tiistai 12. tammikuuta 2016

Pulkkapäivä ja talvisia ajatuksia


Nyt on pakkasta ja lunta! Ihan piti puuta halata kun oon niin tohkeissani! x) Talvi on nyt tosiaan tullut, ei epäilystäkään.  On ollut kipakoita pakkasia ja lumipyryä. Talvimeininkiä!

Olen arponut useampana päivänä etätyöpäivän ja toimistolle lähdön välillä: viimeviikkoisen perjantaiaamun -28 astetta (Hhhhhrrrrrrrrrr!!!!) sai jäämään kotitoimistolle, tämän aamun ”lumikaaokseen” sen sijaan uhkarohkeasti lähdin.



Blogistin työmatkan lumikaaos oli onneksi ihan hallittavissa.



Minun työmatkallani lumisade ja kertyneet pari-kolmekymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta oli lopulta aika iisiä. Keskustassa ja raideliikenteessä varmaan on ollut eri meininkiä. Jokunen autoileva työkaverikin tuli toimistolle tänään tunnin myöhässä auraamattomien teiden vuoksi.

Talvella on puolensa ja puolensa. Mulle tämä juuri saapunut talvi on näyttäytynyt jotenkin tavallista lempeämpänä pakkasista sun muista huolimatta.




Tämän talven lumi on jotenkin ihan erilaista; taivaalta ei ole tullut märkiä rättejä eikä kaduilla ole tarvinnut kahlata nilkkoihin asti yltävässä kuraisessa sohjossa.

Kun lunta on satanut, se on ollut kimaltavaa, leijailevaa, kevyttä ja kaunista!



Silloinkin kun lunta on tullut pyryttämällä, ei tuuli ole tunkenut hiutaleita voimalla naamaan ja kaula-aukosta sisään vaan lumi on satanut jotenkin nätisti ja ”järjestyksessä”. Alaspäin, hillitysti tuulen liikkeitä myötäillen.





Viikonloppuna päästiin ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen ja suksiakin lapset kokeilivat. Latuja täällä ei vielä ole, lumikerros oli liian ohut latukoneita varten mutta puistoissa pystyi jo nurmikoilla hiukan sivakointia kokeilemaan.



Parasta on kuitenkin ollut pulkkamäki, sellainen jossa kesällä kasvaa heinikkoa niin että ohuemmallakin lumikerrroksella voi jo laskea! Just niin kuin tuo meidän pulkkamäki Peikonhammas, vanhan hyppyrimäen alastulorinne. :)

Vuosikymmeniä sitten mäkihyppy oli ihan yleinen harrastus ja Helsingissäkin oli hyppyrimäkiä siellä sun täällä. Hassua ajatella että täällä meidänkin lähiössä on joskus hypätty mäkeä!

Nuo paadet ovat vanhan hypyrimäen tukirakenteita, pulkkamäen yläpuolella.

Aikamoista että aikoinaan lapset ovat suksineen menneet mäkihyppymäkeen melkeinpä siinä missä luistelukentällekin..!



Pulkkamäessä oli viikonloppuna väkeä ja hyvinhän tuo mäki näytti luistavan. Punaisia poskia, innostunutta meininkiä, sitä oli hauska seurata. Itse en mäkeen nyt mennyt, annan kiukuttelevan polveni levätä; se ei oikein tykkää jyrkän ylämäen kiipeämisestä.



Sillä aikaa kun toiset laskivat mäkeä, minä keskityin valkoiseksi muuttuneen maiseman ihmettelyyn ja untuvankevyen lumen pöllyttelyyn. Oli aika ihanaa sekin!


Käpristyneet kallioimarteet

Pulkkamäen vieressä kasvoi kesällä karhunputkia (?) ja mesiangervoja. Nyt ne ovat komeita "talventörröttäjiä". :)

Pumpulia mustikanvarpujen seassa.

Minulla on aina ollut talveen hiukan ongelmallinen suhde mutta nyt tuntuu että ehkä – ehkä tästäkin vuodenajasta voi oikeasti tykätä! :) (Pidätän itselläni silti edelleen oikeuden nurista ja nillittää jos säätyyppi muuttuu)


Eilen postiluukusta kolahti Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo. Mitämitä, vastahan tässä on orientoiduttu talveen!

Aika hyrisyttävän mukavaa oikeastaan; ulkona on nättiä vaikka onkin eteläsuomalainen talvi ja nyt on (Hyötykasviyhdistyksen) virallinen lupa suunnitella jo kevättä.  On ihan sellainen olo että kyllä tästä talvesta selvitään vaikkei talviunta saakaan nukkua. x) Päiväkin jo pitenee!






























2 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Mukavia, lumisia talvipäiviä teille! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tänään työmatkalla huomasin että latujakin oli tehty, ehkä ens viikonloppuna päästään jo ihan laduillekin hiihtämään! :)

      Poista