sunnuntai 30. elokuuta 2015

Aurinkoinen Koskipäivä Vanhankaupunginkoskella (ja lahnarevanssi)




Täällä patsastelee ja tuulettaa nyt pari onnellista kuusivuotiasta - toinen veljeksistä voitti eilen Vanhankaupunginkoskella järjestetyn Koskipäivän lasten oman kalastuskilpailun (huimalla;) ) 365 gramman lahnalla! :)

Sarjoja oli ikäkausien mukaan kolme, mutta taisi tämä alle 7-vuotiaiden sarjassa kisannut saada samalla koko kisan isoimman (?) saaliin, vau! Hieno saavutus kun osallistujia oli yhteensä yli 550. Valokuvaa en saalista hoksannut ottaa kuin vasta perkausvaiheessa - eipä siinä virran partaalla olisi kovasti mahtunut huseeraamaankaan, sen verran kylki onkijat istuivat.





Palkinnot olivat tietty upeita; jättimäinen Angry Birds -pehmo, samaisilla linnuilla koristeltu virveli & muuta kalastustarviketta Rapalalta. Palkintopakettiin kuuluneella kalastustarvikelahjakortilla hankittiin Honkkarin verkkokaupasta velipojalle samanlainen virveli sekä erinäisiä uistimia.

( Tuo lahjakortti oli kyllä osuva lisä palkintopakettiin, se auttoi toista kuusivuotiasta iloitsemaan veljen menestyksestä. ;)  )


Ooooh mitä palkintoja! Kelpasivat hyvin palkituille. :)


Veikkaan että meidän täytyy nyt ryhtyä kartoittamaan pääkaupunkiseudun kalastuspaikkoja, hehe. Eipä siinä mitään, myönnän kyllä että fiilis tarttuu ja olen nyt kyllä itsekin pikkuisen tohkeissani näistä kalastushommista vaikka täysi amatööri olenkin.

Varsin mukava bonus kalastajien vanhemmille: fileerausnäytös. Tässä fileoituu voittajakala. Kiitos Börje! :)


Koskipäivässä oli paikalla helsinkiläisten kalastusseurojen jäseniä jotka auttoivat kalojen antoivat kalastusvinkkejä, auttoivat lajien tunnistamisessa ja jopa perkasivat ja fileoivat saaliit näytöstyyliin, varsin näppärästi ja ammattitaidolla. Kalan käsittelyä pojat seurasivat kiinnostuneina ja kyselivät kovasti. Ihan vielä en lapsia päästä itse fileerausveitsien kanssa harjoittelemaan, mutta kiva huomata että intoa siihenkin löytyy.

Lahna ei ollut lähellekään niin iso kuin se monsteri joka tuossa taannoin pääsi karkuun, mutta sen kokoinen kuitenkin että siitä saatiin ihan oikeat fileet ja päivällistä kalastajille. Maustoin fileet suolalla, pippurilla ja tillillä, pyörittelin kananmunassa ja jauhoissa ja paistoin voissa pannulla. Itse ongittu saalis maistui kuulemma tooosi hyvältä perunoiden ja kananmunakastikkeen kanssa. :)




lauantai 29. elokuuta 2015

Porkkana-linssisalaatti fetalla, oi miten hyvää!



Makean ja happaman yhdistelmä on sellainen josta tykkään ihan hurjasti - tässä salaatissa se toteutuu huikean herkullisesti! Porkkana tuo makeutta, belugalinssit maustetaan tirauksella sitruunaa, viinietikkaa sekä hunajaa ja suolainen feta sitoo kaiken yhteen.

Ihastuin tähän salaattiin kertaheitolla. Kiitokset Fanni & Kaneli -blogin suuntaan jonka porkkana-linssisalaattireseptistä oman ohjeeni muuntelin!





 

Porkkana-linssisalaatti fetalla, resepti


  • 1 dl belugalinssejä
  • viinietikkaa
  • sitruunamehua
  • hunajaa
  • 3 kpl porkkanoita
  • 2 kpl valkosipulinkynsiä
  • 0,5 kpl punasipulia
  • Nippu lehtipersiljaa
  • Fetaa murusteltuna


Huuhdo linssit ja laita kiehumaan pariksikymmeneksi minuutiksi. valuta kypsät linssit, kaada takaisin kattilaan ja mausta pienellä lorauksella hunajaa ja viinietikka (minulla puna-) sekä tirauksella sitruunamehua.

Linssien kiehuessa kuori ja viipaloi porkkana reiluiksi viipaleiksi . Murskaa valkosipulinkynnet veitsen lappeella, kuori ja viipaloi porkkanoiden joukkoon. Paista porkkanoita ja valkosipulia kunnes porkkana saa hieman väriä pintaan. Silppua persilja ja viipaloi punasipuli aivan ohuiksi renkaiksi valmiiksi odottamaan.

Kun kaikki on valmista, voi ainekset sekoittaa keskenään haluamassasi suhteessa tai rakentaa salaatin kuten minä tein: alle paistettua porkkanaa, sitten linssejä, päälle persiljasilppua, punasipulia ja fetaa. On hyvää!






sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kadai paneer, intialainen kastike




Jokunen vuosi sitten intialaiset ruuat olivat kovastikin pop ja myös meillä tehtiin intialaistyylisiä patoja ja kastikkeita tuohon aikaan usein. Nyt Intia on tainnut jäädä hieman taka-alalle ruokatrendeissä? Meilläkin edellisestä Intia-kokkauskerrasta olikin vierähtänyt aikaa ihan liian kauan..! Voi että maistuikin hyvältä pitkästä aikaa! :)



Kadai paneer on ihanan mausteinen, intialainen tomaattikastike - ja kaiken lisäksi helppo ja nopea tehdä. Autenttisessa kadai paneerissa on sattumina intialaista kiinteää tuorejuustoa, paneeria, mutta supisuomalainen kotijuusto sopii kastikeeseen ihan yhtälailla sillä molemmat juustot ovat maultaan mietoja.

Valion Kotijuusto sopii hyvin intialaiseen kadai paneer -kastikkeeseen.



Suomalaisen kotijuuston lisäksi muita omia juttuja tässä ovat tuore chili (intialaisissa ohjeissa yleensä kuivattu), jugurtti (vs. kerma), tomaattimurska (vs. tuoreet tomaatit ) sekä sipulin käsittely. Myös sarviapilan lehdet (fenugreek leaves, kasoori methi) jätin pois kun eivät meillä maustekaapin vakiovalikoimaan kuulu. Ihanan mausteinen ja maukas kastike tuli tästäkin versiosta!

VINKKI: Tomaattikastike toimii myös ilman paneer-osiota eli juustoa; oiva vaihtoehto kastikkeeksi esimerkiksi grillatun kanan kanssa.


Kadai paneer, intialainen kastike, resepti

  • 250 g kotijuustoa (esim. Valio)
  • 1 kpl vihreä paprika
  • 1 kpl chili
  • 1 kpl sipuli
  • 3 kpl valkosipulin kynsiä
  • 1 prk tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
  • 2 tl garam masala -mausteseosta (+ ripaus kanelia)
  • 1 tl jauhettua korianteria 
  • 1 tl inkivääritahnaa tai raastettua tuoretta inkivääriä
  • Ripaus sokeria
  • Loraus maustamatonta jugurttia (tai kermaa)
  • Tuoretta korianteria silputtuna
  • Öljyä paistamiseen


Pilko paprika ohuiksi suikaleiksi, chili renkaiksi ja sipuli pieneksi silpuksi. Kuutio kotijuusto ja silppua tuore korianteri valmiiksi.

Kuullota sipuleita ja valkosipuleita öljyssä, lisää garam masala (& ripaus kanelia) sekä jauhettu korianteri.  Lisää sitten paprika ja chili, jatka paistamista kunnes paprika hieman pehmenee ja lisää inkivääritahna tai -raaste.

Kaada pannulle tomaattimurska ja ripaus sokeria, sekoita ja hauduttele hetki hiljalleen kuplahdellen. Laita levy kiinni, lisää juustokuutiot, sekoita. Jätä vielä hetkeksi kannen alle jotta juustopalat lämpenevät. Lisää kastikkeen päälle reilusti silputtua korianteria ja laita kastike tarjolle. Tämä on herkkua esimerkiksi bastmatiriisin kanssa.
























tiistai 18. elokuuta 2015

Pekoni-kantarellipasta, parasta just nyt!



Pekoni ja kantarelli ovat match made in heaven! Pekonin rasva ja suolaisuus ovat juuri ne elementit jotka viimeistelevät kantarelleista loppukesän parasta herkkua. :) Jotkut tirauttavat kantarellipastan joukkoon hiukan sitruunaa, toiset laittavat ehkä lisäksi vielä kermaa ja parmesaania. Meidän kantarellipastassa lisämausteina toimivat sipuli ja mustapippuri.

Kantarellipaistos sopii paitsi pastan kaveriksi, myös lisäkkeeksi kesäperunoille, lämpimän leivän päälle sellaisenaan tai vaikka pehmoisen kukkakaalikeiton pinnalle lisämakua ja -näköä tuomaan. Minä syön kantarellit useimmiten pastan kanssa. Kastiketta ei tarvita; paistoksen rasvaisuus pitää huolen että pasta ei ole kuivakkaa.

Jos ruoka kuitenkin kaipaa lisäkostuketta, saatan lorauttaa pastan joukkoon vielä tilkan oliiviöljyä. Aika rasvaista herkkua tämä on, mutta voi pojat miten hyvää! Sen verran tuhtia evästä että melko pienikin annos tekee olon mukavan kylläiseksi. :) Kokonaisuutta voi keventää laittamalla joukkoon kasviksia, kuten vaikka vihreitä papuja kuten tuossa alakuvan paistoksessa.


Simppeli pekoni-kantarellipasta, resepti


  • 1 paketti pekonia
  • 1 kpl mieto sipuli (tai puolikas vähän vahvempi)
  • 1 l kantarelleja putsattuna ja pilkottuna
  • Mustapippuria myllystä
  • Tarvittaessa lisäksi nokare voita kantarellien paistamiseen

  • Spagettia keitettäväksi ruokailijoiden määrän mukaan


Silppua pekoni pieneksi, pilko kantarellit jos ovat kovin isoja kuten minulla näissä kuvissa. Pieni myös sipuli. Paista pekonisilppua pannulla kunnes rasva on kunnolla irronnut; rapeimman tuloksen saa laittamalla pekonit kylmälle pannulle ja siitä kuumaksi paistamalla. Lisää pekonin sekaan sipuli, paista kunnes sipuli on läpikuultavaa.

Kaada sekaan kantarellit ja paista kunnes sienet ovat kunnolla kutistuneet ja imeneet rasvaa itseensä. Jos pannu meinaa kuivahtaa, voi lisätä hiukan voita. Jauha joukkoon vielä mustapippuria ja sekoita. Sieniseoksen voi yhdistää spagetin kanssa kattilaan tai pannulle valmiiksi, tai tarjoilla paistoksen ja pastan erikseen jolloin kukin ottaa haluamansa määrän kantarellipaistosta spagetin kaveriksi.















keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kasvata kamomillaa! Teeaineksia talveksi omalta kasvimaalta

kamomillatee tuoreista kukista
Kamomillatee tuoreista kamomillankukista





Kamomillatee on kuulunut iltarutiineihini jo vuosia. Kamomillan sanotaan rauhoittavan mieltä ja sehän sopii tällaiselle stressaajalle. :) Oman kamomillateeni juon epäortodoksisesti "englantilaisittain" eli maidon kanssa - lisäksi kunnon loraus hunajaa. Ah!

Hyvä vaihtoehto pussiteelle on kasvattaa kamomillaa itse. Kamomilla on kiitollinen viljeltävä; vaatimaton ja runsaasti kukkiva. Kukat kerätään mielellään heti niiden auettua kun terälehdet ovat vielä vaakasuorassa. Kummempaa näpertelyä ei kamomillan sadonkorjuu vaadi eikä haittaa vaikka kukkien mukana tulisi pieni pätkä varttakin. Satoa voi kerätä pari-kolme kertaa kesässä.

Olen kylvänyt kamomillan keväällä samaan aikaan kuin muutkin vihannekset, tosin myös syyskuussa voi kylvön tehdä. Kamomilla talvehtii silloin lehtiruusukkeena. Jotkus lähteet kertovat kamomillan tekevän syyskylvettynä runsaamman sadon.

Vaikka kamomilla on helppo kasvatettava ja kukkii runsaasti, kannattaa kunnon sadon varmistamiseksi laittaa kasvamaan ainakin pari pussillista siemeniä. Vaikka kukkapenkissa kamomillamäärä näyttää runsaalta, ei kuivatuilla kukilla kovin suurta purkkia saa täyteen. Hyvällä paikalla kamomilla kylväytyy seuraavaksi vuodeksi ihan itsekseen - kunnon kasvuston varmistamiseksi voi kuitenkin kerätä siemeniä talteen seuraavan vuoden kylvöjä varten.


kamomillan kuivaaminen


Kamomillan kukat kuivuvat säilytyskuntoon sanomalehden päällä muutamassa päivässä. Kuivurilla kuivattaessa kuivaamislämpötila kannattaa pitää matalana, 35 - 40 asteessa jotta haihtuvaa öljyä säilyisi kukinnoissa mahdollisimman paljon.

Tuoreestakin kamomillasta voi tehdä teetä. Viisi kukkaa riittää hyvin. (Tuossa kuvassa hiukan innostuin ja laitoin kukkia ison keon x) ). Tuoreesta kamomillasta tehty tee maistuu erilaiselta, "vihreämmältä" kuin kuivatusta kamomillasta valmistettu. Mutta onhan se ihan nätin näköistä. :)


kamomillan sadonkorjuu


Kamomillaa kasvaa Suomessa luonnonvaraisenakin, mutta huomattavasti yleisempi kasvi on saunakukka jota kamomilla suuresti muistuttaa. Näkyvänä erona on ainakin kamomillankukan keltainen keskiosa, mykeröpohjus joka on saunakukan vastaavaa selvästi korkeampi.

Kaikkein paras tunnistuskeino on halkaista kukka: kamomillan mykeröpohjus on ontto toisin kuin saunakukalla. Testailen välillä huvikseni kävelyretkillä löytämiäni kukkia halkaisemalla yhden kukan ja yhden kerran olen löytänyt ihka oikean kamomillan luonnosta.


Kamomillan tunnistaa parhaiten mykeröpohjasta: kun kukan halkaisee, näkyy että mykerö on ontto.

Jos omaa kamomillaa ei tullut laitettua keväällä kasvamaan, voi korvikkeena kokeilla pihasauniota. Se on se terälehdetön versio kamomillasta ja saunakukasta, tosi yleinen "rikkaruoho". Itse en ole testannut sitä teenä. Pihasauniossa on jonkin verran samoja vaikuttavia aineita kuin kamomillassa, vähemmässä määrin tosin.

Hoitavana yrttinä kamomilla on hurjan monipuolinen ja se sopii hyvin myös kosmetiikan raaka-aineeksi. Kamomilla tekee hyvää vatsalle ja sillä on tulehduksia lievittäviä ominaisuuksia; se sopii siis hyvin esimerkiksi ärtyneen ihon hoitoon tarkoitetun voiteen ainesosaksi. Vaaleatukkaiset voivat käyttää kamomillaa hiushuuhteissa; sen sanotaan kirkastavan hiusten vaaleaa väriä.




maanantai 10. elokuuta 2015

Paistetut kesäkasvikset ja tofu teriyakikastikkeessa




Keep it simple, pannulla pikaisesti paistetut kesäkasvikset ovat herkkua! Tähän ruokaan kasvisten seuraksi tuli tofua ja mausteeksi teriyakikastiketta. Tein kastiketta tupla-annoksen; satsista riitti myös kanasuikaleiden marinoimiseen. Perheessä kun kaikki eivät suhtaudu ihan varauksettomasti lihattomaan ruokaan, paistettiin seuraksi myös kanasuikaleita. :P Kanankin kanssa teriyakikastike sopii tosi hyvin yhteen.




Soijapavuista tehty tofu taas itsessään on melkoisen mautonta, mutta maistuvaksi sen saa hyvällä marinoinnilla. Teriyakikastike toimiikin tofun kanssa vallan mainiosti. Ajatuksen tofun ja teriyakin yhdistämiseen sain Project Mama -blogista, jossa teriyakilla maustettua tofua oli grillattu vartaissa.

Värikkäät porkkanat ovat minusta hurjan hauskan näköisiä! aivan erityisesti tykkään tuosta violetista jossa on  keltainen keskusta. :) Porkkana itsessään sopii paistettavaksi tosi hyvin; siitä tulee mukavan rapsakkaa suutuntumaa ruokaan.




Kun porkkanoista on tarjolla muitakin värejä kuin oranssia, laitan sitä mielelläni reilusti; ruuasta tulee ihan erityisen iloisen näköistä. :) Nämä porkkanat ovat puutarhapalstaltamme jonne tänä vuonna kylvin testimielessä perus Nantaisen lisäksi myös keltaisia, valkoisia ja violetteja porkkanoita.

Kurkku ja retiisi ovat tutumpia salaattiaineksina mutta ne sopivat paistettavaksi oikein hyvin, kunhan niitä ei kovin pitkään hauduttele. Kannattaa kokeilla!


Paistetut kesäkasvikset ja tofu teriyakikastikkeessa, resepti


  • Annos teriyakikastiketta
  • 270 g tofua (paketillinen)
  • Muutama pieni porkkana
  • Nippu retiisejä
  • Avomaan kurkku
  • Pätkä kesäkurpitsaa kuutioina
  • Kourallinen tuoreita papuja kiehautettuna ja pätkittynä 
  • Öljyä paistamiseen


Kuutioi tofu, laita kuppiin ja kaada päälle reilusti reiyakikastiketta, jätä marinoitumaan. 

Putsaa ja pilko pavut, kiehauta suolalla maustetussa vedessä reilu viisi minuuttia. Kaada vesi pois ja laita pavut jääkylmään veteen; näin kypsyminen lakkaa. Kuori avomaankurkku ja pilko se, samoin muut kasvikset.

Kuumenna pannu, laita ensimmäiseksi paistumaan porkkanat. Lisää seuraavaksi tofu, paistele hetki ja lisää muut kasvikset papuja lukuunottamatta. Paistele kunnes kasvikset hieman kypsyvät. Pehmeiksi asti näitä ei kannata paistaa!

Lisää lopuksi pavut ja kuumenna. Lisää teriyakikastiketta ja kääntele kunnes kasvikset ovat hyvin maustuneet. Tarjoile esimerkiksi jasmiiniriisin tai nuudeleiden kanssa. Toimii kokonaisena ateriana myös ilman lisukkeita.











lauantai 8. elokuuta 2015

Helppo marjapiirakka ilman vatkainta





Marjapiirakka vadelmista ja mustikoista on mun lempparini! Tämä aika vuodesta onkin aivan huippua: sekä mustikkaa että metsävadelmaa löytyy heti pihan laitamilta. Tänä vuonna perheen lapsetkin ovat osallistuneet marjojen keräämiseen suurella innolla ja varsinkin vattuja ollaan saatu pakkaseen jo litratolkulla, jee!  

Eilen illalla tein marjapiirakkaa ja tällä piirakkapohjalla se onnistui helposti ilman äänekästä sähkövatkainta. Unilleen menneet lapset eivät huomanneet edes uunista tulvivasta tuoksusta että keittiössä on herkkuja tekeillä - epäilin että nuo olisivat saattaneet vaikka unestaan herätä marjapiirakan houkuttelemina. x)




Piirakasta tykättiin meillä kovasti; vaihteen vuoksi käytin nesteenä maidon sijaan jugurttia ja se toimi oikein hyvin makeiden marjojen kanssa. Vatkaamaton, öljyyn tehty piirakkapohja on rakenteeltaan hieman tiiviimpää sorttia -  tykkäsin kovasti! En osaa päättää kumpi on parempaa; sellainen oikein kuohkea vai tämä. Pakko varmaan tehdä toinenkin marjapiirakka ihan vatkaimen kanssa ja vertailla. :P




 

Helppo marjapiirakka ilman vatkainta, resepti

  • 2 kpl kananmunia
  • 1 dl maustamatonta jugurttia (tai maitoa)
  • 3/4 dl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä, juoksevaa margariinia tai sulatettua voita)
  • 1,5 dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja (+ halutessasi 2 rkl vehnäleseitä)
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • (2 tl kardemummaa) 
  • 3-4 dl marjoja (+ 2 rkl sokeria ja 2 rkl perunajauhoja)


Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Riko kananmunat kulhoon, riko rakenne puuhaarukalla. Kaada sekaan neste ja öljy, sekoita. Lisää joukkoon sokeri (ja kardemumma jos haluat) sekä jauhot ja leivinjauhe siivilän läpi, sekoita taikinaa samalla puuhaarukalla.

Sekoita marjojen joukkoon hieman perunajauhoja ja sokeria. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja ripottele marja tasaisesti päälle. Paista marjapiirakkaan n. 35 minuuttia kunnes piirakka on kypsä. Halutessasi voit vielä ripotella valmiin piirakan päälle tomusokeria siivilän läpi.














lauantai 1. elokuuta 2015

...mutta oisittepa nähneet sen joka pääsi karkuun! :D



Meidän perhe vietti muutamia päiviä Pohjois-Karjalassa, pienen järven rannalla. Tekemiset olivat perinteisiä; saunaa, uimista, soutelua, mato-onkimista. Ja mustikoiden keruuta! Tänä vuonna pyrittiin valitsemaan vierailun ajankohta niin että saataisi mustikoitakin kotiintuomisiksi ja onnistuihan tuo optimointi.

Perinteinen marjapaikka oli nyt hakkuuaukeana mutta autolla ei edelleenkään tarvinnut lähteä marjametsää hakemaan. Pienen kävelymatkan päässä, (tosin ryteikköisen, louhikkoisen ja soisen maastopätkän takana) olivat mustikat isoja, maukkaita ja kypsiä.


Lasten kanssa ei maaston hankaluuden takia keruuta suoritettu, mutta saatiinpahan miehen kanssa kunnon maastoharjoitusta marjankeruun yhteydessä! Toisena päivänä seikkailin metsään ihan itsekseni ja neljän litran marjasaalis kyllä kuittasi työlään taipaleen. Hyttysenpistoja käsissä on kymmeniä - metsässä, mustikoiden kiilto silmissä en pistoja juuri edes huomannut mutta nyt kyllä kutiaa.

Mökillä pojat oppivat soutamaan (molemmat keskituhdolla ja oma airo kummallakin), uivat ja peuhasivat rannalla moneen otteeseen, söivät isomummin mansikkakakkua ja mummin mustikkapiirakkaa navat täyteen ja saivat vielä onkiretkellä kumpainenkin iiiisot ahvenet. Mutta kun reissun kotimatkalla kysyin mikä oli parasta, oli vastaus että puiden kantaminen.

Viisi-kuusi kottikärryllistä nuo innoissaan mummolle keräsivätkin, tarpeeksi ja vähän ylikin. Kuusivuotiaille tuntuu olevan ihan hirveän tärkeää olla hyödyksi ja auttaa. Kun sitten huomaavat että jostain heidän tekemästään on muille ihan aidosti hyötyä ja iloa, tuntevat he itsensä ihan erityisen tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Sitä tunnetta me aikuisetkin usein kaivataan. :)



Ruokapuolesta sen verran että kestitykset kantarellimuhennoksineen ja mansikkakakkuineen olivat taattua herkkua kuten aina, me taas veimme mökkimummolaan mukanamme tuliaisviinit, itse leivottua saaristolaisleipää sekä lastillisen grillattavaa; erilaisia makkaroita, kasviksia sun muuta.

Pekoniin käärityt herkkusienet tuorejuustotäytteellä ovat grilli-illan vakiokamaa, retroa suorastaan! Kaloja ei tällä kertaa grillattu vaan ne paistuivat uunissa; kypsyivät samoilla lämpimillä teeleipien jälkeen.

Ahvenet ja särjet uunissa kypsennettynä olivat herkkua!






Niin ja se kalajuttu: kalaretkellä peränpitäjän mato-onkeen tarttui lahna!  Valtava lahna, ainakin mun silmissäni! Onki taipui kaksinkerroin ja kala vilahti pinnalla niin että saatiin lajintunnistus tehtyä ja kalan iso koko taivasteltua, sitten napsahti siima poikki, krääh. Mutta se oli ainakin nääääääiiin iso, ihan totta! :D