perjantai 23. syyskuuta 2016

Suomenlinnassa eli Pokemon-jahtia perheen kesken




Jos pelaat PokemGo:ta ja asut pääkaupunkiseudun tuntumassa, olet varmaan kuullut että Suomenlinna on THE paikka metsästää poksuja. Pokestoppeja on pilvin pimein ja pokemoneja löytyy ihan valtavasti - harvinaisiakin.




Pojilla ei ole Pokemon-peliä omissa kännyköissään mutta me pelataan yhdessä minun ja miehen kännyillä. Ihan hyvä näin; pysyypähän lasten pelaaminen kohtuudessa. Ja aikuistenkin, kun vuorotellaan kännykänhaltijoita. x)














Noooh, pitihän meidänkin Suokkiin sitten mennä, ollaan tuota peliä pelattu siitä asti kun se heinäkuussa Suomessa ilmestyi. Oli muuten aikakin tehdä koko perheen Suomenlinnaretki; pojat ovat jo koululaisia ja ollaan käyty yhdessä Suomenlinnassa tasan kerran - silloin pojat olivat vielä vaunuikäisiä eivätkä muista reissusta mitään.








Suomenlinna oli Pokemonien suhteen maineensa veroinen - ja upea paikka muutenkin. Jostain syystä en ole tainnut aiemmin käydäkään ihan Kustaanmiekalla asti mutta tällä kertaa mentiin sinne saakka. Maisemat olivat ihan mahtavat ja oli kiva istuskella nurmikolla piknikillä ja katsella horisontissa lipuvia purjeveneitä. Ja nuo muurit, pimeät käytävät ja kurkistusaukot..!


Parasta reissussa oli se että lapset ihastuivat Suomenlinnaan noin muutenkin! :) Tykit, linnoitukset, telakalla olevat laivat, muurit, synkät luolat, ruutivarastot, sukellusvene.. Kyllä ne näyttivät uppoavan ekaluokkalaisiin poikiin ihan ilman Pokemonejakin, onneksi!




Koululaisilla on jo sen verran järkeä ja itsesuojeluvaistoa että heidän voi antaa liikkua saarella aika vapaasti. Taaperoisten kanssa on hiukan toinen juttu; saarella on kaikenlaisia muureja, kallioita, ikkuna-aukkoja ja kuoppia. Juu nou, kaikenlaista minkä pienten lasten perässä juoksentelevä äippä voi nähdä vaaranpaikkana.




Että taitaa siihen olla syynsä ettei ole vilkkaiden kaksoslasten kanssa tullut tuolla ilman vaunuja aiemmin käytyä. x)

Käsityöliikkeisiin en edelleenkään päässyt ajan kanssa kiertelemään mutta eipä tuo niin haitannut.. Ehkä seuraavalla reissulla istutan perheen pojat jonnekin puun juurelle pokestopin läheisyyteen ja livahdan itse tuommoiseen söpöön puotiin tutkimaan josko löytyisi jotain nättiä käyttökeramiikkaa. :)





Matkan varrelta löytyi jättimäinen tyrnipensas. Tyrnin olen nähnyt vain pari kertaa aiemmin enkä ihan satavarma ollut onko puska tyrni vaiko eikö.




Epäilystä aiheutti lähinnä se että isossa puskassa oli marjoja vaikka se sijaitsi keskellä vilkasta turistialuetta. Että miten voi olla mahdollista että kukaan ei ole marjoja parempaan talteen vielä kerännyt? :D





Voi olla että varsinainen satokausi oli vasta edessäpäin, tiedä häntä. Muutaman marjan uskalsin kuitenkin maistaa. En olekaan tyrnimarjoja koskaan aikaisemmin syönyt.

Mun mielikuva tyrnimarjan mausta oli että ne ovat ihan valtavan happamia ja melkeinpä pahoja. Maku yllätti positiivisesti. Musta niissä oli selvä appelsiinin vivahde; voi kylllä johtua ihan vaan oranssin värin tuomasta assosiaatiosta. (Pikimustassa karhunvatukassakin maistuu minusta pikkuisen Coca-Cola, heh.)




Kiva reissu oli, Suomenlinnassa on aina mukava käydä. :) Ihmisiä on paljon mutta tilaa sen verran että mahtuu olemaan, ympäristö irrottaa arjesta mukavasti kun kulman takaa löytyy aina jotain jännää. Kuten vaikka sukellusvene tai telakka. Tai hobittikylä. Ruutivarastoiksi noita somia kumpareita väittivät mutta kyllähän sen nyt heti näkee että hobittien asumuksia ne oikeasti ovat. x)









2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta päiväretkeltä! Kyllä tuo on tyrni noissa kuvissa, luultavasti on saanut olla rauhassa siksi, ettei kovin moni kaupunkilainen sitä varmasti tunne, eikä välttämättä marjoista edes niin välitä. Tyrneihin jää koukkuun, vaikkei maku varsinaisesti mikään herkullinen olekaan. Suuremmassa määrin marjojen kerääminen vain on melkoisen työlästä ja tuskaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, melkein tekis mieli mennä takaisin keräämään marjat talteen! :)

      Poista