maanantai 28. syyskuuta 2015

Myyrät, nuo pienet penteleet




Viikonloppuna laitettiin palstaa talviteloille. Porkkanapenkki oli tyhjennetty jo aiemmin ja olin kasannut tyhjään penkkiin harmaamalvikin varret sun muuta oksaa isoksi kasaksi. Kun kasa siirrettiin syrjään maanmuokkausta varten, vipelsi porkkanapenkistä uutta suojaa etsimään myyrä myyränen!

Hän oli ehtinyt rakentaa oksakasan alle pesän itselleen - ja perheelleen. Maassa oli useampikin kolo ja koloista kurkki myyrä jos toinenkin. Voi apua.

Perattu porkkanapenkki, myyrien viimeisin päämaja.


Hyvinsyöneitä näyttivät olevan, ja ihmekös tuo, syötäväähän puutarhapalstalla riittää. Meille jäi esimerkiksi aluksi niin runsaannäköisestä mansikkasadosta kokoinaista yksi (1) marja maistiaisiksi, sen saivat lapset puoliksi.  Vautisi vau. Ja kastematoja meidän palstalla riittää myös, nekin kai ainakin joillekin myyrille maistuvat?

Täällä on myyrien hyvä piileskellä...

Pojat olivat myyristä innoissaan, laittoivat kolojen suille kastematoja houkuttimeksi pikku otuksille. Eivätkä ne myyrät tuntuneet pelkäävän yhtään mitään, hyvä etteivät kiivenneet lahkeita pitkin!

Yritin ottaa tilanteesta hyötyä irti ja kuvata myyriä sihtaamalla kameralla kolon suulle mutta viekkaita kun ovat, pilkistivät ne aina juuri niiltä koloilta joita kohti kamera ei ollut suunnattuna. Ähäkutti! Sen verran uteliaita kuitenkin olivat että lopulta sain kuin sainkin noista tuholaisista jokusen "luontokuvan" napattua  ja pätkän videotakin. x) (Sipinää ja supinaa. "Missä?! Tuolla! Saithan sä jo kuvia. Joo mut en videota! Älä mene lähelle!")

...kesällä sitten etenkin mansikkapenkissä. :/ Sovitaanko, myyrät, että ensi kesänä jätätte tämän osion rauhaan. Capiche?!

Lasten kansa keskityttiin toistaiseksi ihailemaan myyrien söpöyttä - lopputulemana harras kinuaminen "saadaanko me ottaa myyrä lemmikiksi pliispliis pliiiiiiiis!!!" Voitais kuulemma laittaa multaa isoon laatikkoon ja myyrä sinne elelemään. Ei suostuttu. Miehen kanssa kuiskailtiin toisillemme että millä ##¤%#%¤¤#¤%% noista myyräkuumeenlevittäjä-sadonsyöjä-pirulaisista päästään eroon. Jotain luonnonmukaista karkotuskeinon pitäisi olla, palsta-alueella on kaikenlaiset myrkyt ovat kiellettyjä.

Myyränkarkotusnappuloille nuo suunnilleen nauroivat, niitä ollaan jo kokeiltu. Pitääkö kylvää palsta puolilleen valkosipulia? Siitä myyrät eivät taida tykätä? Hankkia kotieläimeksi metsästyshaukka kenties? Tai saisko ihan luonnonhaukkoja jotenkin houkuteltua palsta-alueelle metsästämään? Kanejakin täällä riittäisi.





lauantai 26. syyskuuta 2015

Pohjois-Haagassa


Me asutaan Helsingissä, Pohjois-Haagassa. Tänään oli Hesarissa iso juttu tästä meidän lähiöstä - Pohjois-Haaga -seura kun täyttää 60 vuotta. Onnea aikuiseen ikään ehtineelle! :)

Juhlapäivän kunniaksi tässä viimekesäistä (heiluvaa, pahoittelut!) videota meidän Rodopuistosta joka muuttuu varsinaiseksi satumaailmaksi rodojen ja atsaleojen kukinta-aikaan. Ensimmäinen video on kuvattu kukinnan alkuvaiheessa, toinen myöhemmin kesäkuussa. (Toisessa videossa luulin ottavani valokuvia mutta napsinkin vahingossa videoklippejä. x) )






keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tomaattinen linssikastike tuoreista tomaateista




No nyt! Vihdoinkin sain aikaiseksi valmistaa kastiketta tuoreista tomaateista! Ja onhan se hyvää. :) Erilaista kuin säilyketomaatista valmistettu, mutta vallan maistuvaa kuitenkin. Tässä tomaattikastikkeessa on lisäksi punaisia linssejä ruokaisuutta tuomassa ja soosi sopii oikein hyvin esimerkiksi pastan kanssa.

Linssien kanssa tuoreista tomaateista tehtyä kastiketta ei ole tarpeen haudutella pitkään; linssit imevät itseensä ylimääräistä nestettä ja punaiset linssit kypsyvät nopeasti. Ilman linssejä kastikkeen voisi antaa muhia pitkäänkin; maku tiivistyy kun neste vähenee. Tämän nopean kastikkeen makua vahvistin pikkutilkalla punaviiniä ja ruokalusikallisella tomaattipyrettä - tuoreiden tomaattien fiilis tässä kuitenkin säilyy. Tomaattisäilykkeen vahvaa makua ei tähän tuorekastikkeeseen tule maustebuustista huolimatta. Varsin mukavaa vaihtelua kuitenkin niihin tuttuihin tomaattikastikkeisiin. :)


Kiehautetut tomaatit valmiina kuorittaviksi. Kuori lähtee helposti käsissä hieraisemalla.




Tomaattinen linssikastike tuoreista tomaateista

  • 1 kg kypsiä tomaatteja kaltattuna
  • Pieni sipuli silputtuna
  • Valkosipulin kynsi murskattuna
  • Loraus punaviiniä 
  • 1 dl punaisia linssejä
  • (Laakerinlehti)
  • Suolaa
  • Pippuria
  • Timjamia
  • 2 tl sokeria
  • Loraus oliiviöljyä

Poista tomaateista kuoret kalttaamalla: tee ristiviilto tomaattien "kärkeen" ja laita tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen. Kun kuori alkaa hieman irrota (noin puolen minuutin kulutta), laita tomskut kylmään veteen viilentymään. Tomaattien kuoret lähtevät helposti irti ihan käsin.

Kuullota sipuleita pannulla, lisää joukkoon tomaatit. Voit repiä tomaatteja hieman pienemmäksi, poista samalla vihreät kannat. Lastalla voit pikkuhiljaa pienentää tomaatteja pannulla enemmän sitä mukaa kun tomaatit pehmenevät. Lisää joukkoon mausteet ja linssit, anna muhia kunnes linssit ovat kypsiä. Viimeistele reilulla lorauksella oliiviöljyä. Tämä kastike on maukasta myös seuraavana päivänä kun maut ovat tekeyteneet enemmän!

Tomaattinen linssikastike muhimassa. Punaiset linssit kypsyvät melko nopeasti, kymmenessä minuutissa. 








.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Nopea kookoskanakeitto



Kanakeitto on nopea tehdä broilerisuikaleista ja lisää aikaa säästyy kun raastaa keittoon tarvittavat kasvikset! Meillä oli jääkaapissa eiliseltä spagettia joten pätkin sitäkin tähän sekaan ikäänkuin nuudenlin virkaa toimittamaan. Riisi toimisi varmasti myös. Ihania, tuoreita kasviksia meillä on nyt yllin kyllin kiitos satokauden; niitä syödään joka aterialla ja paljon!

Maustamisen tässä keitossa hoitavat viipaloitu chili, kanaliemikuutio sekä aiemmin kesällä keittelemäni raparperichutney. Laitoin keittoon raasteiden lisäksi valmiiksi höyrytettyä parsakaalia - se valmistui sillä aikaa kun pilkoin kasviksia ja katoin pöytää.

Jos oikein haluaa optimoida nopeuden, kannattaa marketista napata mukaan pari valmiiksi grillattua broilerin rintafilettä. :)




 

Nopea kookoskanakeitto, resepti

  • 300 g maustamattomia broilerisuikaleita 
  • 5 dl kookosmaitoa
  • 3 kpl porkkanoita
  • puolikas kesäkurpitsa (tai yksi pieni)
  • 1 kpl mieto chili tai pätkä tujakampaa
  • Vihreitä sipulinvarsia / ruohosipulia / purjosipulia
  • Curryjauhetta
  • Hieman sitruunamehua (tai limettimehua)
  • Reilu ruokalusikallinen raparperichutneytä (tai reilu loraus makeaa chilikastiketta )
  • (Pieni kipollinen valmiiksi keitettyä spagettia pätkittynä tai muuta pastaa)


Kiehauta vesi vedenkeittimessä ja pilko parsakaali. Laita parsakaali höyrystymään kattilaan höyrytysritilälle max. kahdeksaksi minuutuksi (käytän itse munakelloa ettei varmasti tule ylikypsää!) Kun kello pirisee, nostan parsakaalit kippoon johon valutan jääkylmää vettä, näin kypsyminen lakkaa ja parsakaalien väri säilyy kauniina.

Parsakaalien kypsyessä raasta kesäkurpitsa, laita siivilään valumaan. Voit halutessasi pehmittää raastetta ripsuttelemalla sekaan suolaa - suola myös poistaa raasteesta nestettä kesäkurpitsasta ja vie mahdollista kitkeryyttä nesteen  mukana. Kuori ja raasta porkkana, siivuta chili. Silppua sipulinvarret - näitä ei ole tarkoitus kypsentää lainkaan joten ne voi lisätä aivan lopussa tai vasta annoksiin.

Paista broilerisuikaleet pannulla, ripottele sekaan hieman currya. Lisää sekaan porkkanaraaste ja chilit, sekoita ja paistele vielä hetki. Kaada joukkoon kookosmaito ja kanaliemikuutio ja kuumenna.

Rutistele kesäkurpitsaraaste kuivemmaksi ja lisää keittoon. Lisää halutessasi valmiiksi keitettyä pastaa, esim. spagettia pätkittynä. Sekaan vielä reilu ruokalusikallinen tai pari raparperichutneytä ja hyvä tiraus sitruunamehua, tarkasta maku. Porkkanassa on makeutta, samoin raparperichutneyssä joten lisää tarvittaessa sitruunaa ja vaikka suolaakin jos tarve vaatii tasapainottamaan makua. Lisää annoksiin (tai suoraan kattilaan) reilusti silputtua sipulinvartta. Hyvää!

































sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Omenatarhalla



Jos viime viikonlopun onkireissulla aurinko helli kaupunkiretkeilijöitä niin tämän viikonlopun omenaretkellä meitä ovat "hellineet" rankat sadekuurot! Helsingin kaupungin nykyisin omistamalla vanhalla omenatarhalla on näin syksyisin avointen ovien päivä jolloin kaupunkilaiset saavat tulla keräämään kukin kassillisen omppoja. Me ollaan tietty hyödynnetty mahdollisuuttta jo useampana vuotena, niin tänäkin vuonna, sateesta huolimatta. :)


Kerääjiä on aina paljon mutta kun isoja puita on 350 kappaletta, tyhjin käsin meidän ei ole tarvinnut lähteä. Tänä vuonna sato ei ollut parhaimmasta päästä; hedelmien määrä ei ollut runsain mahdollinen ja tänä vuonna rupikin hedelmiä on vaivannut. Eipä tuosta suurta haittaa ole; kuorimisen jälkeen omenat ovat oikein hyviä. Keittiössä odottaisikin nyt parikymmentä kiloa rupista kuorittavaa..! x) No, vähän kerrallaan niin kyllä tuosta helposti selvitään.



Olosuhteista johtuen retkelle ei lähdetty varsinaisesti riemua puhkuen kuten joskus aiempina vuosina. "Nää mädäntyneet omenat oon iljettäviä!!!" julisti ensimmäinen, ärhäkämmän luonteenlaadun saanut veljes vesisateessa omppuja keräillessään.

Toinen, leppoisamman luonteinen poika suhtautui rauhallisemmin - mutta huomasin kyllä passiivista vastarintaa h i t a a a a a n  kävelyvauhdin muodossa. Poika itse kiisti protestoivansa:  "Kävelen kyllä hitaasti mutta eteenpäin koko ajan!" Ovelaa ja näsäviisasta, sanon minä. x)



Kun sade loppui ja kohdalle osui erityisen nättejä omenoita tuottanut puu, oli meidän kaikkien fiilis kyllä jo vahvasti plussan puolella. Kannatti lähteä kuitenkin!

Musta on kyllä ihan huikeaa että on tuollainen kaikkien yheinen hedelmätarha. Omenatarha on Helsingin yliopiston entinen koetila 40-luvulta - puut ovat siis vanhoja ja tosi isoja. Varmasti ihana paikka myös omenoiden kukinta-aikaan!



Omenatarhalle on poimintapäivänä tuotu pöytiä ja penkkejä joten omia eväitä saa syödä omenapuiden katveessa ihan pöydän ääressä. Viereisessä kartanorakennuksessakin on aina ollut myynnissä kahvia ja jotain pientä syötävää.


Meillä oli tällä kertaa omat eväät mukana; viime vuonna kun kävi niin että pop-up -kahvion syötävät olivat ehtineet loppua ennen kuin ehdimme kahvitauolle joten päätettiin varautua omin eväin. Oikein mukavaa oli ulkosallakin istuskella ja ihmetellä lapsia kyydittävää heppaa, omenapuita ja ihmisvilinää ympärillä.



Mitä meillä näistä omenoista sitten tehdään? Suurin osa omenoista kuivataan. Pojat tykkäävät ottaa kuivattuja omenarenkaita evääksi päiväkodin (tai no, eskarin jo nykyään) retkille ja mulla on usein laukussa pieni pussillinen kuivattua omenaa nälkäkiukun varalle. Omenasosetta teen myös ja kuulemma ainakin kaksi piirakkaakin pitää tehdä. Eiköhän tuo onnistu. :)





.


perjantai 4. syyskuuta 2015

Kesäkurpitsarieskat




Oletko tehnyt jo kesäkurpitsasämpylöitä? Sosekeittoa johon ujutat kesäkurpitsaa? Grillannut kesäkurpitsaa? Tehnyt kesäkurpitsoista hilloa? Kun vastaat kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä, tässä sinulle vielä yksi kesäkurpitsaresepti jote et ehkä ole vielä kokeillut: kesäkurpitsarieskat ovat oikein nam!

Kesäkurpitsasose on mainio osanen pehmeisiin rieskoihin - samaan tapaan kuin perunamuusi perunarieskoihin. Perunarieskoista tämä ajatus lähti, ja kun Isyyspakkauksessakin kesäkurpitsarieskoja on tehty hyvällä menestyksellä, kokeilinpa minäkin. Ja hyviähän niistä tuli. :)



Kesäkurpitsasose sopinee  perunarieskoihin pottumuusin korvaajaksi ihan yksi yhteen ilman reseptin muuta muuntelua. Omat rieskani tein Isyyspakkauksen ohjetta mukaillen ja lisäsin joukkoon maustamatonta jugurttia nesteeksi ja makua tuomaan.



Jauhokaapissa oli sämpyläjauhoja ja tattarijauhoja mutta yhtälailla näihin rieskoihin sopii vaikkapa hiivaleipäjauho tai ihan vaan vehnäjauho.

Kesäkurpitsarieskat ovat helppotekoisia eikä taikinaa tarvitse kohottaa. Miinuksena voisi mainita kesäkurpitsasesongin lämpimän sään joka ei varsinaisesti houkuttele töhöttämään uunia. Rieskat valmistuvat kuitenkin vartissa joten kovin kauan ei uunia tarvitse kuumana pitää. Ja näin loppukaudesta "ongelma" on jo hoitunut itsestään muutenkin.



Tästä reseptistä tulee kaksi pellillistä rieskoja joten jos haluat vain pellillisen, puolita määrät. Jauhomäärä on reseptissä on arvio; sopiva määrä jauhoille on suunnilleen sama kuin soseen ja nesteen määrä yhteensä.

Osan jauhosta voi jättää lisäämättä jos näyttää liian jämäkältä ja jauhoja voi tarvittaessa tietty myös lisätä jos taikina on liian lirua.


Kesäkurpitsarieskat, resepti 


  • 8 dl kesäkurpitsasosetta (mulla yksi iso ja pari pienempää kesäkurpitsaa)
  • 2 dl maustamatonta jugurttia
  • 10 dl jauhoja (minulla sämpylä- ja tattarijauhoja) 
  • 2 kpl kananmunia
  • 2 tl suolaa


Kuutioi kesäkurpitsat, laita kattilaan ja lorauta sekaan hieman vettä. Kiehuttele matalalla lämmöllä kannen alla kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Anna jäähtyä hetki ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sekoita kesäkurpitsasose ja jugurtti, lisää jauhot vähän kerrallaan sekoitellen. Riko kananmunat kuppiin, riko rakenne haarukalla ja kaada sekaan. Lisää hiukan suolaa ja sekoita. Laita rieskataikinasta kekoja leivinpaperoidulle pellille, ropsauta kekojen päälle jauhoja ja painele jauhon avulla mataliksi rieskoiksi. (Minä tein toisen pellillisen yhtenä isona levynä johon painelin veitsellä ruudukon ennen paistamista. )

Nämä leipäset eivät kohoa eivätkä juuri leviä joten tilaa ei kauheasti tarvitse jättää ympärille. Pistele rieskoihin vielä reikiä jotte eivät kupli paistettaessa. Paista 250 asteessa vartin verran ja syö lämpimänä levitteen kanssa. Seuraavana päivänä leipiä voi lämmittää vaikkapa leivänpaahtimella, ovat hyviä niinkin! Kesäkurpitsarieskat sopivat myös pakastettavaksi. Sulavatkin nopeasti kun ovat ohuita lättänöitä. :)

Kesäkurpitsasosetta