Joulukinkkua jäljellä loppiaisena? Tee hernekeittoa! (Ja pannukakkua jälkkäriksi)

Nämä pakkaspäivät on just sellaisia jolloin pitää syödä jotain kunnon keittoa; kuumaa ja ruokaisaa. Hernekeitto on just sellainen. :)

Meillä menee aina osa joulukinkusta pakkaseen ihan vaan hernekeittoa varten, niin tänäkin vuonna. Loppiaisen kunniaksi perheen isähahmo kaivoi kinkun jämät tänään pakkasesta ja keitti meille ison kattilallisen herkullista hernaria ja minä tein meille pellillisen pannukakkua. Maistui kyllä!

On siinä pannukakkua alimmaisena kun tarkkaan katsoo. :)

Pakkanen painui tänäänkin alle viiteentoista mutta sää sinänsä oli ihan mukava: aurinko paistoi, ei tuullut juuri ollenkaan. Ihan hyvä ulkoilupäivä pakkasesta huolimatta. Lapsetkin viihtyivät kavereiden kanssa leikkipuistossa niin hyvin että heidät piti erikseen soittaa kotiin ja syömään.

Minäkin innostuin kirpakasta ja kuulaasta säästä ja kävin pitkällä sauvakävelylenkillä Keskuspuistossa. Hyvin tarkenin itsekin kun pidin sopivasti vauhtia yllä! (Pakkanen on hyvä kirittäjä.)

Iltapäivä, vielä jaksa aurinko pilkistää!

Ihan mahtavaa että ennen pakkasia satoi tämä lumikerros! Vaikka edelleen eletään vuoden pimeimpiä viikkoja, valon määrä tuntuu ihan huikaisevalta kun vertaa muutaman viikon takaiseen lumettomaan jaksoon.

Kun on kunnolla kylmä, aurinkokin paistaa ja kun samalla puissa ja maassa on kunnon  lumikerros, valon määrä kertautuu. Ihan parasta terapiaa tähän muuten niin unettavan pimeään vuodenaikaan. :)

Aiemmin tällä viikolla kävin Rodopuistossa. Se on nätti talvellakin. :)

Hernekeitto joulukinkun jämistä, resepti

• 500 g kuivattuja herneitä
• 500 g joulukinkkua kuutioituna (tai sen verran kun kinkkua sattuu olemaan)
• 2 l vettä
• 1 tl meiramia
• 2 tl suolaa

Liota herneitä runsaassa vedessä yön yli. Kaada vesi pois, keitä kaksi litraa uutta vettä ja laita herneet kiehumaan. Anna porista puolitoista - kaksi tuntia, mausta meiramilla ja suolalla. Laita hernekeiton kanssa tarjolle myös raakaa, silputtua sipulia ja sinappia, ne tekevät hernarista vielä tuplasti parempaa. :)

Helppo pannukakku, resepti

• 4 kpl munia
• 1 l maitoa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl suolaa
• (1 rkl sokeria tai pari teelusikallista vaniljasokeria)
• (loraus öljyä tai pari ruokalusikallista sulatettua voita)

Vatkaa munien rakenne rikki, lisää maito. Lisää jauhot hiljalleen samalla sekoittaen, mausta taikina suolalla ja lisää halutessasi sokeria ja rasvaa. Kaada taikina leivinpaperoidulle korkealaitaiselle uunipellille ja paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoile pannukakku marjahillon, omenasoseen, marjojen, jäätelön ja / tai kermavaahdon kanssa. Meillä oli marjoja, kermavaahtoa ja hilloa. Hyvää oli! :P

Tammikuun parvekekatsaus: kevätkukat, malttakaa vielä! :O

Istutin kevätkukkasipuleita samaan ruukkuun karhunvadelma Sonjan kanssa. Sonja on sinnikkäästi vihertänyt koko talven ja nyt, juuri ennen pakkasia, kevätkukat intoutuivat kurkkimaan joko kannattaisi nousta pintaan. Ei kannata! Vetäytykää takaisin! Täällä ei ole mitään nähtävää teille!

Jaa'a, saa nähdä kuinka käy parvekkeen keväisen kukkaloiston kun jo vuoden vaihteessa jotkut kukat puskevat pintaan! :O

Syksyllä laitettiin puutarhapalastan multiin kymmenittäin (tai sadoittain, paljon niitä kuitenkin oli) kukkasipuleita; krookuksia, perunanarsisseja ja villitulppaaneja sun muuta. :)  Palstan lisäksi sipuleita laiteltiin ruukkuihinkin; jo muuaman vuoden mielessä on muhinut ajatus että onnistuisikohan kevätkukkasten kasvatus parvekkeellakin..? Siellä niistä olisi päivittäistä iloa eikä nopempien kukkijoiden kukinta menisi niin herkästi ohi.

Normaalimpaa settiä: lokakuussa parvekelaatikkoon laitettu marjakanerva on laatikossaan edelleen, hiukan ryppyisempänä mutta ihan nättinä silti edelleen. 

Kovin paljon rohkaisevia kokemuksia ei googlailemalla löytynyt, mutta ajattelin testata kuitenkin; meillä oli alesta ostettuja krookuksia ja jotain kevätvuokkoja vaikka kuinka.

Ruukutkin (oikein thermoruukut) olivat valmiina; niissä oli kasvamassa pienet karhunvatukan taimet ja tilaa hyvin kukkasipuleillekin. (Joo, kokeilen myös karhunvatukan parvekekasvatusta. ).

Hopealanka on säilynyt saman näköisenä kuin sen lokakuussa ostin. :) Vieruskaverina sillä oli aiemmin syklaami, nyt kanervaa. Muratti on jäätynyt mutta ihan kiva sekin silti edelleen. 

Ja nyt tilanne on tämä. Juurtuneet nuo ainakin ovat, todistettavaksi. Mutta voi kun olisitte kukkaset pienoiset vielä muutaman kuukauden malttaneet odottaa! Heti sen jälkeen kun nämä olivat puskeneet pintaan, tuli talven ensimmäiset kunnon pakkaset. :/

Peittelin kyllä nuo pienet piipat sanomalehdellä ennen näiden kovempien pakkasten alkua ja tänään toin vielä havujakin suojaksi. Jaksakaa! Sinnitelkää! Kyllä se kevät vielä koittaa - nyt pitää levätä vielä!

Karhunvatukoiden pärjäämistä pohdiskelen ja jännään myös. Sonja sinnittelee terhakan näköisenä vaikka olisi lepoaika, thornless evergreen taas on kaikkea muuta kuin nimi antaisi olettaa. x) Keväällä nähdään mitä tykkäsivät talvesta.

Tässä toinen parvekekarhunvatukkani, lajikkeeltaan thornless evergreen. Käytännössä hän ei näytä olevan kovin ikivihreä. Toisin kuin kaverinsa Sonja joka sinnikkäästi vihertää edellee. Mutta Sonja onkin pohjoista laatua. Tämä lajike ei taida meidän talvissa selvitä, mutta  eihän sitä koskaan tiedä, katsotaan keväällä miltä näyttää!

Ulkoilun jälkeinen pikalounas eli munakas mikrossa ja soijalla maustetut valkopavut

Meidän perheen aikuisilla on vuorokausirytmi ollut ihan heikunkeikun koko joulun ajan - mutta me (tai no, minä :P ) skarpattiin heti vuoden alkajaisiksi! Sain kammettua itseni ihmisten aikaan ylös koska tälle päivälle oli tiedossa Tärkeä Tehtävä: rakettiroskien siivoaminen.

Tähtisadetusta eilisillalta.

Me ollaan uudenvuoden päivänä poikien kanssa käyty perinteisesti keräämässä rakettikeppejä ja muuta rakettiroinaa lähitienoon ilotulituspaikkojen ympäristöstä - siinä on tärkeää olla ajoissa että ehtii!

Vaikka illalla ja yöllä roskaa maastoon paljon jääkin, innokkaita kerääjiä on seuraavana päivänä liikenteessä niin paljon ettei keruutalkoista kannata myöhästyä. Jos jättää keräämisen vasta iltapäivään, voi olla ettei kerättävää kovin paljon enää löydykään. :)

Rakettiroskaa! Oli hyvä ilma ulkoilla ja siivoilla samalla ympäristöä. :)

Tänä vuonna kerättiin raketti- ja muuta roskaa melkein neljä muovikassillista, vau! Keppien ja roskien bongailu pusikoista on kivaa ja siinä samalla tulee tehtyä ihan mukavan pitkä kävelylenkki myös.

Parin tunnin kävelyn jälkeen nälkä akoi olla kaikilla jo aikamoinen. Jääkaapissa ei ollut valmista lounasta lämmitettäväksi, mutta hyvät ainekset nopeaan ateriaan. Ajattelin testata ensimmäistä kertaa munakkaan tekemistä mikrossa ja oli kyllä ihan onnistunut kokeilu! Tärkeää mikromunakkaan valmistamisessa on varmistaa että astiassa tarpeeksi korkeat laidat - tein munakkaan pieneen uunivuokaan ja se toimi ihan hyvin. Munakas kohosi hurjasti mutta ei sotkenut mikroa.

Munakkaan oheen raastoin pari porkkanaa kasvisosuudeksi ja lisäksi laiton tarjolle eilen keitettyjä valkopapuja & soijaa papujen mausteeksi. Hyvin maistui lapsille! Haudutettua kaalia oli myös, mutta sen sain syödä kyllä ihan itse. x)

Munakas mikrossa, resepti

• 4 kpl kananmunia
• Loraus maitoa tai vettä
• 1 rkl (suunnilleen) vehnäjauhoja
• Suolaa 
• Pippuria
• (Parmesania)
• (Kinkkua suikaleina)

Riko kananmunat kulhoon, sekoita rakenne rikki kierrevatkaimella. Lisää loraus nestettä, lisää jauho hiljalleen ripotellen ja samalla vatkaten ettei jauho paakkuunnu. Lisää mausteet ja halutessasi esim. kinkkusuikaleet.

Voitele lautanen tai vuoka jossa jonkin verran laitoja, kaada munakasseos vuokaan. Kypsennä mikrossa täydellä teholla 4 - 6 minuuttia - voit keskeyttää kypsennyksen välillä jos näyttää että munakas "kaatuu" astiastaan yli.



.

Joulun aika on ihanaa (mutta silti on ihan jees ajatella jo hiukan kevättäkin! :) )

..niin tai siis että keväthän on vallannut mielen aika lailla kokonaan jo parin viime päivän ajan. Eikä olla vielä edes uudestavuodesta selvitty, huhhuh!

Tämä johtuu tietysti ensimmäisestä tulevan kauden siemenluettelosta joka postin mukana tuli. Oli muuten yllätys, en osannut sellaista vielä ollenkaan odottaa. Ja niin vaan taas kerran pää alkoi surista ajatuksia mullasta ja siemenistä ja auringosta..!  Tuoksuherneistä, porkkanoista, kurpitsoista ja varmaan miljoonista erilaisista kukista jotka meinaan mahduttaa vajaan aarin plantaasille. Hullua tässä on se että siitä on vain muutama viikko (???! ) kun me laitettiin palsta lopullisesti talviteloille.

Ennen palstan talvikuntoon laittoahan Helsingissä ehti olla jo talvi; marraskuussa täällä oli hiitoladutkin. Mutta niin vaan lumet sulivat kokonaan ja me lopulta ehdittiin kuin ehdittiinkin myllätä maa. :) Kastemadot olivat pinnassa edelleen ja ruohosipuli vihersi, minä keräsin viimeiset lehtikaalit talteen.

Jos ensi vuonna kasvattaisin parvekkeen tomaatit ihan itte siemenestä alkaen, sit voitais kokeilla jotain uutta kurpitsaa (jotain tooosi isoa). Latva-artisokka kiinnostaisi ja erilaiset salviat, maissia varmaan myös vaikka se ei ole meillä koskaan vielä onnistunut ja ja ja..!!! 

Mutta se siemenluettelo; Exotic Garden ehti ensimmäisenä. Jokohan siemeniä uskaltaisi tilata muiltakin putiikeiltä; kai nyt jo saa uusia siemeniä jos tilaa..?

En kyllä ihan just ole laittamassa yhtään tilausta vetämään, ensin pitää haravoida kaikki siemenkaupat läpi mitä on tarjolla, vertailla hintoja, inventoida omat siemenvarastot - ja tehdä joku suunnitelma mitä sinne palstalle on ylipäätään mahdollista laittaa. Kun taisin jonkun perennankin viime kesänä istuttaa tilaa viemään tulevan kesän ilahduttajaksi. x)

Ollaan me jouluakin vietetty; tehtiin hyvää ruokaa, syötiin itsemme ähkyyn ja saatiin kaikki lahjojakin. Sukulaisia nähtiin toki myös - pitkästä aikaa tapasin kummityttönikin josta oli tullut puhetta pulputtava, ihana taaperoinen. :)

Lempikukkani isotähtiputki marraskuussa

Mutta siitä palstasta; hirmuinen dilemma, kukkia pitäis saada lisää mutta vihanneksilta sitä tilaa ei tokikaan saisi viedä. Vallataan nurkkaa naapuripalstalta? No ei sentään! x) Kyllä ne kaikki jotenkin mahtuu, ovat aina mahtuneet. :)

Päivä pitenee jo ja ihan kohta ollaan jo uudessa kasvukaudessa ja vuodessa 2017. Hyvää uutta vuotta!

Isänpäivän erikoinen eli hirven sisäpaisti uunissa

No  nyt on isänpäiväviikonloppuna herkuteltu! Alunperin lasten kanssa suunniteltiin (ja toteutettiinkin) isänpäiväateria lauantaiksi; vietiin iskä ravintolaan syömään. Kotimatkalla käytiin kaupan kautta ja kun lihatiskissä sattui olemaan hirvenlihaa, tuli ostettua sellainen mötikkä mukaan myös. Tapana kun on joka tapauksessa ollut kerran vuodessa hirvestä jotain kokata, miksei siis isänpäivänä.

Tämä oli toki se isänpäivän tärkein herkku. :)

Hirvenlihana oli tällä kertaa pieni hirven sisäpaisti joka valmistettiin kokonaisena uunissa punaviinimarinadissa maustettuna. Lihatiskin myyjä vinkkasi käyttämään marinadissa katajanmarjoja ja hyvinhän nuo riistan kanssa toimivat.

Punaviinimarinoitu hirven sisäpaisti uunissa

• 1 kg hirven sisäpaistia
• 0,5 dl auringonkukkaöljyä (tai muuta mietoa ruokaöljyä)
• 1 dl punaviiniä
• 1 rkl katajanmarjoja
• Kuivattua rosmariinia reilu hyppysellinen
• Suolaa
• Pippuria myllystä

Murskaa katajanmarjoja morttelissa. Sekoita marinadin ainekset, laita liha Minigrip-pussiin ja kaada marinadi sekaan. Sulje pussi ja anna marinoitua ainakin vuorokausi jääkaapissa. Kääntele välillä.

Ota liha huoneenlämpöön kaksi tuntia ennen paistamista. Laita uuni lämpenemään n. 130 asteeseen. Paista paistille paistopinta pannulla, laita liha paistopussiin. Leikkaa paistopussin kulma auki jotta liika höyry pääsee ulos. Laita lihan paksuimpaan kohtaan paistomittari.

Paista uunissa 1 h - 1,5 h kunnes lihalämpömittari näyttää 60 astetta. Ota liha uunista , poista paistopussi ja kääräise liha folioon vielä hetkeksi tekeytymään. Hyödynnä liemi kastikkeeseen ja tarjoile paisti vaikkapa juuresmuusin tai uunijuuresten ja karpaloiden kanssa.

.

Helppo omenasose kuorimattomista omenoista

Tänä syksnä olen oppinut että omenasoseen voi aivan hyvin tehdä myös kuorimattomista omenoista. Soseesta tulee hyvää. Tooosi hyvää! Kuorineen soseuttamista kannattaa kokeilla vaikka epäilyttäisikin! Omenan kuorista ei oikeasti tule soseeseen häiritsevää kitkerää makua tai sitkeitä hampaanväliin jääviä kuorenpaloja. Vitamiinit ja kuidutkin tulevat tällä tavalla tehokkaammin käyttöön. :)

Samettisen soseen salaisuus on sauvasekoitin. Sillä kun hurauttaa pehmenneet omenanpalat, ei kuorista ole jäljellä mitään sellaista mikä suutuntumaa haittaisi! Ja "kuorellisen soseen" voi ihan hyvin tehdä liedellä, tuntikausien uunitus ei ole pakollinen rasti ollenkaan. Tai riippuu millaista sosetta haluaa; pitkä uunimuhitus kuulemma tuo soseeseen toffeemaista vivahdetta. Hyvältä kuulostaa sekin! Tällä kertaa meillä tehtiin kuitenkin, helppoa, nopeaa ja raikkaan omenaista omppusosetta sitruunavivahduksella, nam!

Tänä vuonna omenasato on muutenkin ollut huikea; ihania, hyvälaatuisia omppuja ja paljon! Mahtavan omenavuoden huomasi kyllä kun käytiin läheisen omenatarhan vuosittaisessa omenanpoimintapäivässä. :) Kassit täyttyivät ennätysvauhtia ja omppuja on riittänyt soseeseen, kuivattavaksi ja piirakoihin sun muihin.

Tämän vuoden omenat ovat laadultaan ihan toista maata kuin meidän viimevuotiset, harmillisen rupiset hedelmät. Kovin rupisia omenoita en ehkä kuorineen soseuttaisikaan mutta tämmöiset suht siloiset, mehukkaat kaunokaiset toimivat tosi hyvin kuorenkin kanssa.

Kuorineen soseuttamalla säästyy yksi työläs vaihe kun kuorimista ei tarvitse tehdä. Aiemmin olen omenoita soseuttaessa kuorinut ja poistanut kodat omenaporalla mutta nyt ihan vaan leikkelin omenat lohkoiksi niin että jäljelle jäi pitkänmallinen kulmikas kota. Helpompaa kuin poran ja kuorimaveitsen kanssa suhraaminen!

Näiden meidän omenoiden lajikkeista mulla ei valitettavasti ole mitään tietoa; ovat kuitenkin pääosin aikaisia syöntiomenoita. Monen puun hedelmissä on tuollainen punertavakuvioinen sisus josta tulee hauska pinkki väri soseeseen kuorittunakin. Tämän vuoden soseeseen punaiset kuoret toivat oikein ekstra-upean punaisen värin!

Näissä omenoissa ei happoa kovin paljon ole joten lisäsin meidän soseeseen sitruunan kuorta ja sitruunan mehun potkua tuomaan, toimii tosi hyvin kunhan ei liikaa laita ettei omenoiden oma maku jää alle. Hillosokeria laitoin myös; sillä tavalla sose ja sen vitamiinit säilyvät pakkasessa paremmin.

Helppo omenasose kuorimattomista omenoista

• 5 kg omenoita
• 1 kpl sitruuna (mehu ja keltainen pintakuori)
• 2,5 dl hillosokeria (tai maun mukaan)
• 3 dl vettä (suunnilleen)

Pilko omenat kattilaan. Omenoita ei tarvitse kuoria mutta jätä siemenkota kuitenkin pois. Voit laittaa reiluja lohkoja tai kuutioida pienemmäksi - kuutioidusta ompusta sose valmistuu nopeammin. Kaada sekaan muutama desi vettä, raasta sitruunankuori ja purista mehu kattilaan myös. Keitä suht miedolla lämmöllä kunnes omenat pehmenevät (puolisen tuntia). Sekoita välillä kattilan pohjaa myöten.

Kun omenat ovat pehmenneet, surauta omenapalat sauvasekoittimella sileämmäksi - tällä tavalla omenoiden kuorikaan ei jää näkyviksi palasiksi soseeseen. Jos säilytät osan soseesta jääkaapissa, kaada kuuma sose puhtaisiin lasitölkkeihin piripintaan ja sulje tiiviisti. Huom! Sokerin määrä on tässä soseessa kuitenkin sen verran pieni ettei sose säily jääkaapissa kuukausikaupalla.

Pakastamista varten anna soseen jäähtyä kunnolla  ja purkita tai pussita sitten pakastusrasioihin tai -pusseihin. Sulata sosetta pakkasesta tarpeen mukaan ja nauti smoothiessa, kääretortun tai täytekakun täytteenä, pannukakun kanssa, kastikkeiden mausteena, puurossa.. Melkein missä vaan. :)

.


.

Syklaami, marjakanerva, paprika ja munakoiso eli parvekkeen syksy

Keräsin parvekelaatikon tomaateista viimeiset herkut (melkein kaikki tomskut ehtivät kypsyä!) ja sanoin heipat myös rähjääntyneille kesäkukille. Tilalle tuli uutta, semmoisia parvekekasveja mitä meillä ei ole ennen ollutkaan!

Tänä syksynä olen hoksannut että syklaami on ihan oikea syyskukka, sellainen jonka voi laittaa parvekelaatikkon, ulos! Ja että peruskanervalle (callunalle, ericalle) on vaihtoehtona veikeän näköinen marjakanerva. :)

Prisman puutarhaosastolta löytyi just niitä mitä olin ajatellut; marjakanervaa ja hehkuvan värisiä syklaameja. Ja hopeanauhaa! Ja muratteja! Huh, villiinnys meinasi iskeä. Ja ehkä vähän iskikin kun koriin päätyi noita kaikkia plus yksi kanervakin. x)

Kaupoille mennessä mulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa siitä millaisen asetelman parvekelaatikoihin tekisin. Syklaamia halusin kuitenkin kokeilla että kestääkö se partsilla ihan oikeasti ja marjakanerva oli minusta sen verran söpö että semmoisenkin halusin mukaan. Ja nuo hopeanauhat. Upeita! Ja vaaleakuvioinen muratti sopi niiden kanssa hienosti yhteen. Ja samaa sävyä oli myös syklaamien lehdissä.

Marjakanervia oli tarjolla myös valkoisia mutta päädyin noin punaisiin - aika lailla puolukan näköisiin. x) Marjakanervien kaveriksi otin pari pientä perusmurattia. Marjakanerva-murattiyhdistelmästä tuli tuollainen "luomumpi" metsäisemmän oloinen kokonaisuus. Katsotaan jos tuonne vielä jotain kanervaa laittaisin, tilaa ois kun jäi vähän harvaksi.

Linnut kävivät näemmä kokeilemassa josko marjakanervan marjat maistuisivat. Eivät ilmeisesti kovin hyvin maistuneet kun ensimmäisen yön jälkeen nuo marjat ovat saaneet olla rauhassa, heh.

Uusien parvekekukkien seurana on edelleen kesän kukkia myös - minipaprikatkin ovat näin lokakuuhun mennessä mellkein kaikki kypsyneet, vau!

En ole vielä niitä kerännyt, se pitää kyllä pian hoitaa alta pois ennen kuin halla vie. Hyvin nuo ovat syksyn kestäneet, luulin että paprikat ovat erityisen arkoja viileälle mutta nämä tosiaan porskuttavat edelleen. Näihin kasvoi jännästi myös pari tuollaista suippopaprikan muotoista hedelmää - ne eivät ole väriä saaneeet vielä yhtään toisin kuin nuo peruspaprikan näköiset. 

Muutamat muutkin kukat kukkivat vielä. En tiedä näiden nimeä, jostain alelaarista ne poimin alkukesästä. Hyvin ovat hintansa haukkuneet ja meitä ilahduttaneet. :). Lehdet lakastuvat hiljalleen, antaa niiden lakastua. En malta näitä vielä pois heittää. Nättejä ovat tässäkin vaiheessa elinkaartaan.

Myös kärhö on hengissä edelleen ja yrittää vielä kukkaakin pukata. Antaa kärhön myös kukkia vielä kun kerran jaksaa. :) Nuppuja olisi myös edelleen mutta hiukan epäilen etteivät nuo viimeisimmät nuput ehdi enää aueta.

Parvekkeella asustaa tällä hetkellä myös tämmöinen syysruskaa saanut kasvinen. Hän on karhunvatukka Sonja, 2v purkin tietojen mukaan. Sonjan tulevaisuutta vielä hiukan mietin, saas nähdä minne hän päätyy. (Sonjan vieressä pötköttävät vappuhyrrät olivat variksenkarkottimina tomaattien parvekelaatikossa. )

 Tänä kesänä kokeilin ensimmäisen kerran myös munakoisoa, lajikkeena Ophelia F1. Muistaakseni (!!!!) kasvatin taimet siemenestä. Toisen vein palstalle (ei menestynyt) ja toisen laitoin ruukkuun parvekkeelle. Parvekkeella asustellut munakoiso on tehnyt kolme hedelmää - mutta minun ei vaan ole kertakaikkiaan tullut tehtyä noista pikkuisista koisoista vielä ruokaa!

Pitää muistaa napata ne kun teen uunikasviksia seuraavan kerran. Hyvin ovat nämäkin viileitä säitä kestäneet, samoin kuin paprikat. (Hoksasinpa muuten juuri että minulla olisi tänä kesänä ollut omasta takaa ainekset ratatouilleen - paprikaa, tomaattia, munakoisoa ja kesäkurpitsaa. :) )

Ihan hauska kokeilu oli munakoisokin, sato on tässä lajikkeessa ja pienimuotoisena kasvatuksena kuitenkin sen verran pieni että ehkä ensi kesänä ei tule ainakaan juuri tätä laitettua. Tai no, olen mä jotain tän suuntaista muidenkin kasvien kohdalla syksyllä ajatellut.. Keväällä mopon karkaaminen taimikasvatuksessa on kyllä taas ihan mahdollista vaikka nyt syksyllä ei vielä siltä tuntuiskaan.  :)

.