Ituja! Edukasta vihreää ruokapöytään

Idut tuovat mukavaa vaihtelua  salaatteihin varsinkin kevättalvella ja keväällä. Kun aurinko alkaa pilkahdella ja lämmittää, on kiva kasvattaa jotain vihreää itse. Idättämällä se onnistuu vaikka ulkona olisi vielä kinoksittain lunta. :)

Iduissa on runsaasti kivennäis- ja hivenaineita ja vitamiinipitoisuudet ovat iduissa korkealla. Mikä parasta, idut maistuvat hyvältä! Meidän perheen suosikki-itu on hento mutta elinvoimainen sinimailanen eli alfalfa. Sinimailanen on ihanan helppo idätettävä ja sen idut maistuvat mukavasti miedon pähkinäiseltä. Siemenistä tulee tilavuuteensa nähden monikymmenkertaisesti syötävää ja valmiit sinimailasen idut säilyvät hyvin jääkaapissa.

Itujen kasvattamista varten ei tarvita erikoisvälineitä, ihan tavallisilla joka kodista löytyvillä tarvikkeilla pärjää. Jossain vaiheessa itse kasvatin ituja ihan jatkuvasti ja silloin hommasin ekokaupasta tuollaisen nimenomaan idättämistä varten suunnitellun ritiläpohjaisen"laatikoston". Se on oikein kätevä kasvatusalusta usein idättävälle, mutta ei tosiaankaan välttämätön etenkään jos ituja tekee silloin tällöin. Isolla lasipurkilla, sukkahousuilla (Pirkka-niksi! :D ) ja kumilenkillä itujen kasvatus onnistuu ihan hyvin myös.

Ennen varsinaista idätystä siemeniä pitää liottaa jotta itäminen lähtee  hyvin käyntiin. Sinimailasen siemenille riittää viisi tuntia kun taas esimerkiksi mungpavut tarvitsevat kahdentoista tunnin liotuksen.

Sinimailanen on tuottoisa idätettävä

Idätystä varten tarvitset (vähintään) litran vetoisen lasipurkin, harsoa tai sukkahousuista leikatun kangaspalan, kumilenkin ja tietysti niitä sinimailasen siemeniä. Pari ruokalusikallista on ihan hyvä kokeilumäärä. Testaamalla huomaat miten paljon valmiit idut vievät tilaa ja voit arvioida siementarpeen sen mukaan jatkossa. Lasipurkin on hyvä olla iso sillä siemenet (etenkin sinimailanen) tosiaan muuttuvat paljon tilaavieviksi iduiksi kasvaessaan. (Esimerkiksi Aika elää -blogista löytyy kuvia tästä purkki & harso -metodista, siellä idätettävänä on ollut mungpapuja. )

Liotetut siemenet laitetaan lasipurkkiin ja purkin suulle pingotetaan kumilenkin avulla pala sukkahousu- tai harsokangasta. Sukkahousukangas on minusta parempi vaihtoehto; se päästää veden hyvin läpi ja kuivuu nopeasti. Jotenkin hygieenisemmän oloinen materiaali tässä tarkoituksessa.

Purkki laitetaan esimerkiksi astiankuivauskaappiin alassuin nojalleen niin että vesi pääsee valumaa purkista pois. Siemeniä huuhdotaan muutaman kerran päivässä; kylmää vettä valutetaan harson läpi, huljutellaan hieman ja valutetaan vesi taas kankaan läpi pois.  pikkuhiljaa idut alkavat kasvaa. Syötävän kokoisia idut ovat kolmen- neljän päivän kuluttua. Valmiit idut voi laittaa rasiaan jääkaappiin, ne säilyvät siellä hyvänä muutaman päivän. Ennen itujen loppumista kannattaa laittaa jo seuraava annos ituja likoamaan; näin sinulla on tuoreita ituja saatavilla ilman taukoja.

Kokeile erilaisia ituja!

Sinimailasen lisäksi idätettäväksi sopivat esimerkiksi mungpavut, linssit, kikherneet, soijapavut ja vehnä. Omaa idätyskokemusta minulla on sinimailasen lisäksi mung-pavuista; ne sopivat salaatin lisäksi tosi hyvin wokkeihin ja keittoihin. Mungpavun idut ovat voimakkaamman makuisia  mutta oikein hyviä nekin. Näiden säilyvyys ei ole niin hyvä kuin sinimailasen iduilla, joten kannattaa olla tarkkana etteivät idut pääse homehtumaan. Huonoksi menneet idut voi kerätä pois tuoreiden ja terveiden itujen joukosta. Kun idut ovat säilytyksessä jääkaapissa, niitä on hyvä huuhtaista kylmällä vedellä kerran päivässä, pysyvät sillä tavalla raikkaina ja hyvinä.

Sekä sinimailasen että mungpapujen siementen kuoret eivät ole kovin hyvän makuisia joten niitä kannttaa poistaa itujen joukosta ennen syömistä. Kuoret lähtevät huuhtelemalla, hyvä keino on myös upottaa idute veteen ja huljutella hieman. Kun nostat idut vedestä, iso osa kuorista jää veteen. Mungpavun itujen joukkoon saattaa jäädä myös jokunen itämätön papu; ne ovat kivikovia joten ne kannattaa poistaa itujen joukosta ennen syömistä. Vedessä huljuttelemalla itämättömät pavut painuvat pohjaan ja ne on helppo erottaa.

Idut ovat parhaimman makusisia kun ne ovat kasvaneet valolta suojattuna. Tällöin ne eivät tietenkään tuota kovin paljon lehtivihreää. Jos ituihin lisää ravinteikkuutta, kannattaa idätyksen loppuvaiheessa antaa itujen olla valossa muutamia tunteja. Idut ovat toki hurjan terveellisiä vähemmälläkin lehtivihreällä.

Iduista ja porkkanaraasteesta saa mainion salaatin, idut sopivat keittoihin ja wokkeihin loppuvaiheessa kypsennystä lisättynä, leivän päälle jne. 

Ruisleipää leipäjuuresta

Nyt ollaan perusasioiden äärellä! Täysrukiisessa, leipäjuureen leivotussa leivässä maistuu vahvasti suomalainen kulttuuri. Ruisleipää ovat syöneet meidän vanhempamme, isovanhempamme ja heidänkin isovanhempansa kaskimailla, heinäpeltojen laidoilla, työmaaruokaloissa, retkieväänä ja kotikeittiöissään. Ääh, en voi sille mitään että herkistyn itsetehdyn ruisleivän äärellä! :'D

Onneksi ruisleipä on vahvasti myös tätä päivää! Vaikka kotona ruisleipää ei enää kovin yleisesti tehdä, kaupoissa on tarjolla monenlaista ruisleipää ja sen suosio jatkuu vahvana. Ruisleivän tekeminen kotona ei ole kovin vaikeaa - aikaa se ottaa mutta se kannattaa.

Leipäjuurta tarvitaan myös - se on se mikä hapattaa ruisleivälle sen ominaismaun. Hiivaa ei oikean ruisleivän valmistuksessa käytetä lainkaan, sillä taikinajuuri ja sen omat villihiivat hoitavat myös kohotuksen. Ohje leipäjuuren tekoon on postauksen lopussa.

Ruisleipään saa vaihtelua vaihtamalla osan tavallisesta ruisjauhosta savustettuun riihiruisjauhoon tai lisäämällä taikinaan leivontamaltaita tai leipämausteita, esimerkiksi kuminaa.  Nämä kaikki sopivat perinteiseen ruisleipään tosi hyvin.

Alla oleva ohje on minun tapani tehdä ruisleipää - olen tämän tyylin toimivaksi havainnut, mutta oikeita tapoja on tietysti muitakin. Monissa muissa ohjeissa raskia tehdään suhteessa huomattavasti vähemmän, mutta juuren tai raskin määrällä ei käsittääkseni ole lopputuloksen kannalta kovin suurta merkitystä. Itse vaan tykkään pelata isompien mittojen kanssa. :)

Pakastetun juuren kanssa toimitaan tietysti myös hieman eri tavoin kuin tässä ohjeessa; juuren annetaan sulaa ennen kuin se sekoitetaan jauhoihin ja veteen. Tarkkaa jauhojen määrää on vaikea antaa, suunnilleen kaksi kolmannesta taidan yleensä kilon pussista yhteen leipään käyttää. Määrä vaihtelee. Kai tuohon vaikuttaa ilman kosteus, planeettojen asennot ja ties mitkä muut. ;)

 

Ruisleivän valmistaminen

• Leipäjuurta
• 500 - 1000 g karkeita ruisjauhoja (varaa kilo, älä käytä kaikkea ;) )
• 5,5 dl vettä
• 1 rkl suolaa

Murskaa kuivattu leipäjuuri esim. morttelissa. Lisää leipäjuurimuru ja suunnilleen desi ruisjauhoja kulhoon, kaada päälle 2,5 dl lämmintä vettä (n. 40 asteista). Vatkaa voimakkaasti ja jätä muhimaan vuorokaudeksi leivinliinan alle.

Jos leipäjuuri ei ole kovin aktiivinen, voit antaa juuren tekeytyä toisenkin vuorokauden. Vatkaa leipäjuurta aina välillä, samalla voit lisätä hieman jauhoja. (Parhaiten leivän valmistukseen sopii karkeampi ruisjauho - hieno ruisjauho taas toimii hyvin karjalapiirakoiden valmistuksessa. )

Lisää leipäjuuren joukkoon 3 dl lämmintä vettä ja ruisjauhoja vähitellen samalla puuhaarukalla sekoittaen. Lisää suola. Sekoita loppuvaiheessa taikinaa kädellä. Ruisleipätaikina on tuntumaltaan melko erilaista kuin vaikkapa sämpylätaikina eikä siinä ole lainkaan sitkoa. Taikina saa olla melko jämäkkää, kuitenkin pehmeää. Jos teet ruisleivän vuokaan, voit jättää sen vähän löysemmäksi. Oikean jauhomäärän oppii kokeilemalla.

Jätä taikina kohoamaan pariksi tunniksi liinan alle. Leivo taikinasta tämän jälkeen leipä, anna leivän kohota liinan alla vielä 40 minuuttia. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Ennen uuniinlaittoa voit pistellä leivän pinnan haarukalla, tämän estää leivän kuoren liiallista halkeilua.

Paista leipää 15  minuuttia 250 asteessa, vähennä tämän jälkeen lämpöä 225 asteeseen ja paista vielä 45 minuuttia - tunti. Kypsän leivän kuori on tummanruskea, leipä on kokoonsa nähden kevyehkö ja pohja kumisee kun sitä naputtaa.

Kääri uunista otettu leipä leivinliinan sisään jäähtymään. (Tämä pehmentää hieman kuorta josta etenkin sähköuunissa saattaa tulla melko kova.) Uunituore ruisleipä on herkkua voin kanssa, mutta ennen viipalointia on hyvä antaa leivän jäähtyä hyvän aikaa. Näin leipä ei hajoa niin herkästi leikattaessa.

Leipäjuuren valmistus

Leipäjuurta saa ruisleipää leipovilta tuttavilta, mutta sitä on helppoa tehdä itsekin. Parhaiten alkuun pääsee käyttämällä juuren valmistuksessa hapanleivän palaa - siitä saa omaan juureen valmiiksi hyväksihavaitun bakteerikannan. Oman leipäjuureni olen aikoinani tehnyt hapankorpuista ja ruisjauhosta muutama vuosi sitten. Välttämätöntä hapanleivän tai -korpun käyttö leipäjuuren valmistuksessa ei ole, juuren saa aikaan kyllä ilmankin.

Googlaamalla löytyy vaikka minkämoisia ohjeita, osa hyvinkin monimutkaisia. Helpollakin saa hyvän leipäjuuren aikaan, esimerkiksi tässä minun juureni tein ihan vaan hapankorpusta, ruisjauhosta ja vedestä. Lopputuloksen varmistamiseksi voi ruisjauhona käyttää vaikkapa Myllärin Ruisleipäainesta - tässä jauhoseoksessa on jauhettua leipäjuurta mukana! Ihan tarkalleen en enää muista miten oma prosessini eteni, mutta jotakuinkin näin toimin:

• 1-2 kpl hapankorppua
• 1 dl ruisjauhoja (tai Ruisleipäainesta)
• 2,5 dl lämmintä vettä

Murskaa hapankorppu muruksi, sekoita yhteen ruisjauhon ja veden kanssa. Mittojen ei tarvitse olla millintarkkoja, riittää että saat aikaan vellin / löysän puuron. Vatkaa hyvän aikaa voimakkaasti esim. kierrevatkaimella niin että velliin jää ilmakuplia. Peitä kulho leivinliinalla ja jätä muhimaan. Juuren kasvatuslämpötila voi hyvin olla hieman tavallista huoneenlämpöä korkeampi.

Vilkaise seuraavana päivänä tilannetta. Jos velli ei kupli, ei hätää. Jos velli kuplii, onnittelut, leipäjuuri on jo aktiivinen ja toimiva! Oli tilanne kumpi hyvänsä, lisää joukkoon hieman jauhoja (ja vettä jos menee liian jämäkäksi) ja vatkaa taas voimakkaasti. Jos jauho on ollut painuneena pohjaan ja pinnalla kerros vettä, lisää vain jauhoja.Vatkaile aina silloin tällöin.

Kolmen päivän päästä voit kokeilla ruisleivän tekoa. Älä huolestu vaikka juuressa ei näkyisi pikkuisia kuplia juuri yhtään - juuri saattaa silti olla ihan kunnossa, herääminen vain kestää. Juuri tuoksuu miedosti happamalta, se kertoo että bakteerit ovat työssään. Jos kolmen päivän kuluttua juuri ei kupli eikä tuoksu lainkaan, voit jatkaa juuren kasvatusta vielä pari päivää. Lisää jauhoja ja vettä säännöllisesti ja vatkaa juurta ahkerasti. Pienikin määrä kuplia kertoo että homma on käynnissä!

Ensimmäinen leipä ei välttämättä ole vielä ihan täydellinen, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Minun ensimmäinen ruisleipäni oli jokseenkin tiivis lituska, mutta ihan oikean makuinen. Toiseen leipään otin juuren tämän ensimmäisen taikinasta - ja tämä toinen leipä olikin jo ihan oikea ruisleipä, kolmas vieläkin parempi. Leipäjuuri muuttuu elinvoimaisemmaksi kun sitä käyttää.

Leipäjuuret ovat kaikki yksilöitä; toiset kuplivat enemmän ja toiset vähemmän ja niissä voi olla hieman makuerojakin. Oma leipäjuureni ei ole ollut kovin kuplivainen koskaan, tosin pari viimeisintä taikinaa on kuplinut aiempaa enemmän.

Vähälläkin kuplinnalla leivät ovat kohonneet hyvin ja niissä on ollut juuri oikeanlainen maku. Leipäjuuressa on maito- ja etikkahappobakteereja ja joidenkin lähteiden mukaan myös villihiivoja ja näiden suhteesta muodostuu jokaiselle taikinajuurelle oma "persoonansa".

Leipäjuuren säilyttäminen kuivaamalla

Leipäjuurta neuvotaan usein pakastamaan mutta itse olen huomannut kuivaamisen aivan erinomaiseksi leipäjuuren säilöntätavaksi. Perinteisesti leipäjuuri on säilynyt kuivuneina taikinanjäminä taikinatiinun sisäkyljissä joten kuivaaminen on vallan autenttinen tapa leipäjuuren säilytykseen. :)

Ennen leiväksileipomista otan kohonneesta taikinasta nokareen, lisään siihen reilusti jauhoja ja taputtelen tai kaulin taikinanokareen ihan litteäksi levyksi. Jätän levyn kuivumaan taikinakulhoon ja kun se on kuivunut koppuraksi, paloittelen juuren ja laitan säilytykseen Minigrip-pussiin. Ruisjauhon lisääminen tekee kuivattavasta juuresta helpommin käsiteltävän ja nopeammin kuivuvan. Se ei siis mitenkään "pilaa" tai laimenna juurta liiaksi.

Tällä menetelmällä minulla on leipäjuuri säilynyt käyttämättömänäkin toimintakuntoisena  todistetusti ainakin vuoden verran. Herätteleminen vuoden "ruususen unen" jälkeen tosin kesti yhden vuorokauden sijaan kaksi, mutta juuri oli toimiva kuitenkin. Juuren herättelyssä voi käyttää apuna hapanleivän sisustaa tai hapankorppumurua. Säännöllinen käyttö on kuitenkin paras tapa varmistaa että leipäjuuri pysyy hyvässä kunnossa. :)

Arkipäivän kikhernewokki

Wokit ovat helppoja ja nopeita tehdä, oikein hyvää arkiruokaa siis. Wokkien avulla ruokavalioon saa myös helposti ujutettua ison määrän kasviksia ja aivan erityisen helposti se onnistuu valmiilla wokkikasvispakasteilla. Kikherneitä on saatavana säilykkeenä valmiiksi keitettynä mutta minä olen yleensä keitellyt kikherneeni itse. Kikherneitä kannattaa kypsentää kerralla isompi määrä ja laittaa osa pakkaseen. Sieltä niitä on helppo lisäillä jäisinä wokkeihin ja muihin ruokiin.

Minusta wokki ei vaadi välttämättä nuudeleita ollenkaan - kasvis & proteiini toimii ihan hyvin myös sellaisenaan.  Muu perhe sen sijaan haluaa nuudelinsa joten niitä tulee lisättyä wokkeihin nykyään melkein aina. Tämän wokin "nuudelit" eivät kuitenkaan olleet nuudeleita vaan pätkittyä spagettia, ajaa minusta maun puolesta arkiruuassa saman asian vähemmällä rasvan määrällä. Nuudelithan usein sisältävät palmuöljyä, mikä minusta wokissa on ihan turhaa. Öljyä ruokaan tulee joka tapauksessa. Wokkiin sekoitettuna spagetti imaisee itseensä maustekastikkeiden maut ja toimii meillä arkimätössä nuudelina ihan hyvin. Penninvenyttäjä saa myös pienen lisäsäästön spagettia käyttämällä; se on hiukan halvempaa kuin nuudelit.

Jos oikein haluaa optimoida ateriasta edukkaiman mahdollisen version, kannattaa pakastekasvisten sijaan suikaloida wokkiin kauden kasviksia vihannesosastolta eli esimerkiksi porkkanaa, lanttua, sipulia ja kaalia. Kikherneet puolestaan tulevat edullisimmaksi kun liottaa ja  keittää herneet itse. Kuulostaa ehkä hieman vaivalloiselta mutta ei  se sitä ole; kannattaa tosiaan kettää iso satsi kerralla ja napata valmiita kikherneitä pakkasesta aina tarpeen mukaan.

Wokki on hyvä vaihtoehto jämien hyödyntämiseen muutenkin kuin spagetin suhteen: wokkiin voi hyvin käyttää kypsän lihan, vaikkapa paistin loput suikaloituna.

Kikhernewokki, resepti

• Rypsiöljyä paistamiseen
• 2 dl kypsiä kikherneitä
• Classic Wok -pakastekasviksia (Rainbow)
• Lohko valkokaalia suikaloituna
• Edellisen päivän spagettia pätkittynä
• 1 tl inkivääritahnaa
• Loraus tulista chilikastiketta
• Makeaa chilikastiketta
• Osterikastiketta
• Lisäksi soijaa, jos kaipaa lisää suolaisuutta

Kuumenna pannu, lisää öljy. Kun öljy on lämmennyt, lisää pannulle (jäiset) kasvissuikaleet sekä suikaloitu kaali. Lisää sekaan inkivääritahna. Paista kymmenisen minuuttia kunnes kasvikset ovat sopivasti pehmentyneet. Samaan aikaan voit keittää spagetin tai nuudelit.

Lisää kasvisten joukkoon maustekastikkeet ja sekoita. Lisää kikherneet ja valutettu spagetti tai nuudelit, lämmitä. Valmista tuli!

Viikonlopun jauhelihakastike spagetille

Perjantaina on kiva syödä jotain erityisen hyvää - lapsiperheessä se usein tarjoittaa jauhelihaa ja pastaa jossain muodossa. Ja mikäs siinä, jauheliha-pastaruoka maistuu meillä kyllä perheen aikuisillekin, kunhan maku ei ole tylsä eikä pliisu vaan muhevan vahva. :)

Punaviini tuo ruokiin hapokkuutta ja maukkautta ja tykkään lorauttaa sitä kastikkeiden ja patojen joukkoon. Tässä ohjeessa punaviiniä on tosiaan vain tilkka, mutta hapokkuutta ja makua tuovat lisäksi Worcestershire-kastike ja liemikuutio.

Jos et tykkää käyttää lihaliemikuutioita, se ei ole pakollinen. Maukkautta riittää kyllä ilmankin ja suolalla ja maustekastikkeella kastikkeen saa varmasti viimeisteltyä oikein herkulliseksi. Jos vaan aikaa riittää, kastikkeen kannattaa antaa hautua piiiitkään. Kannattaa myös tehdä reilu annos jotta riittää seuraavallekin päivälle; maku on silloin vieläkin parempi.

Tuhti, tomaattinen jauhelihakastike spagetille, resepti

• 700 g jauhelihaa (nautaa, nauta-sikaa)
• 1 dl vehnäjauhoja kastikkeen suurustamiseen 
• 1 kpl iso porkkana pieneksi kuutioituna
• Pala palsternakkaa pieneksi kuutioituna
• 3 kpl valkosipulinkynsiä viipaloituna
• 1 kpl iso sipuli silputtuna (meillä tämän sijaan sipulijauhetta, menee lapsille paremmin) 
• 1 kpl sellerinvarsi viipaloituna

• 1 prk hyvää tomaattimurskaa (esim. Mutti. Kaksikin purkkia voi hyvin laittaa, jos tomaatista tykkää!)
• Tomaattipyrettä maun mukaan 
• 2 dl punaviiniä
• 2 kpl laakerinlehtiä

• Kuivattua timjamia (saa toki olla tuorettakin)
• 1 rkl sokeria
• 1 kpl lihaliemikuutio
• mustapippuria myllystä
• Worchestershire-kastiketta maun mukaan 

Kuullota juureskuutioita, sipulisilppua ja viipaloitua valkosipulia öljyssä pannulla, kaada  kuullotetut kasvikset kattilaan odottamaan. Paista tämän jälkeen jauheliha paistinpannulla kahdessa erässä. Sekoita jälkimmäiseen erään jauhot suurukseksi, pyörittele niin että jauho levittyy tasaisesti jauhelihaan ja kaada lihat kattilaan sipuleiden ja muiden kasvisten seuraksi.

Kaada seuraavaksi paistinpannulle tomaattimurska ja -pyre, haihduttele nestettä hetki. Kaada sekaan punaviini ja jatka haihduttelua vielä tovi. Kaada tomaatti-punaviini paistinpannusta kattilaan muiden ainesten joukkoon, siirrä kattila kuumalle levylle. Lisää tässä vaiheessa kattilaan myös selleriviipaleet.

Lisää vedenkeittimestä kuumaa vettä niin että seos peittyy reilusti. Lisää joukkoon kuivattua timjamia, laakerinlehdet ja sokeri sekä lihaliemikuutio ja mustapippuria myllystä. Lisää Worchestershire-kastiketta ja / tai suolaa maun mukaan. Anna hautua ainakin puoli tuntia, mieluummin pidempään. Sekoita välillä ettei kastike pala pohjaan.

Ihana aurinkoinen laskiainen!

Lähiön leikkipuistossa oli laskiaismeininkiä; mäenlaskua (tietenkin), lettuja, makkaraa, hevosajelua.. Ja paljon iloisia kasvoja! Ja oi mikä ihana keli oli tänään! Muutama pakkasaste ja aurinkoa, parempaa säätä ei olisi voinut toivoa. 

Muurinpohjaletut. Näitä maistettiin ja hyvin maistui!

Tämän hevosen kyydissä perheen lapset ovat olleet ennenkin.

 

Kärrykyydin tarjosi Kreivi, suomenhevonen rodultaan, ellen vallan väärin kuullut.  

Harvinainen väri suomenhevoseksi Kreivillä. Mutta rauhallinen hän oli, ihan kuin nämä kotimaiset kylmäveriset tuppaavat olemaan. 

Laskiaisena voi hyvin syödä lettuja lounaaksi ja pullaa välipalaksi..  

Minä tein pullataikinan, mies ja lapset leipoivat. Taikinan kohotessa ja muun perheen leipoessa otin päikkärit. Heräsin sopivasti syömään tuoretta pullaa. Huonomminkin voisi sunnuntaita viettää.

Mukavaa laskiaisaikaa! :)

Laihduttajan kaalikeitto eli ihmekeitto

Näyttääkö tutulta? Vanha kunnon ihmekeittohan se siinä! Tällä kasviskeitolla on uudenvuoden lupauksiaan toteuttanut jo useampi sukupolvi. Ihmekeitto on paitsi vähäenerginen, minusta myös hyvänmakuinen.  Tomaattia, kaalia, selleriä, ah! :D (En silti ihmettele jos kaalikeittodieettiläisillä ihmekeittokiintiö tulee täyteen ja ajatuskin kaalikeitosta alkaa puistattaa. Ei mikään ole hyvää jos pakottautuu syömään sitä joka päivä viikon tai useamman ajan.)

Tammikuun tienoilla esiin nousseet laihdutuskeskustelut saivat mut muistamaan ihmekeiton, ja pitihän sitä pitkästä aikaa tehdä. Itse en ole dieetillä joten syön keiton kanssa yleensä leipää ja juustoa myös :P .

Kaalikeittodieetti jota jostain syystä myös sairaaladieetiksi kutsutaan, poistaa kropasta reilusti nestettä. Toiminee siis pikadieettinä jos on jokunen kilo ylimääräistä ja juhlapäivänä pitäisi mahtua kinnaavaan juhlamekkoon. Energiaa keitossa e ole juuri nimeksikään, mutta kasvisten myötä kuituja ja muuta terveellistä senkin edestä. Ihan pätevä osa normaalia ruokavaliotakin siis, kun päivän mittaan syö muutakin!

Ihmekeitto, tomaattinen kaalikeitto

• Iso kaalinlohko silputtuna
• 1 kpl sipuli silputtuna
• 1 kpl porkkana kuutioituna
• 1 kpl paprika kuutioituna (ihan minkä värinen vaan)
• 2 kpl sellerinvarsia pilkottuna
• 1 prk hyvää tomaattimurskaa (vaikka se Mutti)
• 1 kpl liemikuutio (kasvis- tai kana-)
• pippuria myllystä
• vettä tarpeen mukaan
• öljyä sipulin ja porkkanan paistamiseen

Kuullota sipulisilppua ja porkkanakuutioita hetki öljyssä kattilan pohjalla. Lisää tomaattimurska, sekoita ja anna kuplahdella tovi. Lisää sekaan kasvikset ja niin paljon vettä että kasvikset peittyvät kunnolla. Lisää sekaan liemikuutio ja pippuri (& mahdolliset muut mausteet) ja anna muhia kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä; puolisen tuntia.

Keittoa voi hyvin maustaa myös esim. yrteillä, chilillä ja valkosipulilla. 

Merimiespihvi poronpaistista

Merimiespihvi ei liity mitenkään merimiehiin eikä pihveihin, mutta hyvää se on! Merimiespihvi tarkoittaa laatikkoruokaa jossa on perunaa ja lihaa uunissa herkullisen pehmeäksi kypsennettynä. Ajatus tehdä merimiespihviä tuli taannoin meille saapuneesta poronlihaerästä.

Lihatilaukseeni kuului puolen kilon kulma- ja ulkopaistit ja niille reseptejä etsiessäni muistin tämän vanhan suosikkini. Aterian olisi saanut tehtyä yhdestä puolen kilon paistista ja kilosta perunaa, mutta nyt kun kerran urakkaan ryhdyin, tein samalla isomman satsin. Olin varma että koko perhe tykkää ja tykkäsiväthän he. Poronpaistit toimivat tässä tosi hyvin ja lihasta tuli suussasulavan mureaa.

Ruokalaji on simppeli mutta hieman aikaavievä, ehkä siksi en olekaan sitä vuosikausiin tehnyt. Lauantaina, kun lapset olivat isänsä kanssa liikuntaharrastuksessaan, kaivoin jääkaapista kaksi kiloa perunoita ja ryhdyin kuorimishommiin.

Kaupan pakastealtaasta saa valmiitakin viipaleperunoita, mutta halusin tehdä tämän ruokaprojektin tällä kertaa ajan kanssa ja huolella, keskittyen ihan yksinkertaisiinkin juttuihin. Oli ihanaa olla kotona ihan yksin, kuunnella radiosta rauhallisen tahtista Ylen Ykköstä ja ihan vaan kuoria perunoita.

Pannu huuhdotaan lopuksi oluella.

Saattaa kuulostaa hullulta mutta perunoiden kuoriminen ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä on toisinaan ihan suurinta luksusta. Hyvin terapeuttista kaiken normaalin arkihulinan ja härdellin vastapainoa. Merimiespihvi on hidasta ruokaa ja hidas ruoka on ihmiselle hyväksi monellakin tavalla. :)

 

Merimiespihvi, resepti

• 2 kg kiinteitä perunoita viipaleina
• (2 kpl isoja porkkanoita viipaleina)
• 2 kpl sipuleita renkaina
• 500 g poron kulmapaisti ohuina viipaleina
• 500 g poron ulkopaisti ohuina viipaleina
• 4 kpl laakerinlehtiä
• Mustapippuria myllystä
• Suolaa myllystä
• Muutamia maustepippureita
• Vettä pannun huuhtomiseen
• 1 plo olutta

Kuori perunat ja porkkanat ja viipaloi. (Porkkanat eivät perinteisesti merimiespihvireseptiin kuulu, mutta tuovat minusta kivasti väriä ja muutenkin sopivat joukkoon ihan hyvin.) Poista paisteista mahdolliset kalvot, viipaloi ohuiksi viipaleiksi poikkisyin. Leikkaa sipuli renkaiksi. Paista sipulit pannulla öljyssä, siirrä lautaselle odottamaan. Paista seuraavaksi liha pannulla öljyssä useammassa erässä. Huuhtele pannu vedellä paistamisten välissä ja ota huuhdeliemi talteen. Viimeisen lihaerän jälkeen huuhtele pannu oluella.

Lado uunivuoan pohjalle perunaa, hieman sipulia ja päälle lisää, mausta suolalla ja pippureilla lisää laakerinlehtiä. Toista sama kunnes kaikki ainekset ovat vuoassa. Päällimmäisenä tulee olla kerros perunaa. Kaada päälle pannunhuuhteluvesi ja -olut, laita paistumaan uuniin 200 asteeseen. Paista 1,5 tuntia tai kunnes perunat ovat pehmenneet. Merimiespihvi on herkkua erityisesti punajuurten tai puolukkahillon kanssa.