Valkoinen pizza eli pizza bianco suppiksista ja kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsa-suppilovahveropizzan valmistamiseen päädyin näin: eräänä iltana päätin jättää Pokemon-jahdin väliin ja pakkasin taskuuni puhelimen sijaan kangaskassin - ihan siltä varalta jos polun laidalta löytyisi jokunen sieni.

Ja voi herrimujee kun niitä sitten löytyikin. Pari kolme litraa ihan vaan polkujen varsilta! :O Kun eihän niitä suppilovahveroita voinut siihen polun varteen jättää, tietenkään. x) Mainio sienivuosi tämä kyllä!

Suppiksia tuli paisteltua aterioiden kylkeen ihan sellaisenaan, mutta jotain muutakin piti päästä kokeilemaan. Ankaran googlailun jälkeen löysin leipomuksen/t nimeltä pizza bianco, flammekueche, tarte flambée tai Flammkuche.

Käytännössä aika samasta näissä on kyse; pizzamaisesta eväästä jossa on pohjalla tomattikastikkeen sijaan ranskankermaa tai ranskankerma-rahkaseosta. Monessa reseptissä täytteenä oli kesäkurpitsaa ja sienetkin tähän käyvät hyvin - minusta suppiksille sopiikin pohjaksi paremmin ranskankerma kuin tomaattikastike.

Monessa reseptissä painotettiin ohuen ohutta pohjaa. Tämän pidin mielessä ja hyvin toimi; tämä oli myös varmaan eka kerta kun mun pizzapohjani oli ihan oikeasti rapea. :) Rapeuteen vaikutti varmasti myös se että täytettä oli huomattavan paljon vähemmän kuin siinä tavallisessa suomalaisessa kotona tehdyssä pizzassa yleensä.

Tällä kertaa muistin myös jättää uunipellin kuumenemaan uuniin ennen pizzan paistoa. Taikinan kaulitsin valmiiksi leivinpaperille, sitten pelti pois uunista ja vips - taikinalätty leivinpapereineen pellille. Täytteet pikapikaa päälle ja takaisin uuniin vartiksi.

Valkoinen pizza eli pizza bianco kesäkurpitsasta ja suppilovahveroista

• 2 dl vettä (kädenlämpöistä)
• 1/4 pala hiivaa
• 4 dl vehnäjauhoja (mitä hienompi jauhatus, sen parempi lopputulos)
• 0,5 tl suolaa
• loraus oliiviöljyä

• Pieni kesäkurpitsa siivuina (+ suolaa "itkettämiseen" jos haluat)
• Suppilovahveroita maun mukaan (minulla taisi olla vajaa litra)
• Puolikas sipuli renkaina
• Puoli purkkia ranskankermaa (sen verran että saat pizzapohjan hyvin "voideltua")
• Pari kourallista mozzarellaraastetta (tai muuta juustoraastetta)
• Timjamia (minulla kuivattua, tuorekin varmasti käy)
• Mustapippuria myllystä

Liuota hiivanokare kädenlämpöiseen veteen, lisää jahot ja suola ja vaivaa viisi minuuttia. Lisää loraus öljyä ja vaivaa vielä toiset viisi minuuttia. Jätä taikina kohoamaan noin tunniksi liinan alle.

Kuumenna uuni 250 asteeseen, pidä pelti uunissa. Siivuta kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi kiekoiksi. Haihduta sienistä kuumalla pannulla ylimääräiset nesteet, lisää sekaan nokare voita ja sipulirenkaat, paista. 

Kun taikina on kohonnut, puristele siitä kuplat pois ja kauli leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi. Taikina on hiukan reilu yhdelle pellille joten voit halutessasi jakaa taikinan kahtia ja tehdä kaksi pienempää pizzaa tai yhden pellillisen ja heittää pienen osan taikinasta pois. 

Ota pelti uunista, siirrä taikina leivinpapereineen pellille. Sivele päälle ranskankermaa, ripottele päälle hiukan timjamia ja pippuria (suolaa ei tarvitse varsinakaan jos olet suolannut kesäkurpitsat). Sirottele päälle tasaisesti pari kourallista juustoraastetta. Jos olet itkettänyt kesäkurpitsaviipaleita suolalla, huuhtaise hiukan ja puristele neste pois. Levitä viipaleet tasaisesti pizzan päälle yhdessä sienien ja sipulirenkaiden kanssa. 

Paista uunin keskitasossa 250 asteessa noin vartti, nauti uunituoreena ja rapsakkana! :)

Suppilovahveroita metsästämässä

Meillä on viimevuotisia kuivattuja suppilovahveroita vielä jäljellä mutta enpä silti malta pysyä pois sienimetsästä! Viime viikonlopun upeaa säätä ei vaan voinut haaskata joten menin metsään - tällä kertaa sain houkuteltua lapsetkin mukaan. Arvelin kuusivuotiaiden jo jaksavan etsiä ihan niitä sieniäkin yleisen kekkuloinnin lisäksi ja jaksoivathan nuo.

Piilossa

Saalis oli oikeastaan toissijainen juttu upeassa säässä mutta oltiin onnekkaita saatiin suppiksiakin ihan mukavasti. Vähintään yhtä kivaa oli kuitenkin kaikenlainen kiipeily, puiden halailu, ötököiden tutkiminen ynnä muut metsäjutut. :)

Kirkkaan syyspäivän valo on ihan huikean kaunista; matalalta paistava aurkinko ei paista metsässä silmiin mutta tekee kaikesta ihan mielettömän kaunista. Syksyinen metsä on kyllä yksi mun lempipaikoistani. Nytkin aurinko hiukan pilkahtelee - kiva ulkoilusää taas! :)

Pekoni-kantarellipasta, parasta just nyt!

Pekoni ja kantarelli ovat match made in heaven! Pekonin rasva ja suolaisuus ovat juuri ne elementit jotka viimeistelevät kantarelleista loppukesän parasta herkkua. :) Jotkut tirauttavat kantarellipastan joukkoon hiukan sitruunaa, toiset laittavat ehkä lisäksi vielä kermaa ja parmesaania. Meidän kantarellipastassa lisämausteina toimivat sipuli ja mustapippuri.

Kantarellipaistos sopii paitsi pastan kaveriksi, myös lisäkkeeksi kesäperunoille, lämpimän leivän päälle sellaisenaan tai vaikka pehmoisen kukkakaalikeiton pinnalle lisämakua ja -näköä tuomaan. Minä syön kantarellit useimmiten pastan kanssa. Kastiketta ei tarvita; paistoksen rasvaisuus pitää huolen että pasta ei ole kuivakkaa.

Jos ruoka kuitenkin kaipaa lisäkostuketta, saatan lorauttaa pastan joukkoon vielä tilkan oliiviöljyä. Aika rasvaista herkkua tämä on, mutta voi pojat miten hyvää! Sen verran tuhtia evästä että melko pienikin annos tekee olon mukavan kylläiseksi. :) Kokonaisuutta voi keventää laittamalla joukkoon kasviksia, kuten vaikka vihreitä papuja kuten tuossa alakuvan paistoksessa.

Simppeli pekoni-kantarellipasta, resepti

• 1 paketti pekonia
• 1 kpl mieto sipuli (tai puolikas vähän vahvempi)
• 1 l kantarelleja putsattuna ja pilkottuna
• Mustapippuria myllystä
• Tarvittaessa lisäksi nokare voita kantarellien paistamiseen

• Spagettia keitettäväksi ruokailijoiden määrän mukaan

Silppua pekoni pieneksi, pilko kantarellit jos ovat kovin isoja kuten minulla näissä kuvissa. Pieni myös sipuli. Paista pekonisilppua pannulla kunnes rasva on kunnolla irronnut; rapeimman tuloksen saa laittamalla pekonit kylmälle pannulle ja siitä kuumaksi paistamalla. Lisää pekonin sekaan sipuli, paista kunnes sipuli on läpikuultavaa.

Kaada sekaan kantarellit ja paista kunnes sienet ovat kunnolla kutistuneet ja imeneet rasvaa itseensä. Jos pannu meinaa kuivahtaa, voi lisätä hiukan voita. Jauha joukkoon vielä mustapippuria ja sekoita. Sieniseoksen voi yhdistää spagetin kanssa kattilaan tai pannulle valmiiksi, tai tarjoilla paistoksen ja pastan erikseen jolloin kukin ottaa haluamansa määrän kantarellipaistosta spagetin kaveriksi.

Ihana suppilovahveropasta

Syksyn suosikkipastani on löytynyt! Spagettia, pekonia ja suppilovahveroita, ripaus mustapippuria ja parmesaania ja siinä se on. Simppeliä, maukasta, syksyistä. Tykkään!

Ajatus tähän pastaan syntyi jääkaappiin jääneestä parista desistä putsattuja suppiksiksia ja toisesta ruoasta ylijääneistä parista pekonisiivusta.

Kerrankin mulla oli sellaisia jämiä jääkaapissa joista ei voi tulla muuta kuin herkkua! :) Tästä annoksesta tuli sopiva yhdelle nälkäiselle, mutta reseptin voi helposti monistaa isollekin porukalle sopivaksi.

Nyt ei ole muuten vieläkään liian myöhäistä hakea metsästä tuoreita sieniä! Suppilovahveroitahan voi hyvin kerätä vaikka joulupöytään sillä ne eivät pienestä pakkasesta hätkähdä.

Kävin tuossa jokunen aika sitten syksyn ensimmäisellä (ja melko varmasti ainoalla) sienestysretkellä. Ilma oli u-p-e-a; pikkupakkanen piti maiseman kuuraisena ja aurinko teki kaikesta välkehtivän kaunista. Suppilovahveroiden varret napsahtivat  hauskasti kun keräsin sieniä sammaleen seasta ja kangaskassista kuului varsin "epäsienimäinen" rapina kun jäiset suppikset kolisivat toisiaan vasten. :)

Suppilovahvero-pekonipasta, resepti

• Pastaa
• 2 dl putsattuja suppilovahveroita
• 3 kpl pekonisiivuja pieneksi pilkottuna
• Mustapippuria
• Parmesaania annoksen päälle

Suikaloi pekoni ja laita paistumaan kuumalle pannulle. Lisää sekaan suppilovahverot kun pekonista on irronnut selvästi rasvaa. Jos tuntuu että sienet imaisevat kaiken rasvan itseensä, voit lisätä joukkoon hiukan voita. Isommalla pekonimäärällä pekonin oma rasva varmasti riittää! Paista pekonia ja sieniä kunnes sienet ovat kunnolla kutistuneet.

Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä , valuta ja lisää pannulle sienten ja pekonin sekaan. Rouhaise joukkoon mustapippuria, pyöräyttele ainekset sekaisin ja laita pasta tarjolle. Annoksen päälle voi raastaa vielä hieman parmesaania. Tää on hyvää!

Omenainen lihamureke ja suppilovahverokastike murekkeen liemestä

Omenasatoa voi hävitttää muutenkin kuin hilloamalla ja omenapiirakkaa leipomalla. Omenat sopivat vallan hyvin suolaiseenkin ruokaan raasteena, soseena tai lohkoina. Erityisen hyvin omena sopii porsaanlihan seuraan ja itse olen laittanut omenalohkoja myös muun muassa uunijuuresten joukkoon.

Teen lihamurekkeen yleensä suorakaiteen muotoiseen vuokaan; vuoassa mureke pysyy nätisti muodossa. Perusvuokaan mahtuu hyvin kaksi jauhelihapaketillista ja ynnä muut murekeainekset. Tähän lihamurekkeeseen tuli makua antamaan raastettuja omenoita, paahdettua sipulia, timjamia (toimii omenan kanssa hyvin!) ja savupaprikajauhetta. Savupaprikajauheen tilalla myös esimerkiksi curry toimii tässä ohjeessa  muiden makujen kanssa oikein hyvin yhteen. Sipulin ei tarvitse olla valmiiksi paahdettua vaan tuore sipulisilppu kuullotettuna sopii tähän ilman muuta myös.

Omenainen lihamureke, resepti

• 800 g jauhelihaa (kaksi pakettia)
• 1 prk kermaviiliä (tai pari desiä maustamatonta jugurttia)
• 1 dl korppujauhoa
• 2 kpl kananmunia
• 6 kpl pienehköjä kotimaisia omenoita raastettuna
• 1 kpl sipuli silputtuna ja kuullotettuna tai 1 dl paahdettua sipulia 
• 1 tl (reilu) currya tai (savu)paprikajauhetta
• 2 tl  kuivattua timjamia

Kaada kermaviili kulhoon, sekoita korppujauhot  kermaviilin joukkoon. Lisää sekaan mausteet ja anna turvota vartin verran. Raasta omenat. Jos käytät tuoretta sipulia, silppua se pieneksi ja kuullota pannulla ennen taikinaan sekoittamista. Paahdetun sipulirouheen voit laittaa mureketaikinan joukkoon sellaisenaan.

Lisää kermaviili-korppujauhoseokseen liha, munat, omenaraaste ja sipuli. Sekoita huolellisesti. Muotoile mureke vuokaa, anna paistua 45 min. - tunti  200 asteessa. Säästä murekkeen neste kastikkeeseen! :)

Maukas suppilovahverokastike murekkeen liemestä

Murekkeen nestettä ei missään nimessä kannata heittää pois. Siinä on makua vaikka kuinka joten siitä saa loihdittua helposti ja nopeasti maukkaan kastikkeen suppilovahveroiden kanssa. Minä käytin tähän kuivattuja suppilovahveroita mutta tähän aikaan vuodesta tuoreitakin on saatavilla, ne toimivat tässä ihan yhtälailla. Jos suppiksia ei ole, voi kastikkeen maustaa vaikkapa sinapilla. Sekin on oiva kumppani omenalle ja lihalle!

• murekkeen neste
• 1 dl vettä (tai tarpeen mukaan)
• 2 dl ruokakermaa
• kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
• Maizenaa (ei välttämätön, tällä saat kuitenkin sakeamman kastikkeen)
• pippuria myllystä
• suolaa myllystä
• (sinappia)

Voit murennella kuivatut suppilovahverot kastikkeen nesteeseen sellaisenaan tai voit liottaa niitä hetken ennen kastikkeeseen lisäämistä.  Liota suppilovahveroita kylmässä vedessä kunnes sienet ovat pehmentyneet ja silppua sienet haluamasi kokoiseksi silpuksi.

Jos liotat suppilovahverot, voit halutessasi paistaa niitä voissa kattilan pohjalla. Kaada murekkeen neste murekevuoasta kattilaan, lisää purkillinen ruokakermaa ja suunnilleen desin verran vettä. Jos käytät liottamattomia sieniä, murentele ne nesteen sekaan, mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä kastike. Jos kastike näyttää liian lirulta, saat sakeutta lisäämällä joukkoon Maizenaa. Sekoita Maizena kastikkeen joukkoon, anna kuplahtaa muutaman kerran ja jätä kastike hetkeksi hautumaan ennen tarjoilua.