Maailman helpoin marjatorttu ja muut juhannuskuulumiset

Juhannuviikonloppu vilahti nopeasti - mitään suunnitelmia ei ollut mutta tuntuu että silti tuli touhotettua ihan tolkuttomasti. Niin paljon että ihan jo omien ajatusten kuulemisen ja yleisen kierrosten laskemisen vuoksi piti saadapikkuisen metsäterapiaa. Se yleensä auttaa.

Kaiken säätämisen ja sähellyksen keskellä oli jotain helppoa, simppeliä, nopeaa ja hyvää: marjatorttu tuoreilla marjoilla.  Tässä ei hifistelty millään tasolla ja hyvä niin; panostuksen ja lopputuloksen suhde on tässä niin mahtava että jo pelkästään se tuo omaa hyvää makuaan tähän  herkkuun!:D

Maailman helpoin marjatorttu

• 1 kpl valmis torttupohja
• 1 dl vadelmahilloa (tai tarpeen mukaan, tää on arvio)
• 1 prk kuohukermaa
• 0,5 tl vaniljasokeria kerman maustamiseen
• 500 g mansikoita
• Pari kourallista pensasmustikoita
• Muutamia kirsikoita

Poista mansikoista kannat, puolita mansikat. Ripota kerman sekaan hiukan vaniljasokeria, vatkaa kerma vaahdoksi. Levitä valmiin torttupohjan päälle ensin kerros vadelmahilloa. Levitä sitten kermavaahto. Kasaa tortun päälle lopuksi marjat haluamasilaiseksi keoksi. Herkuttele!

Juhannusaatto: linnunmuna ja juhannuskokko

Ja sitten siihen muuhun juhannusviikonloppuun. Ei me mitään kauhean suurta ja ihmeellistä tehty - minulla vaan on tapana stressata ihan hulluna milloin mistäkin. x) Nyt on ollut mielenpäällä sitä sun tätä ja sitten vielä piti päättää että tehdäänkö jussina jotain spesiaalia ja jos tehdään niin mitä ja miten se organisoidaan jajajaja...! Oli sellainen fiilis että nyt menee kaikki hienot yhteiset vapaapäivät hukkaan kun meillä ei ole mitään suunnitelmia.

Joku voisi tietty sanoa että eikö se ole just hyvä; yhteisiä vapaapäiviä joille ei niin sitten minkäänlaisia suunnitelmia. Että ihan parasta! Naapureiden kanssa hengattiin joka tapauksessa pihalla, grillailtiin hiukan makkaraa ja lettujakin saatiin. Onhan siinäkin jo ja mukavaa se olikin. :)

Silti jäi jotenkin vielä pikkuisen korpeamaan se semmoinen yleinen suunnittelemattomuus kun ei oltu oikein mitään päätetty. Lähdin lenkille päästelemään höyryjä.

Välillä puuskutin menemään vauhdilla kävelysauvat viuhuen, välillä pysähdyin ihan vaan kuuntelemaan ja katselemaan. Pähkinäpensaiden alla oli jotain joka näytti melkein satukirjan kuvitukselta: kauniin turkoosi muna saniaisita tehdyllä pedillä kannon päällä. Joku oli ilmeisesti ennen minua mennyt samaa polkua, löytänyt pudonneen, ehjänä säilyneen rastaanmunan ja tehnyt sille "varapesän". Poikasta tuo ei ehkä pelasta, mutta oli jotenkin ihan maagisen kauniilta näytti silti.

Lenkkeilyn jälkeen neuvoteltiin ja vatvottiin että lähdetäänkö illalla vielä muutaman kilometrin päähän paikallisen siirtolapuutarhan juhannusjuhlaan. Ja jos mennään niin mennäänkö bussilla vai pyörällä. Tästä saatiin jonkinlainen vääntö aikaiseksi, mutta saatiin lopulta sopukin. Päätettiin mennä. Ja uhkarohkeasti pyörillä; päätettiin kokeilla josko lapset jaksaa polkea myös takaisin päin sitten yöllä kun nukkumaanmenoajat on jo aikaa sitten menneet jne.

Kannatti: kaikki meni tosi hyvin! :) Talin siirtolapuutarhan juhannusjuhla oli just hyvä; sopivan matkan päässä jotta sinne voi pyöräillä, kiva ympäristö, lavatanssit (ja se Hula Hula), kokko, kaikki olennainen mutta ei kuitenkaan liikaa tungosta tai muuta härdelliä. Pojat olivat nyt ekaa kertaa katsomassa isoa juhannuskokkoa - minullekin tämä taisi olla vasta toinen kerta. Lapset jaksoivat tosi hyvin ja tykkäsivät. Niin me vanhemmatkin.

Palsta ja pyöräretki

Lauantai olikin sitten palstapäivä. Palsta on meidän yhteinen juttu mutta joskus kyllä tekee ihan hyvää huhkia siellä ihan yksin. Ja minähän huhkin. Kitkin muun muassa porkkanasipulipenkit. Hyvät tuli!

Sunnuntaina oltiin taas semmoisessa puolivälitilassa jossa melkein meinataan tehdä jotain mutta sitten melkein ei tehdäkään. Aaaarrggh! xD No lopulta saatin aikaiseksi ja lähdettiin liikkeelle; tehtiin perheen ensimmäinen yhteinen pyöräretki Keskuspuistoon. On ihan huikean mahtavaa miten hienosti lapset jaksavat nykyään pyöräillä melko pitkiäkin matkoja.

Varsinaista päämäärää meillä ei ollut, mutta päädyttiin Vantaan puolelle Pitkäkoskelle. Oli nätti paikka! Kylteistä luettiin että koski ja sen ympäristö on luonnonsuojelualuetta - uistelu ja perhokalastus ovat kuitenkin sallittuja tietyillä kalastusluvilla. Pari kalastajaa tuolla olikin, ei kyllä nähty että olisivat kalaa saaneet. Varmasti tuolta jotain kuitenkin tulee, ei siellä muuten olisi useampaa kalamiestä rannoilla ollut.

Isoimman ylämäen jälkeen vähän huilattiin. :)

Sen verran matkaa meiltä Pitkäkoskelle kuitenkin on että eväät tulivat ihan tarpeeseen. Voileivät, mehut, kahvia, kirsikoita ja herneitä kosken rannalla. Aika jees! Niillä jaksettiin hyvin takaisin. Kiva reissu - ja lopulta ihan kiva viikonloppu kokkoineen kaikkineen. Kaikesta huolimatta. Ensi viikonloppuna lupaan ottaa ihan vaan rennosti enkä stressaa suunnitelmien puutteesta. Jos ei muuta niin löhöän vaan. :)


.

Helppo marjapiirakka ilman vatkainta

Marjapiirakka vadelmista ja mustikoista on mun lempparini! Tämä aika vuodesta onkin aivan huippua: sekä mustikkaa että metsävadelmaa löytyy heti pihan laitamilta. Tänä vuonna perheen lapsetkin ovat osallistuneet marjojen keräämiseen suurella innolla ja varsinkin vattuja ollaan saatu pakkaseen jo litratolkulla, jee!  

Eilen illalla tein marjapiirakkaa ja tällä piirakkapohjalla se onnistui helposti ilman äänekästä sähkövatkainta. Unilleen menneet lapset eivät huomanneet edes uunista tulvivasta tuoksusta että keittiössä on herkkuja tekeillä - epäilin että nuo olisivat saattaneet vaikka unestaan herätä marjapiirakan houkuttelemina. x)

Piirakasta tykättiin meillä kovasti; vaihteen vuoksi käytin nesteenä maidon sijaan jugurttia ja se toimi oikein hyvin makeiden marjojen kanssa. Vatkaamaton, öljyyn tehty piirakkapohja on rakenteeltaan hieman tiiviimpää sorttia -  tykkäsin kovasti! En osaa päättää kumpi on parempaa; sellainen oikein kuohkea vai tämä. Pakko varmaan tehdä toinenkin marjapiirakka ihan vatkaimen kanssa ja vertailla. :P

 

Helppo marjapiirakka ilman vatkainta, resepti

• 2 kpl kananmunia
• 1 dl maustamatonta jugurttia (tai maitoa)
• 3/4 dl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä, juoksevaa margariinia tai sulatettua voita)
• 1,5 dl sokeria
• 3 dl vehnäjauhoja (+ halutessasi 2 rkl vehnäleseitä)
• 1,5 tl leivinjauhetta
• (2 tl kardemummaa) 
• 3-4 dl marjoja (+ 2 rkl sokeria ja 2 rkl perunajauhoja)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, riko rakenne puuhaarukalla. Kaada sekaan neste ja öljy, sekoita. Lisää joukkoon sokeri (ja kardemumma jos haluat) sekä jauhot ja leivinjauhe siivilän läpi, sekoita taikinaa samalla puuhaarukalla.

Sekoita marjojen joukkoon hieman perunajauhoja ja sokeria. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja ripottele marja tasaisesti päälle. Paista marjapiirakkaan n. 35 minuuttia kunnes piirakka on kypsä. Halutessasi voit vielä ripotella valmiin piirakan päälle tomusokeria siivilän läpi.

Raparperitorttu

Tähän raparperitorttuun sain idean Lämmöllä tehtyä -blogin mamman raparperipiirakasta. Meillä oli kaapissa purkillinen kondensoitua maitoa ja tästä piirakkakohteesta löytyi sille mainio käyttökohde! Kondensoitu maito on valmiiksi sokeroitua joten sokeria ei tarvitse täytteeseen erikseen lisätä.

Kirpakkaa piirakka edelleen on kuten raparperijutut aina ja parhaimmillaan tämä piirakka minusta onkin makean vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa nautittuna. Ja silloin se on tosi hyvää! :P

 

Raparperitorttu, resepti

Raparperitortun pohja:

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 4 rkl vettä
• 1 tl leivinjauhetta

Raparperitortun täyte: 

• 4 dl pieniä raparperinpaloja
• 1 prk kondensoitua maitoa
• 1 dl maustamatonta jugurttia
• 3 rkl perunajauhoja
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 kpl muna 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Mittaa jauhot ja sokerit kulhoon, leikkaa sekaan voi ohuina siivuina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja "vaivaa" kiinteäksi taikinaksi. Painele taikina torttuvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista piirakkapohjaa 10 minuuttia.

Leikkaa raparperista ohuita siivuja (ohuet kypsyvät nopeammin), sekoita munan rakenne rikki ja sekoita ainekset keskenään ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista noin 25 minuuttia kunnes raparperipalat ovat pehmeitä. Tarkkaile ettei reuna tummu liikaa. Laita tarvittaessa päälle folio loppuajaksi.

Piirakka maistuu lämpimänä herkulliselta vaniljajäätelön kanssa! Jäähtyessään piirakka kiinteytyy ja se on helpompi leikata.

Omenapiiras marenkikuorrutteella

Nyt on omenapiirakka-aika! Kotimaisten omenoiden satokausi toisin sanoen. :)  Ne, joiden pihalla kasvaa omenapuita, vievät tähän aikaan vuodesta työpaikoille omenapusseja työkavereiden iloksi, sukulaisille tuliaisiksi ja naapureillekin maistiaisiksi. Jotkut jakavat sadostaan sukulaisten ja ystävien lisäksi ventovieraillekin sosiaalisen median ryhmissä lähikaupan ilmoitustaululla, mahtavaa!

Toivon kovasti että kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja mahdollisimman suuri osa omppusadosta päätyy kompostin sijaan innokkaiden kotileipureiden ja säilöjien käsiin. Jos sadon kanssa tuskailevan omenapuunhaltijan yhyttäminen ei onnistu, kotimaisia omenoita saa onneksi kaupoista ja toreiltakin.

Tämän vuoden ensimmäinen omenapiirakka oli meillä tällainen markenkikuorrutteinen piiras. Tämäntyyppisiä omenapiiraita kutsutaan myös omenahyveeksi.

Hyveohjeissa taikinaan tulee yleensä mantelijauhoa jota meidän piiraamme ei sisällä, joten olkoon tämä ihan vaan marenkikuorrutteinen omenapiiras. Herkkua joka tapauksessa!

Omenapiiraan täyte on saostettu perunajauholla ja munankeltuaisilla ja lopputulos on ihanan paksua sosetta, melkein tahnaa. Laitoin suht makeista omenista tehtyyn täytteeseen sitruunamehua puoli desiä - jos omenasi ovat kovin happamia voi pienempi määrä riittää ihan hyvin. Sitruunan happamuutta ei tarvitse kuitenkaan turhaan pelätä sillä makea marenki taittaa sitä tosi kivasti.

Kauramurotaikina omenapiirakan pohjaksi

• 125 g voita, huoneenlämpöistä
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1,5 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 rkl kylmää vettä (noin )

Omenatäyte piirakkaan

• Puolisen kiloa omenakuutioita (kotimaisia omppuja 15 kpl)
• 2 dl sokeria
• 2 dl vettä
• 3 rkl perunajauhoja
• 0,5 dl sitruunamehua
• 3 kpl munankeltuaisia
• 1 tl vaniljasokeria
• 1,5 tl kanelia 

Marenkikuorrute omenapiirakkaan

• 3 kpl munanvalkuaisia
• 1,5 dl sokeria

Kuori ja kuutioi omput valmiiksi, valmista sitten taikina nyppimällä ainekset sekaisi. Lisää vesitilkka ja möyhennä taikinaksi. Voitele ja jauhota vuoka, painele taikina tasaisesti pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla pohjaa ilma-aukkoja jotta pohja pysyy  kuosissaan paistettessa. (Toinen vaihtoehto on kaulita taikina levyksi ja painella tasainen levy vuokaan. ) Laita vuoka taikinoineen esimerkiksi parvekkeelle viileään.

Riko munat yksi kerrallaan ja erottele valkuaiset ja keltuaiset. Hyvä keino on kaataa raaka kanamuna kämmenelle ja antaa valkuaisen valua sormien välistä kulhoon: tällä tavalla keltuainen pysyy yleensä hyvin ehjänä. On tärkeää ettei valkuaisen joukkoon mene yhtään keltuaista sillä muuten ei marenki onnistu.

Omenapiiraan täytteen valmistaminen

Kaadan kattilaan omenakuutiot, vesi ja sokeri, sekoita ja anna muhia kunnes omenat pehmenevät. Pehmeänä omena soseutuu ihan vaan kauhalla sekoittamalla. Täytteestä ei ole pakko tehdä aivan silkkisen sileää, sattumiakin saa jäädä. Sekoita perunajauhot sitruunamehuun ja kaada seos ohuena nauhana kattilaan samalla omppuseosta sekoittaen. Anna kuplahtaa ja jätä seos jäähtymään. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää joukkoon kaneli, vaniljasokeri ja keltuaiset ja sekoita. Jätä täyte jäähtymään.

(Tähän väliin disclaimer uunitusaikoihin liittyen: meidän uunimme on vanha rohjo jonka kanssa pitää toimia välillä ihan vaan vaistojaa kuunnellen ja paistumista tarkkaille. Paistolämpötilat ja -ajat ovat siis ohjeellisia.) Mutta jatketaan: laita tässä vaiheessa piirakkapohja uuniin 200 asteeseen esipaistumaan noin 20 minuutiksi. Kun pohja näyttää kypsähköltä, nosta vuoka uunista.

Marengin vaahdotus kysyy hieman kärsivällisyyttä   

 

Valmista sitten marenki. Marengin valmistamisessa on tärkeää että kulho on putipuhdas; rasvaa siinä ei saisi olla hitustakaan. Valkuaisten joukossa ei saa olla ollenkaan keltuaista juuri rasvan vuoksi. Äkkinäisen hommaa marenkivaahdon vatkaaminen ei ole, mutta vartissa tuli valmista ainakin minulla. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sen jälkeen sokeria vähän kerrallaan kunnes marenki on kuohkeaa, kiiltävää ja lohkeavan kiinteää vaahtoa.

Lisää ensin omenatäyte piirakkapohjalle ja pursota tai levitä soseen päälle paksu kerros marenkia. Marengista tulee paistettaessa päältä rapsakkaa ja sisältä hattaraisen pehmeää. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa vielä noin vartti. Piirasta kannattaa vahtia ettei marenki kärähdä! Jos marenki alkaa tummua liikaa ja pohja tuntuu vielä raa'alta, siirrä piiras hetkeksi uunin alatasolle.

Herkullinen raparperipiirakka, pellillinen

Tämä raparperipiirakka tunnetaan myös Maisemakahvilan raparperipiirakkana. Piirakassa happamuus ja makeus yhdistyvät aivan herkullisella tavalla ja päällä on muruseosta jota kertakaikkiaan rakastan!

Alkuperäisessä ohjeessa muruseokseen ja pohjaan on käytetty piimää ja täytteeseen rahkaa, minä sovelsin ja laitoin pohjaan ja muruseokseen maustamatonta jugurttia ja täytteeseen kermaviiliä. Toimivat kyllä tosi hyvin.

Raparperipiirakan muruseos

Kaikkein simppelein raparperipiirakan resepti tämä ei ole, kun komponentteja tulee kolme, mutta toisaalta taas sähkövatkainta ei tarvitse käyttää lainkaan.  Ei tätä silti vaikeaksi voi sanoa. Suosittelen joka tapauksessa testaamaan, tämä on tosi hyvää. :)

Tämän piirakan lisäksi tänä vuonna ollaan tehty raparperista raparperi-mansikkakiisseliä, seuraavana leipomuksena tulee varmaan fariinisokerinen raparperikakku. Sekin on aika nam. :P Viime vuonna tehtiin myös raparperisimaa, sen ehkä skippaan tänä vuonna kun kukaan muu meidän perheestä ei oikein mitään simaa juo (ihme tyyppejä!). Joku pakastettava mehu voisi sen sijaan olla aika jees. Hmm.. Jätän mehuajatuksen hautumaan, ehkä mä jotain keksin. :)

Raparperipiirakka, pellillinen

Muruseos

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
250 g pehmeää tai sulatettua voita



Piirakan pohja

Kaksi kolmannesta muruseoksesta
2 dl maustamatonta jugurttia
1 kpl kananmuna


Täyte

• 1 l raparperinpaloja

• 400 g kermaviiliä (2 prk)
• 2 kpl kanamunia
• 2 dl sokeria
• 3 tl vaniljasokeria

Kuori ja pilko raparperinvarret (noin neljä kappaletta). Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen, leivinpaperoi pelti. Sekoita muruseoksen kuivat aineet, kumoa sekaan pehmeä tai sulatettu voi ja nypi muruseokseksi. Laita muruseoksesta kolmannes erilleen pinnalle laitetettavaksi.

Lisää isomman muruseoserän joukkoon jugurtti ja kananmuna, sekoita tasaiseksi ja levitä taikina pellille. Ripottele päälle raparperinpalat. Sekoita kermaviili, munat, sokeri ja vaniljasokeri ja kaada seos raparperien päälle. Ripottele pinnalle loput muruseoksesta. Paista uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia. Nauti ekat maistiaiset jo lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Mehevä marjapiirakka mustikoista ja vadelmista

Tästä ohjeesta valmistui tällä kertaa herkullinen kuningatarpiirakka mustikoista ja vadelmista, ah! Yleensä olen tehnyt tällä ohjeella mustikkapiirakkaa mutta marjoina toimivat toki monet muutkin; ainakin puolukat ja herukat ovat mainioita piirakkamarjoja. Happamille marjoille taikinaan lisätään vain hieman enemmän sokeria.

Piirakka on näppärä vieminen kyläreissulle kun sen leipoo kertakäyttövuokaan. Tein kaksi piirakkaa, toinen oli tarkoitus viedä huomenna isälleni mutta hän olikin karannut mökkeilemään. Meille jää siis enemmän! ;) Koska tarkoitus oli viedä piirakka tuliaiseksi, käytin vuokina Eskimon kahden litran kertakäyttövuokia (phjan koko 26 x 19 cm). Niissä piirakasta tulee tosi paksu mutta se on näppärä kuljettaa ja piirakan voi leikata neliön muotoisiksi leivoksiksi.

Paistoaika tämänmallisessa piirakassa on melko pitkä; meidän hitaanlaisessa uunissamme 50 minuuttia mutta laakeampaan vuokaan tehtynä tämä valmistuu reilussa puolessa tunnissa. Kypsyyttä voi testata piirakan keskeltä haarukalla: jos haarukkaan jää taikinaa, anna leivonnaisen paistua vielä. Jos pinta alkaa tummua liikaa, laita päälle folio. Alla oleva resepti on yhdelle piirakalle.

Marjapiirakka, mustikkapiirakka

• 1,5 dl sokeria (happamille marjoille 2 dl)
• 2 kpl kananmunia
• 125 g voita sulatettuna
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 dl maitoa 
• 4 dl marjoja (mustikoita / vadelmia / puolukoita / herukoita)
• (1 rkl sokeria)
• (1 rkl perunajauhoja)

Sekoita kuivat aineen omaan astiaansa valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri, sekoita joukkoon kuivat aineet, sulatettu rasva ja maito. Levitä taikina vuokaan.

Sekoita marjojen joukkoon hiukan sokeria ja halutessasi ruokalusikallinen perunajauhoja; se sitoo etenkin pakastemarjoista irtoavaa nestettä. Levitä marjat taikinan päälle. Paista piirakkaa noin 35-45 minuuttia; paistoaika riippuu kuinka laakeassa vuoassa piirakan teet.

Kookoksella maustettu tuhdimpi raparperipiirakka eli raparperikakku

Kakun raparperit ovat omaa satoa. :) Viljelen tänä kesänä ensimmäistä kertaa Ihan Omaa Kasvimaata – pitkähkön jonotuksen jälkeen sain vuokrattua kaupungilta oman viljelypalstan läheiseltä palstapuutarhalta ja olen aivan innoissani! Edellinen palstapuutarhuri on jättänyt palstalle kaikenlaista mukavaa monivuotista, kuten pari puskaa raparperia. Suurkiitos hänelle, kuka lieneekin!  Oman palstan satoa on siis jo saatu ja kesän ensimmäiset raparperipiirakat leivottu.

Peruspiirakan lisäksi ajattelin testata raparperikakkua ja se kyllä kuulkaa toimii. Raparperi on omenan lisäksi sellainen piirakka-aines jonka seuraan fariinisokeri sopii huippuhyvin ja sitä tässäkin reseptissä hyödynnetään. Kookoshiutaleet tuovat täytteeseen uutta meininkiä; itse tykkäsi kovasti mutta jos et ole kookoksen ystävä, hiutaleet voi hyvin jättää poiskin.

Moni varmasti tietääkin että raparperin kanssa suositellaan syötäväksi maitotuotteita - raparperin sisältämä oksaalihappo kun sitoo kalsiumia. Tämä on loistava tekosyy lorauttaa raparperipiirakan päälle reilusti vaniljakastiketta tai asetella viereen iso pallo vaniljajäätelöä - vanilja ja raparperi on ihana yhdistelmä!

Tuhti raparperipiirakka kookoksella eli raparperikakku

• 175 g huoneenlämpöistä voita
• 2 dl fariinisokeria
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 4 kpl kananmunia
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl leivinjauhetta

 

Raparperipiirakan täyte

• 5 dl raparperin paloja
• 0,5 dl  (tai koko desi) kookoshiutaleita
• 1 dl (vajaa) sokeria tai hillosokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi, lisää munat koko ajan vatkaten. Sekoita jauhon joukkoon inkivääri ja leivinjauhe ja kaada jauhoseos voin ja sokerin sekaan. Vatkaa taikina tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan (irtopohjavuoka ainakin on riittävän iso). Sokeroi raparperinpalat ja lisää joukkoon noin puoli desiä kookoshiutaleita ja kaada seos vuokaan tasaisesti taikinan päälle. Paista uunissa 45 minuuttia ja tarjoile jo lämpinänä vaniljajäätelön kera. Jäähtyneenä kakun seuraan sopii vaniljakastike. Herkkua!

Raikas sitruunatorttu

Tämän reseptin löysin herkullisesta ja kauniista Fanni &Kaneli –blogista, jossa ohje kulkee nimellä sitruunavanukaspiirakka, kiitokset sinne suuntaan siis! Leivonnainen on minusta ihastuttavan aurinkoisen näköinen, oikein keväinen, ja maku on raikkaan sitruunainen. Kirpakkuutta taittaa makea vaniljakastike tai kermavaahto jotka molemmat sopivat tortun kanssa tarjoiltavaksi oikein hyvin. 

Makeutta torttuun saisi hyvin myös marenkipäällisellä; taidan testata sitä seuraavalla kerralla! Torttuaineksista jää juuri sopivasti yli neljä kananmunanvalkuaista; niistä saa yhdessä sokerin kanssa tortulle runsaan marenkihunnun. 

 

 

Sitruunatorttu, pohja

• 3 dl vehnäjauhoja
• 3 rkl sokeria
• 125 g kylmää voita
• 2 kpl munankeltuaista
• 1 rkl kylmää vettä 
• ripaus suolaa

Sitruunatorttu, täyte

• 2,5 dl kuohukermaa
• 2 kpl kananmunaa
• 2 kpl munankeltuaista
• 1,25 dl sokeria
• 1,25 dl puristettua sitruunamehua (Tarvitset 2-3 sitruunaa)
• tomusokeria koristeeksi

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään, paloittele voi. Yhdistä jauhoseos ja voi, nypi murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon kylmä vesi ja keltuaiset, nypi tasaiseksi seokseksi. Painele taikina piirakkavuokaan tai rengasvuokaan tasaisesti niin että taikina muodostaa ”matalan lautasen”. Laita vuoka jääkaappiin tai ulos viilentymään noin puoleksi tunniksi. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele haarukalla reikiä piirakkapohjaan ja laita pohja paistumaan 15 minuutiksi. Ota pohja uunista ja alenna uunin lämpö 140 asteeseen. 

Vatkaa täytteen aineksen sekaisin (kermaa ei siis tarvitse vaahdottaa) ja kaada seos siivilän läpi piirakkapohjalle. Paista 140 asteessa 35 minuuttia tai tarvittaessa hiukan kauemmin kunnes täyte on kunnolla hyytynyt. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Omenapiirakka fariinisokerilla

Karpaloiden ja puolukoiden lisäksi anoppini on tuonut aiemmin syksyllä meille muovikassillisen ihania, mehukkaita omenoita. Ompuista keittelin hilloa, osa syötiin sellaisenaan ja omenapiirakoita meillä on tehty myös.

Tällä hetkellä suosikkireseptini omenapiirakan valmistamiseen on Kotiruoka –kirjasta; helppo murotaikinapohjainen ohje omenapiiraalle. Viimeisistä tein piirakan tein vaihteen vuoksi fariinisokerilla – se oli hyvä veto. Fariinisokeri toi mukavan säväyksen makuun ja teki piirakasta hieman tummemman väriltään. Osan jauhoista vaihdoin grahamjauhoihin; oikein toimiva vaihtoehto sekin. Päälle ripoteltava muruseos oli myös uusi juttu meidän piirakoissa, oikein herkkua oli, suosittelen!

Omenapiirakka fariinisokerilla ja muruseoksella, resepti

• 100 g voita
• 3/4 dl fariinisokeria
• 1 muna
• 1 teelusikallinen leivinjauhetta
• 1 desi grahamjauhoja ja 1,5 desiä vehnäjauhoja

Täytteeseen: 

• n.  6 omenaa lohkottuna
• 0,5-1 desiä fariinisokeria /sokeria
• 1,5 tl kanelia
• (ripsaus inkivääriä)

Muruseos pinnalle:

• 50 g voita
• 0,5 desiä fariinisokeria / sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja
• (kaurahiutaleita)

Fariinisokeri on ruskeaa ja hiukan tahmeaa. Ihan hyvin sain sen silti sekoitettua voin kanssa vaahdoksi. Tai no, ”vaahdoksi”, ei voi-sokeriseoksesta koskaan sellaista ilmavaa, oikeaa vaahtoa tule vaikka resepteissä vaahdottamisesta puhutaankin. Tai en minä ainakaan sitä sellaiseksi saa. x)

Muruseokseen tulee ohjeen mukaan 50 grammaa voita, desin verran vehnäjauhoja ja puoli desiä sokeria. Näiden lisäksi nypin sekaan kaurahiutaleita; omena & kaura on ihana yhdistelmä. Koska lisäsin muruseokseen yhden elementin, seosta tuli aika paljon mutta eipä se haitannut. 

Voi-fariinisokeriseokseen lisäsin kananmunan hyvin sekoittaen ja sen jälkeen jauhot ja leivinjauheen puuhaarukalla sekoitellen. Rasvasin piirakkavuoan ja jauhotin sen, sitten painelin taikinan vuoan pohjalle. Omenalohkot päälle, pintaan ripsaus sokeria ja kanelia sekä muruseos murustellen ja sitten uuniin! Paistoin piirasta 200 asteessa vajaan puoli tuntia. Aivan ihana tuoksu! 

Piirakan reunat näyttivät hiukan tummilta, palaneelta ne eivät kuitenkaan maistuneet joten syytän fariinisokeria. Viimeviikkoinen piiras oli ehkä kauniimpi, mutta ihanaa on tämäkin! Kahvipaussilla en muistanut (tai siis malttanut) hörpätä lainkaan kahviani ennen kuin olin syönyt piirakkaviipaleeni loppuun!  :P