Kääryleet lehtikaalista, ohrasta ja suppilovahveroista

Kääryleet ennen uuniin menoa

Hankittiin taas lehtikaalia, nyt kun sitä kerran on saatavilla, tällä kertaa kaksi pussia (a 150g). Avasin molemmat, valitsin lehdistä suurimmat ja kauneimmat – ja ällistelin miten noista kiharaisista lehdykäisistä ikimaailmassa saa taiottua kunnollisia kääryleitä! Napakoita pakkauksia niistä ei millään muotoa saakaan – mutta ihan päteviä rullia niistä silti syntyi!

Lehtikaalin lisäksi muina aineksina käytin uuniohrapuuron jämiä, kuivattuja suppilovahveroita, toisesta ruoasta ylijäänyttä pippurituorejuustoa ja mausteiksi suolaa, timjamia ja siirappia. Vuokaan lisäsin hiukan vettä.

Huuhtaisin lehdet ja ohensin kaalinlehtien paksuimpia ruoteja terävällä veitsellä reilulla otteella. Laitoin veden kiehumaan, suolaa perään ja kaalinlehdet kokonaisina kattilaan. Annoin kiehua pienellä lämmöllä hyvän tovin, kaadoin vedet pois ja jätin jäähtymään. 

Suppilovahveroita saattaisi vielä metsästä löytää, mutta ajattelin testata kuinka kokkaus sujuu kuivattuja suppiksia käyttäen. Talouteemme hankittiin tänä syksynä hyötykasvikuivuri ja se on ollut ahkerassa käytössä ja pääasiassa suppilovahveroita olemme sillä kuivailleet. 

Kourallinen kuivattuja, murusteltuja suppilovahveroita likosi kylmässä vedessä puolisen tuntia, sen jälkeen valutin sienet siivilässä ja rutistelin vielä ylimääräiset nesteet pois. Paistoin sienet kuumalla pannulla voissa yhdessä sipulisilpun kanssa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, laitoin levyn kiinni, laitoin sekaan palasen pippurituorejuustoa ja pari desiä ohrapuuroa. Lisäsin hiukan vettä ja sekoittelin täytteen tasaiseksi massaksi. 

En edes yrittänyt rakentaa kääryleistä napakoita paketteja perinteisten kaalikääryleiden tapaan. Laitoin täytettä kaalinlehden keskelle ja rullasin kokonaisuuden kääröksi. Rullan päät jäivät siis avonaisiksi mutta täyte pysyi ohrapuuron ansiosta silti hyvin käärön sisällä.

Ladoin kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan; sekin edesauttoi kääröjen koossapysymistä. Lirutin päälle vielä hiukan vettä ja siirappia laitoin vuoan uuniin 175 asteeseen. Folio vuoan päällä ehkäisi ohuiden kaalinlehtien kuivahtamista. Kääryleet kypsyivät valmiiksi vajaassa tunnissa. Nämä maistuivat mainiolta sellaisenaan, kuin myös täytetyn porsaanfileen kyljessä.

Valmiita lehtikaalikääryleitä