perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kalayllätys naapurilta ja uunissa paahdetut parsat



Naapurit! <3 Juteltiin erään meidän rapun miehen kanssa niitä näitä pihalla tuossa yhtenä päivänä ja pois lähtiessään mies kysäisi että syödäänkö meillä kalaa. Ja kun vastaus oli myöntävä, tarkensi tämä että kelpaisiko meille silakka; käyvät poikansa kanssa silakkaa kalastamassa Lauttasaaren sillalla ja kalaa tulee yli oman tarpeen. Tottahan meille silakka kelpaa! :) Se on yksi meidän suosikikaloista! Ja jos saadaan vastapyydettyä silakkaa suoraan kotiin toimitettuna niin eihän tuohon voi sanoa muuta kuin ison kiitoksen. :)

Niinpä sitten saatiin pari kiloa tuoretta silakkaa - ja minä pääsin perkuuhommin. Hetken sormi suussa ihmeteltyäni kaivoin Kotiruoka -kirjan kaapista (siitä löytyy ohjeet kaikkeen mikä liittyy ruuanlaiton perusteisiin) ja ryhdyin hommiin ohjeiden mukaan. Helppoahan se perkaaminen lopulta oli.





Enemmän päänvaivaa ja harjoittelua tuotti fileoiminen. Se tehdään ihan vaan sormilla. Selkäruodot eivät meinanneet millään irrota nätisti ja hetken googlailun jälkeen selvisi että kun silakka on tosi tuoretta, ei ruoto niin helposti irtoa. Seuravana päivänä homma sujuikin jo paremmin. Mutta on siinä hommaa! Harjoituksen puutetta toki, kyllähän tuohonkin rutiini tulee kun aikansa tekee.


Marketin tiskiltä saisi koneella siivottua silakkafiletä juu, mutta kun tiedän että kala on kotikaupungin rannoilta alakerran naapurin pyytämää, käsittelen kalat enemän kuin mielelläni ihan omin kätösin. Tää on näitä tunnetason tai ties minkä henkimaailman juttuja; kun tietää "tarinan" ruuan takana, mistä se tulee, kun ruoka on itse tehtyä, on aineksilla ja aterialla itseisarvoaan suurempi arvo.  Ja on tuossa kalojen käsittelyssä meditatiivinen puolensa myös; kun keskittyy johonkin hommaan, saa siihen hyvän rytmin niin pään saa tyhjennettyä kaikesta turhasta ja olo rentoutuu.

( Joku oikeasti järkevä ja tehokas ruuanlaittaja varmaan pyörittelee nyt silmiään, mutta näin me vaan ollaan erilaisia! x) )







Lapset olivat suorastan liikuttavan tohkeissaan kalalahjasta; pyörivät vieressä kun fileoin, halusivat itsekin kokeilla (ei ihan vielä sujunut mutta hyvä yritys!) ja ehdottivat erilaisia silakkaruokia.

Lopullinen tilaus oli silakkapihvit ja niitä sitten tehtiin. Pihvien lisäksi tehtiin peruna-porkkanamuusia ja paahdettiin uunissa parsaa. Ne kypsyivät uunissa nopeasti silakkapihvien jälkeen. Oli ihana ateria kaikin puolin. :)



Uunissa paahdetut parsat, resepti


  • 500g  tuoretta vihreää parsaa (eli yksi nippu)
  • Voita
  • Suolaa 
  • Pippuria
  • Sitruunamehua

Leikkaa parsojen tyvestä puisevimmat osat pois. Kuori parsoista tyvi, huuhtaise parsat ja laita uunivuokaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen laita parsojen päälle voinokareita, suolaa ja pikkuisen pippuria ja laita uuniin noin 10-15 minuutiksi tai kunnes parsat ovat kypsyneet (mutta edelleen mukavan rapsakoita). Tirauta paahdetujen parsojen päälle hiukan sitruunamehua ja laita tarjolle.





.


.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Taimitilanne ja ihanat iirikset palstalla

Aikaisimmat iirikset olivat jo kukinnan lopupuolella mutta nämä tummemmat kaunottaret olivat juuri parhaimmillaan.



Lauantaina paistoi aurinko - kevään ensimäistä palstakäyntiä ei vaan voinut enää viivyttää! Meidän palsta oli aika mukavassa kunnossa; maa oli olkikatteen alla pehmeää ja tosi helppoa kääntää. Paljon jäi kyllä vielä kääntämättä; tää eka keikka oli lähinnä tiluksilla patsastelua ja tilanteen tsekkausta. Seuraavalla kerralla otan työvoimaa mukaan niin saadaan kerralla enemmän aikaan. :)



Villitulppaaneissa on tainnut käydä kato; laitoin uusia sipuleita syksyllä mutta maasta nousseiden määrä ei näytä kauhean suurelta. Katsotaan josko sieltä kevään mittaan nousisi vielä uusia; penkissä on monta lajketta, toiset aikaisempia ja toiset vähän myöhäisempiä. 

Polun varren kukkapenkissä on vierailut kani, tulppaanien kärjet oli nakerreltu. En hoksannut laittaa oksia suojaksi, toivottavasti jättävät hiipat jatkossa rauhaan että tulisi noistakin edes jokunen kukka.


Ruohosipuli ei kaikkiin tihulaisin tehoa, näitäkin oli nakerreltu hyvällä halulla. x)

Valkosipulia en ole pariin vuoteen tainnut laittaa mutta silti sitä maasta puskee vieläkin. Olen unohtanut korjata satoa joten valkosipulit jatkavat eloaan edelleen. :) Jospa tänä vuonna saisin kerättyä muutaman niitäkin talteen..!

Maata muokatessa palstalta löytyy silloin tällöin lasin ja keramiikan siruja. Tässä on pala Arabiaa 1900-luvun alusta. :) Salapoliisityötä helpottaa kovasti kun palanen on juuri leiman kohdalta. 1900-1920 -luvuilla Arabialla  oli käytössään tuollainen ns. "hiirenhäntäleima" jossa ensimmäinen A-kirjain oli tuo kuvassa näkyvä ja viimeisestä a:sta lähti koristellinen "hiirenhäntä" tekstin alle.



Palstamatkalla oikaisin metsäpolun kautta ja se kannatti; valkovuokot olivat jo täydessä kukassa! Paljon noita oli vielä nupullaan; tähän kohtaan tulee ylensä upea valkovuokkomeri. :)


Kotona  puutarhuroin sen verran että koulin turvebriketeissä kasvaneita taimia isompiin ruukkuihin ja tein uusia kylvöjä myös. Kääpiösamettikukat ovat kasvaneet ihan kivasti. Laitoin yksittäiset taimet melko isoihin ruukkuihin - ehkä pienemmätkin olisi riittäneet. Tai useampi taimi samaan. Jos turvemöykyssä kasvoi useampi alku, en hennonut poistaa toista. Näin tässä aina käy! x)

Aika omalle rukulle; juuret puskevat kankaasta läpi. Ohjeen mukaan tuota kangasta ei tarvitsisi poistaa mutta minä poistin; se lähti ihan helposti. En ole varma onko tuo maatuvaa vaikka juuret siitä läpi pääsevätkin.



Kääpiösamettikukista siemenkaupasta tilattu keltainen Gnome oli ainoa joka ei itänyt ollenkaan. Tangerine Gem sen sijaan iti sataprosenttisesti. Omia siemeniä minulla oli kahdesta erilaisesta kukasta kerättynä; "oranssi tavallinen" ja "oranssi tumma" ja nämä molemmat itivät hyvin. Tarkkaa muistikuvaa minulla ei enää ole että millaisia nuo kukat olivat mutta ei se mitään. Ei niistä välttämättä emokukkansa kaltaisia tulekaan!

Lisää kuvateksti

Uutena laitoin multiin kaaleja; tosi herkullisen ja muutenkin laadukkaan Montop F1 -parsakaalin ja uutena tuollaisen parsakaalin ja kukkakaalin välimuodon; parsakukkakaali Romanesco Natalinon. Siemenpussin kuvassa tuo on tosi nätti, toivon kovasti että tästä ainakin yksi onnistuu!

Pari vuotta sitten minulla onnistui punainen suippokaali tosi hyvin; kerästä tuli iso, rapea ja makean maukas. Tarkkaa lajiketta en muista mutta se saattoi olla Kalibos. Sitä joka tapauksessa laitoin nyt muutaman kasvamaan myös.

Kaali on ehkä yksi taloudellisesti kannattamattomimmista pienen palstan viljeltävistä; kaupasta saa hyvää kaalia edukkaaseen hintaan ja nämä vievät tilaa paljon. Taannoinen kaalionnistuminen oli kuitenkin sen verran iso ilo ja punainen suippokaali niin hyvää rouskuteltavaa että mielelläni laitan tätä uudestaankin, kaikesta huolimatta.

Selkä pyöreänä. Nämä taimet eivät ole nuupahtaneet vaan ovat jämäkästi tuossa nöyrässä asennossaan valmiina oikaisemaan vartensa. Nämä ovat joko vanhoja tuttuja kirjopikarililjoja tai viimesyksyn uutuusistutuksia keltareunapikarililjoja.


Myös maissin laitoin nyt, lajikeena erittäin makeaksi, aikaiseksi ja pohjoiseen ilmastoon sopeutuvaksi mainostetu Sweet Nugget. En olekaan maissia koskaan itse esikasvattanut; viime vuonna ylipäätään kokeilin maissia ensimäisen kerran kaupan taimista. Satoa olisi tullut jos säät olisivat suosineet, nyt maissit jäivät raaoiksi.

Testataan miten tänä vuonna käy. Maissi ei meillä ylimääräistä tilaa kutenkaan vie kun laitan sen samaan penkkiin salkopapujen väliin joten kokeilussa ei varsinaisesti mitään häviä. :)





.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Ekat kylvöt, sisäsalaattikokeilu ja välinehifistelyä

Koreakärsämön siemenet kuuluvat minisarjaan. Näiden kanssa pitää hengitelläkin varovasti etteivät lennä ilmavirran mukana. x)



Hetken mielijohteesta ajattelin kokeilla josko onnistuisin kasvattamaan salaattia ja vuonankaalia sisällä. Salaatin kasvatuksesta sisällä en hirveästi tietoa löytänyt - siksipä odotukset eivät ihan kovin korkealla ole. Mutta jos nyt jotain pikkusalaattia saisi, siinä olis jo menestystä tarpeeksi! Viimevuotisen salaatinsiemenpussien jämät sopivat tähän kokeiluun oikein hyvin. :)

Salaattia tulossa. Ehkä.

Netin mukaan salaatti on viileän ilmanalan kasvi joten se ei idä kunnolla jos lämpötila on liian korkea. Siksipä laitoin kylvetyn salaattilatikon parvekkeelle, se saa olla siellä päivät. Yöksi otan laatikon sisään jotta halla ei pääse puraiseman. Salaatti tarvitsisi kuulemma myös syvämultaisen kasvupaikan - sitä ei kyllä ole nyt tarjolla. Mutta kokeilen silti!

Vuonankaalia taas voi monen lähteen mukaan kasvattaa sisällä ympäri vuoden. En ole koskaan testannut, mutta nythän se nähdään miten käy. Ulos tuota kylvetään ohejiden mukaan heinäkuussa, näin kasvimaalta saa hyvää salaatia pitkälle syksyyn vielä silloinkin kun muut salaatit ovat satokautensa jo päättäneet.

Minä olen laittanut vuonankaalin palstalle samaan aikaan kuin muutkin ja ihan mukavan sadon olen saanut. Kukkavarren alut olen vain napsinut pois heti kun niitä on näkynyt. Vuonankaali saa tässä sisäkasvatuskokeilussa saman kohtelun kuin salaatti eli päiväksi ulos, illalla sisälle. Saa nähdä mitä tykkää. :)

Ekat "oikeat" kylvöt ja fasiliteetit kohdallaan


Laitoin viikonloppuna multaan myös joitakin kukkien siemeniä sekä muassa viidakkokurkun, sitruunakurkun, pienen Ophelia-munakoison ja varsisellerin siemenet. Näiden kanssa olen kyllä jo varmaan myöhässä mutä hälläkö väliä kuten lapseni J sanoisi. :) Onhan tässä vielä aikaa - ja mulla on systeemit nyt viimeisen päälle. x) Muistaakseni toissa vuonna kylvin varsisellerin vielä paljon myöhemmin ja kyllä me silti jotain sellerin makuista ohutta riukua sadoksi saatiin. :P

Kukkasista itämässä ovat nyt kääpiösamettikukat (osa itse kerättyjä, osa varmuuden vuoksi kaupan pussista) sekä uutuutena nätti valkoinen perenna koreakärsämö. Koreakärsämöstä kokeilen kahta lajiketta; Seemnemailmasta tilattua Pearl -lajiketta ja Exotic Gardenista löytynyttä Noblessea. Ehdin ensin ostaa tuon Pearlin mutta kun Exoticista löytyi tuo vielä runsaamman näköinen Noblesse, en malttanut olla tilaamatta sitäkin.

Kasvilampun alla on hyvä olla, sanovat kylvökset. :)

Tänä vuonna olen hankkinut taimille oman hyllyn ja pari kasvivaloa. Tämä on jo ihan hifistelyä verrattuna aiempaan! Tähän asti taimet ovat asuneet meidän "varastohuoneessa" ja vallaneet ikkunan edessä olevan kirjoituspöydän. Valoa tuohon kohtaan ei aivan ihanteellisesti tule mutta on sinäkin esikasvatus jotensakin onnistunut.

Nyt kirjoituspöydälle on ilmestynyt pari tietokonetta - mies meinaa että kirjoituspöytä olisi nyt varattu työkäyttöön. Pöh. Mutta siinäpä syy suunnitella taimille jotain Ihan Omaa! Tilasin Claes Ohlsonilta tuollaisen metallisen varastohyllyn ihan vaan taimia varten ja hankin pari hyllynlevyistä kasvilamppua. Hylly on meidän olohuoneessa (jep, ei olla varsinaisesti sisustusihmisiä) ja lamput viriteltiin naruilla hyllylevyhin roikkumaan.

Taimisto. Melko modernilta näyttää aikaisempaan verrattuna. Ehkä hiukan karu naruviritelmineen mutta mää tykkään. :)

Mun uusi kasvihyllyni lamppuineen on nyt pystyssä kolmatta päivää ja kokemukset tähän asti ovat pelkästään positiivisia, jos nyt näin varhaisessa vaiheessa voi noin sanoa. Toissapäivänä laitoin kukkien siemenet turvebriketteihin ja  nyt näkyy jo vihreää! :O Jos vauhti on tämä, olen pulassa noiden kasvien kanssa ennen toukokuuta! x) Taitaa tosin olla tuo lamppujen pieni lämpö joka sai itämiset näin nopeaan alkuun.

Jos joku muukin innostuu kasvivalojen hankinnasta, just nyt on Puutarhakeskus Jaakkolan nettikaupassa mukavia alennuksia ja siellä pari varteenotettavan näköistä valaisinvaihtoehtoa. Meillä on pari kappaletta noita loisteputkia. :)

Vihreää! Toissapäivänä kylvetyt kääpiösamettikukan siemenet heittäytyivät suorastaan villeiksi tuon itämisen kanssa. :O





.