Hunajaiset, paahdetut auringonkukan- ja kurpitsansiemet

Nämä makean hunajaiset paahdetut siemenet ovat herkkua! Terveellistä herkkua vieläpä! Ja helppo tehdä!

Hunajapaahdetut auringonkukansiemenet ja kurpitsansiemenet sopivat hyvin esimerkiksi maustamattoman jugurtin ja marjojen kanssa tarjoiltavaksi, makeutta ja rapeutta tuomaan. Tai vaikka jugurtin ja mustaherukkahillon, kuten tuossa ylimmässä kuvassa. Oli muuten ihana kombinaatio! Siemenet ovat turvallinen valinta myös pähkinäallergisen aamiais- tai välipalajugurttiin. :)

Auringonkukansiemenet ja kurpitsansiemeniä voi toki hyvin paahtaa myös ilman hunajaa, suolaisena versiona.  Lisää makua saa lisäämällä siementen joukkoon öljyn ja suolaripauksen lisäksi esimerkiksi chiliä, paprikajauhetta tai jeeraa.

Nämä suolaisemmat siemenet sopivat tosi hyvin esimerkiksi sosekeittojen ja salaattien kanssa. Ihania nekin! Alla ohje tänään tekemiini hunajapaahdettuihin siemeniin:

Uunissa paahdetut hunajaiset siemenet, ohje

• 2 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
• 2 dl kurpitsaniemeniä
• 2 rkl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä)
• 4 rkl hunajaa
• Pieni ripaus suolaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperoidulle pellille mahdollisimman laajasti. Paahda uunissa 10-12 minuuttia uunin tehosta riippuen. Anna jäähtyä.

Jäähtyessään siemet takertuvat kovaksi levyksi jonka voi helposti murtaa lohkareiksi tai pienemmäksi muruksi, ihan oman maun mukaan.  Säilytä kannellisessa purkissa ja herkuttele turkkilaisen jugurtin kanssa.

Ituja! Edukasta vihreää ruokapöytään

Idut tuovat mukavaa vaihtelua  salaatteihin varsinkin kevättalvella ja keväällä. Kun aurinko alkaa pilkahdella ja lämmittää, on kiva kasvattaa jotain vihreää itse. Idättämällä se onnistuu vaikka ulkona olisi vielä kinoksittain lunta. :)

Iduissa on runsaasti kivennäis- ja hivenaineita ja vitamiinipitoisuudet ovat iduissa korkealla. Mikä parasta, idut maistuvat hyvältä! Meidän perheen suosikki-itu on hento mutta elinvoimainen sinimailanen eli alfalfa. Sinimailanen on ihanan helppo idätettävä ja sen idut maistuvat mukavasti miedon pähkinäiseltä. Siemenistä tulee tilavuuteensa nähden monikymmenkertaisesti syötävää ja valmiit sinimailasen idut säilyvät hyvin jääkaapissa.

Itujen kasvattamista varten ei tarvita erikoisvälineitä, ihan tavallisilla joka kodista löytyvillä tarvikkeilla pärjää. Jossain vaiheessa itse kasvatin ituja ihan jatkuvasti ja silloin hommasin ekokaupasta tuollaisen nimenomaan idättämistä varten suunnitellun ritiläpohjaisen"laatikoston". Se on oikein kätevä kasvatusalusta usein idättävälle, mutta ei tosiaankaan välttämätön etenkään jos ituja tekee silloin tällöin. Isolla lasipurkilla, sukkahousuilla (Pirkka-niksi! :D ) ja kumilenkillä itujen kasvatus onnistuu ihan hyvin myös.

Ennen varsinaista idätystä siemeniä pitää liottaa jotta itäminen lähtee  hyvin käyntiin. Sinimailasen siemenille riittää viisi tuntia kun taas esimerkiksi mungpavut tarvitsevat kahdentoista tunnin liotuksen.

Sinimailanen on tuottoisa idätettävä

Idätystä varten tarvitset (vähintään) litran vetoisen lasipurkin, harsoa tai sukkahousuista leikatun kangaspalan, kumilenkin ja tietysti niitä sinimailasen siemeniä. Pari ruokalusikallista on ihan hyvä kokeilumäärä. Testaamalla huomaat miten paljon valmiit idut vievät tilaa ja voit arvioida siementarpeen sen mukaan jatkossa. Lasipurkin on hyvä olla iso sillä siemenet (etenkin sinimailanen) tosiaan muuttuvat paljon tilaavieviksi iduiksi kasvaessaan. (Esimerkiksi Aika elää -blogista löytyy kuvia tästä purkki & harso -metodista, siellä idätettävänä on ollut mungpapuja. )

Liotetut siemenet laitetaan lasipurkkiin ja purkin suulle pingotetaan kumilenkin avulla pala sukkahousu- tai harsokangasta. Sukkahousukangas on minusta parempi vaihtoehto; se päästää veden hyvin läpi ja kuivuu nopeasti. Jotenkin hygieenisemmän oloinen materiaali tässä tarkoituksessa.

Purkki laitetaan esimerkiksi astiankuivauskaappiin alassuin nojalleen niin että vesi pääsee valumaa purkista pois. Siemeniä huuhdotaan muutaman kerran päivässä; kylmää vettä valutetaan harson läpi, huljutellaan hieman ja valutetaan vesi taas kankaan läpi pois.  pikkuhiljaa idut alkavat kasvaa. Syötävän kokoisia idut ovat kolmen- neljän päivän kuluttua. Valmiit idut voi laittaa rasiaan jääkaappiin, ne säilyvät siellä hyvänä muutaman päivän. Ennen itujen loppumista kannattaa laittaa jo seuraava annos ituja likoamaan; näin sinulla on tuoreita ituja saatavilla ilman taukoja.

Kokeile erilaisia ituja!

Sinimailasen lisäksi idätettäväksi sopivat esimerkiksi mungpavut, linssit, kikherneet, soijapavut ja vehnä. Omaa idätyskokemusta minulla on sinimailasen lisäksi mung-pavuista; ne sopivat salaatin lisäksi tosi hyvin wokkeihin ja keittoihin. Mungpavun idut ovat voimakkaamman makuisia  mutta oikein hyviä nekin. Näiden säilyvyys ei ole niin hyvä kuin sinimailasen iduilla, joten kannattaa olla tarkkana etteivät idut pääse homehtumaan. Huonoksi menneet idut voi kerätä pois tuoreiden ja terveiden itujen joukosta. Kun idut ovat säilytyksessä jääkaapissa, niitä on hyvä huuhtaista kylmällä vedellä kerran päivässä, pysyvät sillä tavalla raikkaina ja hyvinä.

Sekä sinimailasen että mungpapujen siementen kuoret eivät ole kovin hyvän makuisia joten niitä kannttaa poistaa itujen joukosta ennen syömistä. Kuoret lähtevät huuhtelemalla, hyvä keino on myös upottaa idute veteen ja huljutella hieman. Kun nostat idut vedestä, iso osa kuorista jää veteen. Mungpavun itujen joukkoon saattaa jäädä myös jokunen itämätön papu; ne ovat kivikovia joten ne kannattaa poistaa itujen joukosta ennen syömistä. Vedessä huljuttelemalla itämättömät pavut painuvat pohjaan ja ne on helppo erottaa.

Idut ovat parhaimman makusisia kun ne ovat kasvaneet valolta suojattuna. Tällöin ne eivät tietenkään tuota kovin paljon lehtivihreää. Jos ituihin lisää ravinteikkuutta, kannattaa idätyksen loppuvaiheessa antaa itujen olla valossa muutamia tunteja. Idut ovat toki hurjan terveellisiä vähemmälläkin lehtivihreällä.

Iduista ja porkkanaraasteesta saa mainion salaatin, idut sopivat keittoihin ja wokkeihin loppuvaiheessa kypsennystä lisättynä, leivän päälle jne. 

Marmeladimakeiset

Markemaldikarkkien tekeminen on helppoa ja mukavaa. Makuja voi kehitellä sen mukaan mistä itse tykkää; mustikkaa, karpaloa, appelsiinia, omenaa.. Marmeladien valmistukseen sopii melkeinpä mikä tahansa mehu tai sose! Aidot, laimennettavat mehut ovat parhaita; marmeladeihin käytettävän mehun on parasta olla vahvaa ettei maku peity sokerin maun alle. Jos vahvaa mehua ei ole saatavilla, tymäkkyyttä makuun saa pienellä sitruunahappolisällä.

Itse olen tehnyt marmeladimakeisia mehuja ja soseita yhdistelemällä. Pohjana olen käyttänyt soskeroimatonta karpalomehua jonka olen laimentanut juuri ja juuri juotavaksi. Karpalomehuun olen lisännyt itsetehtyä omena- tai mustikkasosetta. Yhdistän mehun ja soseen ennen keittämistä ja mustikka-mehuseoksen valutan kattilaan tiheän siivilän läpi. Näin marmeladeihin ei jää mustikankuoren palasia.

Marmeladimakeiset, mustikka-karpalo

• 1,5 dl mustikkasosetta
• 2,5 dl vahvaa karpalomehua
• 2,5 dl sokeria
• 8 g agar agaria
• (hippunen vaniljajauhetta)
• Siro-sokeria koristeluun

Vuoraa marmeladeille varattu hyytymisastia leivinpaperilla (helpottaa irrottamista). Nelikulmainen laakea kippo on tähän tarkoitukseen sopiva. Kaada sose, mehu ja agar agar -jauhe kattilaan, sekoita kierrevispilällä jotta agar agar -jauhe sekoittuu tasaisesti. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista hiljalleen 4-5 minuuttia, hämmennä välillä. Kaada kuuma liemi leivinpaperoituun astiaan ja vie viileään hyytymään.

Marmeladiseos on juoksevaa nestettä aluksi. Se jähmettyy muutamassa tunnissa tai viimeistään vuorokauden kuluttua napakaksi hyytelöksi.

Viimeistään seuraavana päivänä marmeladi on hyytynyt napakaksi hyytelöksi. Kippaa marmeladi pöydälle.  Leikkaa kakku pieniksi kuutionmuotoisiksi karkeiksi tai ota pienellä piparimuotilla levystä kuviokarkkeja.

Jätä karkit kuivumaan leivinpaperin päälle päiväksi - pariksi, kääntele välillä. Näin karkit kuivuvat tasaisesti joka puolelta. Kuivattaminen on tärkeää jotta pinnan koristesokeri ei "sula" kosteaan marmeladiin.

Kun karkit ovat kuivuneet pari päivää, pyörittele karkit hienokiteisessä sokerissa. Parhaiten tähän sopii Siro-sokeri. Laita marmeladit nätteihin rasioihin tai pusseihin ja anna vaikka lahjaksi! :) Viikkokausia etukäteen näitä ei kannata tehdä jotta herkut eivät kuivahda koppuroiksi!

Agar agar

Agar agar on se aines joka tekee marmeladeista marmeladeja; se toimii hyytelöimisaineena. Agar agar on merilevästä valmistettua jauhetta tai hiutaleita joten se sopii myös vegaaneille toisin kuin esimerkiksi liivate. Liivate ei muutenkaan sovi marmeladikarkkien valmistamiseen; siitä ei saa tarpeeksi jämäkkää hyytelöä joka pysyisi hyvin kasassa myös huoneenlämmössä.

Agar agar ei ole ihan jokaisen päivttäistavarakaupan valikoimissa enkä itse ole onnistunut löytämään sitä lähi-Prismastakaan. Luontaistuotekaupoista, ekokaupoista ja etnisistä ruokakaupoista sekä apteekeista tätä sen sijaan löytyy. Apteekeissa hinta on kaikkein kovin, etnisissä kaupoissa yleensä halvin.

Brigadeirot, itsetehdyt kinuskimakeiset

Leivontareseptejä googlaillessani törmäsin muutamassa blogissa brigadeiroihin, herkullisen ja söpön näköisiin brasialaisiin makeispalleroihin. Brigadeirojen resepti on yksinkertanen: purkillinen kondesoitua maitoa, muutama ruokalusikallinen kaakaojauhetta ja ruokaluskallinen voita. Näistä keitellään taikina josta sitten pyöritellään pallosia. Helppoa!

Brigadeirotaikinan voi tehdä myös mikrossa kuten minä tein mutta kattilassa keittäminen ei ole sen hankalampaa. Haasteellisin osuus brigadeirojen valmistamisessa on taikinan oikean koostumuksen löytäminen mikä taas riippuu siitä miten kauan ja kovalla lämmöllä aineksia keitetään.

Meillä taikinasta tuli hiukan liian tömäkkää minkä vuoksi massa alkoi kovettua nopeasti. Sain onneksi pallerot kuitenkin pyöräyteltyä vaika sormia hiukan polttikin. Palleroiden oikea koostumus on pehmeä, sellainen että makeisesta voi helposti haukata palasen.

Lapset pyörittelivät brigadeirot strösseleissä, kookoshiutaleissa ja lakritsinjuurijauheessa. Lakritsinjuurijauhe oli näistä suosikkini: jauheen vahva maku tuo hienon vastaparin karkkien makeudelle. Vahvan maun vuoksi lakritsinjurijauheessa pyöritellyt brigadeirot sopinevat enemmän aikuiseen makuun - ihan hyvä niin, jääpähän jotain varmasti meille isommillekin! Ne oikeat, alkuperäiset brigadeirot pyöritellään nimenomaan suklaaströsseleissä mutta ovat nämä muutkin versiot aika hauskoja ja hyviä.

Enpä ole aikaisemmin hakenut Brasiliasta inspiraatiota jouluherkkuihin, mutta nämä toimivat varmasti hienosti myös joulumakeisina. Koristeilla saa karkkeihin jouluisaa fiilistä, esimerkiksi pähkinärouhe sekä kultaiset ja hopeiset stösselit toimivat joulun ajan brigaderoissa varmasti.

Kondensoitua maitoa myydään ainakin isoissa marketeissa mutta olen löytänyt sitä nykyään jo pikkukaupoistakin. Oman lakritsinjuurijauheeni olen ostanut Ruohonjuuresta mutta sitäkin on saatavilla myös perusruokakaupoista, ainakin S-marketin hyllyssä näytti olevan. 

Brigadeirot, brasilialaiset kinuskikarkit, resepti

• 1 prk kondensoitua maitoa
• 4 rkl tummaa kaakaojauhetta
• 1 rkl voita
• ripaus suolaa

Mikrossa: Kaada ainekset syvälle lautaselle, sekoita ja kuumenna mikrossa vajaa minuutti kerrallaan kunnes massa on sakeutunut (n. 5- 10 kertaa).  Sekoita massaa jokaisen mikrotuksen jälkeen. Muista että massa kovettuu selvästi jäähtyessään.

Kattilassa: Kiehuttele aineksia kattilassa jatkuvasti sekoittaen kunnes massa sakeutuu. Voit testata taikinaa ottamalla välillä teelusikallisen massaa, jäähdyttämällä hiukan ja tekemällä testipallon. Jos pallon teko onnistuu, on taikina valmista.

Anna massan jäähtyä sen verran että pysyt käsittelemään sitä. Pyörittele taikinasta pieniä palloja kierittele pallot koristeissa. Hyviä koristeita ovat esimerkiksi strösselit, kookoshiutaleet, kaakaojauhe ja pähkinärouhe.

Vietnamilaiset rullat

Pari vuotta sitten vietnamilaiset rullat (tai vietnamilaiset kevätkääryleet tai kesäkääryleet) alkoivat valloittaa blogimaailmaa. Näitä hehkutettiin parhaaksi kesäruoaksi ja kokeilinpa minäkin rullia tuolloin ensimmäistä kertaa. Ihan maukkaita nämä ovatkin, etenkin jos dippikastike oman maun mukainen!

Eksoottisin ainesosa rullissa on riisipaperi, riisistä valmistetu pyöreät ohuet levyt joita ei harmi kyllä löydy ihan joka marketista. Helsingissä riisipapereita saa ainakin Hämeenkadun etnokaupoista, omani hain Vii Voanista. Riisipaperin tuoteseloste kannattaa vilkaista ennen ostamista. Parhaita ovat sellaiset joissa tärkkelyksenä on vain riisiä. Joissakin on mukana tapiokatärkkelystä joka minusta tekee paperista jotenkin tahmeampaa. Myös suutuntuma jää jälkeen täysriisiversioista.  Muut ainekset saa hankittua lähikaupasta - ja täytteeksi sopii melkein mikä vain raikas ja vihreä. :)

Vihreiden lisäksi rullien sisään kääräistään vermiselliä ("lasinuudelia") ja jotain lihaa; esimerkiksi katkarapuja tai kanaa. Minä laitoin rulliini tällä kertaa kylmäsavulohta, oli muuten hyvää! Ruokaisuutta rulliin saa myös vaikkapa avokadolla ja tofulla jos liha ei ruokavalioon kuulu.

Alla listattuna ne ainekset joita käytin omiin rulliini tällä kertaa.

Vietnamilaiset rullat

• 15 kpl riisipapereita
• 150 g kylmäsavulohta
• 40 g vermiselliä
• 1 kpl avomaankurkku tai pätkä kasvihuonekurkkua suikaleina
• 1 kpl porkkana tulitikuiksi suikaloituna
• 0,5 kpl avokado suikaleina
• salaattia 
• tuoretta minttua
• tuoretta basilikaa

Pilko kurkku ja porkkana suikaleiksi ja kala tai kana ohuiksi viipaleiksi. Valmista vermiselli pakkauksen  ohjeen mukaan; yleensä hetken liotus kuumassa vedessä riittää. Asettele kaiki täytteen hyvin saataville, varaa rullaamiseen esimerkiksi iso leikkuukkuulaita tai lautanen.

Riisipaperit ovat kuivana kovia ja helposti murentuvia; liota riisipaperi pehmeäksi lämpimässä vedessä. Minä käytin liotusastiana kasaria johon lisäilin vedenkeittimestä kuumaa vettä aina kun vesi alkoi jäähtyä liikaa. Aseta liotettu riisipaperi alustalle ja kasaa paperin alaosaan (ei silti ihan alalaitaan) täytteitä. Käännä paperin alalaita täytteiden päälle, käännä paperin reunat sisäänpäin ja kääri rulla valmiiksi. Jatka kunnes täytteet loppuvat tai rullia on tarpeeksi.

Voit täyttää rullia erilaisilla kombinaatioilla, yleensä rullassa on kuitenkin reilusti jotain vihreää, vermiselliä ja kalanpala tms. ruokaisampi täyte.

 

 

 

Dipin valmistus

• 1 dl kuumaa vettä
• 0,5 dl soijakastiketta
• 1 rkl ruskeaa palmusokeria
• 1 rkl tavallista sokeria
• pala tuoretta chiliä viipaloituna
• 1 kpl valkosipulinkynsi
• loraus sitruuna- tai limemehua
• (kalakastiketta)

Mittaa kuppiin sokeri, murskaa valkosipulin kynsi veitsen lappeella ja viipaloi chilistä muutama palanen > laita kuppiin sokerin seuraksi. Kiehauta vesi, kaada seoksen päälle ja lisää soija, sitrusmehu ja halutessasi kalakastike. sekoita kunnes sokeri on sulanut, anna jäähtyä ennen tarjoilua. Myös esimerkiksi maapähkinävoista ja hoisin -kastikkeesta saa rullille kelpo kastikkeen, sellaista on kokeiltu esimerkiksi Kauhaa ja Rakkautta -blogissa.

Paahdetut mantelit

Paahdetut mantelit ja pähkinät ovat ihanaa naposteltavaaa - eivätkä kauhean epäterveellisiäkään. Rasvaahan näissä herkuissa on valtavasti - mutta terveellisessä muodossa! Teollisissa snäkseissä on usein jos vaikka mitä lisäaineita, näissä ei.

Näin itselleni perustellen tulin siihen tulokseen että minun on jo ihan oman hyvinvointini takia tehtävä pellillinen paahdettuja manteleita! :P

Tässä ohje teillekin:

Paahdetut mantelit

• 200 g manteleita (kuorittuja tai kuorimattomia, molemmat sopivat)
• 1 rkl öljyä
• 1 tl suolaa
• 1 tl ruskeaa sokeria (siirappi tai valkoinen sokeri ovat myös oikein jees)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita öljy, suola ja sokeri, lisää mantelit. Sekoita kunnes mantelit ovat kauttaaltaan öjyssä. Levitä leivinpaperoidulle pellille, paahda uunissa kymmenen minuuttia. Anna manteleiden jäähtyä pellillä, kumoa kippoon ja nauti!

Manteleiden tilalla ja ohella voit käyttää myös muita pähkinöitä. Voit lisätä mukaan myös mausteita; paprikajauhe tai chili voisivat toimia hyvin, ehkäpä myös yrtit? Reseptivihkossa pähkinät on maustettu chilillä ja rosmariinilla, Chez Jasu taas on testannut savupaprikaa ja kanelia. Hyviltä kuulostavat kaikki vaihtoehdot! :)