sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Taimitilanne ja ihanat iirikset palstalla

Aikaisimmat iirikset olivat jo kukinnan lopupuolella mutta nämä tummemmat kaunottaret olivat juuri parhaimmillaan.



Lauantaina paistoi aurinko - kevään ensimäistä palstakäyntiä ei vaan voinut enää viivyttää! Meidän palsta oli aika mukavassa kunnossa; maa oli olkikatteen alla pehmeää ja tosi helppoa kääntää. Paljon jäi kyllä vielä kääntämättä; tää eka keikka oli lähinnä tiluksilla patsastelua ja tilanteen tsekkausta. Seuraavalla kerralla otan työvoimaa mukaan niin saadaan kerralla enemmän aikaan. :)



Villitulppaaneissa on tainnut käydä kato; laitoin uusia sipuleita syksyllä mutta maasta nousseiden määrä ei näytä kauhean suurelta. Katsotaan josko sieltä kevään mittaan nousisi vielä uusia; penkissä on monta lajketta, toiset aikaisempia ja toiset vähän myöhäisempiä. 

Polun varren kukkapenkissä on vierailut kani, tulppaanien kärjet oli nakerreltu. En hoksannut laittaa oksia suojaksi, toivottavasti jättävät hiipat jatkossa rauhaan että tulisi noistakin edes jokunen kukka.


Ruohosipuli ei kaikkiin tihulaisin tehoa, näitäkin oli nakerreltu hyvällä halulla. x)

Valkosipulia en ole pariin vuoteen tainnut laittaa mutta silti sitä maasta puskee vieläkin. Olen unohtanut korjata satoa joten valkosipulit jatkavat eloaan edelleen. :) Jospa tänä vuonna saisin kerättyä muutaman niitäkin talteen..!

Maata muokatessa palstalta löytyy silloin tällöin lasin ja keramiikan siruja. Tässä on pala Arabiaa 1900-luvun alusta. :) Salapoliisityötä helpottaa kovasti kun palanen on juuri leiman kohdalta. 1900-1920 -luvuilla Arabialla  oli käytössään tuollainen ns. "hiirenhäntäleima" jossa ensimmäinen A-kirjain oli tuo kuvassa näkyvä ja viimeisestä a:sta lähti koristellinen "hiirenhäntä" tekstin alle.



Palstamatkalla oikaisin metsäpolun kautta ja se kannatti; valkovuokot olivat jo täydessä kukassa! Paljon noita oli vielä nupullaan; tähän kohtaan tulee ylensä upea valkovuokkomeri. :)


Kotona  puutarhuroin sen verran että koulin turvebriketeissä kasvaneita taimia isompiin ruukkuihin ja tein uusia kylvöjä myös. Kääpiösamettikukat ovat kasvaneet ihan kivasti. Laitoin yksittäiset taimet melko isoihin ruukkuihin - ehkä pienemmätkin olisi riittäneet. Tai useampi taimi samaan. Jos turvemöykyssä kasvoi useampi alku, en hennonut poistaa toista. Näin tässä aina käy! x)

Aika omalle rukulle; juuret puskevat kankaasta läpi. Ohjeen mukaan tuota kangasta ei tarvitsisi poistaa mutta minä poistin; se lähti ihan helposti. En ole varma onko tuo maatuvaa vaikka juuret siitä läpi pääsevätkin.



Kääpiösamettikukista siemenkaupasta tilattu keltainen Gnome oli ainoa joka ei itänyt ollenkaan. Tangerine Gem sen sijaan iti sataprosenttisesti. Omia siemeniä minulla oli kahdesta erilaisesta kukasta kerättynä; "oranssi tavallinen" ja "oranssi tumma" ja nämä molemmat itivät hyvin. Tarkkaa muistikuvaa minulla ei enää ole että millaisia nuo kukat olivat mutta ei se mitään. Ei niistä välttämättä emokukkansa kaltaisia tulekaan!

Lisää kuvateksti

Uutena laitoin multiin kaaleja; tosi herkullisen ja muutenkin laadukkaan Montop F1 -parsakaalin ja uutena tuollaisen parsakaalin ja kukkakaalin välimuodon; parsakukkakaali Romanesco Natalinon. Siemenpussin kuvassa tuo on tosi nätti, toivon kovasti että tästä ainakin yksi onnistuu!

Pari vuotta sitten minulla onnistui punainen suippokaali tosi hyvin; kerästä tuli iso, rapea ja makean maukas. Tarkkaa lajiketta en muista mutta se saattoi olla Kalibos. Sitä joka tapauksessa laitoin nyt muutaman kasvamaan myös.

Kaali on ehkä yksi taloudellisesti kannattamattomimmista pienen palstan viljeltävistä; kaupasta saa hyvää kaalia edukkaaseen hintaan ja nämä vievät tilaa paljon. Taannoinen kaalionnistuminen oli kuitenkin sen verran iso ilo ja punainen suippokaali niin hyvää rouskuteltavaa että mielelläni laitan tätä uudestaankin, kaikesta huolimatta.

Selkä pyöreänä. Nämä taimet eivät ole nuupahtaneet vaan ovat jämäkästi tuossa nöyrässä asennossaan valmiina oikaisemaan vartensa. Nämä ovat joko vanhoja tuttuja kirjopikarililjoja tai viimesyksyn uutuusistutuksia keltareunapikarililjoja.


Myös maissin laitoin nyt, lajikeena erittäin makeaksi, aikaiseksi ja pohjoiseen ilmastoon sopeutuvaksi mainostetu Sweet Nugget. En olekaan maissia koskaan itse esikasvattanut; viime vuonna ylipäätään kokeilin maissia ensimäisen kerran kaupan taimista. Satoa olisi tullut jos säät olisivat suosineet, nyt maissit jäivät raaoiksi.

Testataan miten tänä vuonna käy. Maissi ei meillä ylimääräistä tilaa kutenkaan vie kun laitan sen samaan penkkiin salkopapujen väliin joten kokeilussa ei varsinaisesti mitään häviä. :)





.

2 kommenttia: