Villintyneet kurpitsat ja muita kuulumisia kasvimaalta

Sateen ropinaa kuunnellessa on mukavaa käsitellä eilisen aurinkoisia kuvia puutarhapalstalta. Kukkia on valtavasti! Lähinnä kehäkukkaa mutta myös malvat, unikot ja meidän pikkuinen ruusukin ovat komeasti kukassa.

Ihastelin yrttipenkin kauniisti kukkivaa vihanneskrysantemia ja muistin että sehän tosiaan on vihannes – syötävää siis! Kotona googlailin reseptejä ja opin että kasvi tunnetaan Japanissa nimellä shungiku  ja että sitä syödään kevyesti kypsennettynä lisäkkeenä esimerkiksi seesamilla maustettuna. Oh, hyvältä kuulostaa!

Harmillista kyllä lisägooglailu paljasti että kasvi on makunsa puolesta syömäkelvoton siinä vaiheessa kun se kukkii – ja meillähän kukitaan jo oikein nätisti. Oh well, ensi kerralla sitten. Antaa heidän kukkia nyt kun kerran alkuun pääsivät.

Vihanneskrysanteemi eli shungiku eli kruunukakkara

Mysteeriunikko kukkii edelleen ja aikoo ilmeisesti jatkaa kukintaansa vielä hyvän tovin. Kukkia tässä yhdessä kasvissa oli viitisen kappaletta ja nuppuja parisenkymmentä. Vihreitä siemenkotia on myös varmaan kymmenittäin. Ja tämä kaikki yhdestä kasvista!

Olen hämmentynyt.  Alunperin epäilin tämän olevan jokin monivuotinen lajike mutta ulkonäkö ei viittaa mihinkään tietämääni monivuotiseen unikkoon.

Mysteeriunikko ja kaverit. Mysteeriunikko on tuo aniliininpunaisen ja valkoisen kirjava ja lähes kaikki kuvassa näkyvät siemenkodat ja nuput kuuluvat samaan kasviin. Violetti rimpsureunainen kaunistus on pioniunikko.

Unikon väri viittaa ”Shirley” -silkkiunikkoseokseen jota muistaakseni viime vuonna tähän kohtaan kylvin. Ei tässä penkissä tuollaista unikkopensasta kyllä silloin kasvanut, hmm.  Silkkiunikoita tässä on tänäkin vuonna  mutta ne ovat hyyyyvin paljon pienempiä ja sirompia kuin tämä yksi jättiläinen. Että jos jollain on muuta tietoa tai villejä veikkauksia mahdollisesta lajista niin kertokaa ihmeessä.

Hokkaidokurpitsa laajentaa reviiriään.

Kurpitsat ovat ottaneet paikkansa plantaasilla ja havittelvat selvästi lisätilaa. Keltainen kesäkurpitsa on toistaiseksi pysynyt karsinassaan noin suunnilleen vaikka aikamoiseksi pöheiköksi onkin kehittynyt. Hokkaidokurpitsa sen sijaan laajentaa päättäväisesti kolmeen suuntaan pitkillä versoillaan. Annan versojen olla; niissä on pieniä kurpitsan alkuja. Lonkeroilla on kyllä aikamoinen riski tulla tallotuksi kun luikertavat pitkin ja poikin kulkuväyliä.

Avomaankurkku sinnittelee hokkaidokurpitsan vierellä – ei sitä näytä onneksi hirvästi haittaavan tuo tilaa valtaava naapuri. Kurkkuja saatiin jo muutama.  Ja tietty kesäkurpitsaa. Ja muutama porkkanakin!

Palstapuutarhan satoa

Raparperitorttu

Tähän raparperitorttuun sain idean Lämmöllä tehtyä -blogin mamman raparperipiirakasta. Meillä oli kaapissa purkillinen kondensoitua maitoa ja tästä piirakkakohteesta löytyi sille mainio käyttökohde! Kondensoitu maito on valmiiksi sokeroitua joten sokeria ei tarvitse täytteeseen erikseen lisätä.

Kirpakkaa piirakka edelleen on kuten raparperijutut aina ja parhaimmillaan tämä piirakka minusta onkin makean vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa nautittuna. Ja silloin se on tosi hyvää! :P

 

Raparperitorttu, resepti

Raparperitortun pohja:

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 4 rkl vettä
• 1 tl leivinjauhetta

Raparperitortun täyte: 

• 4 dl pieniä raparperinpaloja
• 1 prk kondensoitua maitoa
• 1 dl maustamatonta jugurttia
• 3 rkl perunajauhoja
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 kpl muna 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Mittaa jauhot ja sokerit kulhoon, leikkaa sekaan voi ohuina siivuina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja "vaivaa" kiinteäksi taikinaksi. Painele taikina torttuvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista piirakkapohjaa 10 minuuttia.

Leikkaa raparperista ohuita siivuja (ohuet kypsyvät nopeammin), sekoita munan rakenne rikki ja sekoita ainekset keskenään ja kaada esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista noin 25 minuuttia kunnes raparperipalat ovat pehmeitä. Tarkkaile ettei reuna tummu liikaa. Laita tarvittaessa päälle folio loppuajaksi.

Piirakka maistuu lämpimänä herkulliselta vaniljajäätelön kanssa! Jäähtyessään piirakka kiinteytyy ja se on helpompi leikata.

Raparperichutney

Raparperista voi tehdä muutakin kuin jälkiruokajuttuja ja mehua! :) Raparperichutney on mausteinen, hapanimelä lisuke joka sopii grilliruuan kylkeen tai vaikka kanan ja riisin kaveriksi. Chutney onkin mainio tapa säilöä raparperia talven varalle - maku sopii hyvin myös talvisiin, lämmittäviin patoihin sun muihin.

Hillosokeri tekee raparperuchutneyn rakenteesta hillomaisen kiinteän, raparperi ja viinietikka tuovat reilusti happamuutta ja chili sekä muut mausteet mukavaa potkua ja lämpöä.

 

Raparperichutney, resepti

• 5 dl raparperinpaloja
• 1 kpl sipuli (minulla puna-)
• Puolikas chilipalko 
• 1 dl fariinisokeria
• 1 kpl tähtianis
• 2 tl inkivääritahnaa tai tuoretta, raastettua inkivääriä 
• Ripaus kanelia
• 3 rkl viinietikkaa (minulla punaviini-)
• Pari rouhaisua mustapippuria myllystä
• 1,5 dl hillosokeria

Kuori ja paloittele raparperinvarret, kuori ja silppua sipuli ja pieni chilinpätkä. Laita raparperinpalat ja muut ainekset hillosokeria lukuunottamatta, sekoita ja kuumenna kunnes seos kiehahtaa. Anna raparperichtneyn kuplahdella muutama minuutti. Lisää hillosokeri ja jatka hiljaista keittelyä kymmenisen minuuttia.

Chutney säilyy hyvin myös pidempään jos purkitat sen kuumana puhtaaseen lasipurkkiin kuten hillon.

Omenan kokoinen retiisi, teetarpeita kamomillasta sekä muita kasviksia

Pyöräiltiin tänään puutarhapalstalle, ensimmäistä kertaa omilla polkupyörillä koko perhe! :) Palstalla keskityttiin palstalla kastelemisen sijaan kitkemishommiin, uusien kukkien ihasteluun ja ensimmäisen varsinaisen sadon korjaamiseen. Eilen tuli vettä, yöllä tuli vettä ja nyt näemmä sataa taas. Maa oli sen verran märkää ettei edes harkittu kastelua vaikka yleensä jokunen kannullinen vettä rehuille kannetaankin.

Valkoinen myskimalva oli nyt kukassa, kunnon kuvaa en siitä tosin saanut kun kukkanen kasvaa isotähtiputkien keskellä. Toinen itsekylväytynyt taimi puolestaan elelee ison unikon kyljessä ja siinäkin parivaljakossa isompi vie ainakin toistaiseksi vielä huomion itseensä. Kaunis tuo myskimalva kuitenkin on, tykkään siitä(kin) kovin.

Aivan palstan rajalla kasvaa näemmä myös violetinsävyinen myskimalva, se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Onneksi en ole nykäissyt tainta irti kitkemisinnossani, tuo on oikein mukava lisä kukkasortimenttiin! Ihana harmaamalvikki on myös aukaissut ensimmäiset kukkansa, siitä tulee olemaan iloa pitkäksi aikaa. :)

Myös ruiskaunokin ensimmäiset kukat ovat auenneet, jee! Taputan itseäni selkään kun hoksasin laittaa tänä vuonna pitkävartisia ruiskaunokkeja; ne ovat leikkokukkina kätevämpiä kuin lyhytvartiset. Kukkakimppuja varten näitä oikeastaan kasvatankin; kerään aina palstalat kimpullisen kukkia keittiöön ja syvänsiniset kaunokit ovat hurjan kauniita värikkäässä kimpussa.

Salkopavut ovat vihdoin hoksanneet miksi niiden viereen on tökätty nuo kepakot. :)

Keltaisesta kesäkurpitsasta ollaan saatu nyt ekat maistiaiset ja kyllähän nuo pienet kesäkurpitsat hyviä ovat. Lapset hinkuavat jo kesäkurpitsahilloa mutta odotellaan vielä että pötkylät kasvavat hiukan isommiksi.

Porkkanapenkissä kehäkukat kasvavat komeammin kuin niille varsinaisesti varatussa kukkapenkissä mutta onneksi myös porkkanat tuntuvat tuolla viihtyvän. Harvennusporkkanoista tulee myös jo aika mukavankin kokoisia yksilöitä.

Keltaiset porkkanat näyttävät olevan komeimmassa kunnossa, violetit eivät ole ihan niin violetteja kuin odotin ja ainakin harvennuskappaleet ovat olleet kovin haaroittuneita. Retiisit ovat tosi nättejä ja hyvälaatuisia - myös tuo yläkuvassa näkyvä pienen omenan kokoinen jonka muoto hieman hihitytti x) .

Kamomillat kukkivat runsaasti ja poikaset keräsivät äidilleen kipollisen kukkia kuivattavaksi talven teehetkiä varten. Kiitos rakkaat!

Paprikalla maustettu kesäkurpitsa-linssikeitto

Kesäkurpitsojen sesonki on alkanut! :) Oman maan kesäkurpitsoista ollaan saatu vasta yksi pieni maistiaisyksilö mutta kun kaupan laarista löytyi nättejä, napakoita kesäkurpitsoja, nappasin pari mukaan.

Monipuolinen kesäkurpitsa solahtaa linssikeittoonkin sulavasti; tämän keiton maku on pehmeän miellyttävä, pienellä chilipotkulla. Paahdettu paprika ja savupaprikajauhe tuovat maukkautta ja sopivat mainiosti yhteen punaisten linssien ja miedon kesäkurpitsan kanssa.

Kesäkurpitsa-linssikeitto, resepti

• 1 l kana- tai kasvislientä
• 2,5 dl punaisia linssejä
• 1 kpl kesäkurpitsa karkeaksi raastettuna
• 1 kpl sipuli
• pätkä tuoretta chiliä suikaleina (miedon voi laittaa kokonaisenakin)
• muutama siivu paahdettua paprikaa (n. puolikas paprika)
• 1-2 tl savupaprikajauhetta tai ripaus tavallista paprikajauhetta
• mustapippuria myllystä 
• ripaus kanelia

Ellei pakkasesta löydy valmiiksi paahdettua paprikaa, paahda aluksi paprikat. Raasta kesäkurpitsa - vihreän k-kurpitsan voit halutessasi kuoria ensin jos et halua vihreitä hippusia keittoon. Rutistele kurpitsaraasteesta irtova neste ja ripsuttele sekaan suolaa.

Jätä raaste "itkemään" siivilään - suola irrottaa kesäkurpitsasta mahdollista pientä kitkeryyttä. Ehdottoman pakollista itkettäminen ei ole; pienet tuoreet kesäkurpitsat ovat usein olleet hyviä just sellaisenaan, mulla vaan on ollut tapana tuo itketys suorittaa. Eipä siihen juuri ylimääräistä aikaa tuhraannu. :)

Pilko sipuli ja chili, huuhtele linssit. Kuullota sipulia ja chiliä kattilan pohjalla öljyssä. Laita valunut kesäkurpitsaraaste pannulle sipulin ja chilin joukkoon, ripsauta mukaan myös savupaprikajauhe sekä kaneli ja pyöräytä pannulla hetki. (Jos kaneli arveluttaa sen voi toki jättää poiskin - suosittelen kuitenkin kokeilemaan, se tuo makuun mukavan lämpimän säväyksen.)

Lisää kana- tai kasvisliemi (tai vesi ja liemikuutio) sekä linssit. Keitä kunnes linssit ovat pehmeitä (n. 10 minuuttia). Pyöräytä joukkoon vielä pippuria myllystä, lisää paahdettu paprika ja surauta linssikeitto sileäksi sauvasekoittimella. Keittoannoksen pinnalle voi lisätä esimerkiksi rapeaksi paahdettuja paahdettuja pekonimuruja, kurpitsansiemeniä tai vaikka raejuustoa.

Just hyvä paahtoaste! :)

Mansikoita meille ja myyrälle

Me tykättäs mansikoista, mutta niin tykkää myyräkin. Hän on muuttanut mansikkamuovin alle ja näkyy palstalla salamannopeana vilahduksena aina silloin tällöin. Mansikkapenkissä on ollut kypsymmässä niii'in herkullisen näköisiä mansikoita, olen antanut niiden olla vielä hetken jotta olisivat aivan perfect... ... todetakseni seuraavana päivänä että mansikasta on puolet syöty. Mokoma myyry.

Ensin oli näin....

Ja sitten oli näin. Hmph.

Palstan metsämansikkakasvusto voi onneksi hyvin marjoja myöten ja sieltä ollaan saatu herkutella itse myös. Niitä puutarhamansikoita saa Prismasta ja toriltakin. Vaikka oishan ne oman maan mansikat olleet tietty eri juttu.

Jos ehdittäis kerätä mansikkapenkistä satoa ennen myyrää, mansikoita nautittaisi esimerkiksi näin. Purkilliseen kermaviiliä sekoitetaan kaksi teelusikallista vaniljasokeria, sekoitetaan. Sitten dippailtaisi mansikoita. Oispa hyvää! :P

Muuten puutarhapalstalla on kaikki jotakuinkin kunnossa; maa on kosteaa ja kasvit - vihdoinkin - kasvavat ihan hyvällä tahdilla. Porkkanapenkissä näyttää oikeinkin hyvältä ja yllätyskukka on ilahduttanut mieltä.

Kylvin kesäkukkapenkkiin kaikenlaista yksivuotista. Viime vuonna ilmeisesti tule laitettua jotain monivuotistakin sillä penkissä kasvaa iso ja komea unikko. Yksivuotinen tämä ei taatusti ole, sen verran iso on hän. Tämä lähti heti keväällä vahvaan kasvuun kiven kolosta ja onneksi annoin olla vaikka mulla ei ollut hajuakaan mikä kasvi tuosta tulee!

Unikko kasvaa hiukan kulkureitin puolellakin mutta ei se haittaa. On sen verran iso puska että parin oksan katkominen ei tunnu missään. Tarkkaa lajiketta en tiedä. Väri on kuitenkin hurjan kaunis valkoisen ja aniliininpunaisen sekoitus!

 

Ja sitten samaa elävässä kuvassa. Liikutan kameraa aika huolettomasti ts. pahoittelun heilunnasta ja turhan nopeista kameran liikkeistä (en ole kovin tottunut videokuvaaja x) ).

Tästä linkistä voit katsoa videon YouTuben puolella. 

Yrttinen tomaatti-fetasalaatti

Helteellä maistuvat salaatit, varsinkin sellaiset joissa on runsaasti vesipitoisia kasviksia! Tässä salaatissa on paaaljon tomaattia ja lisänä vielä kurkkua, tuoretta kesäsipulia ja yrttejä, ah! Feta ja oliivit  tuovat salaattiin myös suolaisuutta josta tomaatti tykkää.

Pioneer Womanin orzo-salaattireseptistä innostuneena lisäsin tähän vielä orzoa eli jyväpastaa ruokaisuutta tuomaan - enpä ole sellaista ennen edes maistanut! Pikkuiset jyvänmuotoiset pastat kypsyivät nopeasti ja toimivat tosi hyvin salaatin joukossa, varmaan menisivät mainiosti myös keitoissa.

Vihersalaattia en sekaan laittanut, mutta omaan annokseeni tein isoista salaatinlehdistä "pedin" jolle kasasin keon tomaatti-fetasalaatin.

Tykkäsin tästä salaatista tosi paljon; osasyy on varmasti helteinen päivä joka houkuttaa syömään tavallista enemmän tuoreita kasviksia ja jotain suolaista. Lämmin pasta olisi ollut tänään ihan liikaa. Ja kesäkasvikset nyt vaan ovat niin nam!

 

 Yrttinen tomaatti-fetasalaatti

• 500 g kirsikkatomaatteja, oransseja ja punaisia (2 pakettia)
• Nippu sipulinvarsia ja ruohosipulia tai kaupasta pieni nippu kesäsipulia
• Puolikas kurkku
• Reilusti tuoreita yrttejä (esim. ruukku basilikaa ja ruukku lehtipersiljaa)
• Muutama retiisi
• Parikymmentä mustaa oliivia
• 100 g fetaa (puolikas levyllinen)
• 2 dl keittämätöntä jyväpastaa
• Oliiviöljyä
• Reilu puserrus sitruunamehua
• Mustapippuria mausteeksi

Keitä jyväpasta pakkausen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä (6 min.), laita lävikköön valumaan. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja sekoita, jätä jäähtymään.

Puolita kirsikkatomaatit, pilko sipulit, kurkku ja retiisit ja oliivit, silppua yrtit pieneksi.  Laita ainekset kulhoon, murustele sekaan feta. Lisää pasta kun se on riittävästi jäähtynyt, puserra sekaan sitruunamehua ja rouhaise mustapippuria päälle, sekoita. Salaatti toimii ateriana ihan sellaisenaan tai vaikka grillikanan tai kalan lisäkkeenä.

Hakaniemen torin kautta

Puutarhapalstan kasvuston hitaasta kasvutahdista hermostuneeena olen lisäillyt palstalle ostotaimia - kukkia männäviikolla ja nyt joitakin yrttejä.

Lähdin lauantaina toiveikkaana Hakaniemen torille josko sieltä saisi vielä lehtikaalin taimia. Loppuunmyytyjä olivat, mutta olihan siellä kaikkea muuta ihanaa kuten aina!

Rannan puoleinen pääty torista on kesäisin ihana värien ilotulitus; alue on taimimyyjien valtakuntaa kesäkukat näyttävästi esillä. Hakaniemessä käydessä siellä on ihan pakko käydä vähintään fiilistelemässä - usein sieltä tule kyllä jotain ostettuakin kun ovat vaan niiin vastustamattomia nuo kukat ja muut taimet!

Hyötykasveja myyvästä kojusta tarttui mukaan moniväriset versiot timjamista ja salviasta sekä viinisuolaheinän eli punahierakan taimi. Salvia ja timjami ovat molemmat monivuotisia yrttejä ja kun ovat vielä noin kauniita, just sopiva lisä yrttipenkkiin! :) Viinisuolaheinä taas on niin kaunista salaateissa että kyllähän sellainen piti hankkia kun vastaan tuli. Kaunis ihan vaan perennanakin kyllä!

Muuten palstalla menee vähän niin ja näin. Papupenkkeihin on tehty jo kaksi uusintakylvöä, sen verran hajanaista on itäminen ollut. Itäneet taimet onneksi ovat ihan terhakan näköisiä. Kaalimaa on niin tyhjä että jo melkein naurattaa - edes rikkaruohot eivät siinä viihdy! xD

Liian aikaisin istutetut taimethan kuolivat sinne, eikä suorakylvön onnistumisprosenttia voi tuulettaa - muutama hajanainen kyssäkaalin taimi tuolla näyttäisi olevan. En kovin vähällä luovuta, joten kylvin - taas kerran - uusia siemeniä. Tällä kertaa vain sitä kyssäkaalia joka edes hiukan on suostunut osoittamaan elonmerkkejä.

Porkkanapenkissä näyttää onneksi melko hyvältä; kaljuja kohtia on vain vähän ja taimet ovat kasvaneet mukavasti. Hernepenkissä taasen taistelu hernekärsäkästä vastaan ei ole ollut kovin menestyksekästä. Iso osa itäneistä taimista on aivan nakerreltuja. Hernekärsäkäs tekee tuollaisia puoliympyrän muotoisia lovia herneiden lehtiin; ihan kuin rei´ittimellä napsaistuja. Noita lovia tekevät aikuiset kärsäkkäät, toukat taas elävät herneiden juuristoissa ja tekevät tuhojaan siellä.

Hernekärsäkkään tuhoja herneen taimessa.

Toukkia ajattelin karkottaa rohtosamettikukalla, mutta eipä näy rohtosamettikukan taimista enää jälkeäkään. Varmaan nuo ahneet pirulaiset ovat nekin syöneet ja nauraneet mahat pullollaan! xD Nyt tuntuu kyllä siltä että meidän herneet kasvatetaan jatkossa ihan vaan parvekkeella.

Salaatit ovat nyt ihan parhaimmilaan; meheviä, kauniita lehtiä penkki täynnä! Nämä ovat olleet tosi hyviä ja säilyneet jääkaapissakin ihan kivasti. Salaattien vieressä on toissakeväänä istuttamani äitienpäiväruusu - se ei ole menettänyt elämänhaluaan kanien suorittamista leikkuutöistä huolimatta vaan on pukannut somia kukkanuppuja. :)

Mansikkapenkissä näyttää myös aika hyvältä: raakileita on yllättävän paljon siihen nähden että mansikan taimet istutettiin vasta viime syksynä. Laitettiin jo oikein rastasverkkokin näille että saavat punastua rauhassa.

Iloa tuottavat myös komeasti kasvaneet isotähtiputket - nämä ovat sellaisia hiukan vaatimattoman oloisia mutta silti minusta tosi kauniita kukkia. Istutin nämä ekana palstavuonna pari vuotta sitten. Kukkia on ollut joka vuosi mutta tänä vuonna jo moninkertainen määrä aiempaan verrattuna. Ihania!