maanantai 26. kesäkuuta 2017

Maailman helpoin marjatorttu ja muut juhannuskuulumiset




Juhannuviikonloppu vilahti nopeasti - mitään suunnitelmia ei ollut mutta tuntuu että silti tuli touhotettua ihan tolkuttomasti. Niin paljon että ihan jo omien ajatusten kuulemisen ja yleisen kierrosten laskemisen vuoksi piti saadapikkuisen metsäterapiaa. Se yleensä auttaa.

Kaiken säätämisen ja sähellyksen keskellä oli jotain helppoa, simppeliä, nopeaa ja hyvää: marjatorttu tuoreilla marjoilla.  Tässä ei hifistelty millään tasolla ja hyvä niin; panostuksen ja lopputuloksen suhde on tässä niin mahtava että jo pelkästään se tuo omaa hyvää makuaan tähän  herkkuun!:D



Maailman helpoin marjatorttu


  • 1 kpl valmis torttupohja
  • 1 dl vadelmahilloa (tai tarpeen mukaan, tää on arvio)
  • 1 prk kuohukermaa
  • 0,5 tl vaniljasokeria kerman maustamiseen
  • 500 g mansikoita
  • Pari kourallista pensasmustikoita
  • Muutamia kirsikoita

Poista mansikoista kannat, puolita mansikat. Ripota kerman sekaan hiukan vaniljasokeria, vatkaa kerma vaahdoksi. Levitä valmiin torttupohjan päälle ensin kerros vadelmahilloa. Levitä sitten kermavaahto. Kasaa tortun päälle lopuksi marjat haluamasilaiseksi keoksi. Herkuttele!





Juhannusaatto: linnunmuna ja juhannuskokko


Ja sitten siihen muuhun juhannusviikonloppuun. Ei me mitään kauhean suurta ja ihmeellistä tehty - minulla vaan on tapana stressata ihan hulluna milloin mistäkin. x) Nyt on ollut mielenpäällä sitä sun tätä ja sitten vielä piti päättää että tehdäänkö jussina jotain spesiaalia ja jos tehdään niin mitä ja miten se organisoidaan jajajaja...! Oli sellainen fiilis että nyt menee kaikki hienot yhteiset vapaapäivät hukkaan kun meillä ei ole mitään suunnitelmia.

Joku voisi tietty sanoa että eikö se ole just hyvä; yhteisiä vapaapäiviä joille ei niin sitten minkäänlaisia suunnitelmia. Että ihan parasta! Naapureiden kanssa hengattiin joka tapauksessa pihalla, grillailtiin hiukan makkaraa ja lettujakin saatiin. Onhan siinäkin jo ja mukavaa se olikin. :)

Silti jäi jotenkin vielä pikkuisen korpeamaan se semmoinen yleinen suunnittelemattomuus kun ei oltu oikein mitään päätetty. Lähdin lenkille päästelemään höyryjä.



Välillä puuskutin menemään vauhdilla kävelysauvat viuhuen, välillä pysähdyin ihan vaan kuuntelemaan ja katselemaan. Pähkinäpensaiden alla oli jotain joka näytti melkein satukirjan kuvitukselta: kauniin turkoosi muna saniaisita tehdyllä pedillä kannon päällä. Joku oli ilmeisesti ennen minua mennyt samaa polkua, löytänyt pudonneen, ehjänä säilyneen rastaanmunan ja tehnyt sille "varapesän". Poikasta tuo ei ehkä pelasta, mutta oli jotenkin ihan maagisen kauniilta näytti silti.

Lenkkeilyn jälkeen neuvoteltiin ja vatvottiin että lähdetäänkö illalla vielä muutaman kilometrin päähän paikallisen siirtolapuutarhan juhannusjuhlaan. Ja jos mennään niin mennäänkö bussilla vai pyörällä. Tästä saatiin jonkinlainen vääntö aikaiseksi, mutta saatiin lopulta sopukin. Päätettiin mennä. Ja uhkarohkeasti pyörillä; päätettiin kokeilla josko lapset jaksaa polkea myös takaisin päin sitten yöllä kun nukkumaanmenoajat on jo aikaa sitten menneet jne.



Kannatti: kaikki meni tosi hyvin! :) Talin siirtolapuutarhan juhannusjuhla oli just hyvä; sopivan matkan päässä jotta sinne voi pyöräillä, kiva ympäristö, lavatanssit (ja se Hula Hula), kokko, kaikki olennainen mutta ei kuitenkaan liikaa tungosta tai muuta härdelliä. Pojat olivat nyt ekaa kertaa katsomassa isoa juhannuskokkoa - minullekin tämä taisi olla vasta toinen kerta. Lapset jaksoivat tosi hyvin ja tykkäsivät. Niin me vanhemmatkin.


Palsta ja pyöräretki


Lauantai olikin sitten palstapäivä. Palsta on meidän yhteinen juttu mutta joskus kyllä tekee ihan hyvää huhkia siellä ihan yksin. Ja minähän huhkin. Kitkin muun muassa porkkanasipulipenkit. Hyvät tuli!






Sunnuntaina oltiin taas semmoisessa puolivälitilassa jossa melkein meinataan tehdä jotain mutta sitten melkein ei tehdäkään. Aaaarrggh! xD No lopulta saatin aikaiseksi ja lähdettiin liikkeelle; tehtiin perheen ensimmäinen yhteinen pyöräretki Keskuspuistoon. On ihan huikean mahtavaa miten hienosti lapset jaksavat nykyään pyöräillä melko pitkiäkin matkoja.



Varsinaista päämäärää meillä ei ollut, mutta päädyttiin Vantaan puolelle Pitkäkoskelle. Oli nätti paikka! Kylteistä luettiin että koski ja sen ympäristö on luonnonsuojelualuetta - uistelu ja perhokalastus ovat kuitenkin sallittuja tietyillä kalastusluvilla. Pari kalastajaa tuolla olikin, ei kyllä nähty että olisivat kalaa saaneet. Varmasti tuolta jotain kuitenkin tulee, ei siellä muuten olisi useampaa kalamiestä rannoilla ollut.

Isoimman ylämäen jälkeen vähän huilattiin. :)


Sen verran matkaa meiltä Pitkäkoskelle kuitenkin on että eväät tulivat ihan tarpeeseen. Voileivät, mehut, kahvia, kirsikoita ja herneitä kosken rannalla. Aika jees! Niillä jaksettiin hyvin takaisin. Kiva reissu - ja lopulta ihan kiva viikonloppu kokkoineen kaikkineen. Kaikesta huolimatta. Ensi viikonloppuna lupaan ottaa ihan vaan rennosti enkä stressaa suunnitelmien puutteesta. Jos ei muuta niin löhöän vaan. :)


.



perjantai 23. kesäkuuta 2017

Saniaisten alla maailma näyttää vielä kauniimmalta



Olen alkanut tykätä saniaisista. Niissä on jotain rauhallista kauneutta ja tyylikkyyttä. Keväällä niiden lehdet ilmestyvät maasta hauskoina kiekuroina jotka kasvavat ja avautuvat pikkuhiljaa komeiksi fraktaalikuvioiksi.

Matematiikasta en hirveästi ymmärrä mutta ehkä osa saniaisen viehätyksestä silti perustuu juuri näihin "matemaattisiin kuvioihin", keväisen lehden spiraaliin ja kesäisen lehden jatkumoon? Isosta saniaisen lehdestä voi löytää samanlaisena toistuvat pienen lehden josta taas löytyy uusi samanlainen, vielä pienempi lehti.




Olen miettinyt mistä metsän rauhoittava vaikutus johtuu. Äänimaailma, se on rauhallisempi kuin kaupungin keskustassa. Ympäristön liike on rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Visuaalisia ärsykkeitä metsässä  kyllä riittää; valtavasti erilaisia muotoja jne. Värimaailma on kuitenkin jotenkin sopuisa ja kaunis, semmoinen mikä pitää mielen tyynenä. Alkukesällä vihreän sävyjä on varmaan satoja mutta suurin osa kuitenkin vihreää ja kokonaisuus on siten mielen helposti hallittavissa.





Ja toistuvuus. Puiden ruongot ovat suunnilleen toistensa kaltaisia horisonttiin saakka, oksista lähtee uusia, samanlaisia oksia, sammalmättäällä on kaunis, jatkuva kuviointi. Kaikessa monimuotoisuudessaankin metsä on täynnä toistuvia, kauniita kuvioita. Ja sitten ovat nämä saniaiset.




Oh miten nättejä! Käppäilin jokunen aika sitten kaupungilta kotia kohti Keskuspuistoa pitkin ja löysin aivan huikean saniaismetsikön. Jättimäisiä kasveja oli vaikka kuinka paljon ja ne tosiaan olivat niin isoja että olisin voinut rakentaa vaikka pesän sinne lehtien suojiin eivätkä mahdolliset ohikulkijat olisi huomanneet mitään. :)

Piti tietty testata millaista on olla saniaisten suojissa; heitin kävelysauvat syrjään ja menin istumaan saniaisten sekaan. Valo oli siellä hurjan kaunista kun se siivilöity lehtien läpi ja lomitse. Tuolla olisi voinut ottaa vaikka päiväunet! :D



Leppoisaa juhannusta! :)

.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kaunis aika vuodesta - Rodopuisto ja tähän sydän!



Nyt on taas se aika vuodesta - Haagan Rodopuisto on juuri nyt aivan satumaisen upea!

Sateisen iltapäivän lenkillä menin pitkästä aikaa Rodopuiston kautta. Lenkin lenkkeilyosuudesta ei tosin meinannut tulla mitään kun pysähtelin ihailemaan ja kuvaamaan kukkaan puhjennutta puistoa. :) Puiston uudemman puolen atsaleat loistivat suorastaan räikeän kirkkaina.

Rodojen kukat hehkuivat värejä myös - tuntui että sade oikein vielä korosti sävyjä. Puisto on nyt semmoinen ihanan pinkki hattarapilvi! :D

Fuksiaa ja valkoista löytyi myös - myöhemmin ehkä näitä vielä enemmän? 

Suopursu on rodojen sukulainen - näitä pusitossa on myös, ei varsinaisesti istutettuna mutta istutetun alueen laitamilla. Ja tupasvillaakin löytyy ja jokunen hilla! Rodopuiston alue on ennen ollut suota. Hyvä pohja happamasta maasta tykkääville alppiruusuille siis. :)

Jos siis olet kukkaterapiaa (tai satumaailmaa) vailla, poikkea Haagassa on näillä seuduilla liikut. Kukinta jatkunee juhannuksen yli joten hyvin ehtii vielä. :)

Edit 16.6.2017: Linkkejä: 

Katso myös Ylen video rodopuistosta facebookissa

Lue Ylen artikkeli: Salainen puutarha keskellä kaupunkia: kuusimetristen alppiruusujen alla kuljetaan kuin kukkivassa tunnelissa