sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Puolukkakiisseli ja riisipuuro




Meillä on pakkasessa puolukoita vaikka millä mitalla, kiitos ihanan anopin joka pitää meidät marjoissa jos emme itse ennätä niitä poimia. :) Iso osa puolukoista syödään smoothien joukossa, osa hillona ja survoksena ruokien kyljessä.  Vaan kyllä näistä marjoista paljon muutakin saa!

Tein tuossa eräänä päivänä puolukkakiisseliä ensimmäistä kertaa - lopputulos oli sen verran maukas että taidanpa tehdä toisenkin kerran! Puolukakiisseli sopi minusta ihan erityisen hyvin riisipuuron kaveriksi - molemmat myös sopivat joulun aikaan varsin passelisti. Riisipuuro puolukkakiisselillä toimikin tällä kertaa adventin lounasruokana.

Puolukkakiisseli, resepti

  • 2 dl puolukoita
  • 5 dl vettä
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 3 rkl perunajauhoja
  • tilkka kylmää vettä suurusta varten

Kaada kattilaan puolukat, sokeri ja vesi, ei haittaa vaikka puolukat olisivat jäisiä. Kuumenna kunnes vesi kiehuu, keitä tämän jälkeen kymmenisen minuuttia. Voit varovasti painella puolukoita rikki kattilan reunaa vasten.

Erota seoksesta puolukan kuoret pois valuttamalla keitos harsokankaan läpi. Sekoita perunajauhoista ja vesitilkasta suurus ja suurusta kiisseli kaatamalla perunajauholiemi ohuena nauhana kattilaan kiisseliä koko ajan sekoittaen. Anna kiisselin pulpahtaa, älä keitä. Laita kiisseli jäähtymään. Ripottelemalla kiisselin pintaan hienoa sokeria, kiisselin pintaan ei tule kuorta niin helposti. Herkuttele kylmä kiisseli riisipuuron ohessa tai maidon, kerman tai vaniljakastikkeen kanssa.

Riisipuuro, resepti

  • 2 dl vettä
  • 2 dl puuroriisiä
  • 1 l maitoa
  • 1 tl suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi, kaada joukkoon riisi. Keitä pari minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito, kuumenna ja kiehuttele hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia. Sekoita puuroa usein jottei se pala pohjaan. Mausta puuro suolalla. 


lauantai 20. joulukuuta 2014

Pipariprojekti



Sanotaan että talon rakentaminen on ultimate-stressitesti parisuhteelle. Me tehtiin se, ja selvittiin voittajina! Joku voisi kritisoida pieniä mittasuhteita mutta meille tämä oli ihan juuri sopivan kokoinen rakennusurakka, että sikäli.

Valmistaikinoissa on eroja


Pakastealtaan piparitaikinat ovat meidän perinteemme, niin tänäkin vuonna. Testissä on ollut sekä Sunnuntain että Myllyn Parhaan valmistaikinoita. Piparkakkutalon rakensimme Myllyn Parhaan taikinasta - tykkään sen mausta enemmän - mutta hieman mureneva rakenne ei kyllä ollut ihanteellinen piparkakkutalon osien leipomiseen ja kasaamiseen. Sunnuntain taikina pysyy koossa paremmin, eikä senkään maussa vikaa ole.

Muistutukseksi itselle: leivo peruspiparit Myllyn Parhaan taikinalla, rakenna piparitalo Sunnuntain taikinasta. Ja leikkaa piparitalon palat leivinpaperoidulla pellillä > et joudu siirtelemään isoja paloja ja vältät repeämisriskin.


Pipareiden koristelussa enemmän on enemmän


Lapset olivat suorastaan liikuttavan vaikuttuneita vanhempiensa piparitalonrakennustaidoista, mutta niin olen minäkin poikastemme taiteellisista pipariluomuksista. More is more, todellakin! :)







torstai 18. joulukuuta 2014

Punajuuri-parmesaanipiirakka

punajuuriparmesaanipiirakka

Jääkaapissa oli jättilohkare parmesaania ja muutamia punajuuria, näille halusin keksiä jonkin  yhteisen käyttökohteen. Pohdinnan ja googlailujen perusteella päädyin punajuuripiirakkaan ja se oli hyvin päädytty, vaikka itse sanonkin! Punajuuririsotto olisi ollut kaiketi varma valinta myös, mutta näin riisipuuroaikaan ajattelin että josko jotain muuta kuitenkin.

Punajuuria minulla on jääkaapissa yleensä aina silloin kun niitä vain on saatavilla. Parmesaani päätyi meille kun olimme taannoin miehen kanssa pariskuntakävelyllä Helsingin keskustassa. Kolmen Sepän patsaan luona oli somia pieniä joulukojuja joista parissa huomasimme myytävän italialaisia herkkuja. Kojussa lohkottiin kokonaisista parmesaanikiekoista kunnon järkäleitä ja niin herkulta näytti ja maistui etten voinut olla ostamatta palasta meillekin!

punajuuripiirakan ainekset



 

Punajuuripiirakka, resepti 


Punajuuripiirakan pohja

  • 100 g margariinia tai voita
  • 3 dl vehnäjauhoja (tai vehnää 2 dl, ruista 1 dl)
  • 0,5 dl parmesaaniraastetta (n. 20 g)
  • 0,4 dl vettä


Punajuuripiirakan täyte

  • 2 kpl punajuuria raastettuna (n. 400 g)
  • 1 kpl punasipuli (puolet silpuksi, puolet renkaiksi)
  • 2 dl kermaviiliä
  • 2 dl parmesaaniraastetta (n. 80 g)
  • 1 tl timjamia
  • 1 tl oreganoa
  • ripaus suolaa
  • ripaus mustapippuria

Valmista ensin punajuuripiirakan pohja. Nypi voi, jauhot, suola ja parmesaaniraaste murumaiseksi seokseksi, lisää vesi ja möyhennä taikinaksi. Painele taikina piirakkavuoan (esim. rengasvuoan) pohjalle ja reunoille ja laita vuoka taikinoineen viileään odottamaan ainakin kymmeneksi minuutiksi.

Esipaista tämän jälkeen piirakkapohjaa kymmenen minuuttia 150 asteessa. Tee seuraavaksi täyte. Raasta punajuuret oman makusi mukaan joko karkeammalla tai hienommalla terällä ja rutistele raasteesta ylimääräiset nesteet pois.

Pilko punasipuli; osa tule piirakan päälle ja osa täytteeseen. Esimerkiksi kiekoiksi leikattu sipuli näyttää kivalta täytteen pinnalla kuten vaikka tässä Kinuskikissan punajuuripiirakassa. Täyttemassaan tuleva sipuli kannattaa hienontaa pienemmäksi. Minulla oli vain puolikas punasipuli joten laitoin sipulia vain piirakan pinnalle.

Kuullota sipulisilppua hetki rasvassa. Sekoita ainekset kulhossa (täytteen päälle tulevia sipulirenkaita lukuunottamatta) ja kaada vuokaan taikinan päälle. Asettele täytteen pinnalle sipulirenkaat, laita piirakka takaisin uuniin ja nosta lämpö 200 asteeseen. Paista piirakkaa vielä noin 45 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Puolukkaglögi



Glögin kuuluu olla huumavan makeaa ja mausteista! Tähän reseptiin laitoinkin mausteita reilulla kädellä - silti tämä on edelleen melko lempeää glögiksi. Selkeänä  päämakuna on suomalainen puolukka, juuri niin kuin puolukkaglögissä kuuluukin. 

Lempeyden ja kipakkuuden suhdetta voi kukin juoja säädellä makunsa mukaan, sillä reseptin lopputulema on tuju tiiviste.  Itse keitetystä tiivisteestä glögi valmistuu nopeasti silloin kun mielihalu saada kupillinen kuumaa, mausteista juomaa käy voittamattomaksi! Minulla glögi kuuluu suorastaan rutiineihin tähän vuodenaikaan.


Mausteinen puolukkaglögi, resepti

  • 1 l puolukoita
  • 5 dl vettä
  • 3 dl fariinisokeria
  • 2 kpl kanelitankoja
  • 20 kpl kokonaisia neilikoita
  • 1 rkl kardemummaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl jauhettua inkivääriä
  • 1 tl jauhettua pomeranssinkuorta

Laita jäiset puolukat, sokerit ja mausteet kattilaan, kaada päälle vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä seosta kymmenisen minuuttia. Voit painella puolukoita varovasti rikki lusikalla kattilan reunaa vasten, tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Kiehuttamisen jälkeen voit laittaa levyn kiinni ja antaa seoksen jäähtyä hiljalleen kannen alla - näin mausteista irtoaa vielä enemmän makua.

Kun seos on kiehutettu ja se on hieman jäähtynyt, siivilöi mehu harsokankaalla. Jos aiot säilyttää glögiä pitkään, kuumenna siivilöinnin jälkeen uudelleen ennen pullotusta.



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Karjalanpiirakat

karjalanpiirakat

Meidän perheen joulupöytään kuuluvat myös karjalanpiirakat - tämä tapa on tullut meille mieheni kautta. Ja hyvinhän nämä muiden jouluherkkujen kanssa yhteen sopivatkin!

Tänään tein piirakoita ison satsin pakkaseen. En ole aivan satavarman että riittävät jouluun asti, sen verran hyvä menekki karjalanpiirakoilla meillä on. Varaudun leipomaan lisää jos tarve vaatii. :)



Visuaalisuus ei ole kuulu minun vahvuuksiini ruuuanlaitossa tai leivonnassa - älkää siis ihmetelkö piirakoiden rujohkoa ulkomuotoa. Tai sanotaan vaikka että näissä on sellaista rustiikkia ilmettä, heh. Ihan sympaattisia nämä minusta kuitenkin ovat, ja mikä tärkeintä aivan hurjan herkullisia!


Karjalanpiirakan täytteeksi tehtiin ihan tavallinen riisipuuro josta osa syötiin muuten vaan. Jos keität riisipuuroa ihan vaan piirakoiden täytteeksi, voi puuron nesteestä isompi osa olla vettä. Jos laitat piirakoihin paljon täytettä, maitoisempi puuro voi kiehua ja kuohua herkemmin piirakasta "yli".


Minun piirakoissani on huomattavasti vähemmän täytettä kuin vaikkapa kaupan karjalanpiirakoissa. Tämän tyylin olen oppinut mieheni mummolta jolla on piirakoiden tekemisestä varmaan yli 80 vuoden kokemus.

Täytteen määrä on tietysti koulukuntakysymys, samoin kuin se minkä kokoisia piirakoista tehdään. Hyviä piirakoita tulee millä tahansa tyylillä!




Karjalanpiirakat, resepti


Karjalanpiirakat, kuoritaikina

  • 5,5 dl hienoa ruisjauhoa (esim. Sunnuntai)
  • 2 dl vettä 
  • 1 tl suolaa

Karjalanpiirakat, täyte

  • 5 dl vettä
  • 3 dl puuroriisiä
  • 1 l maitoa
  • 2 tl suolaa

Karjalanpiirakoiden voiteluun

  • 1 dl maitoa
  • 50 g voita
  • 2 dl kiehuvan kuumaa vettä

Keitä ensin riispuuro. Keitä riisiä ensin vedessä muutaman minuutin ajan, kunnes vesi on osin imeytynyt riisiin. Kaada joukkoon maito, keitä hiljaisellä lämmöllä jatkuvasti sekoitellen suunnilleen 40 minuuttia, mausta suolalla. Sammuta levy ja jätä jäähtymään kannen alle.

Valmista taikina sekoittamalla ainekset keskenään kiinteäksi taikinaksi. Leivo taikinasta pötkö, jaa se 24-30 osaan. Levitä kakkaroiden päälle kostutettu leivinliina jotta eivät kuivu. Kaulitse kakkaroista piirakkapulikalla tai kaulimella pyöreitä tai soikeita lettusia, läpimitaltaan reilun 10 cm -15 cm ja laita myös näiden päälle kostutettu leivinliina.  Aivan paperinohueksi kuoritaikinaa ei kannata kaulita, silloin piirakat eivät välttämättä pysy kasassa.

Kuumenna uuni valmiiksi 275 - 300 asteeseen. Levitä jäähtynyttä riisipuuroa kuoritaikinan päälle, käytä apuna teelusikoita tai veistä. Rypytä taikina reunoilta peukaloa ja etusormea apuna käyttäen.

Paista piirakoita 275 - 300 asteessa noin 15 minuuttia.  Paloittele voi syvälle lautaselle, kaada sekaan maito ja kaiken päälle kiehuva vesi. Kastele paisteut piirakat seoksessa kauttaaltaan ja laita pehmenemään leivinpaperin sisään.

Alla pieni pätkä liikkuvaa kuvaa tämän päivän piirakkatalkoista. :)





maanantai 8. joulukuuta 2014

Ihana suppilovahveropasta




Syksyn suosikkipastani on löytynyt! Spagettia, pekonia ja suppilovahveroita, ripaus mustapippuria ja parmesaania ja siinä se on. Simppeliä, maukasta, syksyistä. Tykkään!

Ajatus tähän pastaan syntyi jääkaappiin jääneestä parista desistä putsattuja suppiksiksia ja toisesta ruoasta ylijääneistä parista pekonisiivusta.

Kerrankin mulla oli sellaisia jämiä jääkaapissa joista ei voi tulla muuta kuin herkkua! :) Tästä annoksesta tuli sopiva yhdelle nälkäiselle, mutta reseptin voi helposti monistaa isollekin porukalle sopivaksi.



Nyt ei ole muuten vieläkään liian myöhäistä hakea metsästä tuoreita sieniä! Suppilovahveroitahan voi hyvin kerätä vaikka joulupöytään sillä ne eivät pienestä pakkasesta hätkähdä.

Kävin tuossa jokunen aika sitten syksyn ensimmäisellä (ja melko varmasti ainoalla) sienestysretkellä. Ilma oli u-p-e-a; pikkupakkanen piti maiseman kuuraisena ja aurinko teki kaikesta välkehtivän kaunista. Suppilovahveroiden varret napsahtivat  hauskasti kun keräsin sieniä sammaleen seasta ja kangaskassista kuului varsin "epäsienimäinen" rapina kun jäiset suppikset kolisivat toisiaan vasten. :)


Suppilovahvero-pekonipasta, resepti

  • Pastaa
  • 2 dl putsattuja suppilovahveroita
  • 3 kpl pekonisiivuja pieneksi pilkottuna
  • Mustapippuria
  • Parmesaania annoksen päälle

Suikaloi pekoni ja laita paistumaan kuumalle pannulle. Lisää sekaan suppilovahverot kun pekonista on irronnut selvästi rasvaa. Jos tuntuu että sienet imaisevat kaiken rasvan itseensä, voit lisätä joukkoon hiukan voita. Isommalla pekonimäärällä pekonin oma rasva varmasti riittää! Paista pekonia ja sieniä kunnes sienet ovat kunnolla kutistuneet.

Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä , valuta ja lisää pannulle sienten ja pekonin sekaan. Rouhaise joukkoon mustapippuria, pyöräyttele ainekset sekaisin ja laita pasta tarjolle. Annoksen päälle voi raastaa vielä hieman parmesaania. Tää on hyvää!





keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Marmeladimakeiset

marmeladikarkit resepti



Markemaldikarkkien tekeminen on helppoa ja mukavaa. Makuja voi kehitellä sen mukaan mistä itse tykkää; mustikkaa, karpaloa, appelsiinia, omenaa.. Marmeladien valmistukseen sopii melkeinpä mikä tahansa mehu tai sose! Aidot, laimennettavat mehut ovat parhaita; marmeladeihin käytettävän mehun on parasta olla vahvaa ettei maku peity sokerin maun alle. Jos vahvaa mehua ei ole saatavilla, tymäkkyyttä makuun saa pienellä sitruunahappolisällä.

Itse olen tehnyt marmeladimakeisia mehuja ja soseita yhdistelemällä. Pohjana olen käyttänyt soskeroimatonta karpalomehua jonka olen laimentanut juuri ja juuri juotavaksi. Karpalomehuun olen lisännyt itsetehtyä omena- tai mustikkasosetta. Yhdistän mehun ja soseen ennen keittämistä ja mustikka-mehuseoksen valutan kattilaan tiheän siivilän läpi. Näin marmeladeihin ei jää mustikankuoren palasia.

Marmeladimakeiset, mustikka-karpalo

  • 1,5 dl mustikkasosetta
  • 2,5 dl vahvaa karpalomehua
  • 2,5 dl sokeria
  • 8 g agar agaria
  • (hippunen vaniljajauhetta)
  • Siro-sokeria koristeluun


Vuoraa marmeladeille varattu hyytymisastia leivinpaperilla (helpottaa irrottamista). Nelikulmainen laakea kippo on tähän tarkoitukseen sopiva. Kaada sose, mehu ja agar agar -jauhe kattilaan, sekoita kierrevispilällä jotta agar agar -jauhe sekoittuu tasaisesti. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista hiljalleen 4-5 minuuttia, hämmennä välillä. Kaada kuuma liemi leivinpaperoituun astiaan ja vie viileään hyytymään.

Marmeladiseos on juoksevaa nestettä aluksi. Se jähmettyy muutamassa tunnissa tai viimeistään vuorokauden kuluttua napakaksi hyytelöksi.





Viimeistään seuraavana päivänä marmeladi on hyytynyt napakaksi hyytelöksi. Kippaa marmeladi pöydälle.  Leikkaa kakku pieniksi kuutionmuotoisiksi karkeiksi tai ota pienellä piparimuotilla levystä kuviokarkkeja.




Jätä karkit kuivumaan leivinpaperin päälle päiväksi - pariksi, kääntele välillä. Näin karkit kuivuvat tasaisesti joka puolelta. Kuivattaminen on tärkeää jotta pinnan koristesokeri ei "sula" kosteaan marmeladiin.

Kun karkit ovat kuivuneet pari päivää, pyörittele karkit hienokiteisessä sokerissa. Parhaiten tähän sopii Siro-sokeri. Laita marmeladit nätteihin rasioihin tai pusseihin ja anna vaikka lahjaksi! :) Viikkokausia etukäteen näitä ei kannata tehdä jotta herkut eivät kuivahda koppuroiksi!


Agar agar


Agar agar on se aines joka tekee marmeladeista marmeladeja; se toimii hyytelöimisaineena. Agar agar on merilevästä valmistettua jauhetta tai hiutaleita joten se sopii myös vegaaneille toisin kuin esimerkiksi liivate. Liivate ei muutenkaan sovi marmeladikarkkien valmistamiseen; siitä ei saa tarpeeksi jämäkkää hyytelöä joka pysyisi hyvin kasassa myös huoneenlämmössä.

Agar agar ei ole ihan jokaisen päivttäistavarakaupan valikoimissa enkä itse ole onnistunut löytämään sitä lähi-Prismastakaan. Luontaistuotekaupoista, ekokaupoista ja etnisistä ruokakaupoista sekä apteekeista tätä sen sijaan löytyy. Apteekeissa hinta on kaikkein kovin, etnisissä kaupoissa yleensä halvin.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Vuohenjuustosilakat tomaattikastikkeessa


Silakka on lempikalani: siinä on tunnistettava, herkullinen maku ja sen ruodot pehmenevät syöntikelpoisiksi kypsennettäessä. Rapsakat, kultaiset silakkapihvit ja perunamuusi vievät kielen mennessään ja niin tekevät myös tomaattisilakat!




Erilaiset tomaattiset silakkaruoat ovat myös kuuluneet suosikkeihini jo pitkään ja niistä eniten olen tehnyt näitä tomaattisia vuohenjuustosilakoita. En enää edes muista mistä reseptin löysin - vai sävelsinkö kenties itse? Maistuvia nämä kuitenkin ovat!

Asettelen silakkarullat vuokaan pystyyn, näyttää minusta hauskalta. :) Voi nämä toki kyljelleenkin laittaa pötköttämään.




Tomaattiset vuohenjuustosilakat toimivat hyvin lounaana vaikkapa vaalean leivän ja vihersalaatin kanssa, meillä näitä on tarjoiltu myös perunamuusin ja riisin kyljessä. Silakkarullat maistuvat vähintään yhtä hyvältä kylmänä, silloin olen laittanut näitä ruisleivän päälle, ah!





 

Vuohenjuustosilakat tomaattikastikkeessa, resepti

  • 400 g silakkafileitä
  • 100 g pehmeää vuohenjuustoa
  • 3 dl tomaattimurskaa (tai sen verran kuin purkista vuokaan mahtuu)
  • 10 kpl mustia oliiveja renkaina
  • suolaa ja pippuria myllystä


Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Lado silakkafileet leikkuulaudalle tai muulle työalustalle nahkapuoli alaspäin. Suolaa fileet kevyesti, rouhi päälle pippuria. Laita jokaiselle fileelle muutamia nokareita pehmeää vuohenjuustoa ja rullaa napakaksi rullaksi.

Asettele rullat voideltuun pyöreään pieneen vuokaan pystyasentoon niin että vuoka on silakkarullia täyteen pakattu. Kaada päälle hyvää tomaattimurskaa  ja ripottele pinnalle oliivirenkaita. Paista uunissa 225 asteessa noin puoli tuntia.


torstai 13. marraskuuta 2014

Kinkkupiirakka savulampaasta rukiisella pohjalla



Tämä kinkkupiirakka on helppo ja herkullinen! Täytettä voi muokata mielensä mukaan ja erilaisilla jauhoilla saa pohjaan vaihtelua. Esimerkiksi tässä ohjeessa käytetty ruis toimii minusta kinkkupiirakan pohjassa tosi hyvin. Rukiinen piirakkapohja sopii muuten mainiosti myös sienipiirakalle, kannattaa kokeilla!

Tavallisesti kinkkupiirakka tehdään meillä ylikypsästä palvikinkusta joka on takuuvarma ja herkullinen kinkkupiirakan täyte. Tällä kertaa mentiin hiukan luksuksempaan suuntaan ja täytteeseen kuutioitiin savulammasta - oli aivan valtavan hyvää sekin.

 
Tässä piirakassa kolmannes jauhoista on ruista josta saa terveellisiä kuituja ruokaisaa makua. Nättiä näköä ja extramaukkautta piirakkaan puolestaan tuovat pikkutomaatit. Niitä saimme onnekkaasti pitkälle syksyyn ihan omalta parvekkeelta (pakko mainita vaikkei aiheeseen suoraan liitykään! x) ), nyt sentään turvaudumme jo kaupan vihannestiskiin.

Kinkkupiirakka, täyte

  • 200 g palvikinkkua, savulammasta tms. suikaloituna tai kuutioituna
  • 200 g kermaviiliä (1 prk)
  • 2 kpl kananmunia 
  • Pieni nippu ruohospulia, kevätsipulia tms. 
  • 5 kpl kirsikkatomaatteja
  • pippuria myllystä
  • juustoraastetta 

Suolaisen piirakan rukiinen pohja

  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl ruisjauhoja
  • 100 g huoneenlämpöistä voita
  • 0,4 dl vettä (mittasin vajaan puoli desiä, tämä on arvio)
  • ripaus suolaa myllystä

Piirakkapohjan valmistus


Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Vuoraa rengasvuoan pohja leivinpaperilla tai voitele piirakkavuoka. Valmista ensin piirakan pohja.  Lisää suola jauhojen joukkoon ja nypi voi ja jauhoseos murumaiseksi taikinaksi. Lisää vesi ja vaivaa se taikinan joukkoon. Kun taikina on valmis, laita se kelmussa jääkaappiin viilenemään ennen vuokaan levittämistä. Voit myös painella taikinan valmiiksi piirakkavuoan pohjalle ja reunoille "lautaseksi" ja laittaa vuoan ja taikinan tämän jälkeen viileään vartiksi (meillä vuoka tyrkättiin parvekkeelle). Esipaista piirakan pohjaa 10 minuutin ajan 150 asteessa. Kun otat pohjan uunista täyttöä varten, lisää samalla lämpöä 175 asteeseen.

Kinkkupiirakan täytteen valmistus

Suikaloi kinkku ja silppua ruohosipuli. Sekoita ainekset kirsikkatomaatteja lukuun ottamatta keskenään tasaiseksi, mausta pippurilla. Säästä osa juustoraasteesta. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Pilko kirsikkatomaatit ja levittele palat tasaisesti täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista piirakkaa uunissa 175 asteesssa noin 40 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.


savulammaspiirakka






keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Luumutäytteiset liharullat hirvenlihasta



Nyt on taas aika tehdä hirviruokaa! Aiempina vuosia meillä on tehty hirvenlihasta hampurilaispihvejä ja herkullista hirvipataa, tänä vuonna päädyimme testaamaan perinteisiä luumutäytteisiä lihakääryleitä hirvenlihasta tehtynä.

Näistä kääryleistä tulee lapsuus mieleen; oma äitini teki lihakääryleitä kun meille tuli vieraita ja heille haluttiin tarjota jotain "parempaa ruokaa" :) . Lihakääryleitä syötiin kauniisti katetun tammipöydän ääressä, isossa seurueessa. Muistan että liha oli suussasulavan mureaa ja kastike maukasta ja vahvaa - ilahdutti päästä vastaavanlaiseen tulokseen nyt aikuisena omassa keittiössä myös!

 

Lihakääryleet hirven sisäpaistista, resepti


  • 400 g hirven sisäpaistia
  • 1 pkt pekonia
  • Kuivattuja luumuja
  • Mustapippuria 
  • (Suolaa) 
 
  •  3 dl lihalientä
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl sinappia
  • 1 tl timjamia
 
  • 1 rkl tummaa Maizenaa
  • 1 prk ruokakermaa (tai oikeaa kermaa)
  • (Kuivattuja suppilovahveroita) 
  • (Katajanmarjoja) 

Leikkaa liha poikkisyin noin kuudeksi parin sentin levyiseksi viipaleeksi. Nuiji lihoja lihanuijalla ohuemmaksi ja mureammaksi. Voit laittaa lihaviipaleen päälle talouskelmun; lihanuija pysyy sillä tavalla puhtaampana.

Rouhi lihoille mustapippuria ja hieman suolaa myllystä. Laita jokaiselle viipaleelle pekonia ja pari puolitettua luumua ja rullaa tiiviiksi kääryleiksi.Kiinnitä kääryleet cocktail-tikuilla. Paista rulliin kahdessa erässä kasarissa kaunis paistopinta, nosta lihat sitten hetkeksi pois panulta ja tee liemi. Lisää kasariin lihaliemi, tomaattipyre, sinappi ja timjami, sekoita. Myös katajanmarjat sopivat hirven mausteeksi jos tykkäät metsäisestä mausta.

Laita lihat takaisin kasariin liemen sekaan, laita kansi päälle ja anna hautua reilu puoli tuntia. Kun kääryleet ovat kypsiä, ota ne pois kasarista. Lisää liemeen kerma (halutessasi myös kuivattuja suppilovahveroita) ja suurusta kastike Maizenalla. Nosta kääryleet kastikkeeseen, anna lämmetä ja tarjoile vaikkapa juuresmuusin kanssa.















lauantai 25. lokakuuta 2014

Maukas punajuurilaatikko




Punajuuri ja Aura-juusto ovat ihana yhdistelmä! Yhdessä ohrasuurimoiden kanssa näistä aineksista syntyy täyteläinen ja maukas laatikkoruoka joka toimii ateriana ihan sellaisenaan tai lisäkkeenä esimerkiksi grillikanan kanssa. Tujaus hunajaa ja hyppyselliset oreganoa ja timjamia viimeistelevät maun juuri oikeanlaiseksi. Auran sijaan laatikkoon sopivat tosi hyvin myös feta ja erityisesti vuohenjuusto.

Punajuuripaistoksen voi hyvin esivalmistella edellisenä päivänä keittämällä punajuuret ja ohran valmiiksi. Jäähtyneet punajuuret on helppo kuoria ihan vain käsillä hieromalla; kuorimaveistä ei tarvita. Laatikko valmistuu uunissa nopeasti; ainekset eivät vaadi varsinaista kypsyttelyä uunissa lainkaan, mutta uunitus tiivistää ja tasaa makuja mukavasti joten väliin sitä ei kannata jättää.

Maukas punajuurilaatikko, resepti

  • 3 kpl suuria punajuuria keitettynä ja raastettuna
  • 1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita (kuivamitta)
  • Korppujauhoja
  • 100 g Aura-juustoa muruina
  • 200 g kermaviiliä
  • 2 rkl hunajaa (suunnilleen, saattoi mennä enemmänkin)
  • Oreganoa
  • Timjamia
  • Mustapippuria myllystä

Putsaa punajuuret ja poista niistä naatit. Keitä kunnes haarukka uppoaa juurekseen hyvin. Anna jäähtyä ja kuori käsin hieromalla, raasta kuoritut punajuuret karkeaksi raasteeksi. Keitä ohraa noin parikymmentä minuuttia, valuta lävikössä ja huuhtele.

Voitele ja korppujauhota vuoka ja lisää sinne keskenään sekoitetut ainekset. Ripota pinnalle korppujauhoa. Paista uunissa 200 asteessa puoli tuntia.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Brigadeirot, itsetehdyt kinuskimakeiset

itsetehdyt makeiset


Leivontareseptejä googlaillessani törmäsin muutamassa blogissa brigadeiroihin, herkullisen ja söpön näköisiin brasialaisiin makeispalleroihin. Brigadeirojen resepti on yksinkertanen: purkillinen kondesoitua maitoa, muutama ruokalusikallinen kaakaojauhetta ja ruokaluskallinen voita. Näistä keitellään taikina josta sitten pyöritellään pallosia. Helppoa!

brigadeirot resepti

Brigadeirotaikinan voi tehdä myös mikrossa kuten minä tein mutta kattilassa keittäminen ei ole sen hankalampaa. Haasteellisin osuus brigadeirojen valmistamisessa on taikinan oikean koostumuksen löytäminen mikä taas riippuu siitä miten kauan ja kovalla lämmöllä aineksia keitetään.

Meillä taikinasta tuli hiukan liian tömäkkää minkä vuoksi massa alkoi kovettua nopeasti. Sain onneksi pallerot kuitenkin pyöräyteltyä vaika sormia hiukan polttikin. Palleroiden oikea koostumus on pehmeä, sellainen että makeisesta voi helposti haukata palasen.



Lapset pyörittelivät brigadeirot strösseleissä, kookoshiutaleissa ja lakritsinjuurijauheessa. Lakritsinjuurijauhe oli näistä suosikkini: jauheen vahva maku tuo hienon vastaparin karkkien makeudelle. Vahvan maun vuoksi lakritsinjurijauheessa pyöritellyt brigadeirot sopinevat enemmän aikuiseen makuun - ihan hyvä niin, jääpähän jotain varmasti meille isommillekin! Ne oikeat, alkuperäiset brigadeirot pyöritellään nimenomaan suklaaströsseleissä mutta ovat nämä muutkin versiot aika hauskoja ja hyviä.

Enpä ole aikaisemmin hakenut Brasiliasta inspiraatiota jouluherkkuihin, mutta nämä toimivat varmasti hienosti myös joulumakeisina. Koristeilla saa karkkeihin jouluisaa fiilistä, esimerkiksi pähkinärouhe sekä kultaiset ja hopeiset stösselit toimivat joulun ajan brigaderoissa varmasti.


Kondensoitua maitoa myydään ainakin isoissa marketeissa mutta olen löytänyt sitä nykyään jo pikkukaupoistakin. Oman lakritsinjuurijauheeni olen ostanut Ruohonjuuresta mutta sitäkin on saatavilla myös perusruokakaupoista, ainakin S-marketin hyllyssä näytti olevan. 

Brigadeirot, brasilialaiset kinuskikarkit, resepti

  • 1 prk kondensoitua maitoa
  • 4 rkl tummaa kaakaojauhetta
  • 1 rkl voita
  • ripaus suolaa

Mikrossa: Kaada ainekset syvälle lautaselle, sekoita ja kuumenna mikrossa vajaa minuutti kerrallaan kunnes massa on sakeutunut (n. 5- 10 kertaa).  Sekoita massaa jokaisen mikrotuksen jälkeen. Muista että massa kovettuu selvästi jäähtyessään.

Kattilassa: Kiehuttele aineksia kattilassa jatkuvasti sekoittaen kunnes massa sakeutuu. Voit testata taikinaa ottamalla välillä teelusikallisen massaa, jäähdyttämällä hiukan ja tekemällä testipallon. Jos pallon teko onnistuu, on taikina valmista.

Anna massan jäähtyä sen verran että pysyt käsittelemään sitä. Pyörittele taikinasta pieniä palloja kierittele pallot koristeissa. Hyviä koristeita ovat esimerkiksi strösselit, kookoshiutaleet, kaakaojauhe ja pähkinärouhe.



keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Lindströminpihvit ja sinapilla maustettu jugurttikastike




Söin ensimmäisen kerran elämässäni lindströmipihvejä koulussa ala-asteella ja voi että ne olivat herkullisia! Kotona näitä ei jostain syystä tehty ja meni pitkälle aikuisikään ennen kuin itsekään lindtröminpihvejä valmistin. Kokeilujen kautta löysin sen mikä tekee lindströminpihveistä niin erityisen herkullisia, samanlaisia kuin silloin koulun ruokalassa: kaprikset. Muuten en kapriksista hirveästi välitä mutta lindströminpihveihin ne minusta kuuluvat, ehdottomasti!

Pihvit voi paistaa pannulla tai uunissa. Pannulla pihveistä tulee ehkäpä vielä asteen verran maukkaampia mutta oikein hyviä tulee uunissakin. Meillä tehtiin tällä kertaa uuniversioita ja herkkua oli!

Lindströminpihvit, resepti

  • 400 g jauhelihaa 
  • 2,5 dl keitettyä punajuurta hienona raasteena 
  • 0,5 dl korppujauhoja
  • 200 g kermaviiliä, maustamatonta jugurttia tms.
  • 1 kpl kananmuna
  • 1 pieni sipuli (tai 1 rkl sipulijauhetta)
  • 1,5 tl suolaa
  • pippuria myllystä
  • 0,5 rkl omenaviini- tai punaviinietikkaa
  • 2 rkl kapriksia hienonnettuna


Sekoita kermaviili ja korppujauhot, jätä turpoamaan. Silppua sipuli ja kaprikset.  (Voit halutessasi kuullottaa sipulisilpun pannulla rasvassa mutta se ei ole välttämätöntä.) Lisää kulhoon silput, jauheliha, kananmuna ja mausteet, sekoita hyvin. Muotoile pihvit ja paista kypsiksi voissa pannulla tai uunissa. Uunissa pihvit paistetaan 200 asteen lämpötilassa n. 25 minuuttia.

Sinapilla maustettu kastike jugurtista ja kurkkusalaatista

  • 2 dl paksua maustamatonta jugurttia
  • 2 rkl kurkkusalaattia
  • 1 rkl sinappia
  • 1 tl sokeria

Sekoita ainekset ja tarjoile lindströminpihvien kanssa. Nam!



lauantai 27. syyskuuta 2014

Omenasosetta pakkaseen

omenoiden soseuttaminen


Kotimaisia omenoita kannattaa säilöä talven varalle; niistä saa ihanaa sosetta tai hilloa ja kuivaamalla kivoja snäksejä. Omenasose sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin, varsinkin jos sokeroi soseen maltillisesti. Sokeria kannattaa soseeseen jonkin verran kuitenkin laittaa sillä se parantaa esimerkiksi C-vitamiinin säilyvyyttä.



Kun omenasoseen tekee vähällä sokerilla, se pitää säilöä pakastamalla. Meillä on vielä jonkin verran pakkasessa tilaa joten soseuttelin iltapuhteina muutaman litran omppuja. Laitoin soseeseen sitruunan kuorta ja mehua makua buustaamaan kun omppuni itsessään ovat makeaa lajiketta. Varsinkin sitruunan kuori tuo soseeseen selvän sitruunaisen vivahteen, joten jos haluaa soseeseen mahdollisimman puhtaan omenaisen maun, kannattaa sitruunan kuori jättää pois.

Omenan määrä ei ole grammantarkkaa; punnitsin omenalohkot ennen keittämistä ohjetta varten mutta reseptiä voi toki soveltaa sen mukaan minkä verran omenoita meinaa keitellä.


Soseen voi maustaa hyppysellisellä kanelia ja tai vaniljaa, tai omenoiden kanssa voi keittää jouluisia mausteita kuten tähtianista, neilikkaa ja kanelitankoa. (Kokonaiset mausteet pitää poistaa ennen purkittamista.)

Ihanan lettuhillon saa lisäämällä makean omenasoseen joukkoon hiukan soseutettua mansikkaa. Väristä tulee upean punainen jo pienelläkin mansikkamäärällä ja marjat myös maistuvat vaikka omppua olisikin suurin osa. Viime vuonna tein vaniljalla maustettua omena-mansikkahilloa ja se oli kyllä herkkua!


Omenasose pakastettavaksi, ohje

  • 1400 g omenalohkoja (n. 50 kpl kotimaisia omenoita)
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl vettä
  • sitruunan kuori raastettuna
  • puolikkaan sitruunan mehu

Urakoi omenista siemenkodat omenaporalla, kuori ja lohko omenat. Laita omppulohkot kattilaan, kaada  perään vesi ja sokeri, raasta sitruunan keltainen pintakuori mukaan. Anna muhia keskilämmöllä, kääntele välillä. Kun omenat ovat pehmenneet, purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja surauta sattumat sileäksi sauvasekoittimella. Kannattaa antaa jäähtyä hetki niin mahdolliset roiskeet eivät ole niin polttavia. Kun sose on jäähtynyt, pakasta rasioissa tai Minigrip-pusseissa.

Voit pakastaa osan soseesta myös jääpalamuoteissa jos tarvitset sosetta vain vähän kerrallaan. Tässä soseessa on sen verran vähän sokeria ettei se säily kovin kauan jääkaapissa. Meillä tästä tykätään siinä määrin että sosepurkki tyhjenee ennen säilyvyysongelmia. :)





maanantai 22. syyskuuta 2014

Palstalle perustetaan mansikkapenkki, tervetuloa Korona ja Vadelmamansikka!





Viikonlopun pääurakka palstalla oli mansikkapenkin uudistaminen. Edellisen viljelijän jäämistönä palstallamme on kasvanut mansikoita jo ennestään ja meidän aikanamme ne ovat saaneet olla melkolailla oman onnensa nojassa. Yllättävän hyvin ovat niinkin pärjänneet ja tuottaneet sekä napostelumarjoja että uusia versoja.

Nyt ajattelimme kuitenkin tehdä kokonaan uuden pienen mansikkamaan, sellaisen ihan oikean, uusilla taimilla. Tilasin Kauppilasta mansikan taimia jo aikaa sitten, mutta kun samassa tilauksessa oli myös kukkasipuleita, taimet toimitettiin samassa lähetyksessä vasta nyt. Aikaisempi istutusajankohta olisi ollut parempi mutta pidämme peukkuja että taimet nytkin ehtivät juurtua ja kotiutua riittävästi!


Lajikkeiksi valitsin vadelmamansikoita ja Koronaa. Molemmat lajikkeet kasvavat samassa penkissä, 5 kpl vattumansikoita oikeassa laidassa ja 11 kpl Koronaa vasemmassa (tämä muistutukseksi itselleni!)

Koronassa oli jo kaunis syysväritys, pienempien vadelmamansikantaimien lehdet olivat edelleen kesäisen vihreät.

Perheen puutarhatontut hoitivat pohjatyöt.


Tulevasta mansikkapenkistä raivattiin vanha kasvusto kokonaan pois, maa möyhennettiin ja multaa lisättiin viereisestä penkistä. Sekaan heitettiin hiukan hevonkakkaa. Katekangas kiinnitettiin maahan kiinnikkeillä ja  kankaaseen tehtiin viiltoaukot suunnilleen 30 - 40 sentin välein.

"Teenkö tähän siis reiät?" kysyi mies. "Joo tee, eihän me muuten saada siihen taimia", minä vastasin. Niinpä mies leikkasi kankaaseen ekalle mansikalle ison aukon (=pala kangasta pois) jotta taimi varmasti mahtuu. Ääh. No, mahtuihan siihen, ois mennyt useampikin, ihan reilusti.  Katekangasta oli iso paketti joten reikä paikattiin onnistuneesti, loput istutusaukot tehtiin ristiviiltoina jotta rikkaruohoille jäisi minimiala tilaa temmeltää. Ja minä opin että reikä ei ole synonyymi kankaaseen viilletylle aukolle. :)


Ensin tehtiin mansikoille "harju"....

...ja sitten se katettiin kankaalla ja tampattiin hiemn matalammaksi. Kangas kiinnitettiin maahan kiinnitystapeilla.
Tämän jälkeen kankaaseen viillettiin mansikoille aukot reilun 30 sentin välein ja istutettiin taimet paikoilleen.

Katekangas tai -muovi on hyvä paitsi rikkaruohojen torjunnan kannalta, myös sen vuoksi että marjat pysyvät puhtaampina. Mansikan englanninkielinen nimi strawberry, olkimarja viittaa olkeen joka sekin sopii maksikkapenkin katteeksi nykypäivänäkin ihan hyvin.

Mansikka ei ole kovin nuuka kasvualustansa suhteen, tosin hietava multamaa olisi ilmeisesti se paras. Meidän palstalla maa on "multavaa multaa", toivottavasti tulokkaat tykkäävät siitäkin. :)

torstai 18. syyskuuta 2014

Omenapiiras marenkikuorrutteella



Nyt on omenapiirakka-aika! Kotimaisten omenoiden satokausi toisin sanoen. :)  Ne, joiden pihalla kasvaa omenapuita, vievät tähän aikaan vuodesta työpaikoille omenapusseja työkavereiden iloksi, sukulaisille tuliaisiksi ja naapureillekin maistiaisiksi. Jotkut jakavat sadostaan sukulaisten ja ystävien lisäksi ventovieraillekin sosiaalisen median ryhmissä lähikaupan ilmoitustaululla, mahtavaa!

Toivon kovasti että kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja mahdollisimman suuri osa omppusadosta päätyy kompostin sijaan innokkaiden kotileipureiden ja säilöjien käsiin. Jos sadon kanssa tuskailevan omenapuunhaltijan yhyttäminen ei onnistu, kotimaisia omenoita saa onneksi kaupoista ja toreiltakin.



Tämän vuoden ensimmäinen omenapiirakka oli meillä tällainen markenkikuorrutteinen piiras. Tämäntyyppisiä omenapiiraita kutsutaan myös omenahyveeksi.

Hyveohjeissa taikinaan tulee yleensä mantelijauhoa jota meidän piiraamme ei sisällä, joten olkoon tämä ihan vaan marenkikuorrutteinen omenapiiras. Herkkua joka tapauksessa!


piirakkapohja


Omenapiiraan täyte on saostettu perunajauholla ja munankeltuaisilla ja lopputulos on ihanan paksua sosetta, melkein tahnaa. Laitoin suht makeista omenista tehtyyn täytteeseen sitruunamehua puoli desiä - jos omenasi ovat kovin happamia voi pienempi määrä riittää ihan hyvin. Sitruunan happamuutta ei tarvitse kuitenkaan turhaan pelätä sillä makea marenki taittaa sitä tosi kivasti.



Kauramurotaikina omenapiirakan pohjaksi


  • 125 g voita, huoneenlämpöistä
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3 rkl kylmää vettä (noin )


Omenatäyte piirakkaan


  • Puolisen kiloa omenakuutioita (kotimaisia omppuja 15 kpl)
  • 2 dl sokeria
  • 2 dl vettä
  • 3 rkl perunajauhoja
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 3 kpl munankeltuaisia
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1,5 tl kanelia 


Marenkikuorrute omenapiirakkaan


  • 3 kpl munanvalkuaisia
  • 1,5 dl sokeria

Kuori ja kuutioi omput valmiiksi, valmista sitten taikina nyppimällä ainekset sekaisi. Lisää vesitilkka ja möyhennä taikinaksi. Voitele ja jauhota vuoka, painele taikina tasaisesti pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla pohjaa ilma-aukkoja jotta pohja pysyy  kuosissaan paistettessa. (Toinen vaihtoehto on kaulita taikina levyksi ja painella tasainen levy vuokaan. ) Laita vuoka taikinoineen esimerkiksi parvekkeelle viileään.

Riko munat yksi kerrallaan ja erottele valkuaiset ja keltuaiset. Hyvä keino on kaataa raaka kanamuna kämmenelle ja antaa valkuaisen valua sormien välistä kulhoon: tällä tavalla keltuainen pysyy yleensä hyvin ehjänä. On tärkeää ettei valkuaisen joukkoon mene yhtään keltuaista sillä muuten ei marenki onnistu.

Omenapiiraan täytteen valmistaminen


Kaadan kattilaan omenakuutiot, vesi ja sokeri, sekoita ja anna muhia kunnes omenat pehmenevät. Pehmeänä omena soseutuu ihan vaan kauhalla sekoittamalla. Täytteestä ei ole pakko tehdä aivan silkkisen sileää, sattumiakin saa jäädä. Sekoita perunajauhot sitruunamehuun ja kaada seos ohuena nauhana kattilaan samalla omppuseosta sekoittaen. Anna kuplahtaa ja jätä seos jäähtymään. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää joukkoon kaneli, vaniljasokeri ja keltuaiset ja sekoita. Jätä täyte jäähtymään.

(Tähän väliin disclaimer uunitusaikoihin liittyen: meidän uunimme on vanha rohjo jonka kanssa pitää toimia välillä ihan vaan vaistojaa kuunnellen ja paistumista tarkkaille. Paistolämpötilat ja -ajat ovat siis ohjeellisia.) Mutta jatketaan: laita tässä vaiheessa piirakkapohja uuniin 200 asteeseen esipaistumaan noin 20 minuutiksi. Kun pohja näyttää kypsähköltä, nosta vuoka uunista.


Marengin vaahdotus kysyy hieman kärsivällisyyttä   

 

Valmista sitten marenki. Marengin valmistamisessa on tärkeää että kulho on putipuhdas; rasvaa siinä ei saisi olla hitustakaan. Valkuaisten joukossa ei saa olla ollenkaan keltuaista juuri rasvan vuoksi. Äkkinäisen hommaa marenkivaahdon vatkaaminen ei ole, mutta vartissa tuli valmista ainakin minulla. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sen jälkeen sokeria vähän kerrallaan kunnes marenki on kuohkeaa, kiiltävää ja lohkeavan kiinteää vaahtoa.

Lisää ensin omenatäyte piirakkapohjalle ja pursota tai levitä soseen päälle paksu kerros marenkia. Marengista tulee paistettaessa päältä rapsakkaa ja sisältä hattaraisen pehmeää. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa vielä noin vartti. Piirasta kannattaa vahtia ettei marenki kärähdä! Jos marenki alkaa tummua liikaa ja pohja tuntuu vielä raa'alta, siirrä piiras hetkeksi uunin alatasolle.