Villintyneet kurpitsat ja muita kuulumisia kasvimaalta

Sateen ropinaa kuunnellessa on mukavaa käsitellä eilisen aurinkoisia kuvia puutarhapalstalta. Kukkia on valtavasti! Lähinnä kehäkukkaa mutta myös malvat, unikot ja meidän pikkuinen ruusukin ovat komeasti kukassa.

Ihastelin yrttipenkin kauniisti kukkivaa vihanneskrysantemia ja muistin että sehän tosiaan on vihannes – syötävää siis! Kotona googlailin reseptejä ja opin että kasvi tunnetaan Japanissa nimellä shungiku  ja että sitä syödään kevyesti kypsennettynä lisäkkeenä esimerkiksi seesamilla maustettuna. Oh, hyvältä kuulostaa!

Harmillista kyllä lisägooglailu paljasti että kasvi on makunsa puolesta syömäkelvoton siinä vaiheessa kun se kukkii – ja meillähän kukitaan jo oikein nätisti. Oh well, ensi kerralla sitten. Antaa heidän kukkia nyt kun kerran alkuun pääsivät.

Vihanneskrysanteemi eli shungiku eli kruunukakkara

Mysteeriunikko kukkii edelleen ja aikoo ilmeisesti jatkaa kukintaansa vielä hyvän tovin. Kukkia tässä yhdessä kasvissa oli viitisen kappaletta ja nuppuja parisenkymmentä. Vihreitä siemenkotia on myös varmaan kymmenittäin. Ja tämä kaikki yhdestä kasvista!

Olen hämmentynyt.  Alunperin epäilin tämän olevan jokin monivuotinen lajike mutta ulkonäkö ei viittaa mihinkään tietämääni monivuotiseen unikkoon.

Mysteeriunikko ja kaverit. Mysteeriunikko on tuo aniliininpunaisen ja valkoisen kirjava ja lähes kaikki kuvassa näkyvät siemenkodat ja nuput kuuluvat samaan kasviin. Violetti rimpsureunainen kaunistus on pioniunikko.

Unikon väri viittaa ”Shirley” -silkkiunikkoseokseen jota muistaakseni viime vuonna tähän kohtaan kylvin. Ei tässä penkissä tuollaista unikkopensasta kyllä silloin kasvanut, hmm.  Silkkiunikoita tässä on tänäkin vuonna  mutta ne ovat hyyyyvin paljon pienempiä ja sirompia kuin tämä yksi jättiläinen. Että jos jollain on muuta tietoa tai villejä veikkauksia mahdollisesta lajista niin kertokaa ihmeessä.

Hokkaidokurpitsa laajentaa reviiriään.

Kurpitsat ovat ottaneet paikkansa plantaasilla ja havittelvat selvästi lisätilaa. Keltainen kesäkurpitsa on toistaiseksi pysynyt karsinassaan noin suunnilleen vaikka aikamoiseksi pöheiköksi onkin kehittynyt. Hokkaidokurpitsa sen sijaan laajentaa päättäväisesti kolmeen suuntaan pitkillä versoillaan. Annan versojen olla; niissä on pieniä kurpitsan alkuja. Lonkeroilla on kyllä aikamoinen riski tulla tallotuksi kun luikertavat pitkin ja poikin kulkuväyliä.

Avomaankurkku sinnittelee hokkaidokurpitsan vierellä – ei sitä näytä onneksi hirvästi haittaavan tuo tilaa valtaava naapuri. Kurkkuja saatiin jo muutama.  Ja tietty kesäkurpitsaa. Ja muutama porkkanakin!

Palstapuutarhan satoa