Meidän perhe vietti muutamia päiviä Pohjois-Karjalassa, pienen järven rannalla. Tekemiset olivat perinteisiä; saunaa, uimista, soutelua, mato-onkimista. Ja mustikoiden keruuta! Tänä vuonna pyrittiin valitsemaan vierailun ajankohta niin että saataisi mustikoitakin kotiintuomisiksi ja onnistuihan tuo optimointi.
Perinteinen marjapaikka oli nyt hakkuuaukeana mutta autolla ei edelleenkään tarvinnut lähteä marjametsää hakemaan. Pienen kävelymatkan päässä, (tosin ryteikköisen, louhikkoisen ja soisen maastopätkän takana) olivat mustikat isoja, maukkaita ja kypsiä.
Lasten kanssa ei maaston hankaluuden takia keruuta suoritettu, mutta saatiinpahan miehen kanssa kunnon maastoharjoitusta marjankeruun yhteydessä! Toisena päivänä seikkailin metsään ihan itsekseni ja neljän litran marjasaalis kyllä kuittasi työlään taipaleen. Hyttysenpistoja käsissä on kymmeniä - metsässä, mustikoiden kiilto silmissä en pistoja juuri edes huomannut mutta nyt kyllä kutiaa.
Mökillä pojat oppivat soutamaan (molemmat keskituhdolla ja oma airo kummallakin), uivat ja peuhasivat rannalla moneen otteeseen, söivät isomummin mansikkakakkua ja mummin mustikkapiirakkaa navat täyteen ja saivat vielä onkiretkellä kumpainenkin iiiisot ahvenet. Mutta kun reissun kotimatkalla kysyin mikä oli parasta, oli vastaus että puiden kantaminen.
Viisi-kuusi kottikärryllistä nuo innoissaan mummolle keräsivätkin, tarpeeksi ja vähän ylikin. Kuusivuotiaille tuntuu olevan ihan hirveän tärkeää olla hyödyksi ja auttaa. Kun sitten huomaavat että jostain heidän tekemästään on muille ihan aidosti hyötyä ja iloa, tuntevat he itsensä ihan erityisen tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Sitä tunnetta me aikuisetkin usein kaivataan. :)
Ruokapuolesta sen verran että kestitykset kantarellimuhennoksineen ja mansikkakakkuineen olivat taattua herkkua kuten aina, me taas veimme mökkimummolaan mukanamme tuliaisviinit, itse leivottua saaristolaisleipää sekä lastillisen grillattavaa; erilaisia makkaroita, kasviksia sun muuta.
Pekoniin käärityt herkkusienet tuorejuustotäytteellä ovat grilli-illan vakiokamaa, retroa suorastaan! Kaloja ei tällä kertaa grillattu vaan ne paistuivat uunissa; kypsyivät samoilla lämpimillä teeleipien jälkeen.
Ahvenet ja särjet uunissa kypsennettynä olivat herkkua! |
Niin ja se kalajuttu: kalaretkellä peränpitäjän mato-onkeen tarttui lahna! Valtava lahna, ainakin mun silmissäni! Onki taipui kaksinkerroin ja kala vilahti pinnalla niin että saatiin lajintunnistus tehtyä ja kalan iso koko taivasteltua, sitten napsahti siima poikki, krääh. Mutta se oli ainakin nääääääiiin iso, ihan totta! :D
Kiva reissu teillä ollut! Ja komeat(maukkaat)kalat olette saaneet! :)
VastaaPoistaOli kyllä huippua! Ei sieltä marjametsien, kalavesien (ja halkopinojen, hehe) luota olisi vielä malttanut lähteä, mutta muut lomasuunnitelmat painoivat päälle! :)
PoistaKomeita ahvenia! Uskon ihan tuon lahnajutun, näin kalastajana ;)
VastaaPoistaNuo ovatkin isoimmat ahvenet mitä muistan tuolta järveltä onkireissuilta tulleen! Ylpeitä olivat kalamiehet kyllä! :)
PoistaMulle mato-onki ja lahna oli ihan uusi juttu ja täysi ylläri, en tiennyt että mato-ongella muuta voi saadakaan ahvenia ja särkiä! (No, tarkkaan ottaenhan me ei nytkään muuta saatu, mutta melkein! :D ) Se oli nii'in lähellä! Hyvä etten veneestä tipahtanut silkasta ällistyksestä ja järkytyksestä kun se peto nousi pintaan kita ammollaan! xD