöhemmin ehkä näitä vielä enemmän? 

Suopursu on rodojen sukulainen - näitä pusitossa on myös, ei varsinaisesti istutettuna mutta istutetun alueen laitamilla. Ja tupasvillaakin löytyy ja jokunen hilla! Rodopuiston alue on ennen ollut suota. Hyvä pohja happamasta maasta tykkääville alppiruusuille siis. :)

Jos siis olet kukkaterapiaa (tai satumaailmaa) vailla, poikkea Haagassa on näillä seuduilla liikut. Kukinta jatkunee juhannuksen yli joten hyvin ehtii vielä. :)

Edit 16.6.2017: Linkkejä: 

Katso myös Ylen video rodopuistosta facebookissa

Lue Ylen artikkeli: Salainen puutarha keskellä kaupunkia: kuusimetristen alppiruusujen alla kuljetaan kuin kukkivassa tunnelissa