keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Tammikuun parvekekatsaus: kevätkukat, malttakaa vielä! :O

Istutin kevätkukkasipuleita samaan ruukkuun karhunvadelma Sonjan kanssa. Sonja on sinnikkäästi vihertänyt koko talven ja nyt, juuri ennen pakkasia, kevätkukat intoutuivat kurkkimaan joko kannattaisi nousta pintaan. Ei kannata! Vetäytykää takaisin! Täällä ei ole mitään nähtävää teille!


Jaa'a, saa nähdä kuinka käy parvekkeen keväisen kukkaloiston kun jo vuoden vaihteessa jotkut kukat puskevat pintaan! :O

Syksyllä laitettiin puutarhapalastan multiin kymmenittäin (tai sadoittain, paljon niitä kuitenkin oli) kukkasipuleita; krookuksia, perunanarsisseja ja villitulppaaneja sun muuta. :)  Palstan lisäksi sipuleita laiteltiin ruukkuihinkin; jo muuaman vuoden mielessä on muhinut ajatus että onnistuisikohan kevätkukkasten kasvatus parvekkeellakin..? Siellä niistä olisi päivittäistä iloa eikä nopempien kukkijoiden kukinta menisi niin herkästi ohi.

Normaalimpaa settiä: lokakuussa parvekelaatikkoon laitettu marjakanerva on laatikossaan edelleen, hiukan ryppyisempänä mutta ihan nättinä silti edelleen. 


Kovin paljon rohkaisevia kokemuksia ei googlailemalla löytynyt, mutta ajattelin testata kuitenkin; meillä oli alesta ostettuja krookuksia ja jotain kevätvuokkoja vaikka kuinka.

Ruukutkin (oikein thermoruukut) olivat valmiina; niissä oli kasvamassa pienet karhunvatukan taimet ja tilaa hyvin kukkasipuleillekin. (Joo, kokeilen myös karhunvatukan parvekekasvatusta. ).


Hopealanka on säilynyt saman näköisenä kuin sen lokakuussa ostin. :) Vieruskaverina sillä oli aiemmin syklaami, nyt kanervaa. Muratti on jäätynyt mutta ihan kiva sekin silti edelleen. 





Ja nyt tilanne on tämä. Juurtuneet nuo ainakin ovat, todistettavaksi. Mutta voi kun olisitte kukkaset pienoiset vielä muutaman kuukauden malttaneet odottaa! Heti sen jälkeen kun nämä olivat puskeneet pintaan, tuli talven ensimmäiset kunnon pakkaset. :/

Peittelin kyllä nuo pienet piipat sanomalehdellä ennen näiden kovempien pakkasten alkua ja tänään toin vielä havujakin suojaksi. Jaksakaa! Sinnitelkää! Kyllä se kevät vielä koittaa - nyt pitää levätä vielä!

Karhunvatukoiden pärjäämistä pohdiskelen ja jännään myös. Sonja sinnittelee terhakan näköisenä vaikka olisi lepoaika, thornless evergreen taas on kaikkea muuta kuin nimi antaisi olettaa. x) Keväällä nähdään mitä tykkäsivät talvesta.

Tässä toinen parvekekarhunvatukkani, lajikkeeltaan thornless evergreen. Käytännössä hän ei näytä olevan kovin ikivihreä. Toisin kuin kaverinsa Sonja joka sinnikkäästi vihertää edellee. Mutta Sonja onkin pohjoista laatua. Tämä lajike ei taida meidän talvissa selvitä, mutta  eihän sitä koskaan tiedä, katsotaan keväällä miltä näyttää!





2 kommenttia:

  1. Apua! Karhunvatukka parvekkeella... Toivottavasti se ei valtaa koko partsia!

    Meidän karhunvattu on valtava pöheikkö, väkäsmäisine piikkioksineen. Marjoja kerätessä, käsivarret näyttävät ihan kuin olisi ollut kissalauman raatelemana!

    Meidän lajike on joku siperialainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siksi mä hankinkin tuon thornless evergreenin; siihen ei pitäis tulla piikkejä! :D Mutta tulin sitten hankkineeksi sille kaveriksi piikikkään Sonjan joka varmemmin menestyy täällä meilläkin. Tää on mielenkiintoinen kokeilu, laitan sitten kuvia jos piikkipensaat valtaa partsin! :D

      Mun oletus on että ruukkujen rajallinen koko hillitsisi kasvua - saa nähdä miten käy ja selviävätkö nuo talvesta ylipäätään. Ois kiva jos selviäisivät, kukkisivat (ne kukat on ihania!) ja jonkun marjankin saisi.:)

      Poista