Ituja! Edukasta vihreää ruokapöytään

Idut tuovat mukavaa vaihtelua  salaatteihin varsinkin kevättalvella ja keväällä. Kun aurinko alkaa pilkahdella ja lämmittää, on kiva kasvattaa jotain vihreää itse. Idättämällä se onnistuu vaikka ulkona olisi vielä kinoksittain lunta. :)

Iduissa on runsaasti kivennäis- ja hivenaineita ja vitamiinipitoisuudet ovat iduissa korkealla. Mikä parasta, idut maistuvat hyvältä! Meidän perheen suosikki-itu on hento mutta elinvoimainen sinimailanen eli alfalfa. Sinimailanen on ihanan helppo idätettävä ja sen idut maistuvat mukavasti miedon pähkinäiseltä. Siemenistä tulee tilavuuteensa nähden monikymmenkertaisesti syötävää ja valmiit sinimailasen idut säilyvät hyvin jääkaapissa.

Itujen kasvattamista varten ei tarvita erikoisvälineitä, ihan tavallisilla joka kodista löytyvillä tarvikkeilla pärjää. Jossain vaiheessa itse kasvatin ituja ihan jatkuvasti ja silloin hommasin ekokaupasta tuollaisen nimenomaan idättämistä varten suunnitellun ritiläpohjaisen"laatikoston". Se on oikein kätevä kasvatusalusta usein idättävälle, mutta ei tosiaankaan välttämätön etenkään jos ituja tekee silloin tällöin. Isolla lasipurkilla, sukkahousuilla (Pirkka-niksi! :D ) ja kumilenkillä itujen kasvatus onnistuu ihan hyvin myös.

Ennen varsinaista idätystä siemeniä pitää liottaa jotta itäminen lähtee  hyvin käyntiin. Sinimailasen siemenille riittää viisi tuntia kun taas esimerkiksi mungpavut tarvitsevat kahdentoista tunnin liotuksen.

Sinimailanen on tuottoisa idätettävä

Idätystä varten tarvitset (vähintään) litran vetoisen lasipurkin, harsoa tai sukkahousuista leikatun kangaspalan, kumilenkin ja tietysti niitä sinimailasen siemeniä. Pari ruokalusikallista on ihan hyvä kokeilumäärä. Testaamalla huomaat miten paljon valmiit idut vievät tilaa ja voit arvioida siementarpeen sen mukaan jatkossa. Lasipurkin on hyvä olla iso sillä siemenet (etenkin sinimailanen) tosiaan muuttuvat paljon tilaavieviksi iduiksi kasvaessaan. (Esimerkiksi Aika elää -blogista löytyy kuvia tästä purkki & harso -metodista, siellä idätettävänä on ollut mungpapuja. )

Liotetut siemenet laitetaan lasipurkkiin ja purkin suulle pingotetaan kumilenkin avulla pala sukkahousu- tai harsokangasta. Sukkahousukangas on minusta parempi vaihtoehto; se päästää veden hyvin läpi ja kuivuu nopeasti. Jotenkin hygieenisemmän oloinen materiaali tässä tarkoituksessa.

Purkki laitetaan esimerkiksi astiankuivauskaappiin alassuin nojalleen niin että vesi pääsee valumaa purkista pois. Siemeniä huuhdotaan muutaman kerran päivässä; kylmää vettä valutetaan harson läpi, huljutellaan hieman ja valutetaan vesi taas kankaan läpi pois.  pikkuhiljaa idut alkavat kasvaa. Syötävän kokoisia idut ovat kolmen- neljän päivän kuluttua. Valmiit idut voi laittaa rasiaan jääkaappiin, ne säilyvät siellä hyvänä muutaman päivän. Ennen itujen loppumista kannattaa laittaa jo seuraava annos ituja likoamaan; näin sinulla on tuoreita ituja saatavilla ilman taukoja.

Kokeile erilaisia ituja!

Sinimailasen lisäksi idätettäväksi sopivat esimerkiksi mungpavut, linssit, kikherneet, soijapavut ja vehnä. Omaa idätyskokemusta minulla on sinimailasen lisäksi mung-pavuista; ne sopivat salaatin lisäksi tosi hyvin wokkeihin ja keittoihin. Mungpavun idut ovat voimakkaamman makuisia  mutta oikein hyviä nekin. Näiden säilyvyys ei ole niin hyvä kuin sinimailasen iduilla, joten kannattaa olla tarkkana etteivät idut pääse homehtumaan. Huonoksi menneet idut voi kerätä pois tuoreiden ja terveiden itujen joukosta. Kun idut ovat säilytyksessä jääkaapissa, niitä on hyvä huuhtaista kylmällä vedellä kerran päivässä, pysyvät sillä tavalla raikkaina ja hyvinä.

Sekä sinimailasen että mungpapujen siementen kuoret eivät ole kovin hyvän makuisia joten niitä kannttaa poistaa itujen joukosta ennen syömistä. Kuoret lähtevät huuhtelemalla, hyvä keino on myös upottaa idute veteen ja huljutella hieman. Kun nostat idut vedestä, iso osa kuorista jää veteen. Mungpavun itujen joukkoon saattaa jäädä myös jokunen itämätön papu; ne ovat kivikovia joten ne kannattaa poistaa itujen joukosta ennen syömistä. Vedessä huljuttelemalla itämättömät pavut painuvat pohjaan ja ne on helppo erottaa.

Idut ovat parhaimman makusisia kun ne ovat kasvaneet valolta suojattuna. Tällöin ne eivät tietenkään tuota kovin paljon lehtivihreää. Jos ituihin lisää ravinteikkuutta, kannattaa idätyksen loppuvaiheessa antaa itujen olla valossa muutamia tunteja. Idut ovat toki hurjan terveellisiä vähemmälläkin lehtivihreällä.

Iduista ja porkkanaraasteesta saa mainion salaatin, idut sopivat keittoihin ja wokkeihin loppuvaiheessa kypsennystä lisättynä, leivän päälle jne.