keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Juotava jogurtti villivadelmista

juotava jugurtti

Kun retkieväät täytyy taikoa pikaisesti, juotava jogurtti sopii mainiosti retkeilijöiden ruokalistalle. Unohdin tuossa eräänä päivänä kellon kulun ihan kokonaan vattupusikossa mellastaessani. Meille tulikin lasten kanssa aikamoinen kiire sillä olin  varannut meille liput kesäteatteriin - sitä ei sopinut jättää väliin sillä teatterireissua oli kovasti odotettu.

Ilman eväitä ei Tervasaareen lähdetty; tekaisin nopeasti voileivät, pakkasin aiemmin ostetut herneet reppuun ja tekaisin tyhjiin Granini-pulloihin pojille juotavat jugurtit. Surautin pari desiä putsattuja villivadelmia (sekä ripsauksen sokeria), pari desiä jugurttia ja saman verran maitoa juomaksi, purkitin, (nappasin valokuvan) ja laitoin leipien seuraksi kylmälaukkuun. Ei kun menoksi!

Teatteriesityksen jälkeen asemoiduimme puun varjoon viltille ja kaivoimme eväät esiin. Jogurtti oli tosi hyvää! Helteestä huolimatta se oli säilynyt jääkylmänä kylmälaukussa kylmäkallejen välissä. 


Juotava jogurtti villiadelmista, resepti


 
  • 2 dl villivadelmia
  • 2 dl maustamatonta jogurttia
  • 2 dl maitoa
  • (halutessasi sokeria)


Ainekset kulhoon ja sauvasekoittimella sileäksi. Nauti!



Tervasaaren kesäteatterissa


Helsingissä Tervasaaren kesäteatterissa esitettävä  "Vanttu ja Minttu ja kadonnut kana" oli hauska eikä yhtään liian jännä ekaksi kesäteatterikokemukseksi! En tosiaan ole tähän ikään mennessä kesäteatterissa käynyt, miten lie moinen jäänyt testaamatta hehe. :) Kokemus oli varsin positiivinen myös viisivuotiaitten seuralaisteni mielestä ja tarina vangitsikin heidät hyvin otteeseensa koko esityksen ajaksi.

Pienessä puistomaisessa Tervasaaressa on yllin kyllin mukavia paikkoja piknik-viltin levittämiseen ja eväistä nauttimiseen teatteriesityksen jälkeen. Saaresta löytyy pieni leikkipuistokin, jos sattuu olemaan lasten kanssa liikenteessä. Saareen menee tie kauniin sataman halki pääseepä saarelta ihailemaan myös kesälepoaan viettäviä jäänmurtajia. Tervasaareen pääsee hyvin julkisilla ja esimerkiksi Hakaniemen torilta vaikka kävellen.

Meillä oli oikein mukava päivä, menkää tekin Tervasaareen!  Mintun ja Vantun lisäksi kesäteatterissa pyörii Olavi Virran elämästä kertova "Ola".

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Tuoreet härkäpavut

tuoreet härkäpavut


Olen kasvattanut tänä vuonna ensimmäistä kertaa härkäpapuja - siemeniä oli viime vuonnakin mutta palstan tila loppui kesken. Satokausi on alkanut ja nyt ollaan maisteltu ensimmäiset oman maan härkäpavut! Hyviä olivat, joskin hieman työläitä valmistaa.

Härkäpavun palot ovat iiisoja, palkojen sisäpinnalla on pehmeää nukkaa johon painautuneena palosta löytyy yleensä kolmesta viiteen melkein peukalonpään kokoista papua. Palkoja ei voi syödä joten pavut riivitään paloistaan ja palot heitetään kompostiin tai biojätteeseen.

Härkäpavun palko ja siemenet


Riivittyjä härkäpapuja keitetään suolatussa vedesssä kolmisen minuuttia (ei haittaa jos menee vähän ylikin), sen jälkeen ne jäähdytetään nopeasti jääkylmässä vedessä. Näin kypsyminen lakkaa ja pavut säilyttävät kauniin vihreän värinsä.

Keittoaika ei ole niin justiinsa, pääasia että ryöppäys tehdään jotta saadaan mahdolliset myrkyt pois. Kaikissa pavuissa, lukemani mukaan myös härkäpavuissa on lektiiniä joka voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Kiehauttamalla aine poistuu ja härkäpapuja voi syödä turvallisin mielin.

Härkäpapujen keittäminen

Homma ei lopu vielä tähän: pavuista poistetaan vielä vaalea, paksuhko kuori. Sen voisi syödä mutta suutuntuma ei ole kovin mukava. Kuoren poistaminen on helppoa: keitettäessä kuori meni ainakin minulla rikki miltei kaikista pavuista ja kirkaanvihreä sisällys on helppo plumpsauttaa sormien välissä ulos.

Keitettyjä härkäpapuja voi käyttää vaikkapa salaateissa ja keitoissa ja niitä voi myös marinoida. Me söimme ensimmäiset oman maan härkäpavut sellaisenaan grilliruoan ja makean chilikastikkeen kanssa.

Tuoreiden härkäpapujen käyttö


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Parsakaaleista saa jo satoa!



Kuumuus ja sateet eivät olleet näännyttäneet palstakasveja, jee! Viime viikonlopun rankka ukkoskuuro kasteli kunnolla ja ilmeisesti se on riittänyt kasveille hyvin tähän saakka. Parsakaalit ovat kasvaneet ällistyttävän lyhyessä ajassa syötävän kokoisiksi; edellisen palstapostauksen pikkuisesta parsakaalikuvasta on vain viikko aikaa!

Kurkun alkuja oli paljon, sellaisia cocktail-kurkun kokoisia. Saavat siis rauhassa kasvaa isommiksi. :)  Kesäkurpitsasta saa nyt satoa; napsin mielelläni kesäkurpitsat jo ihan pieninä jolloin ne ovat kiinteitä ja herkullisia.  Sadon korjaaminen myös lisää tulevan sadon määrää. Lehtikaalista on saanut satoa syötäväksi asti jo pitkään - ja satokausi tulee jatkumaan todennäköisesti ensimmäisiin pakkasiin asti!


Nyt kesäkuumalla syödään mahdollisimman simppelisti. Eineksetkin kelpaavat. En ole koskaan karsastanut eineksiä; ne tuovat helpotusta arkeen ja kun eineksen ohessa on jotain tuoretta tai itsetehtyä, ei kokonaisuudesta tule minun makuuni liian teollista.

Purkkiravioleista ja höyrytetyistä oman maan parsa- ja lehtikaalista saa mukavan ja maistuvan kesälounaan. Kaalien mausteeksi sopii raviolien kanssa nautittaessa sopii esimerkiksi oliiviöljy, tiraus sitruunamehua ja parmesaaniraaste. Tänään maustoin kasvikset makealla chilikastikkeella, hyvää oli!


Kesäjuoma mangosta, vesimelonista ja appelsiinimehusta




Kuumin viikko 50 vuoteen, uutisoi Hesari. Tällaisella säällä ei tee mieli huhkia hellan ääressä ja välipalatkin nautitaan mieluusti nestemäisessä muodossa. Erilaiset juotavat jugurtit, smoothiet ja hedelmäjuomat ovatkin kuuluneet meillä viime viikkoina melkeinpä jokaiseen päivään.

Eilen illalla hurautin ihanan kypsästä tuoreesta mangosta, vesimelonista ja tilkasta appelsiinimehua pienen iltapalan. Vielä jäitä sekaan ja pojat kun oli herkkua!


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Puutarhapalsta rehottaa



Meidän perheen kesään kuuluu nyt toista vuotta kaupungilta vuokrattu puutarhapalsta. Viime vuonna olin keväällä ja alkukesästä opintovapaalla joten sain sumplittua hyvin aikaa palstan hoitoon. Tänä vuonna palstalle on jäänyt aikaa lähinnä viikonloppuisin joten rikkaruohoillekin on jäänyt mahdollisuus rehottaa aiempaa kukkeammin. Rakastan silti tuota meidän villiä puutarhaa!

Yläkuvassa on meidän perunapenkki - siellä jossain kehäkukkien ja härkäpapujen välissä. Ensi vuonna taidetaan tehdä perunoille ihan ikioma penkki, heh. Perunoiden varret ainakin ovat jääneet muun kasvuston jalkoihin, saa nähdä tuleeko satoa. Kehäkukat ovat viimevuotisten kukkien siemenistä kasvaneita, härkäpavut laitoin perunoiden kaveriksi kun periaatteessa olisivat hyviä kumppanuksia.

 Siellä on kurkku! Kurkkusato näyttää nyt tosi lupaavalta. Istutin penkkiin yhden puutarhaliikkeestä ostetun taimen ja kylvin pari siementä. Yllättäen siemenistä kasvaneet taimet kirivät nopeasti kasvussa kaupan taimesta ohi ja tekevät nyt enemmän pikkuisia kurkun alkuja. Ensimmäiset kolme kurkkua on nyt jo kerätty ja raastettu raikkaaksi salaatiksi.

 Kesäkurpitsan unohdin esikasvattaa, mutta näyttäsi satoa tulevan suorakylvetyistäkin taimista. Mukavaa! :)




Sydämenmuotoiset lehdet kuuluvat bataatille. Lueskelin keväällä netistä että bataatista saisi komean kukkivan köynnöksen.

Olin tämänkin kanssa myöhään liikkeellä mutta sain kuin sainkin kaupan laarista ostetun bataatin itämään ja lykkäsin sen maahan kesäkurpitsan viereen. Pieneltähän tuo näyttää toistaiseksi, saa nähdä ehtiiko tekemään kukkia. Varsinaista bataattisatoa en näillä leveysasteilla odota mutta kukka ois kiva. :)

Parsakaali kasvaa jälleen hyvin...





..ja sieltä pilkottaa jo pikkuruinen kukinnon alku!


Kamomilla kukkii jo kauniisti, alkaa olla sadonkorjuun aika. Kuivatan kukat ja teen niistä teetä talveksi.






lauantai 19. heinäkuuta 2014

Taatusti kylmää juotavaa!




Kun matkustaa kahdeksan tuntia 30 asteen helteellä autossa jossa ei ilmastointi toimi, oppii arvostamaan jatkuvasti saatavilla olevaa jääkylmää juomaa. Taukoja täytyy tottakai pitää usein jotta jaksaa, mutta kyllähän se sisäinen viilennyskin oloa helpottaa!

Matka isomummin luo Pohjois-Karjalaan on ollut etenkin lapsille kesän kohokohta jo useana kesänä ja meille on aina sattunut sille reissulle ne kesän paahteisimmat päivät. Ihanaa tietysti mökkeilyn kannalta - mikäs sen hienompaa kuin istuskella laiturilla tai pihakeinussa ja pulahtaa välillä viileään järveen! Matkoille kyllä kelpaisi vähemmän kuuma kelikin, etenkin tänä vuonna kun laina-auton ilmastointi reistaili.

Kun sitten perillä veimme kylmäkallet isomummin pakastimeen jäätymään, täytimme pari juomapulloa vedellä ja laitomme ne kylmäkallejen seuraksi pakkaseen. Paluumatkalle valmistautuessa nappasin pullot reppuuni - ja meillä riitti jääkylmää tai vähintään viileää juotavaa koko matkan ajaksi. Jää sulaa kuumalla ilmalla nopeasti, juuri sopivalla tahdilla että pullosta saa juotavaa tarpeen mukaan.

Kotona latasin taas pullot pakkaseen, niille on taas käyttöä kun aurinko paistaa täällä Helsingissäkin täydeltä terältä ja lämpötila huitelee lähempänä kolmea kymppiä. Kohta pakataan taas juomapullot mukaan, me lähdetään torille hakemaan mansikoita! :)


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Herkullinen raparperipiirakka, pellillinen





Tämä raparperipiirakka tunnetaan myös Maisemakahvilan raparperipiirakkana. Piirakassa happamuus ja makeus yhdistyvät aivan herkullisella tavalla ja päällä on muruseosta jota kertakaikkiaan rakastan!

Alkuperäisessä ohjeessa muruseokseen ja pohjaan on käytetty piimää ja täytteeseen rahkaa, minä sovelsin ja laitoin pohjaan ja muruseokseen maustamatonta jugurttia ja täytteeseen kermaviiliä. Toimivat kyllä tosi hyvin.


muruseosta
Raparperipiirakan muruseos



Kaikkein simppelein raparperipiirakan resepti tämä ei ole, kun komponentteja tulee kolme, mutta toisaalta taas sähkövatkainta ei tarvitse käyttää lainkaan.  Ei tätä silti vaikeaksi voi sanoa. Suosittelen joka tapauksessa testaamaan, tämä on tosi hyvää. :)

Tämän piirakan lisäksi tänä vuonna ollaan tehty raparperista raparperi-mansikkakiisseliä, seuraavana leipomuksena tulee varmaan fariinisokerinen raparperikakku. Sekin on aika nam. :P Viime vuonna tehtiin myös raparperisimaa, sen ehkä skippaan tänä vuonna kun kukaan muu meidän perheestä ei oikein mitään simaa juo (ihme tyyppejä!). Joku pakastettava mehu voisi sen sijaan olla aika jees. Hmm.. Jätän mehuajatuksen hautumaan, ehkä mä jotain keksin. :)

Raparperipiirakka, pellillinen


Muruseos

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
250 g pehmeää tai sulatettua voita



Piirakan pohja

Kaksi kolmannesta muruseoksesta
2 dl maustamatonta jugurttia
1 kpl kananmuna


Täyte
  • 1 l raparperinpaloja
  • 400 g kermaviiliä (2 prk)
  • 2 kpl kanamunia
  • 2 dl sokeria
  • 3 tl vaniljasokeria


Kuori ja pilko raparperinvarret (noin neljä kappaletta). Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen, leivinpaperoi pelti. Sekoita muruseoksen kuivat aineet, kumoa sekaan pehmeä tai sulatettu voi ja nypi muruseokseksi. Laita muruseoksesta kolmannes erilleen pinnalle laitetettavaksi.

Lisää isomman muruseoserän joukkoon jugurtti ja kananmuna, sekoita tasaiseksi ja levitä taikina pellille. Ripottele päälle raparperinpalat. Sekoita kermaviili, munat, sokeri ja vaniljasokeri ja kaada seos raparperien päälle. Ripottele pinnalle loput muruseoksesta. Paista uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia. Nauti ekat maistiaiset jo lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.


raparperin kuoriminen