sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vaaleja, virpomista ja varhaiskeväistä metsää


Viikonloppu on ollut täynnä pientä säätämistä; virpomisvalmistelut ovat olleet oma urakkansa kun lapset olivat keskenään sopineet yhteisestä virpomisreissusta. Vanhemmille tieto tuli hieman puun takaa kun meidän pojat ole aiemmin virpomassa käyneetkään.

Pajun oksat, niihin koristeet, asut, kasvomaalit ja lorut saatiin kuitenkin kaikki ajoissa hoidettua ja meiltä lähti matkaan innosta ja jännityksestä täpinöivät velho ja merirosvo! Yritin kyllä jotain enemmän pääsiäismeininkiä heille ehdottaa mutta kun rekvisiitatkin näihin löytyivät helpommin, mentiin velholla ja merirosvolla - oikein herttaisilla semmoisilla. :)

Poikien kaverin isä lähti virpojien mukaan henkiseksi tueksi ja ihan hyvä niin - hänen kauttaan lapset saivat myös vinkit muutamasta varmasta virpomispaikasta. Kiva reissu oli pojilla ollut ja saalis saatiin jaettua sopuisasti. :)




Äänestämässä käytiin tänään illansuussa - oli vähän töhö olo kun olin juuri nukkunut pitkät päikkärit. Onneksi olin ehdokkaan etsinyt jo etukäteen. Ja onneksi viikonloppuun mahtui kaiken töhöilyn ja säätämisen lisäksi ihana aurinkoinen lauantai jollon kävin taas meidän lähimetsässä eli Keskuspuistossa lataamassa akkuja.

Tuo ensimmäisen kuvan kaatunut puu ja kanto ovat semmoiset joiden äärelle pysähdyn aina kun ohi lenkkeilen. Kanto on minun korkuiseni eli reilun puolitoista metriä. On ollut aikamoinen rysähdys kun tuo puu on aikoinaan kaatunut! Nyt se on komea elinalusta ja asuinpaikka kääville ja erilaisille ötököille. Ihana. Tällä tavalla metsä elää ja kuolee kun se saa tehdä sen omaan tahtiinsa.







Tämä aika vuodesta on aika kivaa aikaa liikkua metsässä. Lumet ovat lähteneet mutta saniaiset, varpujen lehdet, heinät sun muut eivät ole vielä vallanneet metsänpohjaa. Kaikki on jotenkin paljaana vielä. Sammalet tuovat vihreyttä silti ja niitä en lakkaa ihastelemasta.

Sammalet ovat jotenkin ikiaikaisen näköisiä, tosi kauniita kun läheltä katsoo. Välillä suunnilleen konttailen sammalikoissa ihastelemassa sammalten yksityiskohtia. Mutta katsokaa nyt näitä! Onhan ne hurjan kauniita ja kiinnostavia! :D




Viime viikolla löydettiin lasten kanssa tuollaiset hauskat portaat läheltä kävelyreittiä pieneltä aukealta. Portaat eivät johda mihinkään. Varmasti tuossa kallion päällä on joku rakennus joskus ollut, mutta nyt siitä ei portaita lukuun ottamatta ole jäljellä enää mitään. Kutkuttelee mielikuvitusta! Portaat ovat  kauniit ihan tällaisenaankin. Tuo saniaismainen lehväsammal on ihan huikean nättiä tuossa kalliolle vievillä portailla kasvaessaan.





Pajunkissa-aukion laidalla huojui viehkosti tällaisia kaunokaisia. Vastaan tullut iäkkäämpi rouva ihasteli näitä samoja höytyväisiä. Olivat kuulemma olleet erityisen upeita upeita talvella, kuurassa ja lumessa. Varmasti!  Nämä talventörröttäjät eivät näytä juuri rähjääntyneen vaan ovat kauniita edelleen vaikka pian uusi kasvusto nousee tännekin. Nättinä ympäri vuoden.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti