Helppo omenasose kuorimattomista omenoista

Tänä syksnä olen oppinut että omenasoseen voi aivan hyvin tehdä myös kuorimattomista omenoista. Soseesta tulee hyvää. Tooosi hyvää! Kuorineen soseuttamista kannattaa kokeilla vaikka epäilyttäisikin! Omenan kuorista ei oikeasti tule soseeseen häiritsevää kitkerää makua tai sitkeitä hampaanväliin jääviä kuorenpaloja. Vitamiinit ja kuidutkin tulevat tällä tavalla tehokkaammin käyttöön. :)

Samettisen soseen salaisuus on sauvasekoitin. Sillä kun hurauttaa pehmenneet omenanpalat, ei kuorista ole jäljellä mitään sellaista mikä suutuntumaa haittaisi! Ja "kuorellisen soseen" voi ihan hyvin tehdä liedellä, tuntikausien uunitus ei ole pakollinen rasti ollenkaan. Tai riippuu millaista sosetta haluaa; pitkä uunimuhitus kuulemma tuo soseeseen toffeemaista vivahdetta. Hyvältä kuulostaa sekin! Tällä kertaa meillä tehtiin kuitenkin, helppoa, nopeaa ja raikkaan omenaista omppusosetta sitruunavivahduksella, nam!

Tänä vuonna omenasato on muutenkin ollut huikea; ihania, hyvälaatuisia omppuja ja paljon! Mahtavan omenavuoden huomasi kyllä kun käytiin läheisen omenatarhan vuosittaisessa omenanpoimintapäivässä. :) Kassit täyttyivät ennätysvauhtia ja omppuja on riittänyt soseeseen, kuivattavaksi ja piirakoihin sun muihin.

Tämän vuoden omenat ovat laadultaan ihan toista maata kuin meidän viimevuotiset, harmillisen rupiset hedelmät. Kovin rupisia omenoita en ehkä kuorineen soseuttaisikaan mutta tämmöiset suht siloiset, mehukkaat kaunokaiset toimivat tosi hyvin kuorenkin kanssa.

Kuorineen soseuttamalla säästyy yksi työläs vaihe kun kuorimista ei tarvitse tehdä. Aiemmin olen omenoita soseuttaessa kuorinut ja poistanut kodat omenaporalla mutta nyt ihan vaan leikkelin omenat lohkoiksi niin että jäljelle jäi pitkänmallinen kulmikas kota. Helpompaa kuin poran ja kuorimaveitsen kanssa suhraaminen!

Näiden meidän omenoiden lajikkeista mulla ei valitettavasti ole mitään tietoa; ovat kuitenkin pääosin aikaisia syöntiomenoita. Monen puun hedelmissä on tuollainen punertavakuvioinen sisus josta tulee hauska pinkki väri soseeseen kuorittunakin. Tämän vuoden soseeseen punaiset kuoret toivat oikein ekstra-upean punaisen värin!

Näissä omenoissa ei happoa kovin paljon ole joten lisäsin meidän soseeseen sitruunan kuorta ja sitruunan mehun potkua tuomaan, toimii tosi hyvin kunhan ei liikaa laita ettei omenoiden oma maku jää alle. Hillosokeria laitoin myös; sillä tavalla sose ja sen vitamiinit säilyvät pakkasessa paremmin.

Helppo omenasose kuorimattomista omenoista

• 5 kg omenoita
• 1 kpl sitruuna (mehu ja keltainen pintakuori)
• 2,5 dl hillosokeria (tai maun mukaan)
• 3 dl vettä (suunnilleen)

Pilko omenat kattilaan. Omenoita ei tarvitse kuoria mutta jätä siemenkota kuitenkin pois. Voit laittaa reiluja lohkoja tai kuutioida pienemmäksi - kuutioidusta ompusta sose valmistuu nopeammin. Kaada sekaan muutama desi vettä, raasta sitruunankuori ja purista mehu kattilaan myös. Keitä suht miedolla lämmöllä kunnes omenat pehmenevät (puolisen tuntia). Sekoita välillä kattilan pohjaa myöten.

Kun omenat ovat pehmenneet, surauta omenapalat sauvasekoittimella sileämmäksi - tällä tavalla omenoiden kuorikaan ei jää näkyviksi palasiksi soseeseen. Jos säilytät osan soseesta jääkaapissa, kaada kuuma sose puhtaisiin lasitölkkeihin piripintaan ja sulje tiiviisti. Huom! Sokerin määrä on tässä soseessa kuitenkin sen verran pieni ettei sose säily jääkaapissa kuukausikaupalla.

Pakastamista varten anna soseen jäähtyä kunnolla  ja purkita tai pussita sitten pakastusrasioihin tai -pusseihin. Sulata sosetta pakkasesta tarpeen mukaan ja nauti smoothiessa, kääretortun tai täytekakun täytteenä, pannukakun kanssa, kastikkeiden mausteena, puurossa.. Melkein missä vaan. :)

.


.

Omenatarhalla

Jos viime viikonlopun onkireissulla aurinko helli kaupunkiretkeilijöitä niin tämän viikonlopun omenaretkellä meitä ovat "hellineet" rankat sadekuurot! Helsingin kaupungin nykyisin omistamalla vanhalla omenatarhalla on näin syksyisin avointen ovien päivä jolloin kaupunkilaiset saavat tulla keräämään kukin kassillisen omppoja. Me ollaan tietty hyödynnetty mahdollisuuttta jo useampana vuotena, niin tänäkin vuonna, sateesta huolimatta. :)


Kerääjiä on aina paljon mutta kun isoja puita on 350 kappaletta, tyhjin käsin meidän ei ole tarvinnut lähteä. Tänä vuonna sato ei ollut parhaimmasta päästä; hedelmien määrä ei ollut runsain mahdollinen ja tänä vuonna rupikin hedelmiä on vaivannut. Eipä tuosta suurta haittaa ole; kuorimisen jälkeen omenat ovat oikein hyviä. Keittiössä odottaisikin nyt parikymmentä kiloa rupista kuorittavaa..! x) No, vähän kerrallaan niin kyllä tuosta helposti selvitään.

Olosuhteista johtuen retkelle ei lähdetty varsinaisesti riemua puhkuen kuten joskus aiempina vuosina. "Nää mädäntyneet omenat oon iljettäviä!!!" julisti ensimmäinen, ärhäkämmän luonteenlaadun saanut veljes vesisateessa omppuja keräillessään.

Toinen, leppoisamman luonteinen poika suhtautui rauhallisemmin - mutta huomasin kyllä passiivista vastarintaa h i t a a a a a n  kävelyvauhdin muodossa. Poika itse kiisti protestoivansa:  "Kävelen kyllä hitaasti mutta eteenpäin koko ajan!" Ovelaa ja näsäviisasta, sanon minä. x)

Kun sade loppui ja kohdalle osui erityisen nättejä omenoita tuottanut puu, oli meidän kaikkien fiilis kyllä jo vahvasti plussan puolella. Kannatti lähteä kuitenkin!

Musta on kyllä ihan huikeaa että on tuollainen kaikkien yheinen hedelmätarha. Omenatarha on Helsingin yliopiston entinen koetila 40-luvulta - puut ovat siis vanhoja ja tosi isoja. Varmasti ihana paikka myös omenoiden kukinta-aikaan!

Omenatarhalle on poimintapäivänä tuotu pöytiä ja penkkejä joten omia eväitä saa syödä omenapuiden katveessa ihan pöydän ääressä. Viereisessä kartanorakennuksessakin on aina ollut myynnissä kahvia ja jotain pientä syötävää.

Meillä oli tällä kertaa omat eväät mukana; viime vuonna kun kävi niin että pop-up -kahvion syötävät olivat ehtineet loppua ennen kuin ehdimme kahvitauolle joten päätettiin varautua omin eväin. Oikein mukavaa oli ulkosallakin istuskella ja ihmetellä lapsia kyydittävää heppaa, omenapuita ja ihmisvilinää ympärillä.

Mitä meillä näistä omenoista sitten tehdään? Suurin osa omenoista kuivataan. Pojat tykkäävät ottaa kuivattuja omenarenkaita evääksi päiväkodin (tai no, eskarin jo nykyään) retkille ja mulla on usein laukussa pieni pussillinen kuivattua omenaa nälkäkiukun varalle. Omenasosetta teen myös ja kuulemma ainakin kaksi piirakkaakin pitää tehdä. Eiköhän tuo onnistu. :)

.

Omenasosetta pakkaseen

Kotimaisia omenoita kannattaa säilöä talven varalle; niistä saa ihanaa sosetta tai hilloa ja kuivaamalla kivoja snäksejä. Omenasose sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin, varsinkin jos sokeroi soseen maltillisesti. Sokeria kannattaa soseeseen jonkin verran kuitenkin laittaa sillä se parantaa esimerkiksi C-vitamiinin säilyvyyttä.

Kun omenasoseen tekee vähällä sokerilla, se pitää säilöä pakastamalla. Meillä on vielä jonkin verran pakkasessa tilaa joten soseuttelin iltapuhteina muutaman litran omppuja. Laitoin soseeseen sitruunan kuorta ja mehua makua buustaamaan kun omppuni itsessään ovat makeaa lajiketta. Varsinkin sitruunan kuori tuo soseeseen selvän sitruunaisen vivahteen, joten jos haluaa soseeseen mahdollisimman puhtaan omenaisen maun, kannattaa sitruunan kuori jättää pois.

Omenan määrä ei ole grammantarkkaa; punnitsin omenalohkot ennen keittämistä ohjetta varten mutta reseptiä voi toki soveltaa sen mukaan minkä verran omenoita meinaa keitellä.

Soseen voi maustaa hyppysellisellä kanelia ja tai vaniljaa, tai omenoiden kanssa voi keittää jouluisia mausteita kuten tähtianista, neilikkaa ja kanelitankoa. (Kokonaiset mausteet pitää poistaa ennen purkittamista.)

Ihanan lettuhillon saa lisäämällä makean omenasoseen joukkoon hiukan soseutettua mansikkaa. Väristä tulee upean punainen jo pienelläkin mansikkamäärällä ja marjat myös maistuvat vaikka omppua olisikin suurin osa. Viime vuonna tein vaniljalla maustettua omena-mansikkahilloa ja se oli kyllä herkkua!

Omenasose pakastettavaksi, ohje

• 1400 g omenalohkoja (n. 50 kpl kotimaisia omenoita)
• 1 dl sokeria
• 2 dl vettä
• sitruunan kuori raastettuna
• puolikkaan sitruunan mehu

Urakoi omenista siemenkodat omenaporalla, kuori ja lohko omenat. Laita omppulohkot kattilaan, kaada  perään vesi ja sokeri, raasta sitruunan keltainen pintakuori mukaan. Anna muhia keskilämmöllä, kääntele välillä. Kun omenat ovat pehmenneet, purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja surauta sattumat sileäksi sauvasekoittimella. Kannattaa antaa jäähtyä hetki niin mahdolliset roiskeet eivät ole niin polttavia. Kun sose on jäähtynyt, pakasta rasioissa tai Minigrip-pusseissa.

Voit pakastaa osan soseesta myös jääpalamuoteissa jos tarvitset sosetta vain vähän kerrallaan. Tässä soseessa on sen verran vähän sokeria ettei se säily kovin kauan jääkaapissa. Meillä tästä tykätään siinä määrin että sosepurkki tyhjenee ennen säilyvyysongelmia. :)

Omenapiiras marenkikuorrutteella

Nyt on omenapiirakka-aika! Kotimaisten omenoiden satokausi toisin sanoen. :)  Ne, joiden pihalla kasvaa omenapuita, vievät tähän aikaan vuodesta työpaikoille omenapusseja työkavereiden iloksi, sukulaisille tuliaisiksi ja naapureillekin maistiaisiksi. Jotkut jakavat sadostaan sukulaisten ja ystävien lisäksi ventovieraillekin sosiaalisen median ryhmissä lähikaupan ilmoitustaululla, mahtavaa!

Toivon kovasti että kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja mahdollisimman suuri osa omppusadosta päätyy kompostin sijaan innokkaiden kotileipureiden ja säilöjien käsiin. Jos sadon kanssa tuskailevan omenapuunhaltijan yhyttäminen ei onnistu, kotimaisia omenoita saa onneksi kaupoista ja toreiltakin.

Tämän vuoden ensimmäinen omenapiirakka oli meillä tällainen markenkikuorrutteinen piiras. Tämäntyyppisiä omenapiiraita kutsutaan myös omenahyveeksi.

Hyveohjeissa taikinaan tulee yleensä mantelijauhoa jota meidän piiraamme ei sisällä, joten olkoon tämä ihan vaan marenkikuorrutteinen omenapiiras. Herkkua joka tapauksessa!

Omenapiiraan täyte on saostettu perunajauholla ja munankeltuaisilla ja lopputulos on ihanan paksua sosetta, melkein tahnaa. Laitoin suht makeista omenista tehtyyn täytteeseen sitruunamehua puoli desiä - jos omenasi ovat kovin happamia voi pienempi määrä riittää ihan hyvin. Sitruunan happamuutta ei tarvitse kuitenkaan turhaan pelätä sillä makea marenki taittaa sitä tosi kivasti.

Kauramurotaikina omenapiirakan pohjaksi

• 125 g voita, huoneenlämpöistä
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1,5 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 rkl kylmää vettä (noin )

Omenatäyte piirakkaan

• Puolisen kiloa omenakuutioita (kotimaisia omppuja 15 kpl)
• 2 dl sokeria
• 2 dl vettä
• 3 rkl perunajauhoja
• 0,5 dl sitruunamehua
• 3 kpl munankeltuaisia
• 1 tl vaniljasokeria
• 1,5 tl kanelia 

Marenkikuorrute omenapiirakkaan

• 3 kpl munanvalkuaisia
• 1,5 dl sokeria

Kuori ja kuutioi omput valmiiksi, valmista sitten taikina nyppimällä ainekset sekaisi. Lisää vesitilkka ja möyhennä taikinaksi. Voitele ja jauhota vuoka, painele taikina tasaisesti pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla pohjaa ilma-aukkoja jotta pohja pysyy  kuosissaan paistettessa. (Toinen vaihtoehto on kaulita taikina levyksi ja painella tasainen levy vuokaan. ) Laita vuoka taikinoineen esimerkiksi parvekkeelle viileään.

Riko munat yksi kerrallaan ja erottele valkuaiset ja keltuaiset. Hyvä keino on kaataa raaka kanamuna kämmenelle ja antaa valkuaisen valua sormien välistä kulhoon: tällä tavalla keltuainen pysyy yleensä hyvin ehjänä. On tärkeää ettei valkuaisen joukkoon mene yhtään keltuaista sillä muuten ei marenki onnistu.

Omenapiiraan täytteen valmistaminen

Kaadan kattilaan omenakuutiot, vesi ja sokeri, sekoita ja anna muhia kunnes omenat pehmenevät. Pehmeänä omena soseutuu ihan vaan kauhalla sekoittamalla. Täytteestä ei ole pakko tehdä aivan silkkisen sileää, sattumiakin saa jäädä. Sekoita perunajauhot sitruunamehuun ja kaada seos ohuena nauhana kattilaan samalla omppuseosta sekoittaen. Anna kuplahtaa ja jätä seos jäähtymään. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää joukkoon kaneli, vaniljasokeri ja keltuaiset ja sekoita. Jätä täyte jäähtymään.

(Tähän väliin disclaimer uunitusaikoihin liittyen: meidän uunimme on vanha rohjo jonka kanssa pitää toimia välillä ihan vaan vaistojaa kuunnellen ja paistumista tarkkaille. Paistolämpötilat ja -ajat ovat siis ohjeellisia.) Mutta jatketaan: laita tässä vaiheessa piirakkapohja uuniin 200 asteeseen esipaistumaan noin 20 minuutiksi. Kun pohja näyttää kypsähköltä, nosta vuoka uunista.

Marengin vaahdotus kysyy hieman kärsivällisyyttä   

 

Valmista sitten marenki. Marengin valmistamisessa on tärkeää että kulho on putipuhdas; rasvaa siinä ei saisi olla hitustakaan. Valkuaisten joukossa ei saa olla ollenkaan keltuaista juuri rasvan vuoksi. Äkkinäisen hommaa marenkivaahdon vatkaaminen ei ole, mutta vartissa tuli valmista ainakin minulla. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sen jälkeen sokeria vähän kerrallaan kunnes marenki on kuohkeaa, kiiltävää ja lohkeavan kiinteää vaahtoa.

Lisää ensin omenatäyte piirakkapohjalle ja pursota tai levitä soseen päälle paksu kerros marenkia. Marengista tulee paistettaessa päältä rapsakkaa ja sisältä hattaraisen pehmeää. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa vielä noin vartti. Piirasta kannattaa vahtia ettei marenki kärähdä! Jos marenki alkaa tummua liikaa ja pohja tuntuu vielä raa'alta, siirrä piiras hetkeksi uunin alatasolle.

Omenainen lihamureke ja suppilovahverokastike murekkeen liemestä

Omenasatoa voi hävitttää muutenkin kuin hilloamalla ja omenapiirakkaa leipomalla. Omenat sopivat vallan hyvin suolaiseenkin ruokaan raasteena, soseena tai lohkoina. Erityisen hyvin omena sopii porsaanlihan seuraan ja itse olen laittanut omenalohkoja myös muun muassa uunijuuresten joukkoon.

Teen lihamurekkeen yleensä suorakaiteen muotoiseen vuokaan; vuoassa mureke pysyy nätisti muodossa. Perusvuokaan mahtuu hyvin kaksi jauhelihapaketillista ja ynnä muut murekeainekset. Tähän lihamurekkeeseen tuli makua antamaan raastettuja omenoita, paahdettua sipulia, timjamia (toimii omenan kanssa hyvin!) ja savupaprikajauhetta. Savupaprikajauheen tilalla myös esimerkiksi curry toimii tässä ohjeessa  muiden makujen kanssa oikein hyvin yhteen. Sipulin ei tarvitse olla valmiiksi paahdettua vaan tuore sipulisilppu kuullotettuna sopii tähän ilman muuta myös.

Omenainen lihamureke, resepti

• 800 g jauhelihaa (kaksi pakettia)
• 1 prk kermaviiliä (tai pari desiä maustamatonta jugurttia)
• 1 dl korppujauhoa
• 2 kpl kananmunia
• 6 kpl pienehköjä kotimaisia omenoita raastettuna
• 1 kpl sipuli silputtuna ja kuullotettuna tai 1 dl paahdettua sipulia 
• 1 tl (reilu) currya tai (savu)paprikajauhetta
• 2 tl  kuivattua timjamia

Kaada kermaviili kulhoon, sekoita korppujauhot  kermaviilin joukkoon. Lisää sekaan mausteet ja anna turvota vartin verran. Raasta omenat. Jos käytät tuoretta sipulia, silppua se pieneksi ja kuullota pannulla ennen taikinaan sekoittamista. Paahdetun sipulirouheen voit laittaa mureketaikinan joukkoon sellaisenaan.

Lisää kermaviili-korppujauhoseokseen liha, munat, omenaraaste ja sipuli. Sekoita huolellisesti. Muotoile mureke vuokaa, anna paistua 45 min. - tunti  200 asteessa. Säästä murekkeen neste kastikkeeseen! :)

Maukas suppilovahverokastike murekkeen liemestä

Murekkeen nestettä ei missään nimessä kannata heittää pois. Siinä on makua vaikka kuinka joten siitä saa loihdittua helposti ja nopeasti maukkaan kastikkeen suppilovahveroiden kanssa. Minä käytin tähän kuivattuja suppilovahveroita mutta tähän aikaan vuodesta tuoreitakin on saatavilla, ne toimivat tässä ihan yhtälailla. Jos suppiksia ei ole, voi kastikkeen maustaa vaikkapa sinapilla. Sekin on oiva kumppani omenalle ja lihalle!

• murekkeen neste
• 1 dl vettä (tai tarpeen mukaan)
• 2 dl ruokakermaa
• kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
• Maizenaa (ei välttämätön, tällä saat kuitenkin sakeamman kastikkeen)
• pippuria myllystä
• suolaa myllystä
• (sinappia)

Voit murennella kuivatut suppilovahverot kastikkeen nesteeseen sellaisenaan tai voit liottaa niitä hetken ennen kastikkeeseen lisäämistä.  Liota suppilovahveroita kylmässä vedessä kunnes sienet ovat pehmentyneet ja silppua sienet haluamasi kokoiseksi silpuksi.

Jos liotat suppilovahverot, voit halutessasi paistaa niitä voissa kattilan pohjalla. Kaada murekkeen neste murekevuoasta kattilaan, lisää purkillinen ruokakermaa ja suunnilleen desin verran vettä. Jos käytät liottamattomia sieniä, murentele ne nesteen sekaan, mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä kastike. Jos kastike näyttää liian lirulta, saat sakeutta lisäämällä joukkoon Maizenaa. Sekoita Maizena kastikkeen joukkoon, anna kuplahtaa muutaman kerran ja jätä kastike hetkeksi hautumaan ennen tarjoilua.