sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Perinteinen, herkullinen kanaviillokki




Jos kanaviillokki on sinulle synonyymi pahasta kouluruoasta, heitä mielikuva romukoppaan nyt! Kanaviillokki on nimittäin hyvää, tosi hyvää varsinkin kun sen tekee alusta alkaen itse, keitetystä kanasta ja kotitekoisesta kanaliemestä. Kun viillokin tarjoilee riisin ja mustaherukkahillon kanssa, ollaan aika lähellä kotoisten arkiruokien kärkeä. Kylkeen vielä jotain kauden kasvista salaatiksi niin herkkuateria on valmis. (Meillä oli tällä kertaa kaali-porkkanaraastetta. )

Olen aikoinani keitelly kanoja enemmänkin mutta viime vuosina tämä mainio ruoanvalmistustapa on ollut paitsiossa. Varmaan se on tää kiireinen lapiperhe-työarki ja niin edelleen. Eipä olisi välttämättä tarvinnut olla sillä ei kanaliemen valmistus aktiivista työskentelyaikaa mitenkään kohtuuttomasti tarvitse. Ja kun kana on keitetty, siitä saa samalla pyöräytettyä ison satsin kanaviillokkia seuraavien arkipäivien ruokahärdelliä helpottamaan. :)


Kanan keittämisestä ja kanaliemestä tein oman postauksensa jo aikaisemmin mutta tässä vielä kertauksen vuoksi: Laita sulatettu kokonainen kana kattilaan, kaada päälle kylmää vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori pinnalta vaahto ja lisää sekaan pilkkottua porkkanaa, lohkottu sipuli, selleriä, pari laakerinlehteä ja pippureita sekä suolaa. Anna kiehua pari tuntia kunnes liha irtoaa luista helposti, kuori vaahtia välillä tarvittaessa. Perkaa kana ja siivilöi liemi esimerkiksi harsolla.

Ja sitten päästäänkin valmistamaan kanaviillokkia. :)

Perinteinen, maukas kanaviillokki


  • 1 kpl kokonainen keitetty kana perattuna
  • 8 dl kanalientä
  • 2 tl curryjauhetta (ja hiukan ruokaöljyä)
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 1,5 dl vehnäjauhoja suurustamiseen
  • 1 prk ruokakermaa (2 dl) sekä hieman vettä
  • Suolaa tarvittaessa

Pilko kananliha sopiviksi suupaloiksi. Kuumenna kattilan pohjalla reilu tilkka öljyä, lisää curryjauhe ja pyöräytä mauste öljyssä. Lisää kanaliemi ja kuumenna. Sekoita ruokakerma (ja tilkka vettä) vehnäjauhoihin ja sekoita "velliksi"; sillä suurustat kastikkeen. Suurukseen saa helposti tehtyä pienessä kannellisessa purkissa; neste ja jauhot purkkiin, kansi päälle ja ankaraa ravistusta kunnes ainekset ovat sekaisin! :) Kaada suurus ohuena nauhana kanaliemeen, sekoita lientä samalla. Anna kuplahdella matalalla lämmöllä kunnes kastike saostuu. Jos epäilet että suurukseen on jäänyt paakkuja, voit kaataa suuruksen vaikka siivilän läpi.

Lisää joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua (vaikkapa ruokalusikallinen kerrallaan ettei tule makuusi liian sitruunaista) ja lisää joukkoon kananpalat. Anna muhia vielä hetki jotta kanatkin lämpenevät. Tarjoile riisin ja mustaherukkahillon kanssa. Nam.



torstai 12. marraskuuta 2015

Kanaliemi ja keitetty kana



Kanaliemi on varmaan se kaikkein monikäyttöisin kaikista liemistä; se sopii pohjaksi paitsi kana- ja broileriruokiin, myös kasviskeitoille ja vaikka katkarapukeitolle sekä monelaisille kastikkeille. Liemikuutiosta saa minusta ihan kelpo liemen mutta itse keitetty liemi on minusta kyllä parempaa, useammallakin mittarilla. Itse tehdyllä on minulle arvoa jo sinänsä, makuvivahteita ja suolaisuutta voi säädellä itse ja onhan se nyt vaan hyvää. :P

Kanaliemen voi keittää kanan tai broilerin luista (mieluummin useamman linnun) tai kokonaisesta kanasta kuten meillä tehtiin tällä kertaa. Kokonaisesta kanasta saa samalla kypsää lihaa salaattiin, kastikkeeseen tai keittoon. Aikaa kanan keittäminen vie reilun pari tuntia - varsinaista aktiivista työskentelyä vihannesten pilkkomisen, kypsän kanan perkaamisen ja liemen siivilöinnin verran. Ei ole loppujen lopuksi kovin työlästä!

Kasvikset kanaliemeen.



Kanaliemi kokonaisesta kanasta, resepti

  • 1 kpl kokonainen kana sulatettuna (voit toki keittää useamman kanan kerralla!)
  • Muutama porkkana
  • Pala palsternakkaa
  • Pala juuriselleriä tai varsisellerin varsi
  • 1 kpl iso sipuli
  • 2 kpl laakerin lehtiä
  • maustepippuria
  • valkopippuria
  • suolaa

Jos teet liemen pakastetusta kanasta, laita se sulamaan jääkaappiin edellisenä iltana. Laita sulanut kana kattilaan ja kaada päälle vettä niin että kana peittyy. Kuumenna vesi kiehuvaksi, kuori pinnalle kerääntyvä vaahto reikäkauhalla.

Lisää sitten pilkotut kasvikset ja mausteet ja anna kiehua keskilämmöllä ainakin kaksi tuntia. Kuori vaahtoa edelleen tarvittaessa. Kana on kypsää kun liha irtoaa helposti luista.

Siivilöi liemestä kasvikset kun liemi on hieman jäähtynyt. Anna vielä jäähtyä ja poista pinnalle jähmettynyt rasva. Voit pakastaa liemen myöhempää käyttöä varten tai tehdä keitetystä kanasta ja liemestä vaikkapa kanaviillokkia tai kanakeittoa. Niin ja jos kanaviillokki tuo mieleen koulun ja huonoja ruokamuistoja, korvaa muistot paremmilla ja kokeile ihmeessä tehdä kanaviillokkia alusta alkaen itse. On hy-väää! :)




sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Tänään iskän ei tarvinnut kokata - eikä äidinkään :)

Sinisimpukoita fenkoli-Pernod -liemessä, kyllä kiitos! :)



Hyvää isänpäivää kaikille isähahmoille! :) 


Tänä isänpäivänä meillä hemmoteltiin koko perhettä ja mentiin ulos syömään.  Samalla häiriköitiin hieman elokuvan kuvauksia - valitsemassamme ruokapaikassa oli sattumoisin filmausporukka työn touhussa samaan aikaan, omalla rajatulla alueellaan toki. Tai sitten se elokuvaporukka häiritsi meidän ruokailukokemusta, ihan miten päin sen nyt haluaa ajatella. No ei me oikeasti koettu tulleemme häirityiksi, ihan hauska juttuhan tuo oli. ;)

Jostain syystä meiltä pyydettiin jo etukäteen josko voisimme pitää volyymin suht alhaisena (heh) ja mehän luvattiin. Kuvausten piti loppua ihan just mutta ne kyllä jatkuivat sen koko parituntisen jonka ravintolassa olimme. Jos siis vuoden päästä ensi-iltaan tulevan Rendel-elokuvan ravintolakohtauksessa kuuluu taustalta pienten poikien kiljahtelua, ne saattaa sitten olla nuo meidän apinat, hoh.

Mutta asiaan: Belgessä on nyt simpukkaviikot ja minä rrrrrakastan sinisimpukoita! Niin no, taitaa kuulostaa itsekkäältä valita isänpäiväravintola sen perusteella mistä itse tykkään, mutta maistuvat simpukat onneksi mainiosti myös itse juhlan sankarillekin. :P Vaihtoehtoistakin evästä Belgestä toki saa; herkullisia makkaroita muun muassa.

Uskaltauduttiin syömään kuusivuotiaiden kanssa ihan pitkän kaavan mukaan ja suht hyvin nuo jaksoivat. Nälkäisille pojille puoli tuntia alkuruuan odottelua tuntui kyllä olevan liikaa. (Toinen uhkasi jo vaihtaa ravintolaa kun palvelu oli tässä paikassa niin hidasta. Onneksi jäi seuraamme kuitenkin. )

Boudin Blanc -makkaraa (muistutti braatvurstia), Belgen perunoita ja ohuen ohuita vihreitä papuja.


Simpukoita valittiin jokainen; muut alkupalaksi ja minä pääruuaksi. Tykkäsin kovasti, oli kiva syödä simpukoita pitkästä aikaa! :) Hyvin nuo maistuivat myös muille, kuusivuotiaillekin joille täytyy tällä kertaa antaa kyllä erikoiskiitos ennakkoluulottomuudesta, hyvä pojat!

Oma alkupalani oli aika peruskauraa; vuohenjuustokiekko tykötarpeineen. Varma valinta. Miehet ottivat pääruuaksi makkaraa  ja kaikille maistui oikein hyvin. Lisukkeena meillä kaikilla oli Belgen perunoita; isoja, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä ranskalaisia jotka tarjoillaan belgialaiseen tyyliin majoneesin kanssa. Että jos ei muuten tule kylläiseksi niin lisukkeesta kyllä tarvittaessa saa vaikka ähkyn, sen verran tuhtia on!

Vessaan piti ravintolassa livahtaa varsinaisen kuvauspaikan vierestä, mutta onneksi filmiryhmä piti taukoja varsin paljon. Sellaista kai se leffan kuvaaminen on. Lähtiessä kysyttiin ystävälliseltä kuvausryhmän mieheltä leffan nimeä sun muuta. Ei kuulemma harmi kyllä ollut ihan noin pienten lasten elokuva kertoi hän viitaten poikiin. "Ai se on siis seitsemänvuotiaille?" päätteli toinen veljes. "Ai ei vai? No kahdeksanvuotialle? No yhdeksän sitten? Kymmenen? Kaksitoista? No miten vanhoille se oikein on???"

Nuorille aikuisille (eli toooooosi vanhoille) suunnatun elokuvan tekeminen oli poikasten mielestä lähtökohtaisesti ihan hullu ajatus. Kun ei kerran lapset saa sitä katsoa. Pöhköä. Mutta onneksi ruoka oli hyvää, voidaan käydä Belgessä toisenkin kerran. Me aikuiset saatetaan käydä katsomassa se Rendelkin.









perjantai 6. marraskuuta 2015

Nätti ja herkullinen kurpitsarisotto


Tähän vuodenaikaan sopii mainiostai kurpitsarisotto; hyvää, hiukan juhlavaakin ja väriltään mukavan aurinoista harmaata loppusyksyä piristämään!

Tämänkertaisen kurpitsasoseen sain halloween-kurpitsalyhtyjen sisuksista; paahdoin ylijäämäkurpitsan uunissa heti tuoreeltaan ruokainspiraatiota odottamaan. Kurpitsasosetta olen aiemmin valmistanut myös ihan vartavasten kokkailuja ja leivontaa ajatellen. :)


Risotto itsessään on aika helppo ruoka mutta kurpitsarisotossa pitää tehdä tuo kurpitsasose etukäteisvalmisteluna. Sen voi hyvin tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Lyhykäisyydessään homma menee niin että kurpitsasta poistetaan siemenet ja rihmat, kurpitsa paloitellaan ja paahdetaan öljyttynä uunissa puolen tunnin ajan. Kovakuorisemmat kurpitsat voi sen jälkeen kuoria (kuori lähtee paahdetusta kurpparista helposti) mutta hokkaidokurpitsa jota itse käytin, ei kuorimista kaipaa.








 

Nätti ja herkullinen kurpitsarisotto, resepti


  • 2 dl risottoriisiä
  • 1 kpl pieni sipuli
  • 1 kpl valkosipulinkynsi
  • 6 dl kanalientä
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • 2 dl kurpitsasosetta
  • 70 g parmesania raastettuna (noin suunnilleen, minulla 125 g pötkö josta laitettiin puolet, loput "pöytämausteeksi")
  • Mustapippuria

Salviavoi

  • 20 g voita
  • 10 kpl salvianlehtiä silputtuna

Raasta parmesaani valmiiksi raastimen pienemmällä terällä. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota pannulla tai kattilan pohjalla. Kun sipulit ovat läpikuultavia, kaada sekaan riisit ja pyöräyttele hetki. Kaada riisin sekaan kauhallinen kuumaa kanalienta, anna imeytyä ja tekeytyä kunnes suunnilleen puolet nesteestä on haihtunut. Jatka samaan malliin kunnes kanalientä on jäljellä suunnilleen yksi kauhallinen. Kaada tässä vaiheessa valkoviini ja anna sen imeytyä ja haihtua samalla tavalla, risottoa sekoitellen.

Lisää sitten parmesaani, kääntele hyvin risoton sekaan ja ripsuttele joukkoon myös hieman mustapippuria. Jos risotto kaipaa vielä nestettä, laita viimeinenkin kanaliemikauhallinen.


Halutessasi voit tehdä vielä salviavoin risottoa maustamaan: Sulata ja kuumenna reilu palanen voita kattilan pohjalla ja lisää voihin salvianlehtiä, makusi mukaan kokoanisina tai silputtuna. Anna lehtien paistua hetki ja kaada salviavoi ja salvian lehdet risoton mausteeksi.

Meillä risotto tarjoiltiin naudan sisäpaistin lisäkkeenä ja hyvää oli. :) Tämä risotto on aika tuhtia lisuketta joten kovin suurta määrää ei ruokailijaa kohden tarvitse varata. Keko höyrytettyjä parsakaalin  nuppuja täydensi annoksen hyvin. Pöytään voi laittaa tarjolle vielä palan parmesaania josta halukkaat voivat vuolla tai raasta juustoa annoksiensa päälle.






sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Muuttolaatikoita ja pari kurpitsalyhtyä



Terveisiä täältä muuttolaatikoiden ja epämääräisten vaatekasojen keskeltä! Putkiremonttia pukkaa joten illat ovat menneet viime viikkoina  pääosin pakkaamis- ja purkamispuuhissa. Isoin urakka alkaa olla takana joten nyt aikaa ja jaksamista alkaa jäädä jo kokkaamiselle ja ehkä hiukan bloggaamisellekin.

Eineksiä ollaan syöty paljon joten voitte arvata miten ihanaa oli vaihteeksi syödä ihan itse tehtyä ruokaakin. :) (Ja tämä kaikella rakkaudella eineksiä kohtaan;  lähi-Alepan valikoima vaan on aika nopeasti käyty läpi ja mieli halajaa vaihtelua! x))

 

Kurpitsalyhtyjen valmistusta

Hokkaidokurpitsoista askartelimme pari kurpitslyhtyä, niistä tuli aika hienoja vaikka ihan ensimmäistä kertaa oltiin asialla! Hokkaidokurpitsan pohjalla on muhkura jonka leikkasin pois; näin kurpitsat pysyvät vakaammin pystyssä kynttilänsä kanssa. Poistin kurpitsoista siemenet ja rihmat yläosan aukosta ja lisäksi ohentelin seinämiä sen verran että saatiin lyhdyistä ruoka-ainestakin. (Jäätelökauha on muuten oiva apuväline sisustan kovertamiseen.)

Silmille ja suille piirsin ääriviivat ihan mustekynällä ja hedelmäveitsellä sitten leikkelin nuo aukot. Harvoista hampaista positin kuoriosan jotta näyttäisivät muuta kurpitsaosiota vaaleammilta. Tein nyt ihan tuollaiset perinteisen malliset kauhunaamat mutta voisihan niistä lyhdyistä tehdä vaikka minkälaisia malleja.

Ihastuin esimerkiksi Kivistön muutaman vuoden takaiseen lehtiornamenttikuvioituun kurpitsalyhtyyn, voi että miten nätti! Hetken jo harkitsin pitäisikö itsellekin hankkia tuollaiset koverrusvälineet tulevia halloweeneja varten - mutta muuttorumban juuri läpikäyneenä totesin että mitä vähemmällä tarpeistolla pärjää, sen parempi, heh.

Tuota hattuosiota muuten ei kannata jättää ainakaan pienen kurpitsalyhdyn päälle kun sisällä on kynttilä - voi käydä niin että hattu kärähtää. Ylimmässä kuvassa hatut ovat paikallaan mutta kivalta nuo näyttävät ilmankin. Hatuuja ollaan pidetty päiväsaikaan kun kynttilää ei ole poltettu.

Koverretun kurpitsan sisustan paahdoin uunissa auringonkukkaöljyllä höystettynä. Että kyllä näistä jotain evästäkin tulee. En vaan tiedä vielä että mitä.