Saaristolaisleipä kahdella tavalla

Saaristolaisleipä on ihanaa! Se sopii yhtälailla kesäiseen ruokapöytään yhdessä uusien perunoiden, sillin ja katkaravuista valmistetun skagenröran kanssa kuin jouluaterialle kylmien kalojen seuraan.

Ja siinä välissä vaikka ihan vaan vaikka iltapalaksi, ihan tavallisen levitteen kanssa ilman sen kummempia krumeluureja. :)

Saaristolaisleipää on helppo tehdä mutta aikaa se vie: puolentoista tunnin kohottaminen ja parin tunnin paistoaika tarkoittavat ettei tätä ihan normaalina tiistai-iltana töiden jälkeen tule leipaistua. Perusohje on onneksi samantien kolmelle leivälle joten leivän tai pari voi hyvin pakastaa ja ottaa sulamaan tarpeen mukaan.

Yhden leivän leipominen onnistuu jakamalla ainekset kolmella; minä olen laittanut noita litran aineksia yhteen leipään "vähän reilun kolme desiä" ja hiivaa yhden kuivahiivapussin verran. Suhteessa pienemmän hiivamäärän vuoksi leivästä tulee aavistuksen tiiviimpi mutta kelpo käntty kuitenkin.

Tämä on myös mainio mökkituliainen, tuparilahja tai pieni joulumuistaminen - aika moni saaristolaisleivästä tykkää mutta juuri tuon pitkän leipomisajan vuoksi harvoin valmistaa itse.

Ja se saaristolaisleivän toinen versio: perusmallin saaristolaisleipään saa uutta twistiä vaihtamalla nesteeksi piimän sijaan appelsiinimehun. Kuulostaa alkuun kummalliselta yhdistelmältä mutta uskoaa vaan, se toimii! Monelle voi olla tuttu juttu mutta itse opin tämän työkaveriltani joka toi meille maistiaisia appelsiinimehuun leipomastaan saaristolaisleivästä. Viipaleet hupenivat kahvipöydästä hetkessä ja annoimme työkaverille samantien täydet valtuudet tuoda herkkuleipää tarjolle toisenkin kerran!

Leipä on joka tapauksessa makea joten ihan täysin toista tuotetta appelsiinimehuun tehdystä saaristolaisleivästä ei tule, mutta tietynlaista uutta lisäsävyä se muuten niin maltaiseen makuun tuo. Molemmat versiot toimivat ihan samojen ruokien kanssa yhteen, mutta tuo appelsiinimehuun tehty leipä saattaa olla hitusen kesäisemmän oloinen. Minä tykkään kyllä molemmista, ihan mihin vuodenaikaan tahansa. :)

Saaristolaisleipä, resepti

• 1 l piimää tai appelsiinimehua
• 3 dl siirappia
• 75 g hiivaa
• 3 dl ruisjauhoja
• 3 dl leipämaltaita eli mämmimaltaita (tai kaljamaltaita)
• 3 dl vehnäleseitä
• 10 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl suolaa

• Voita vuokien voiteluun 
• 1 dl siirappivettä leipien voiteluun (1 osa siirappia, 1 osa vettä)

Sekoita kuivat aineet, lisää siirappi nesteeseen lämmitä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva sekaan. Lisää kuivat aineet nesteeseen puuhaarukalla sekoittaen. Kaada taikina vuokiin ja anna kohota 1,5 tuntia. Paista leipiä 175 asteessa 1,5 tuntia, ota leivät uunista ja voitele siirappivedellä. Jatka paistamista puoli tuntia.

Anna leipien tekeytyä seuraavaan päivään leivinliinaan käärittynä, mieluiten viileässä paikassa. Leipä on parhaimmillaan päivän parin kuluttua leipomisesta.

Fetaa ja päärynää uunin kautta

Kun jääkaapissa on erinäisiä eriä ruuanjämiä, saattaa uunifeta olla juuri se juttu joka kokoaa palasista toimivan ateriakokonaisuuden. :) Meidän jääkaapista löytyi hiukan eilistä uunilohta ja riisiä - sen verran vähän ettei niistä olisi riittänyt koko perheelle. Keitettyjä punajuuria oli myös, ne piti syödä pois.

Lähiömutsin tunnelmallisessa postauksessa herkuteltiin uunissa paahdetulla fetalla ja tuon postauksen jälkeen en ole melkein muuta pystynyt ajattelemaankaan. No ehkä vähän liiottelen mutta ovathan nuo kuvat aivan hurjan herkullisia! Tuo Lähiömutsin "leipää ja uunifetaa erilaisilla lisukkeilla" -konsepti on varmasti tosi herkku, täytyy kokeilla jossain vaiheessa jotain tuon tyylistä myös.

Meillä uunissa paistetun fetan kylkeen laitettiin päärynää ja sekä hedelmät että feta maustettiin tilkkasilla hunajaa ja öljyä ja ripauksella timjamia. Omalle lautaselleni näiden seuraksi päätyi pikkuisen lohta, pikkuisen riisiä, marinoituja linssejä ja uunissa paahdettuja punajuuria.

Kuorin ja lohkoin valmiiksi keitetyt punajuuret ja laitoin lohkot omaan uunivuokaansa - ne saivat samat mausteet kuin fetakin - hunajaa, timjamia ja öljyä - ja näiden lisäksi vielä pikkuisen vaaleaa balsamicoa ja suolaa.  Punajuurilohkot paahtuivat juuri sopiviksi kun paistoin ne uunissa yhtä aikaa fetan ja päärynöiden kanssa.

Juuri uunista otettu feta on minusta hurjan herkullisen näköistä. Maku pysyy uunikäsittelyn jälkeen aikalailla samana, mausteet tuovat siihen oman lisänsä toki. Uunifetan rakenne sen sijaan on jotain ihan muuta kuin uunittamattoman: pehmeä, hiukan raejuustomainen. Sitä on helppo ottaa vaikka lusikalla ja laittaa leivänkin päälle. Ja fetan kyljessä paahdetut hedelmät ja feta ovat tosi herkku yhdistelmä!

Uunifetaa ja päärynää, ohje

• 250 g hyvää fetaa (levy)
• 1 kpl päärynä kuorittuna ja lohkottuna
• Ruokaöljyä
• Hunajaa
• Kuivattua timjamia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita fetalevy uunivuokaan ja asettele päärynälohkot ympärille, lorauta päälle hieman hunajaa, hieman öljyä ja ripota pinnalle hieman timjamia. Paahda uunissa 200 asteessa grillivastuksen alla parikymmentä minuuttia kunnes juuston pinta on saanut hiukan väriä. Nam!

Karjalanpiirakat punajuuri- ja porkkanatäytteellä

 

Karjalanpiirakoita voi täyttää monenlaisilla täytteillä - olen itse aina tykänyt enemmän porkkanapiirakoista kuin perusmallin riisipiirakoista (jotaka nekin kyllä ovat herkkua!). Tänään testailin paria erilaista täytettä ja kyllä, porkkana ja punajuuri passaavat karjalanpiirakoihin tosi hyvin. :) Punajuripiirakoista taisi itsesasiassa tulla mun uusi suosikkini!

Juureksilla saa piirakoihin myös ekstra-annoksen jouluista vivahdetta värien ja makujen muodossa. Punajuuripiirakoita maustoin myös hiukan "rohkeammin" juustojen jämillä ja timjamilla. Ei haitannut olenkaan, päinvastoin, hyvää tuli.

Sinihomejuusto + punajuuri -yhdistelmällä ei vaan voi mennä pieleen. Koska sinihomejuustoa oli aika vähän, laitoin lisäksi parmesaania joka sekin toimii punajuuren parina.

Punajuuri-riisi-juustotäytteisessä karjalanpiirakassa on tavallaan herkullinen punajuurilaatiko piirakan sisällä - huippukätevä eväs sellaisenaan!

Tein tavallista isomman piirakkaerän tällä kertaa - puuron tein tuplana ja piirakkataikinaa kolme erää. Puurosta osa meni juurestäytteisten piirakoiden ainekseksi ja osa sellaisenaan täytteeksi. Kaksi taikinaa tein täysrukiisella kuoritaikinareseptillä ja yhteen laitoin osan vehnäjauhoja.

Täyrukiisen taikinan ohje on kirjattuna tuolla aiemmassa piirakkapostauksessa, mutta ainoa ero tosiaan on jauhojen koostumus ts. täysrukiisessa on 5,5 dl ruisjauhoja eikä lainkaan vehnää.

Karjalanpiirakat, kuoritaikina II

• 2 dl kylmää vettä
• 1 tl suolaa
• 4 dl ruisjauhoja
• 1,5 dl vehnäjauhoja

Riisipuuro karjalanpiirakoiden täytteeksi

(yksi annos, itse tein tupla-annoksen ja kypsensin uunissa)

• 4 dl vettä
• 4 dl puuroriisiä
• Reilu nokare voita
• 1 l maitoa (punaista :) )
• 1,5 tl suolaa

Punajuuritäyte karjalanpiirakoille

• 4 kpl punajuuria
• 4 dl riisipuuroa
• 100 g sinihomejuustoa (tai vuohenjuustoa tai parmesaania tai sekoitus jämistä)
• Ripaus timjamia 
• (Suolaa jos siltä tuntuu)

Porkkanatäyte  karjalanpiirakoille

• 7 kpl porkkanoita
• 3 dl riisipuuroa
• 1 kpl kananmuna
• Suolaa maun mukaan
• (Kananmuna)

Piirakoiden voiteluun: 50 g voita, 2 dl kuumaa vettä tai vesi-maitoseosta.

Tee kasvissoseet valmiiksi: kuori ja kuutioi porkkanat, keitä kunnes ovat pehmenneet, kada vesi pois ja soseuta. Leikkaa punajuurista päädyt mutta älä kuori, keitä kunnes ovat pehmenneet sen verran että haarukka pysyy juurekseen. Jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori ja lohko punajuuret, soseuta.

Tee riisipuuro: kiehauta 4 dl vettä kattilassa (tai padassa jos teet uunipuuron), lisää riisit ja kiehuttele hiljalleen kunnes riis on imeytynyt. Lisää kunon nokare voita ja kaada maitolitra sekaan. Mausta suolalla. Piirakoiden täyte kaipaa minusta hiukan enemmän suolaa kuin peruspuuro - mutta mausta makusi mukaan. Kiehuttele hiljakseen suunnilleen tunti, sekoita usein pohjaa myöden ettei puro pala pohjaan tai kuohu yli. Jos kypsennät puurin uunissa, imeytä vesi riiseihin ensi padassa liedellä ja anna hautua maidon ja suolan kanssa 175 asteessa parin tunnin ajan, sekoita pari kertaa hyvin kypsymisen aikana.

Tee kasvistäytteet; lisää riisipuurot soseisiin, lisää punajuuren joukkoon esim. murusteltu sinihomejuusto (tai raastettu parmesaani tai vuohenjuusto) sekä ripaus kuivattua timjamia. Porkkanatäytteen sekaan lisäsin kananmunan varmistamaan täytteen jämäköitymisen uunissa; se ei ole välttämätön mutta eipä tuosta haittaakaan ole. :)

Tee kuoritaikina: sekoita aineksen käsin kiinteäksi taikinamöykyksi. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Muotoile taikinasta tanko ja jaa se 20-30 osaan riipuen sitä minkä kokoisia piirakoita haluat. Laita taikinapalojen päälle kelmu tai kostea pyhe jotta taikina ei kuivu.

Kaulitse taikinasta piirakapulikalla pyöreähköjä ohuita lettusia. Lisää lätysköisen päälle ruokalusikalla täytettä. Juurestäytteet on helppo levittää vaikka lusikalla, riisipuuro on jäähtyessän sen verran jähmeää etä sen levitämiseen voi apuna käyttää veistä.

Rypytä piirakat nostamalla taikinan reunoja hiukan piirakan päälle ja painamalla taikina "ryppyyn" peukalolla ja etusormella. Itse aloitan rypytyksen piirakan yläosasta, se tuntuu helpoimmalta minulle.

Paista piirakat 275 asteessa noin 13 minuuttia. Voitele lämpimät piirakat voi-vesi/maitoseoksella.

Hyvää itsenäisyyspäivää! :) (Ja kilistys hääpäivän kunniaksi)

Me ollaan möllötetty lasten kanssa sisällä tämä päivä - ulkona tuulee kovissa puuskissa ja vettä ripsahtelee vaikka muuten lämpötila kolkuttelee joulukuun lämpöennätyksiä. Lapsiakaan en ole ulos patistanut, saavat olla sisällä kun en itsekään viitsi nenääni ulos laittaa. x) Ollaan pelattu lautapelejä, se on ihan mukavaa kökkökelin puhaa vaikka häviämistä pitää kyllä velä harjoitella itse kunkin. ;)  Mies sentään kävi ulkosalla ja samalla palstalla kierroksen; saatiin aiemin viestiä että siellä olisi tehty ilkivaltaa. Harmillista tuollainen. Meidän palsta oli kuitenkin kunnossa ja tavaralaatiko ehjänä. 

Melko arkisesti ollaan siis tähän asti vietetty itsenäisyyspäivää, kuten ennenkin. Mielessä kiitollisena kotimaasta, tottakai. Illalla liimaudutaan miehen kanssa telkkarin ääreen ja katsotaan kättelyä. Samalla poksautetaan auki pullo skumppaa ja herkutellaan muutamalla hyvällä juustopalalla. Näin me ollaan tehty jo kuuden vuoden ajan ja aina se on yhtä mukavaa. :). Seitsemän vuotta sitten kävelin "down the aisle", Elvis lauloi Love Me Tender ja me miehen kanssa sanottiin pienen lasvegaslaisen kappelin alttarilla toisillemme "I do". :)

Perinteinen, herkullinen kanaviillokki

Jos kanaviillokki on sinulle synonyymi pahasta kouluruoasta, heitä mielikuva romukoppaan nyt! Kanaviillokki on nimittäin hyvää, tosi hyvää varsinkin kun sen tekee alusta alkaen itse, keitetystä kanasta ja kotitekoisesta kanaliemestä. Kun viillokin tarjoilee riisin ja mustaherukkahillon kanssa, ollaan aika lähellä kotoisten arkiruokien kärkeä. Kylkeen vielä jotain kauden kasvista salaatiksi niin herkkuateria on valmis. (Meillä oli tällä kertaa kaali-porkkanaraastetta. )

Olen aikoinani keitelly kanoja enemmänkin mutta viime vuosina tämä mainio ruoanvalmistustapa on ollut paitsiossa. Varmaan se on tää kiireinen lapiperhe-työarki ja niin edelleen. Eipä olisi välttämättä tarvinnut olla sillä ei kanaliemen valmistus aktiivista työskentelyaikaa mitenkään kohtuuttomasti tarvitse. Ja kun kana on keitetty, siitä saa samalla pyöräytettyä ison satsin kanaviillokkia seuraavien arkipäivien ruokahärdelliä helpottamaan. :)

Kanan keittämisestä ja kanaliemestä tein oman postauksensa jo aikaisemmin mutta tässä vielä kertauksen vuoksi: Laita sulatettu kokonainen kana kattilaan, kaada päälle kylmää vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Kuori pinnalta vaahto ja lisää sekaan pilkkottua porkkanaa, lohkottu sipuli, selleriä, pari laakerinlehteä ja pippureita sekä suolaa. Anna kiehua pari tuntia kunnes liha irtoaa luista helposti, kuori vaahtia välillä tarvittaessa. Perkaa kana ja siivilöi liemi esimerkiksi harsolla.

Ja sitten päästäänkin valmistamaan kanaviillokkia. :)

Perinteinen, maukas kanaviillokki

• 1 kpl kokonainen keitetty kana perattuna
• 8 dl kanalientä
• 2 tl curryjauhetta (ja hiukan ruokaöljyä)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1,5 dl vehnäjauhoja suurustamiseen
• 1 prk ruokakermaa (2 dl) sekä hieman vettä
• Suolaa tarvittaessa

Pilko kananliha sopiviksi suupaloiksi. Kuumenna kattilan pohjalla reilu tilkka öljyä, lisää curryjauhe ja pyöräytä mauste öljyssä. Lisää kanaliemi ja kuumenna. Sekoita ruokakerma (ja tilkka vettä) vehnäjauhoihin ja sekoita "velliksi"; sillä suurustat kastikkeen. Suurukseen saa helposti tehtyä pienessä kannellisessa purkissa; neste ja jauhot purkkiin, kansi päälle ja ankaraa ravistusta kunnes ainekset ovat sekaisin! :) Kaada suurus ohuena nauhana kanaliemeen, sekoita lientä samalla. Anna kuplahdella matalalla lämmöllä kunnes kastike saostuu. Jos epäilet että suurukseen on jäänyt paakkuja, voit kaataa suuruksen vaikka siivilän läpi.

Lisää joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua (vaikkapa ruokalusikallinen kerrallaan ettei tule makuusi liian sitruunaista) ja lisää joukkoon kananpalat. Anna muhia vielä hetki jotta kanatkin lämpenevät. Tarjoile riisin ja mustaherukkahillon kanssa. Nam.

Kanaliemi ja keitetty kana

Kanaliemi on varmaan se kaikkein monikäyttöisin kaikista liemistä; se sopii pohjaksi paitsi kana- ja broileriruokiin, myös kasviskeitoille ja vaikka katkarapukeitolle sekä monelaisille kastikkeille. Liemikuutiosta saa minusta ihan kelpo liemen mutta itse keitetty liemi on minusta kyllä parempaa, useammallakin mittarilla. Itse tehdyllä on minulle arvoa jo sinänsä, makuvivahteita ja suolaisuutta voi säädellä itse ja onhan se nyt vaan hyvää. :P

Kanaliemen voi keittää kanan tai broilerin luista (mieluummin useamman linnun) tai kokonaisesta kanasta kuten meillä tehtiin tällä kertaa. Kokonaisesta kanasta saa samalla kypsää lihaa salaattiin, kastikkeeseen tai keittoon. Aikaa kanan keittäminen vie reilun pari tuntia - varsinaista aktiivista työskentelyä vihannesten pilkkomisen, kypsän kanan perkaamisen ja liemen siivilöinnin verran. Ei ole loppujen lopuksi kovin työlästä!

Kasvikset kanaliemeen.

Kanaliemi kokonaisesta kanasta, resepti

• 1 kpl kokonainen kana sulatettuna (voit toki keittää useamman kanan kerralla!)
• Muutama porkkana
• Pala palsternakkaa
• Pala juuriselleriä tai varsisellerin varsi
• 1 kpl iso sipuli
• 2 kpl laakerin lehtiä
• maustepippuria
• valkopippuria
• suolaa

Jos teet liemen pakastetusta kanasta, laita se sulamaan jääkaappiin edellisenä iltana. Laita sulanut kana kattilaan ja kaada päälle vettä niin että kana peittyy. Kuumenna vesi kiehuvaksi, kuori pinnalle kerääntyvä vaahto reikäkauhalla.

Lisää sitten pilkotut kasvikset ja mausteet ja anna kiehua keskilämmöllä ainakin kaksi tuntia. Kuori vaahtoa edelleen tarvittaessa. Kana on kypsää kun liha irtoaa helposti luista.

Siivilöi liemestä kasvikset kun liemi on hieman jäähtynyt. Anna vielä jäähtyä ja poista pinnalle jähmettynyt rasva. Voit pakastaa liemen myöhempää käyttöä varten tai tehdä keitetystä kanasta ja liemestä vaikkapa kanaviillokkia tai kanakeittoa. Niin ja jos kanaviillokki tuo mieleen koulun ja huonoja ruokamuistoja, korvaa muistot paremmilla ja kokeile ihmeessä tehdä kanaviillokkia alusta alkaen itse. On hy-väää! :)

Tänään iskän ei tarvinnut kokata - eikä äidinkään :)

Sinisimpukoita fenkoli-Pernod -liemessä, kyllä kiitos! :)

Hyvää isänpäivää kaikille isähahmoille! :) 

Tänä isänpäivänä meillä hemmoteltiin koko perhettä ja mentiin ulos syömään.  Samalla häiriköitiin hieman elokuvan kuvauksia - valitsemassamme ruokapaikassa oli sattumoisin filmausporukka työn touhussa samaan aikaan, omalla rajatulla alueellaan toki. Tai sitten se elokuvaporukka häiritsi meidän ruokailukokemusta, ihan miten päin sen nyt haluaa ajatella. No ei me oikeasti koettu tulleemme häirityiksi, ihan hauska juttuhan tuo oli. ;)

Jostain syystä meiltä pyydettiin jo etukäteen josko voisimme pitää volyymin suht alhaisena (heh) ja mehän luvattiin. Kuvausten piti loppua ihan just mutta ne kyllä jatkuivat sen koko parituntisen jonka ravintolassa olimme. Jos siis vuoden päästä ensi-iltaan tulevan Rendel-elokuvan ravintolakohtauksessa kuuluu taustalta pienten poikien kiljahtelua, ne saattaa sitten olla nuo meidän apinat, hoh.

Mutta asiaan: Belgessä on nyt simpukkaviikot ja minä rrrrrakastan sinisimpukoita! Niin no, taitaa kuulostaa itsekkäältä valita isänpäiväravintola sen perusteella mistä itse tykkään, mutta maistuvat simpukat onneksi mainiosti myös itse juhlan sankarillekin. :P Vaihtoehtoistakin evästä Belgestä toki saa; herkullisia makkaroita muun muassa.

Uskaltauduttiin syömään kuusivuotiaiden kanssa ihan pitkän kaavan mukaan ja suht hyvin nuo jaksoivat. Nälkäisille pojille puoli tuntia alkuruuan odottelua tuntui kyllä olevan liikaa. (Toinen uhkasi jo vaihtaa ravintolaa kun palvelu oli tässä paikassa niin hidasta. Onneksi jäi seuraamme kuitenkin. )

Boudin Blanc -makkaraa (muistutti braatvurstia), Belgen perunoita ja ohuen ohuita vihreitä papuja.

Simpukoita valittiin jokainen; muut alkupalaksi ja minä pääruuaksi. Tykkäsin kovasti, oli kiva syödä simpukoita pitkästä aikaa! :) Hyvin nuo maistuivat myös muille, kuusivuotiaillekin joille täytyy tällä kertaa antaa kyllä erikoiskiitos ennakkoluulottomuudesta, hyvä pojat!

Oma alkupalani oli aika peruskauraa; vuohenjuustokiekko tykötarpeineen. Varma valinta. Miehet ottivat pääruuaksi makkaraa  ja kaikille maistui oikein hyvin. Lisukkeena meillä kaikilla oli Belgen perunoita; isoja, päältä rapeita ja sisältä pehmeitä ranskalaisia jotka tarjoillaan belgialaiseen tyyliin majoneesin kanssa. Että jos ei muuten tule kylläiseksi niin lisukkeesta kyllä tarvittaessa saa vaikka ähkyn, sen verran tuhtia on!

Vessaan piti ravintolassa livahtaa varsinaisen kuvauspaikan vierestä, mutta onneksi filmiryhmä piti taukoja varsin paljon. Sellaista kai se leffan kuvaaminen on. Lähtiessä kysyttiin ystävälliseltä kuvausryhmän mieheltä leffan nimeä sun muuta. Ei kuulemma harmi kyllä ollut ihan noin pienten lasten elokuva kertoi hän viitaten poikiin. "Ai se on siis seitsemänvuotiaille?" päätteli toinen veljes. "Ai ei vai? No kahdeksanvuotialle? No yhdeksän sitten? Kymmenen? Kaksitoista? No miten vanhoille se oikein on???"

Nuorille aikuisille (eli toooooosi vanhoille) suunnatun elokuvan tekeminen oli poikasten mielestä lähtökohtaisesti ihan hullu ajatus. Kun ei kerran lapset saa sitä katsoa. Pöhköä. Mutta onneksi ruoka oli hyvää, voidaan käydä Belgessä toisenkin kerran. Me aikuiset saatetaan käydä katsomassa se Rendelkin.

Nätti ja herkullinen kurpitsarisotto

Tähän vuodenaikaan sopii mainiostai kurpitsarisotto; hyvää, hiukan juhlavaakin ja väriltään mukavan aurinoista harmaata loppusyksyä piristämään!

Tämänkertaisen kurpitsasoseen sain halloween-kurpitsalyhtyjen sisuksista; paahdoin ylijäämäkurpitsan uunissa heti tuoreeltaan ruokainspiraatiota odottamaan. Kurpitsasosetta olen aiemmin valmistanut myös ihan vartavasten kokkailuja ja leivontaa ajatellen. :)

Risotto itsessään on aika helppo ruoka mutta kurpitsarisotossa pitää tehdä tuo kurpitsasose etukäteisvalmisteluna. Sen voi hyvin tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Lyhykäisyydessään homma menee niin että kurpitsasta poistetaan siemenet ja rihmat, kurpitsa paloitellaan ja paahdetaan öljyttynä uunissa puolen tunnin ajan. Kovakuorisemmat kurpitsat voi sen jälkeen kuoria (kuori lähtee paahdetusta kurpparista helposti) mutta hokkaidokurpitsa jota itse käytin, ei kuorimista kaipaa.

 

Nätti ja herkullinen kurpitsarisotto, resepti

• 2 dl risottoriisiä
• 1 kpl pieni sipuli
• 1 kpl valkosipulinkynsi
• 6 dl kanalientä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 2 dl kurpitsasosetta
• 70 g parmesania raastettuna (noin suunnilleen, minulla 125 g pötkö josta laitettiin puolet, loput "pöytämausteeksi")
• Mustapippuria

Salviavoi

• 20 g voita
• 10 kpl salvianlehtiä silputtuna

Raasta parmesaani valmiiksi raastimen pienemmällä terällä. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullota pannulla tai kattilan pohjalla. Kun sipulit ovat läpikuultavia, kaada sekaan riisit ja pyöräyttele hetki. Kaada riisin sekaan kauhallinen kuumaa kanalienta, anna imeytyä ja tekeytyä kunnes suunnilleen puolet nesteestä on haihtunut. Jatka samaan malliin kunnes kanalientä on jäljellä suunnilleen yksi kauhallinen. Kaada tässä vaiheessa valkoviini ja anna sen imeytyä ja haihtua samalla tavalla, risottoa sekoitellen.

Lisää sitten parmesaani, kääntele hyvin risoton sekaan ja ripsuttele joukkoon myös hieman mustapippuria. Jos risotto kaipaa vielä nestettä, laita viimeinenkin kanaliemikauhallinen.

Halutessasi voit tehdä vielä salviavoin risottoa maustamaan: Sulata ja kuumenna reilu palanen voita kattilan pohjalla ja lisää voihin salvianlehtiä, makusi mukaan kokoanisina tai silputtuna. Anna lehtien paistua hetki ja kaada salviavoi ja salvian lehdet risoton mausteeksi.

Meillä risotto tarjoiltiin naudan sisäpaistin lisäkkeenä ja hyvää oli. :) Tämä risotto on aika tuhtia lisuketta joten kovin suurta määrää ei ruokailijaa kohden tarvitse varata. Keko höyrytettyjä parsakaalin  nuppuja täydensi annoksen hyvin. Pöytään voi laittaa tarjolle vielä palan parmesaania josta halukkaat voivat vuolla tai raasta juustoa annoksiensa päälle.

Muuttolaatikoita ja pari kurpitsalyhtyä

Terveisiä täältä muuttolaatikoiden ja epämääräisten vaatekasojen keskeltä! Putkiremonttia pukkaa joten illat ovat menneet viime viikkoina  pääosin pakkaamis- ja purkamispuuhissa. Isoin urakka alkaa olla takana joten nyt aikaa ja jaksamista alkaa jäädä jo kokkaamiselle ja ehkä hiukan bloggaamisellekin.

Eineksiä ollaan syöty paljon joten voitte arvata miten ihanaa oli vaihteeksi syödä ihan itse tehtyä ruokaakin. :) (Ja tämä kaikella rakkaudella eineksiä kohtaan;  lähi-Alepan valikoima vaan on aika nopeasti käyty läpi ja mieli halajaa vaihtelua! x))

 

Kurpitsalyhtyjen valmistusta

Hokkaidokurpitsoista askartelimme pari kurpitslyhtyä, niistä tuli aika hienoja vaikka ihan ensimmäistä kertaa oltiin asialla! Hokkaidokurpitsan pohjalla on muhkura jonka leikkasin pois; näin kurpitsat pysyvät vakaammin pystyssä kynttilänsä kanssa. Poistin kurpitsoista siemenet ja rihmat yläosan aukosta ja lisäksi ohentelin seinämiä sen verran että saatiin lyhdyistä ruoka-ainestakin. (Jäätelökauha on muuten oiva apuväline sisustan kovertamiseen.)

Silmille ja suille piirsin ääriviivat ihan mustekynällä ja hedelmäveitsellä sitten leikkelin nuo aukot. Harvoista hampaista positin kuoriosan jotta näyttäisivät muuta kurpitsaosiota vaaleammilta. Tein nyt ihan tuollaiset perinteisen malliset kauhunaamat mutta voisihan niistä lyhdyistä tehdä vaikka minkälaisia malleja.

Ihastuin esimerkiksi Kivistön muutaman vuoden takaiseen lehtiornamenttikuvioituun kurpitsalyhtyyn, voi että miten nätti! Hetken jo harkitsin pitäisikö itsellekin hankkia tuollaiset koverrusvälineet tulevia halloweeneja varten - mutta muuttorumban juuri läpikäyneenä totesin että mitä vähemmällä tarpeistolla pärjää, sen parempi, heh.

Tuota hattuosiota muuten ei kannata jättää ainakaan pienen kurpitsalyhdyn päälle kun sisällä on kynttilä - voi käydä niin että hattu kärähtää. Ylimmässä kuvassa hatut ovat paikallaan mutta kivalta nuo näyttävät ilmankin. Hatuuja ollaan pidetty päiväsaikaan kun kynttilää ei ole poltettu.

Koverretun kurpitsan sisustan paahdoin uunissa auringonkukkaöljyllä höystettynä. Että kyllä näistä jotain evästäkin tulee. En vaan tiedä vielä että mitä.

Pehmeät ja mureat kurpitsapikkuleivät

Kurpitsapikkuleivät ovat ihania, perhmeitä ja mureita! Kurpitsapikkuleipiin sopivat hienosti jo hiukan jouluiseenkin tunnelmaan vievät mausteet - kaneli, inkivääri ja muskottipähkinä esimerkiksi.

Pipareita nämä eivät silti ole; enemmänkin juuri tämmöisiä sydänsyksyn herkkuja joissa on jo pieni viittaus tulevaan. :)

Aiemmin soseutin pari hokkaidokurpitsaa ja ajattelin käyttää osan soseesta leivontaan. Kurpitsapiirakka olisi ollut varmaan vielä enemmän perinteisten halloween-herkkujen ydintä mutta mainiota kurpitsaista kausiherkkua ovat nämä pikkuleivätkin. 

Taikina ennen kurpistasoseen lisäämistä..

...ja taikina kurpitsasoseen lisäämisen jälkeen.

Amerikkalaisilta sivuilta löytyy paljon ohjeita kurpitsapikkuleipiin; taitavat olla ihan perinteisiä syksyisiä leivonnaisia nämäkin. Mausteet hiukan vaihtelevat ohjeittain mutta kanelia ja muskottipähkinää näyttäisi olevan useimmissa. Monessa on lisäksi inkivääriä - se olisi sopinut näihin kyllä tosi hyvin! Mikseivät myös muut jouluiset mausteet kuten vaikkapa pomeranssinkuori.

Minua ei olisi haitannut vaikka mausteet olisivat puskeneet enemmänkin esiin. Seuraavalla kerralla lisään sekaan ainakin inkivääriä myös mausteisuutta buustaamaan.

 

Pehmeät ja mureat kurpitsapikkuleivät, resepti

• 6 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl kanelia
• 0,5 tl suolaa
• 3,5 dl hienoa sokeria
• 100 g pehmeää voita
• 2,5 dl kurpitsapyrettä
• 1 muna
• 1 tl vaniljasokeria

Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Öljyä leivinpaperi kevyesti – tämä kannattaa tehdä sillä muuten pikkuleivät saattavat hieman tarttua leivinpaperiin. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, ruokasooda, kaneli, muskottipähkinä, suola sekä vaniljasokeri. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan kurpitsa, lisää sen jälkeen vielä muna ja vatkaa sekaisin.

Ota taikinasta kahta teelusikkaa apuna apuna käyttäen pyöreähköjä möykkyjä pellille.  Paista 15-18 minuuttia kunnes pikkuleivät ovat kohonneet nätisiti ja saaneet hieman väriä.  Anna jäähtyä ja herkuttele! Halutessasi voit vielä koristella pikkuleivät sokerikuorruteraidoilla. 

Kurpitsasoseen valmistaminen

Talvikurpitsa, kuten vaikkapa hokkaidokurpitsa tai myskikurpitsa, säilyy jonkin aikaa ilman sen kummempaa säilöntää.  Jos sato on runsas, on kurpitsasta hyvä tehdä jonkinmoista säilykettä - tai pakastaa sitä. Meidän palstan kaksi hokkaidokurpitsaa intaantuivat tekemään yhteensä seitsemän hedelmää. Saisihan nuo pienet kurpparit syksyn mittaan käytettyä mutta kun on tuota muutakin satoa kulutettavaksi niin ajattelin laittaa osan pakkaseen.

Toimiva tapa on tehdä kurpitsoista sosetta. Siitä saa ainesta sekä makeisiin kurpitsajuttuihin että sosekeittoihin sun muihin suolaisiin. Ennen soseutusta kurpitsat on Googlen mukaan ollut yleensä tapana paahtaa. Keittäenkin uskoisin ihan hyvää sosetta tulevan, mutta kun olin ensi kertaa asialla, päätin noudattaa muiden hyväksi havaitsemia keinoja. :)

Minun on tarkoitus käyttää sosetta leivontaankin, siksi en maustanut paahdettavia kurpitsalohkoja mitenkään, en lisännyt edes oliiviöljyä. Hyvin sujui paahtaminen niinkin! :)

Minun kurpitsani olivat aikamoisen kuivia, tiedä sitten johtuuko lajikkeesta, varmaankin. Käsittääkseni "tavalliset" kurpitsat ovat vetisempiä / mehukkaampia rakenteeltaan. Reilu vesilisä auttoi hokkaidokurpitsojen soseutuksessa - vettä kannattaa toisaan lisätä ihan reilusti jos tarve vaatii. Minä laitoin kahdelle pienelle kurpitsalle useita desejä vesilisää ja silti sose oli varsin tömäkkää!

Kurpitsasoseen valmistus, ohje

Putsaa kurpitsa mahdollisesta mullasta, leikkaa päädyt pois. Leikkaa kurpitsa ainakin neljäksi lohkoksi ja poista siemenet ja rihmat lohkoista esimerkiksi ruokalusikalla. Yleensä talvikurpitsoista neuvotaan ottamaan siemenet talteen (ovat herkkua paahdettuna) mutta minusta hokkaidokurpitsan siemenet ovat aikamoisen kovia ja paksukuorisia. En siis säästänyt niitä syötäväksi.

Paahda kurpitsalohkoja uunissa 175 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsat ovat pehmenneet niin että haarukka solahtaa hedelmälihaan helposti. Hokkaidokurpitsojen kuori on niin ohut että sitä ei tarvitse poistaa ennen soseutusta mutta muista lajikkeista kuoren saa kätevästi paahtamisen jälkeen irti.

Ennen soseutusta poista paahdetuista kurpitsalohkoista mahdolliset "kärähtäneet" tai kovettuneet kohdat. (Tällaisia voivat ollsa esimerkiksi lohkojen terävät kärjet.) Paloittele kurpitsalohkot kulhoon, kaada sekaan vettä  jos tarve näyttäisi vaativan ja ala soseuttaa sauvasekoittimella. Lisää vettä tarvittaessa näppituntumalta niin että sauvasekoitin pystyy hyvin muusaamaan massaa.

Jonkinlainen isompi keittiökone olisi varmasti tässä tosi kätevä väline mutta minä en malttanut sellaista tuolta keittiön yläkaapeista kaivella. Hyvin sujui soseutus sauvasekoittimellakin kun vaan lisäsin tarpeeksi vettä!

Kahdesta hokkaidokurpitsasta ja lisätystä vedestä tuli kolme puolen litran pakastepussillista sosetta. Vesi lisäsi tilavuutta yllättävän vähän - taisi kuivakka kurpitsa jotenkin "imaista" nestettä itseensä. x)

Suppilovahveroita metsästämässä

Meillä on viimevuotisia kuivattuja suppilovahveroita vielä jäljellä mutta enpä silti malta pysyä pois sienimetsästä! Viime viikonlopun upeaa säätä ei vaan voinut haaskata joten menin metsään - tällä kertaa sain houkuteltua lapsetkin mukaan. Arvelin kuusivuotiaiden jo jaksavan etsiä ihan niitä sieniäkin yleisen kekkuloinnin lisäksi ja jaksoivathan nuo.

Piilossa

Saalis oli oikeastaan toissijainen juttu upeassa säässä mutta oltiin onnekkaita saatiin suppiksiakin ihan mukavasti. Vähintään yhtä kivaa oli kuitenkin kaikenlainen kiipeily, puiden halailu, ötököiden tutkiminen ynnä muut metsäjutut. :)

Kirkkaan syyspäivän valo on ihan huikean kaunista; matalalta paistava aurkinko ei paista metsässä silmiin mutta tekee kaikesta ihan mielettömän kaunista. Syksyinen metsä on kyllä yksi mun lempipaikoistani. Nytkin aurinko hiukan pilkahtelee - kiva ulkoilusää taas! :)

Jauheliha-maksapihvit

Maksa on hyvää - jos siitä tykkää, sanotaan. Näistä jauheliha-maksapihveistä tykkäävät monesti myös ne joiden lempiruokiin maksa ei kuulu, sillä jauheliha miedontaa maksan makua mukavasti.  Lapsillekin nämä maistuivat hyvin. :) Keitetty peruna tuo rakenteeseen mehevyyttä. Perunan sijaan tai ohella pihvitaikinaan voisi kokeilla myös hienoksi raastettua hapahkoa omenaa, varsinkin näin kotimaisten omenoiden aikaan.

Jauheliha-maksapihvit, resepti

 

• 400 g jauhelihaa
• 300 g jauhettua naudan maksaa
• 1 kpl iso keitetty peruna
• 1 kpl kananmuna
• Pippuria myllystä
• Suolaa myllystä

Kuori peruna ja muusaa se haarukalla hienoksi. Sekoita jauhettu maksa, jauheliha, muusattu peruna, kanamuna ja mausteet tasaiseksi massaksi. Nosta taikinaa lusikalla pannulle ja paista taikinasta paksuhkoja pihvejä voissa. Lettupannu toimii pihvien paistamisessa oikein hyvin. Voi tuo hyvää makua ja auttaa pihvejä pysymään mehevinä, sillä varsinkin vähärasvaisesta jauhelihasta tehtynä pihveistä tulee helposti kuivakoita, etenkin jos pihvit paistetaan uunissa. Pannulla paistamista ja voita siis suosittelen. :)

Laita valmiit pihvit lautaselle ja folion alle kunnes kaikki pihvit ovat valmiit. Meillä jauheliha-maksapihvit syötiin peruna-porkkanamuusin ja puolukkahillon kera, oli hyvää!

Myyrät, nuo pienet penteleet

Viikonloppuna laitettiin palstaa talviteloille. Porkkanapenkki oli tyhjennetty jo aiemmin ja olin kasannut tyhjään penkkiin harmaamalvikin varret sun muuta oksaa isoksi kasaksi. Kun kasa siirrettiin syrjään maanmuokkausta varten, vipelsi porkkanapenkistä uutta suojaa etsimään myyrä myyränen!

Hän oli ehtinyt rakentaa oksakasan alle pesän itselleen - ja perheelleen. Maassa oli useampikin kolo ja koloista kurkki myyrä jos toinenkin. Voi apua.

Perattu porkkanapenkki, myyrien viimeisin päämaja.

Hyvinsyöneitä näyttivät olevan, ja ihmekös tuo, syötäväähän puutarhapalstalla riittää. Meille jäi esimerkiksi aluksi niin runsaannäköisestä mansikkasadosta kokoinaista yksi (1) marja maistiaisiksi, sen saivat lapset puoliksi.  Vautisi vau. Ja kastematoja meidän palstalla riittää myös, nekin kai ainakin joillekin myyrille maistuvat?

Täällä on myyrien hyvä piileskellä...

Pojat olivat myyristä innoissaan, laittoivat kolojen suille kastematoja houkuttimeksi pikku otuksille. Eivätkä ne myyrät tuntuneet pelkäävän yhtään mitään, hyvä etteivät kiivenneet lahkeita pitkin!

Yritin ottaa tilanteesta hyötyä irti ja kuvata myyriä sihtaamalla kameralla kolon suulle mutta viekkaita kun ovat, pilkistivät ne aina juuri niiltä koloilta joita kohti kamera ei ollut suunnattuna. Ähäkutti! Sen verran uteliaita kuitenkin olivat että lopulta sain kuin sainkin noista tuholaisista jokusen "luontokuvan" napattua  ja pätkän videotakin. x) (Sipinää ja supinaa. "Missä?! Tuolla! Saithan sä jo kuvia. Joo mut en videota! Älä mene lähelle!")

...kesällä sitten etenkin mansikkapenkissä. :/ Sovitaanko, myyrät, että ensi kesänä jätätte tämän osion rauhaan. Capiche?!

Lasten kansa keskityttiin toistaiseksi ihailemaan myyrien söpöyttä - lopputulemana harras kinuaminen "saadaanko me ottaa myyrä lemmikiksi pliispliis pliiiiiiiis!!!" Voitais kuulemma laittaa multaa isoon laatikkoon ja myyrä sinne elelemään. Ei suostuttu. Miehen kanssa kuiskailtiin toisillemme että millä ##¤%#%¤¤#¤%% noista myyräkuumeenlevittäjä-sadonsyöjä-pirulaisista päästään eroon. Jotain luonnonmukaista karkotuskeinon pitäisi olla, palsta-alueella on kaikenlaiset myrkyt ovat kiellettyjä.

Myyränkarkotusnappuloille nuo suunnilleen nauroivat, niitä ollaan jo kokeiltu. Pitääkö kylvää palsta puolilleen valkosipulia? Siitä myyrät eivät taida tykätä? Hankkia kotieläimeksi metsästyshaukka kenties? Tai saisko ihan luonnonhaukkoja jotenkin houkuteltua palsta-alueelle metsästämään? Kanejakin täällä riittäisi.

Pohjois-Haagassa

Me asutaan Helsingissä, Pohjois-Haagassa. Tänään oli Hesarissa iso juttu tästä meidän lähiöstä - Pohjois-Haaga -seura kun täyttää 60 vuotta. Onnea aikuiseen ikään ehtineelle! :)

Juhlapäivän kunniaksi tässä viimekesäistä (heiluvaa, pahoittelut!) videota meidän Rodopuistosta joka muuttuu varsinaiseksi satumaailmaksi rodojen ja atsaleojen kukinta-aikaan. Ensimmäinen video on kuvattu kukinnan alkuvaiheessa, toinen myöhemmin kesäkuussa. (Toisessa videossa luulin ottavani valokuvia mutta napsinkin vahingossa videoklippejä. x) )

Tomaattinen linssikastike tuoreista tomaateista

No nyt! Vihdoinkin sain aikaiseksi valmistaa kastiketta tuoreista tomaateista! Ja onhan se hyvää. :) Erilaista kuin säilyketomaatista valmistettu, mutta vallan maistuvaa kuitenkin. Tässä tomaattikastikkeessa on lisäksi punaisia linssejä ruokaisuutta tuomassa ja soosi sopii oikein hyvin esimerkiksi pastan kanssa.

Linssien kanssa tuoreista tomaateista tehtyä kastiketta ei ole tarpeen haudutella pitkään; linssit imevät itseensä ylimääräistä nestettä ja punaiset linssit kypsyvät nopeasti. Ilman linssejä kastikkeen voisi antaa muhia pitkäänkin; maku tiivistyy kun neste vähenee. Tämän nopean kastikkeen makua vahvistin pikkutilkalla punaviiniä ja ruokalusikallisella tomaattipyrettä - tuoreiden tomaattien fiilis tässä kuitenkin säilyy. Tomaattisäilykkeen vahvaa makua ei tähän tuorekastikkeeseen tule maustebuustista huolimatta. Varsin mukavaa vaihtelua kuitenkin niihin tuttuihin tomaattikastikkeisiin. :)

Kiehautetut tomaatit valmiina kuorittaviksi. Kuori lähtee helposti käsissä hieraisemalla.

Tomaattinen linssikastike tuoreista tomaateista

• 1 kg kypsiä tomaatteja kaltattuna
• Pieni sipuli silputtuna
• Valkosipulin kynsi murskattuna
• Loraus punaviiniä 
• 1 dl punaisia linssejä
• (Laakerinlehti)
• Suolaa
• Pippuria
• Timjamia
• 2 tl sokeria
• Loraus oliiviöljyä

Poista tomaateista kuoret kalttaamalla: tee ristiviilto tomaattien "kärkeen" ja laita tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen. Kun kuori alkaa hieman irrota (noin puolen minuutin kulutta), laita tomskut kylmään veteen viilentymään. Tomaattien kuoret lähtevät helposti irti ihan käsin.

Kuullota sipuleita pannulla, lisää joukkoon tomaatit. Voit repiä tomaatteja hieman pienemmäksi, poista samalla vihreät kannat. Lastalla voit pikkuhiljaa pienentää tomaatteja pannulla enemmän sitä mukaa kun tomaatit pehmenevät. Lisää joukkoon mausteet ja linssit, anna muhia kunnes linssit ovat kypsiä. Viimeistele reilulla lorauksella oliiviöljyä. Tämä kastike on maukasta myös seuraavana päivänä kun maut ovat tekeyteneet enemmän!

Tomaattinen linssikastike muhimassa. Punaiset linssit kypsyvät melko nopeasti, kymmenessä minuutissa. 

.