Valkoinen pizza eli pizza bianco suppiksista ja kesäkurpitsasta

Kesäkurpitsa-suppilovahveropizzan valmistamiseen päädyin näin: eräänä iltana päätin jättää Pokemon-jahdin väliin ja pakkasin taskuuni puhelimen sijaan kangaskassin - ihan siltä varalta jos polun laidalta löytyisi jokunen sieni.

Ja voi herrimujee kun niitä sitten löytyikin. Pari kolme litraa ihan vaan polkujen varsilta! :O Kun eihän niitä suppilovahveroita voinut siihen polun varteen jättää, tietenkään. x) Mainio sienivuosi tämä kyllä!

Suppiksia tuli paisteltua aterioiden kylkeen ihan sellaisenaan, mutta jotain muutakin piti päästä kokeilemaan. Ankaran googlailun jälkeen löysin leipomuksen/t nimeltä pizza bianco, flammekueche, tarte flambée tai Flammkuche.

Käytännössä aika samasta näissä on kyse; pizzamaisesta eväästä jossa on pohjalla tomattikastikkeen sijaan ranskankermaa tai ranskankerma-rahkaseosta. Monessa reseptissä täytteenä oli kesäkurpitsaa ja sienetkin tähän käyvät hyvin - minusta suppiksille sopiikin pohjaksi paremmin ranskankerma kuin tomaattikastike.

Monessa reseptissä painotettiin ohuen ohutta pohjaa. Tämän pidin mielessä ja hyvin toimi; tämä oli myös varmaan eka kerta kun mun pizzapohjani oli ihan oikeasti rapea. :) Rapeuteen vaikutti varmasti myös se että täytettä oli huomattavan paljon vähemmän kuin siinä tavallisessa suomalaisessa kotona tehdyssä pizzassa yleensä.

Tällä kertaa muistin myös jättää uunipellin kuumenemaan uuniin ennen pizzan paistoa. Taikinan kaulitsin valmiiksi leivinpaperille, sitten pelti pois uunista ja vips - taikinalätty leivinpapereineen pellille. Täytteet pikapikaa päälle ja takaisin uuniin vartiksi.

Valkoinen pizza eli pizza bianco kesäkurpitsasta ja suppilovahveroista

• 2 dl vettä (kädenlämpöistä)
• 1/4 pala hiivaa
• 4 dl vehnäjauhoja (mitä hienompi jauhatus, sen parempi lopputulos)
• 0,5 tl suolaa
• loraus oliiviöljyä

• Pieni kesäkurpitsa siivuina (+ suolaa "itkettämiseen" jos haluat)
• Suppilovahveroita maun mukaan (minulla taisi olla vajaa litra)
• Puolikas sipuli renkaina
• Puoli purkkia ranskankermaa (sen verran että saat pizzapohjan hyvin "voideltua")
• Pari kourallista mozzarellaraastetta (tai muuta juustoraastetta)
• Timjamia (minulla kuivattua, tuorekin varmasti käy)
• Mustapippuria myllystä

Liuota hiivanokare kädenlämpöiseen veteen, lisää jahot ja suola ja vaivaa viisi minuuttia. Lisää loraus öljyä ja vaivaa vielä toiset viisi minuuttia. Jätä taikina kohoamaan noin tunniksi liinan alle.

Kuumenna uuni 250 asteeseen, pidä pelti uunissa. Siivuta kesäkurpitsa juustohöylällä ohuiksi kiekoiksi. Haihduta sienistä kuumalla pannulla ylimääräiset nesteet, lisää sekaan nokare voita ja sipulirenkaat, paista. 

Kun taikina on kohonnut, puristele siitä kuplat pois ja kauli leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi. Taikina on hiukan reilu yhdelle pellille joten voit halutessasi jakaa taikinan kahtia ja tehdä kaksi pienempää pizzaa tai yhden pellillisen ja heittää pienen osan taikinasta pois. 

Ota pelti uunista, siirrä taikina leivinpapereineen pellille. Sivele päälle ranskankermaa, ripottele päälle hiukan timjamia ja pippuria (suolaa ei tarvitse varsinakaan jos olet suolannut kesäkurpitsat). Sirottele päälle tasaisesti pari kourallista juustoraastetta. Jos olet itkettänyt kesäkurpitsaviipaleita suolalla, huuhtaise hiukan ja puristele neste pois. Levitä viipaleet tasaisesti pizzan päälle yhdessä sienien ja sipulirenkaiden kanssa. 

Paista uunin keskitasossa 250 asteessa noin vartti, nauti uunituoreena ja rapsakkana! :)

Saaristolaisleipä kahdella tavalla

Saaristolaisleipä on ihanaa! Se sopii yhtälailla kesäiseen ruokapöytään yhdessä uusien perunoiden, sillin ja katkaravuista valmistetun skagenröran kanssa kuin jouluaterialle kylmien kalojen seuraan.

Ja siinä välissä vaikka ihan vaan vaikka iltapalaksi, ihan tavallisen levitteen kanssa ilman sen kummempia krumeluureja. :)

Saaristolaisleipää on helppo tehdä mutta aikaa se vie: puolentoista tunnin kohottaminen ja parin tunnin paistoaika tarkoittavat ettei tätä ihan normaalina tiistai-iltana töiden jälkeen tule leipaistua. Perusohje on onneksi samantien kolmelle leivälle joten leivän tai pari voi hyvin pakastaa ja ottaa sulamaan tarpeen mukaan.

Yhden leivän leipominen onnistuu jakamalla ainekset kolmella; minä olen laittanut noita litran aineksia yhteen leipään "vähän reilun kolme desiä" ja hiivaa yhden kuivahiivapussin verran. Suhteessa pienemmän hiivamäärän vuoksi leivästä tulee aavistuksen tiiviimpi mutta kelpo käntty kuitenkin.

Tämä on myös mainio mökkituliainen, tuparilahja tai pieni joulumuistaminen - aika moni saaristolaisleivästä tykkää mutta juuri tuon pitkän leipomisajan vuoksi harvoin valmistaa itse.

Ja se saaristolaisleivän toinen versio: perusmallin saaristolaisleipään saa uutta twistiä vaihtamalla nesteeksi piimän sijaan appelsiinimehun. Kuulostaa alkuun kummalliselta yhdistelmältä mutta uskoaa vaan, se toimii! Monelle voi olla tuttu juttu mutta itse opin tämän työkaveriltani joka toi meille maistiaisia appelsiinimehuun leipomastaan saaristolaisleivästä. Viipaleet hupenivat kahvipöydästä hetkessä ja annoimme työkaverille samantien täydet valtuudet tuoda herkkuleipää tarjolle toisenkin kerran!

Leipä on joka tapauksessa makea joten ihan täysin toista tuotetta appelsiinimehuun tehdystä saaristolaisleivästä ei tule, mutta tietynlaista uutta lisäsävyä se muuten niin maltaiseen makuun tuo. Molemmat versiot toimivat ihan samojen ruokien kanssa yhteen, mutta tuo appelsiinimehuun tehty leipä saattaa olla hitusen kesäisemmän oloinen. Minä tykkään kyllä molemmista, ihan mihin vuodenaikaan tahansa. :)

Saaristolaisleipä, resepti

• 1 l piimää tai appelsiinimehua
• 3 dl siirappia
• 75 g hiivaa
• 3 dl ruisjauhoja
• 3 dl leipämaltaita eli mämmimaltaita (tai kaljamaltaita)
• 3 dl vehnäleseitä
• 10 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl suolaa

• Voita vuokien voiteluun 
• 1 dl siirappivettä leipien voiteluun (1 osa siirappia, 1 osa vettä)

Sekoita kuivat aineet, lisää siirappi nesteeseen lämmitä kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva sekaan. Lisää kuivat aineet nesteeseen puuhaarukalla sekoittaen. Kaada taikina vuokiin ja anna kohota 1,5 tuntia. Paista leipiä 175 asteessa 1,5 tuntia, ota leivät uunista ja voitele siirappivedellä. Jatka paistamista puoli tuntia.

Anna leipien tekeytyä seuraavaan päivään leivinliinaan käärittynä, mieluiten viileässä paikassa. Leipä on parhaimmillaan päivän parin kuluttua leipomisesta.

Kesäkurpitsarieskat

Oletko tehnyt jo kesäkurpitsasämpylöitä? Sosekeittoa johon ujutat kesäkurpitsaa? Grillannut kesäkurpitsaa? Tehnyt kesäkurpitsoista hilloa? Kun vastaat kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä, tässä sinulle vielä yksi kesäkurpitsaresepti jote et ehkä ole vielä kokeillut: kesäkurpitsarieskat ovat oikein nam!

Kesäkurpitsasose on mainio osanen pehmeisiin rieskoihin - samaan tapaan kuin perunamuusi perunarieskoihin. Perunarieskoista tämä ajatus lähti, ja kun Isyyspakkauksessakin kesäkurpitsarieskoja on tehty hyvällä menestyksellä, kokeilinpa minäkin. Ja hyviähän niistä tuli. :)

Kesäkurpitsasose sopinee  perunarieskoihin pottumuusin korvaajaksi ihan yksi yhteen ilman reseptin muuta muuntelua. Omat rieskani tein Isyyspakkauksen ohjetta mukaillen ja lisäsin joukkoon maustamatonta jugurttia nesteeksi ja makua tuomaan.

Jauhokaapissa oli sämpyläjauhoja ja tattarijauhoja mutta yhtälailla näihin rieskoihin sopii vaikkapa hiivaleipäjauho tai ihan vaan vehnäjauho.

Kesäkurpitsarieskat ovat helppotekoisia eikä taikinaa tarvitse kohottaa. Miinuksena voisi mainita kesäkurpitsasesongin lämpimän sään joka ei varsinaisesti houkuttele töhöttämään uunia. Rieskat valmistuvat kuitenkin vartissa joten kovin kauan ei uunia tarvitse kuumana pitää. Ja näin loppukaudesta "ongelma" on jo hoitunut itsestään muutenkin.

Tästä reseptistä tulee kaksi pellillistä rieskoja joten jos haluat vain pellillisen, puolita määrät. Jauhomäärä on reseptissä on arvio; sopiva määrä jauhoille on suunnilleen sama kuin soseen ja nesteen määrä yhteensä.

Osan jauhosta voi jättää lisäämättä jos näyttää liian jämäkältä ja jauhoja voi tarvittaessa tietty myös lisätä jos taikina on liian lirua.

Kesäkurpitsarieskat, resepti 

• 8 dl kesäkurpitsasosetta (mulla yksi iso ja pari pienempää kesäkurpitsaa)
• 2 dl maustamatonta jugurttia
• 10 dl jauhoja (minulla sämpylä- ja tattarijauhoja) 
• 2 kpl kananmunia
• 2 tl suolaa

Kuutioi kesäkurpitsat, laita kattilaan ja lorauta sekaan hieman vettä. Kiehuttele matalalla lämmöllä kannen alla kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Anna jäähtyä hetki ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Sekoita kesäkurpitsasose ja jugurtti, lisää jauhot vähän kerrallaan sekoitellen. Riko kananmunat kuppiin, riko rakenne haarukalla ja kaada sekaan. Lisää hiukan suolaa ja sekoita. Laita rieskataikinasta kekoja leivinpaperoidulle pellille, ropsauta kekojen päälle jauhoja ja painele jauhon avulla mataliksi rieskoiksi. (Minä tein toisen pellillisen yhtenä isona levynä johon painelin veitsellä ruudukon ennen paistamista. )

Nämä leipäset eivät kohoa eivätkä juuri leviä joten tilaa ei kauheasti tarvitse jättää ympärille. Pistele rieskoihin vielä reikiä jotte eivät kupli paistettaessa. Paista 250 asteessa vartin verran ja syö lämpimänä levitteen kanssa. Seuraavana päivänä leipiä voi lämmittää vaikkapa leivänpaahtimella, ovat hyviä niinkin! Kesäkurpitsarieskat sopivat myös pakastettavaksi. Sulavatkin nopeasti kun ovat ohuita lättänöitä. :)

Kesäkurpitsasosetta

Ruisleipää leipäjuuresta

Nyt ollaan perusasioiden äärellä! Täysrukiisessa, leipäjuureen leivotussa leivässä maistuu vahvasti suomalainen kulttuuri. Ruisleipää ovat syöneet meidän vanhempamme, isovanhempamme ja heidänkin isovanhempansa kaskimailla, heinäpeltojen laidoilla, työmaaruokaloissa, retkieväänä ja kotikeittiöissään. Ääh, en voi sille mitään että herkistyn itsetehdyn ruisleivän äärellä! :'D

Onneksi ruisleipä on vahvasti myös tätä päivää! Vaikka kotona ruisleipää ei enää kovin yleisesti tehdä, kaupoissa on tarjolla monenlaista ruisleipää ja sen suosio jatkuu vahvana. Ruisleivän tekeminen kotona ei ole kovin vaikeaa - aikaa se ottaa mutta se kannattaa.

Leipäjuurta tarvitaan myös - se on se mikä hapattaa ruisleivälle sen ominaismaun. Hiivaa ei oikean ruisleivän valmistuksessa käytetä lainkaan, sillä taikinajuuri ja sen omat villihiivat hoitavat myös kohotuksen. Ohje leipäjuuren tekoon on postauksen lopussa.

Ruisleipään saa vaihtelua vaihtamalla osan tavallisesta ruisjauhosta savustettuun riihiruisjauhoon tai lisäämällä taikinaan leivontamaltaita tai leipämausteita, esimerkiksi kuminaa.  Nämä kaikki sopivat perinteiseen ruisleipään tosi hyvin.

Alla oleva ohje on minun tapani tehdä ruisleipää - olen tämän tyylin toimivaksi havainnut, mutta oikeita tapoja on tietysti muitakin. Monissa muissa ohjeissa raskia tehdään suhteessa huomattavasti vähemmän, mutta juuren tai raskin määrällä ei käsittääkseni ole lopputuloksen kannalta kovin suurta merkitystä. Itse vaan tykkään pelata isompien mittojen kanssa. :)

Pakastetun juuren kanssa toimitaan tietysti myös hieman eri tavoin kuin tässä ohjeessa; juuren annetaan sulaa ennen kuin se sekoitetaan jauhoihin ja veteen. Tarkkaa jauhojen määrää on vaikea antaa, suunnilleen kaksi kolmannesta taidan yleensä kilon pussista yhteen leipään käyttää. Määrä vaihtelee. Kai tuohon vaikuttaa ilman kosteus, planeettojen asennot ja ties mitkä muut. ;)

 

Ruisleivän valmistaminen

• Leipäjuurta
• 500 - 1000 g karkeita ruisjauhoja (varaa kilo, älä käytä kaikkea ;) )
• 5,5 dl vettä
• 1 rkl suolaa

Murskaa kuivattu leipäjuuri esim. morttelissa. Lisää leipäjuurimuru ja suunnilleen desi ruisjauhoja kulhoon, kaada päälle 2,5 dl lämmintä vettä (n. 40 asteista). Vatkaa voimakkaasti ja jätä muhimaan vuorokaudeksi leivinliinan alle.

Jos leipäjuuri ei ole kovin aktiivinen, voit antaa juuren tekeytyä toisenkin vuorokauden. Vatkaa leipäjuurta aina välillä, samalla voit lisätä hieman jauhoja. (Parhaiten leivän valmistukseen sopii karkeampi ruisjauho - hieno ruisjauho taas toimii hyvin karjalapiirakoiden valmistuksessa. )

Lisää leipäjuuren joukkoon 3 dl lämmintä vettä ja ruisjauhoja vähitellen samalla puuhaarukalla sekoittaen. Lisää suola. Sekoita loppuvaiheessa taikinaa kädellä. Ruisleipätaikina on tuntumaltaan melko erilaista kuin vaikkapa sämpylätaikina eikä siinä ole lainkaan sitkoa. Taikina saa olla melko jämäkkää, kuitenkin pehmeää. Jos teet ruisleivän vuokaan, voit jättää sen vähän löysemmäksi. Oikean jauhomäärän oppii kokeilemalla.

Jätä taikina kohoamaan pariksi tunniksi liinan alle. Leivo taikinasta tämän jälkeen leipä, anna leivän kohota liinan alla vielä 40 minuuttia. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Ennen uuniinlaittoa voit pistellä leivän pinnan haarukalla, tämän estää leivän kuoren liiallista halkeilua.

Paista leipää 15  minuuttia 250 asteessa, vähennä tämän jälkeen lämpöä 225 asteeseen ja paista vielä 45 minuuttia - tunti. Kypsän leivän kuori on tummanruskea, leipä on kokoonsa nähden kevyehkö ja pohja kumisee kun sitä naputtaa.

Kääri uunista otettu leipä leivinliinan sisään jäähtymään. (Tämä pehmentää hieman kuorta josta etenkin sähköuunissa saattaa tulla melko kova.) Uunituore ruisleipä on herkkua voin kanssa, mutta ennen viipalointia on hyvä antaa leivän jäähtyä hyvän aikaa. Näin leipä ei hajoa niin herkästi leikattaessa.

Leipäjuuren valmistus

Leipäjuurta saa ruisleipää leipovilta tuttavilta, mutta sitä on helppoa tehdä itsekin. Parhaiten alkuun pääsee käyttämällä juuren valmistuksessa hapanleivän palaa - siitä saa omaan juureen valmiiksi hyväksihavaitun bakteerikannan. Oman leipäjuureni olen aikoinani tehnyt hapankorpuista ja ruisjauhosta muutama vuosi sitten. Välttämätöntä hapanleivän tai -korpun käyttö leipäjuuren valmistuksessa ei ole, juuren saa aikaan kyllä ilmankin.

Googlaamalla löytyy vaikka minkämoisia ohjeita, osa hyvinkin monimutkaisia. Helpollakin saa hyvän leipäjuuren aikaan, esimerkiksi tässä minun juureni tein ihan vaan hapankorpusta, ruisjauhosta ja vedestä. Lopputuloksen varmistamiseksi voi ruisjauhona käyttää vaikkapa Myllärin Ruisleipäainesta - tässä jauhoseoksessa on jauhettua leipäjuurta mukana! Ihan tarkalleen en enää muista miten oma prosessini eteni, mutta jotakuinkin näin toimin:

• 1-2 kpl hapankorppua
• 1 dl ruisjauhoja (tai Ruisleipäainesta)
• 2,5 dl lämmintä vettä

Murskaa hapankorppu muruksi, sekoita yhteen ruisjauhon ja veden kanssa. Mittojen ei tarvitse olla millintarkkoja, riittää että saat aikaan vellin / löysän puuron. Vatkaa hyvän aikaa voimakkaasti esim. kierrevatkaimella niin että velliin jää ilmakuplia. Peitä kulho leivinliinalla ja jätä muhimaan. Juuren kasvatuslämpötila voi hyvin olla hieman tavallista huoneenlämpöä korkeampi.

Vilkaise seuraavana päivänä tilannetta. Jos velli ei kupli, ei hätää. Jos velli kuplii, onnittelut, leipäjuuri on jo aktiivinen ja toimiva! Oli tilanne kumpi hyvänsä, lisää joukkoon hieman jauhoja (ja vettä jos menee liian jämäkäksi) ja vatkaa taas voimakkaasti. Jos jauho on ollut painuneena pohjaan ja pinnalla kerros vettä, lisää vain jauhoja.Vatkaile aina silloin tällöin.

Kolmen päivän päästä voit kokeilla ruisleivän tekoa. Älä huolestu vaikka juuressa ei näkyisi pikkuisia kuplia juuri yhtään - juuri saattaa silti olla ihan kunnossa, herääminen vain kestää. Juuri tuoksuu miedosti happamalta, se kertoo että bakteerit ovat työssään. Jos kolmen päivän kuluttua juuri ei kupli eikä tuoksu lainkaan, voit jatkaa juuren kasvatusta vielä pari päivää. Lisää jauhoja ja vettä säännöllisesti ja vatkaa juurta ahkerasti. Pienikin määrä kuplia kertoo että homma on käynnissä!

Ensimmäinen leipä ei välttämättä ole vielä ihan täydellinen, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Minun ensimmäinen ruisleipäni oli jokseenkin tiivis lituska, mutta ihan oikean makuinen. Toiseen leipään otin juuren tämän ensimmäisen taikinasta - ja tämä toinen leipä olikin jo ihan oikea ruisleipä, kolmas vieläkin parempi. Leipäjuuri muuttuu elinvoimaisemmaksi kun sitä käyttää.

Leipäjuuret ovat kaikki yksilöitä; toiset kuplivat enemmän ja toiset vähemmän ja niissä voi olla hieman makuerojakin. Oma leipäjuureni ei ole ollut kovin kuplivainen koskaan, tosin pari viimeisintä taikinaa on kuplinut aiempaa enemmän.

Vähälläkin kuplinnalla leivät ovat kohonneet hyvin ja niissä on ollut juuri oikeanlainen maku. Leipäjuuressa on maito- ja etikkahappobakteereja ja joidenkin lähteiden mukaan myös villihiivoja ja näiden suhteesta muodostuu jokaiselle taikinajuurelle oma "persoonansa".

Leipäjuuren säilyttäminen kuivaamalla

Leipäjuurta neuvotaan usein pakastamaan mutta itse olen huomannut kuivaamisen aivan erinomaiseksi leipäjuuren säilöntätavaksi. Perinteisesti leipäjuuri on säilynyt kuivuneina taikinanjäminä taikinatiinun sisäkyljissä joten kuivaaminen on vallan autenttinen tapa leipäjuuren säilytykseen. :)

Ennen leiväksileipomista otan kohonneesta taikinasta nokareen, lisään siihen reilusti jauhoja ja taputtelen tai kaulin taikinanokareen ihan litteäksi levyksi. Jätän levyn kuivumaan taikinakulhoon ja kun se on kuivunut koppuraksi, paloittelen juuren ja laitan säilytykseen Minigrip-pussiin. Ruisjauhon lisääminen tekee kuivattavasta juuresta helpommin käsiteltävän ja nopeammin kuivuvan. Se ei siis mitenkään "pilaa" tai laimenna juurta liiaksi.

Tällä menetelmällä minulla on leipäjuuri säilynyt käyttämättömänäkin toimintakuntoisena  todistetusti ainakin vuoden verran. Herätteleminen vuoden "ruususen unen" jälkeen tosin kesti yhden vuorokauden sijaan kaksi, mutta juuri oli toimiva kuitenkin. Juuren herättelyssä voi käyttää apuna hapanleivän sisustaa tai hapankorppumurua. Säännöllinen käyttö on kuitenkin paras tapa varmistaa että leipäjuuri pysyy hyvässä kunnossa. :)

Karjalanpiirakat

Meidän perheen joulupöytään kuuluvat myös karjalanpiirakat - tämä tapa on tullut meille mieheni kautta. Ja hyvinhän nämä muiden jouluherkkujen kanssa yhteen sopivatkin!

Tänään tein piirakoita ison satsin pakkaseen. En ole aivan satavarman että riittävät jouluun asti, sen verran hyvä menekki karjalanpiirakoilla meillä on. Varaudun leipomaan lisää jos tarve vaatii. :)



Visuaalisuus ei ole kuulu minun vahvuuksiini ruuuanlaitossa tai leivonnassa - älkää siis ihmetelkö piirakoiden rujohkoa ulkomuotoa. Tai sanotaan vaikka että näissä on sellaista rustiikkia ilmettä, heh. Ihan sympaattisia nämä minusta kuitenkin ovat, ja mikä tärkeintä aivan hurjan herkullisia!

Karjalanpiirakan täytteeksi tehtiin ihan tavallinen riisipuuro josta osa syötiin muuten vaan. Jos keität riisipuuroa ihan vaan piirakoiden täytteeksi, voi puuron nesteestä isompi osa olla vettä. Jos laitat piirakoihin paljon täytettä, maitoisempi puuro voi kiehua ja kuohua herkemmin piirakasta "yli".

Minun piirakoissani on huomattavasti vähemmän täytettä kuin vaikkapa kaupan karjalanpiirakoissa. Tämän tyylin olen oppinut mieheni mummolta jolla on piirakoiden tekemisestä varmaan yli 80 vuoden kokemus.

Täytteen määrä on tietysti koulukuntakysymys, samoin kuin se minkä kokoisia piirakoista tehdään. Hyviä piirakoita tulee millä tahansa tyylillä!

Karjalanpiirakat, resepti

Karjalanpiirakat, kuoritaikina

• 5,5 dl hienoa ruisjauhoa (esim. Sunnuntai)
• 2 dl vettä 
• 1 tl suolaa

Karjalanpiirakat, täyte

• 5 dl vettä
• 3 dl puuroriisiä
• 1 l maitoa
• 2 tl suolaa

Karjalanpiirakoiden voiteluun

• 1 dl maitoa
• 50 g voita
• 2 dl kiehuvan kuumaa vettä

Keitä ensin riispuuro. Keitä riisiä ensin vedessä muutaman minuutin ajan, kunnes vesi on osin imeytynyt riisiin. Kaada joukkoon maito, keitä hiljaisellä lämmöllä jatkuvasti sekoitellen suunnilleen 40 minuuttia, mausta suolalla. Sammuta levy ja jätä jäähtymään kannen alle.

Valmista taikina sekoittamalla ainekset keskenään kiinteäksi taikinaksi. Leivo taikinasta pötkö, jaa se 24-30 osaan. Levitä kakkaroiden päälle kostutettu leivinliina jotta eivät kuivu. Kaulitse kakkaroista piirakkapulikalla tai kaulimella pyöreitä tai soikeita lettusia, läpimitaltaan reilun 10 cm -15 cm ja laita myös näiden päälle kostutettu leivinliina.  Aivan paperinohueksi kuoritaikinaa ei kannata kaulita, silloin piirakat eivät välttämättä pysy kasassa.

Kuumenna uuni valmiiksi 275 - 300 asteeseen. Levitä jäähtynyttä riisipuuroa kuoritaikinan päälle, käytä apuna teelusikoita tai veistä. Rypytä taikina reunoilta peukaloa ja etusormea apuna käyttäen.

Paista piirakoita 275 - 300 asteessa noin 15 minuuttia.  Paloittele voi syvälle lautaselle, kaada sekaan maito ja kaiken päälle kiehuva vesi. Kastele paisteut piirakat seoksessa kauttaaltaan ja laita pehmenemään leivinpaperin sisään.

Alla pieni pätkä liikkuvaa kuvaa tämän päivän piirakkatalkoista. :)

Blinit ovat talven herkku!

Blinit ovat tattarijauhosta tehtyjä paksuja lettuja joiden alkuperä on Venäjän suunnalla. Blinejä on helppo tehdä itsekin vaikka se kokonaisuudessaan hieman aikaa vaatiikin. Vaiva kannattaa kyllä, ovat nämä sen verran hyviä!

Slaavilaiseen tapaan blinien kanssa tarjoillaan yleensä esimerkiksi smetanaa, mätiä, suolakurkkuja, sipulia ja sienisalaattia. Blinien täytteeksi sopii hyvin myös graavattu ja kylmäsavustettu kala ja vaikkapa katkaravut.

Blinit, resepti

• 4 dl kermaviiliä (tai maustamatonta jugurttia)
• 25 g hiivaa (puolikas pala)
• 2,5 dl tattarijauhoja
• 1 tl sokeria
• 1,5 dl kuumaa maitoa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 kpl kananmuna

Lämmitä kermaviili tai jugurtti kädenlämpöiseksi jotta hiiva aktivoituu. Murustele nesteeseen hiiva, sekoita sekaan vielä sokeri ja tattarijauhot. Jätä taikina tekeytymään reiluksi tunniksi. Jos teet taikinan kylmään nesteeseen, voit jättää taikinan tekeytymään esimerkiksi jääkaappiin yön yli.

Erottele kananmunasta keltuainen ja valkuainen. Vatkaa valkuainen jämäkäksi vaahdoksi. Kuumenna maito ja sulata voi maidon joukkoon. Sekoita tekeytyneeseen taikinaan keltuainen, valkuaisvaahto sekä maito-voiseos ja suola. Paista taikinasta blinipannulla voissa paksuhkoja lettuja. Ilman blinipannuakin pärjää; esimerkiksi lettupannulla voi paistaa söpöja pikkublinejä. :)

Blinit ovat talvikauden juttu

Tammikuusta alkaen maaliskuulle saakka ravintolat ainakin täällä Helsingissä mainostavat bliniviikkoja.  Ravinolakampanjoiden myötä blineistä on tullut tavallaan talven kausiruokaa myös meidän keittiöömme. Ja kyllähän blinit talveen sopivat; ne maukasta ja täyttävää, kuumana  tarjoiltavaa herkkua! Ravintoloiden blinimenuista saa hyviä vinkkejä myös kotikeittiön blinifiestaa varten. Esimerkiksi ravintola Lasipalatsilla on talvikautena listallaan mukavan laaja valikoima erilaisia blinitäytteitä - ja ihan kiva kampanja-tarjouskin; "syö blinejä niin paljon kuin jaksat". Sitä sopii hyödyntää jos ei itse innostu blinejä kokkaamaan!

 

Paras bliniresepti?

Netistä löytyvät blinireseptit ovat melko samanlaisia, mutta joitakin eroavaisuuksiakin löytyy. Toisissa bliniohjeissä käytetään tattarijauhon lisäksi vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta kuten tässä Valion bliniohjeessa . Antti Vahtera puolestaan käyttää blinireseptissään nesteenä hapanmaitotuotteiden sijaan maitoa ja olutta. Yhteistä kaikille suomalaisille bliniresepteille näyttää kuitenkin olevan tattari, kananmunan valkuaisen vaahdottaminen ja taikinan kohotus.

Pienet varaatiot ainesosissa lienevät makuasioita. Meillä tykätään tattarin vahvasta mausta joten vehnäjauhoa ei meidän blineissä käytetä mutta tattarin särmää voi kuitenkin aivan hyvin hioa käyttämällä joukossa jotain muutakin jauhoa. Ihan yhtä oikeita blinejä ne ovat silti! Venäjällä blineihin on käytetty aikojen saatossa paljon muitakin jauhoja kuin tattaria ja letun mallikin voi vaihdella paljon. Suomalainen versio blineistä on vain yksi variaatio. :) Blinien paistaminen onnistuu vohveliraudallakin!

Parhaan lopputuloksen edellytyksistä suomalaisissa bliniohjeissa ollaan melkolailla yhtä mieltä: taikinaa kuuluu kohottaa kunnon kuohkeuden aikaansaamiseksi ja rapsakan pinnan varmistaa valurautapannu ja oikea voi. Kuohkeutta blineihin tuovat kohotuksen lisäksi jämäkka valkuaisvaahto ja joissakin ohjeissa käytetty kupliva neste kuten olut tai vissyvesi. Voin kohdalla voi hifistellä käyttämällä kirkastettua voita joka tehdään näin: voi kuumennetaan kattilassa ja kun hera on laskeutunut pohjalle, kirkas voirasva kaadetaan erilliseen astiaan.

Simppeli lisuke blineille: katkarapuja, hiukan majoneesia, tiraus sitruunamehua, mustapippuria ja tilliä. Blinien seuraan sopivat hyvin myös graavi- ja kylmäsavukalat, sipulisilppu ja suolakurkut. Smetana kuuluu blinipöydän vakiovarustukseen.

Kesäkurpitsasämpylät

Puutarhapalstan kesäkurpitsat ovat villiintyneet tuottamaan hedelmää oikein urakalla! Taitaa useampikin kesäkurpitsaa kasvattanut miettiä tällä hetkellä mitä tehdä kesäkurpitsasta, sen verran tuottoisasta vihanneksesta on kyse. Mietoa kesäkurpitsaa voi onneksi käyttää vaikka mihin; salaateihin, keittoihin - tai vaikka leivontaan.

Jostain lehdestä (oiskohan ollut Yhteishyvä?) bongasin joskus tämäntyylisen kesäkurpitsasämpylöiden ohjeen, siitä se idea näihin lähti. Alkuperäiset ainekset ovat unohtuneet; pääperiaatteena oli kuitenkin lisätä sämpylätaikinaan kesäkurpitsa hienoksi raastettuna ja leikata taikinalevystä ruudukko. 

Sämpylöiden kuivia aineita voi muokata mielensä mukaan; meillä sattui olemaan kaapissa juuri tällaista tällä kertaa ja oikein hyviä sämpyjä tuli. :) Kesäkurpitsaa ei juurikaan huomaa valmiista sämpylöistä, ehkä hitusen vihreää voi löytää jos oikein tarkkaan katsoo. Rakenne näissä on mukavan pehmeä, jotenkin mehevä, jos niin voi sämpylöistä sanoa.

Taikina ennen kohotusta...

 

 

...ja reilusti kohonneena.

 

 

Kesäkurpitsasämpylät, resepti

• 1 kpl kesäkurpitsa tai kaksi pientä hienona raasteena
• 5 dl vettä
• 10 dl sämpyläjauhoja (noin)
• 1 dl kaurahiutaleita
• 0,5 dl auringonkukansiemeniä
• 3 rkl pellavansiemenrouhetta 
• 1 pussi kuivahiivaa
• 2 tl suolaa (laita 3 jos tykkäät suolaisemmasta)
• reilu loraus siirappia 

• öljyä sämpylöiden voiteluun 
• suolaa (esim. Maldon) sämpylöiden pinnalle

Raasta kesäkurpitsa(t) hienoksi raasteeksi, purista liika neste pois. Lisää raasteen joukkoon teelusikallinen suolaa ja jätä odottamaan. Suola irrottaa kurpitsasta lisää nestettä. Anna levätä ainakin vartin verran ja rutistele taas neste pois.

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi (kuivahiiva vaatii tavallista hiivaa lämpimämmän nesteen).  Sekoita kuivat aineet ja lisää veteen osa kuivista aineista, hiiva, suola ja loraus siirappia. Sekoita hyvin puuhaarukalla.

Lisää jauhoja ja öljy. Lisää vielä kuivaksi rutisteltu kesäkurpitsaraaste ja alusta joukkoon jauhoja vielä sen verran että taikina on sopivan kiinteää. Liian kovaksi ja jauhoiseksi taikinaa ei kannata tehdä ettei sämpylöistä tule kovia koppuroita. Ripottele taikina-astian reunoille jauhoja ettei taikina kohotessaan tartu laitoihin ja jätä kohoamaan.

Kun taikina on noin kaksinkertainen, taputtele taikina leivinpaperoidulle pellille paksuksi levyksi. Taikinaa ei tarvitse levitellä koko pellin kokoiseksi; sämpylöistä tulee muhkeampia kun levy on sopivan paksu. Kohota vielä puolisen tuntia ja paina veitsellä taikinalevy sämpylöiden kokoiseksi ruudukoksi.

Ripsuttele sämpylöiden pinnalle oliiviöljyä ja hiukan suolaa ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.Öljyn ja suolan voi lisätä pintaan myös paistamisen jälkeen!

Voitelin sämpylät lopuksi oliiviöljyllä ja ripottelin päälle hiukan Maldon-suolaa. Hyviä tuli!

Kalastajan Vaimon siemennäkkäri

Tämän näkkileipäreseptin bongasin alun perin huippusuositusta Kalastajan Vaimo –blogista joskus viime vuoden alussa. Oli sen verran helppo ja toimiva resepti että tätä tehdään meillä edelleen säännöllisesti. Siemennäkkäri on koukuttavan hyvää!

Resepti sopii käsittääkseni aika hyvin myös vähähiilihydraattisen ruokavalion ystäville sillä tämän leivän tekemiseen ei käytetä lainkaan jauhoja. Reseptin ainoa viljatuote on kaurahiutaleet jotka voi jättää halutessaan poiskin. 

Alkuperäiseen ohjeeseen tulee myös mantelijauhoja, ne jätän meidän versiosta pois koska meillä on taloudessa pari pähkinäallergikkoa. Joskus olen tuunaillut tätä niin että olen laittanut sekaan hiukan ruisjauhoa, ihan maukas versio on sekin! Meille muokatusta ohjeesta olen tehnyt hiukan helpommin ulkoa muistettavan muuttamalla mittayksiköt ruokalusikallisista desilitroiksi.

Siemennäkkäri

• 3 kananmunaa
• 1 dl seesaminsiemeniä
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 0,5 dl pellavansiemeniä
• 0,5 dl kaurahiutaleita
• 2 tl hienoa merisuolaa

Ainekset sekoitetaan löysäksi taikinaksi. Taikina levitetään uunipellille leivinpaperin päälle mahdollisimman ohuelti.  Näkkäriä paistetaan kunnes se on kovaa ja rapsakkaa; alkuperäisen ohjeen mukaan 20-30 min 175 asteessa, minä olen paistanut 200 asteessa kunnes reunoissa näkyy hiukan rusketusta. 

Pienemmällä lämmöllä ja lyhyemmällä paistoajalla näkkäristä tulee helpommin leikattava ja pehmeämpi. Itse tykkään rapsahtavasta näkkäristä; sellaisesta joka ei välttämättä edes leikkaudu näteiksi palasiksi vaan josta pitää murtaa epäsäännöllisen muotoisisa palasia. :)

Tätä syödään meillä yleensä välipalalla tai muuten vain silloin kun tekee mieli jotain pientä suolaista. Leivän päälle ei tarvitse laittaa mitään sillä tämä on tosi maukasta nakerreltavaa ihan sellaisenaan!

Hirvihampparit eli hampurilaissämpylät ja hirvenlihaiset jauhelihpihvit

Nyt on hirviaika! Meillä tehtiin tuossa yhtenä päivänä hirvihampurilaisia, kuten tavaksi on viimevuosina tullut. Yleensä ollaan ostettu hampurilaissämpylät valmiina kaupasta mutta tänä vuonna panostin itse tehtyihin hampurilaissämpylöihin. Niistä tuli IHANIA! Juuri oikeanlaisia, kuohkeita ja höttöisiä kuten hampurilaissämpylöiden kuuluukin olla! 

Sämpyläreseptiä etsiessäni Google johdatti minut tuttuun paikaan; Reseptivihkoon josta löytyikin varsin pätevä hampurilaissämpylöiden resepti. Hampurilaissämpylöiden tekeminen poikkeaa jonkin verran tavallisten sämpyjen tekemisestä. Taikinaan esimerkiksi nypitään voita ja sekaan tulee myös kananmunaa. Kohotusajat ovat pitkät mutta niitä noudattamalla tuli kyllä aivan ensiluokkaisia sämpylöitä!

Hampurilaissämpylät, resepti

• 2,5 dl vettä
•  4 rkl maitoa
•  2 tl kuivahiivaa
•  2 rkl sokeria
•  8 dl vehnäjauhoja
•  1,5 tl suolaa 
•  2 rkl pehmeää voita
•  1 muna

Voiteluun:

• 1 muna
• 1 tl vettä
• seesaminsiemeniä pinnalle

Vesi ja maito lämmitetään kädenlämpöiseksi, sekaan lisätään kuivahiiva ja sokeri. Seos jätetään lepäämään viideksi minuutiksi. Voi nypitään jauhoon, suola sekaan myös. Muna sekoitetaan vesi-hiivaseokseen ja lisätään se jauhojen joukkoon, taikina sekoitetaan tasaiseksi.

Taikinaa vaivataan kymmenen minuuttia kunnes se on kiinteää. Kelmuta taikinakulho ja anna kohota tunnista kahteen suunnilleen kaksinkertaiseksi.

Kohonnut taikina kaadetaan kevyesti jauhotetulle tasolle. Taikina jaetaan noin kahdeksaan palaan (minä jaoin yhdeksään) ja muotoillaan sämpylöitä uunipellille. Sämpylöitä ei tarvitse pyöritellä ja ”leipoa”, ne kohoavat ihan kivannäköisiksi vaikkeivät pellillä vielä muotovalioita olisikaan.

Sämpylöitä kohotetaan pellillä tunnista kahteen liinan alla. Laita kylmään uuniin kulho jossa on pari desiä vettä, kuumenna uuni 200 asteeseen. Sämpylät voidellaan vesi-munaseoksella (jätin tämän väliin) ja sämpylöiden päälle ripotellaan seesaminsiemeniä. Sämpylöitä paistetaan uunissa 10-15 minuuttia. 

 

 

 

Hirvimetsällä Hakaniemessä

Hirvenlihaa löysin Hakanimen hallista, Reinin Lihan putiikista. Muitakin lihakauppoja hallissa on mutta jotenkin tuo Reinin Liha tulee aina ensimmäisenä vastaan kun kauppahalliin menen. Valikoima siellä on varsin monipuolinen ja palvelukin on kattavaa – ja hinnat taitavat olla sen mukaiset. Muitakin lihakauppoja Hakaniemen hallista löytyy ja suosittelenkin tsekkaamaan myös muiden kauppojen tarjonnan; toivottu artikkeli saattaa löytyä myös muualta ja hitusen edukkaampaan hintaan, kuten nyt hirven jauhiksen kohdalla jälkikäteen huomasin. Reinin Lihasta toisaalta saa yleensä aina mukaan lihaan liittyvän reseptimonisteen josta ainakin itselleni on ollut ostoksia kokatessa hyötyä. :)

Hampurilaisten oheen tein kaalisalaatin ja marinoin punasipulia – molemmat toimivat hyvin hampurilaisaterian kanssa. Minulle olisi riittänyt hampurilaiset ilman perunalisäkettä mutta mies nappasi kaupasta mukaan pari pakettia mikrossa valmistettavia lohkoperunoita jotka kyllä ajoivat asiansa ihan hyvin. 

Kolmen lihan hampurilasipihvit

• 400 g jauhettua hirvenlihaa
• 250 g nautasikaa
• 1 pkt pekonia silputtuna (tai valmiita pekonikuutioita)
• 1 kananmuna
• suolaa
• mustapippuri
• (kermaviilin jämät)

Hirvenjauhelihaa ostin 400 grammaa – enemmänkin olisin voinut ottaa. Päädyin laittamaan jatkeeksi jonkin verran sikanautaa. Porsaanjauhistahan käytetään käsittääkseni aika yleisesti hirvenlihan kanssa eli ei tämä jatkaminen kaiketi mikään suuri synti ollut.  Jauhelihojen lisäksi laitoin sekaan silputtua pekonia, jämän kermaviilipurkista sekä yhden kananmunan. Korppujauhoja en yleensä hampurilaispihveihin ole laittanut.

Sekoitin ainekset huolellisesti ja painelin litteiksi pihveiksi uunipellile. Paistoin pihvejä 225 asteessa 25 minuuttia mutta hiukan vähempikin olisi varmasti riittänyt. Oikein hyviä nämä kuitenkin olivat!

Hampurilaisten väliin laitoimme pihvien lisäksi jääsalaattia, kurkkusalaattia, hampurilaiskastiketta, ketsuppia, cheddar-sulatejuustoviipaleet ja marinoitua punasipulia. Toimii!