Tomaattisella kvinoalla täytetyt kesäkurpitsat - herrrkullista! :)

Hinkuan kasviksiaaa..! Varmaan se on tää kesä. Hinkuan kovasti myös jotain uutta ruokaa kokeiltavaksi - ja nämä kvinoalla täytetyt kesäkurpitsat vastasivat kumpaankin mielitekoon. Maukasta oli, suht helppoa ja nopeaa valmistaakin! :) Kvinoatäytteiset kesäkurpitsat ovat hyvä ateria ihan sellaisenaan, ilman ihmeempiä lisukkeita. Minulla oli lautasella kurpitsan lisäksi hiukan uunikalaa ja mainiosti toimivat yhdessä myös.

Tomaatin ja fetan maustama täyte oli tosi hyvää ja kesäkurpitsat kypsyivät juuri sopivan napakoiksi. Tomaatti sopii melko miedon makuisen kvinoan kanssa huippuhyvin yhteen - en olekaan aiemmin hoksannut yhdistää näitä kahta. Feta toi sekin hienosti makua sekä täyteläisyyttä kokonaisuuteen. Hyvää oli, kertakaikkiaan. Mun mielestäni. Lapsilta jäi lautaselle, mutta niin niiltä tuppaa jäämään moni muukin äipän kasvisruokakokeilu. x)

Kvinoa on näitä superruokia joista saa vaikka mitä hyvää ja kaunista: kuitua, vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiinia, kalsiumia ja aminohappojakin poikkeuksellisen paljon. Olo onkin nyt kuin supernaisella, heh.

Tomaattikvinoalla täytetyt kesäkurpitsat, resepti

• 2,5 dl kvinoaa
• 2 kpl kesäkurpitsaa 
• 3 kpl tomaatteja  (+ pari ruokalusikallista tomaattipyrettä)
• 150 g fetaa muruna
• Pari kevätsipulia tai pieni kesäsipuli varsineen
• Mustapippuria myllystä
• Kanalientä (tai kanaliemikuutio ja vettä)
• Hiukan juustoraastetta täytteen päälle

Kalttaa tomaatit: tee ristiviilto tomaattien kärkiin ja laita tomskut kiehuvaan veteen suunnilleen puoleksi minuutiksi kunnes kuori alkaa irtoilla. Viilennä tomaatit kylmässä vedessä ja irrota kuoret käsin. Kuori irtoaa tosi helposti. :) Kuutioi tomaatit. 

Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa veneiksi, koverra sisus varovasti esimerkiksi pienellä jäätelökauhalla tai lusikalla. Säästä sisus täytettä varten.

Kuumenna kattila ja laita tomaattikuutiot kattilaan. Sekoita ja anna muhjuuntua, lisää joukkoon halutessasi hieman tomaattipyrettä makua syventämään. Loraus punaviiniä sopii tähän myös. :)

Huuhtele kvinoat kylmällä vedellä hyvin ja lisää kvinoa kattilaan tomaatin sekaan kypsymään. Tähän menee reilu vartti suunnilleen. Lisää nestettä (valmista kanalientä tai vettä) tarpeen mukaan. Jos käytät maustamiseen kanaliemikuutiota, voit laittaa sen jo tomaattimuhjun joukkoon. Mausta seos mustapippurilla. Seos saa olla melko tanakkaa jotta se pysyy hyvin kesäkurpitsaveneiden sisällä.

Kun kvinoa on kypsää, ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon feta. Puristele kurpitsan sisuksista ylimääräiset nesteet pois ja lisää haluamasi määrä sisusta seokseen, lisää myös silputtu kevätsipuli, sekoita. 

Asettele koverretut kesäkurpitsanpuolikkaat vuokaan ja täytä kvinoaseoksella.  Lisää pinnalle vielä juustoraastetta, laita uuniin noin vartiksi 225 asteeseen. Viimeiset minuutit voit halutessasi paahtaa kesäkurpitsoja grillivastuksilla jotta saat juuston pintaan rusketusta.

Lapsilta opittua eli zen ja metsässä olemisen taito

Viime viikolla keräsin ensimmäiset mustikat pakkaseen. Pari ensimmäistä mustikkalitraa haettiin metsästä yhdessä jälkikasvun kanssa. Lasten seurassa metsässä oli tosi kivaa.   Pojat lähtivät marjaan mielellään ja taisivat tosiaan viihtyäkin, mikä ilahdutti minua kovasti.

Se mikä meidän yhteisessä mustikkareissussa yllätti, oli lasten pitkäjänteisyys sekä semmoinen yllättävän rauhallinen hetkessä oleminen. Eivät nuo hiljaa olleet varmaan hetkeäkään – se oliskin ollut jo aikamoinen ihme – mutta minkäänlaista riekkumista tai kärsimättömyyttä ei mustikkareissussa ilmennyt. Liekö metsä heille rauhoittava elementti vai ovatko vaan kasvaneet sen verran isoiksi että kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä alkaa jo löytyä?

Veljekset keräsivät marjoja hyvin huolellisesti, marja kerrallaan. Kiirettä ei ole. Annetaan havujen välistä siilautuvan auringon kutitella ja ollaan läsnä kaikilla aisteilla. Yksi mustikka suuhun, yksi ämpäriin. Jos mustikka tipahti hyppysistä sammalikkoon, tapaus raportoitiin velipojalle ja äipälle. Ison mustikkamättään löytämisestä iloittiin ääneen ja pyydettiin muutkin paikalle samalle apajalle. Välillä huomattiin puussa tikka tai erikoisen näköisiä sieniä ja niitä sitten päiviteltiin ja ihmeteltiin yhdessä. Mustikkaämpäri unohtui hyväksi toviksi siihen mättään vierelle. Ja se oli just hyvä. :)

Nyt kun lapset ovat jo tulevia koululaisia, marjaretki lasten kanssa tuntui rennomalta kuin marjastus yksin! :D Tähän on tultu! Kauas niistä ajoista kun kuskasin lähimetsään kaksi taaperoista kumppareissaan kompuroimaan. Silloin eivät tykänneet hommasta yhtään. ”Mennään pois” –vaatimuksen alkoivat silloin melkein heti kun oltiin päästy metsikköön. ”Ettehän te ole keränneet kuin yhdet marjat!”, perustelin minä jäämistä. ”Ollaanpas kerätty enemmän”, kuului silloin vastalause. Kipossa oli kaksi mustikkaa. Hah!

Nyt metsä tuntui olevan pojille mukava ja monella tavalla kiinnostava ympäristö. Marjojen keruu ei tuntunut olevan pakollinen paha vaan kiva homma joka myös tehtiin suurella pieteetillä. Siinä missä minun ämpäristäni löytyy mustikoiden lisäksi puiden lehtiä ja mustikan oksia sun muuta, voisi poikasten keräämät marjat laittaa suoraan rasiassa pakkaseen. 

Mulle marjastuksessa puskee herkästi päälle saaliinhimo ja suorittamisen tarve. Eihän se pelkästään huono asia ole; saadaanpahan varmasti riittävästi marjoja pakkaseen. Mutta se vie kyllä hiukan pois sitä metsässä liikkumisen rauhoittavaa ja rentouttavaa vaikutusta. Yksin marjastaessa saan tyydytystä erityisesti siitä täyttyvästä marjasangosta. Lasten kanssa homma ei ole ehkä niin tehokasta mutta väittäisin että paljon leppoisampaa ja hauskempaa kyllä! :)

.

Puikahdus palstalle

Sää on suosinut palstaviljelijää sillä tavalla että kastelureissuja ei ole tavinnut tehdä! :D Eilen ehdin mukavasti piipahtaa viljelyksillä parin iiiison sadekuuron välissä, aurinkokin ehti pilkahataa palstalla ollessa. Sade ja suht lämpimät säät ovat saaneet palstan räjähtämään kasvuun ja kukkaan. :)

Vaikka palsta ei juuri nyt kastelua vaadikaan, on viljelijän silti ihan hyvä käydä tiluksilla pitämässä kasvustoa ruodussa. Ettei käy kuten tuossa yläpuolen kuvassa; tasan tuossa kukkien kohdalla menee (tai no, meni) hernepenkin ja kukkapenkin välinen käytävä.

Kehäkukat saavat meillä mellastaa melkeinpä mielensä mukaan; en nypi taimia pois vihannes- tai kukkapenkkien reunoilta elleivät vie tilaa varsinaisilta vihanneksilta tai perennoilta. Käytävälle taipuilu ei ole niin vakavaa. Siirrän kukat vaan syrjään jos on tarvetta mennä juuri tuolle käytävälle. x)


Tänä vuonna meillä ei ole ollut hernekärsäkkäitä, jee! Herneen taimet ovat saaneet itää ihan rauhassa. Kasvuvauhti ei Onward-lajikkeella ole ollut mitenkään vauhdikasta, mutta hengissä ovat ja hyväkuntoisen näköisiä. Ja kaipa tuo herneiden kasvu on joka tapauksessa pidemmällä kuin viime vuonna.

Keväällä ensimmäiseksi kylvetty porkkanamaa on varsin pörheä. Ja aika mukavan kokoisia harvennusporkkanoita sieltä jo tulee.

Tässä vaiheessa harventaminen on jo ihan kiitollista puuhaa; näitä porkkanoita voi jo viedä kotiinkin.


Isotähtiputkista tykkään kovasti ja tänä vuonna istutin muutamaa uuttakin lajiketta. Ylemmässä kuvassa jo muutaman vuoden kasvanutta perusmallin tähtiputkea ja alla pinkimpi versio Pink Pride. Ihana väri!



Taivas tummui aika ukkosmaiseksi. Jyrinääkin kuului mutta ehdin alta pois ennen uusia sateita. Hennonväriset myskimalvat näyttivät auringonpaisteessa aika kivalta synkeää taivasta vasten.

Etualan parsakaalit ovat jonkin verran kärsineet ötökkäyökkäyksistä. Jokunen kaalintaimi on kaluttu ihan rangaksi mutta nämä ovat toistaiseksi ihan elinkelpoisen oloisia. Aiemmin meidän palstalla ei kaaliötököistä olekaan juuri haittaa ollut.



Pavuilla on nyt salot, mutta olivat ehtineet alkaa kietoutua maisseihin ennen salkojen laittamista. Maissit vaan ei tahdo pysyä papujen kasvuvauhdissa. x)

Sitruunakurkku on kukkinut jo jonkin aikaa mutta yhtään kurkun alkua ei vielä näy. Saas nähdä tekevätkö satoa. Tavallisissa avomaankurkuissa pikkuisia kurkunpoikasia onneksi jo näkyy.

Tämä salaattikaunokainen on joko talvehtinut (!!!) tai kylväytynyt itsekseen. Tällaisia lajikkeita mulla ei tänä vuonna ollut siementen joukossa ja salaattipenkkikin on nyt ihan toisaalla. En muista lajikkeen nimeä, mutta hurjan hyvä salaatti on. Hyvänmakuista satoa tulee pitkään. Olen tästä salaatista kerännyt alimpia lehtiä jo viikkojen ajan ja edelleen tämä tekee miedon maukkaita ja rapeita lehtiä. Yritän ottaa siemeniä talteen tänä vuonna jos sattuu kukkimaan. :)

Nyhtökauraa maistettu ja Löylyn ravintola koettu!

Phuuh, kiirettä pukkaa! Josko porukkaa jäis tän viikon jälkeen lomalle ja töissäkin tahti vähän rauhoittuisi..! Tämän päivän onneksi katkaisi mukavasti palaveeraus kaupungilla ja lounas siinä paljon puhutussa Jasper Pääkkösen Löylyssä. Ei saunottu mutta mukava kokemushan tuo ravintolan lounaskin oli.

Ihan  viihtyisä ja ihan tyylikäs oli ravintolatila, ei mikään pönötysmesta kuitenkaan, onneksi! Ikkunaseinä merelle on kyllä tosi jees, oli mahtavaa katsella (melkein) myrskyävää merta rankkasateen kourissa. On vaan niin siistiä istuassa sisällä lämpimässä kun ulkona tuulee ja vettä tulee taivaan täydeltä! Terassia näytti olevan paaaljon, että kyllä tuo hyvälläkin säällä varmasti varsin kiva paikka on. ;)

Lounaslistalla oli tänään Jasperin kalakeiton sun muun lisäksi myös nyhtökaurapastaa. Mikä tuuri, tuskinpa nyhtistä tuollakaan joka päivä on tarjolla! Sitä oli kokeiltava kun kerran tilaisuus sattui kohdalle. Kaupasta tätä ihmeainesta ole vielä onnistunut bongaamaan.  Löylyn nyhtispasta-annos oli reilu ja pasta nyhtökauroineen täyttävää eli nälkä ei jäänyt. Vihreät pavut annoksessa olivat mukava lisä. Papujen laji jäi epäselväksi, olivat aika pieniä härkäpavuiksi. Soijapapuja ehkä?

Kastikkeelta nyhtökaura ilmeisesti vaatii aika paljon, nyhtis kun itsessään ei makua ilmeisesti ruokaan juuri tuo. Tässä annoksessa kastike oli maultaan ihan jees, ei tuo kokonaisuus nyt varsinasta gurmeeta ollut mutta arjen lounaaksi silti vallan hyvää. Suutuntuma nyhtökaurassa tosiaan muistuttaa hiukan nyhtöpossua mutta tämä kasvisversio on helpommin pureskeltavaa kun paloissa ei ole lihan säikeitä. Mutta siis tykkäsin rakenteesta kyllä. Voisin kyllä tilata tuon annoksen toisenkin kerran. Hintakaan ei ollut mitenkään mahdoton; 12 euroa.  Kaverin kalakeittoannos oli myös ihan reilun kokoinen ja kuulemma oikein kelvollinen myös. :)

Vaikka Löylyn lounaalla viihdyinkin, ei tuosta mulle vakkaripaikkaa tule; on sen verran syrjässä omilta vakioreiteiltä. Vaan tuskin tuo ilman asiakkaita silti jää; turisteja, eläkeläisiä, lapsiperheitä ja nuoria kaveruksia tuolla tuntui sen verran paljon parveilevan. Menestystä putiikille, ihan hauska konseptihan tuo saunoineen ja ravintoloineen on! :)

"Kun lehtisalaatti oli loppu" -salaatti, raikas ja hyvä! :)

Aterian kasvisosiona tykkään vihersalaatista varsinkin kesällä - se keventää kokonasuutta ja kuuluu asiaan. :) Vaan mitä jos palstalta tuodut salaatit on loppu ja kaupassakaan ei millään viitsisi käydä? Tutkitaan varastot ja hyödynnetään mitä löytyy!

Toisinaan hymähtelen erilaisille "jämäohjeille" joissa nyt ihan sattumalta jääkaapista löytyy pala herkkujuustoa jne. (onhan niitä varmasti oikeasti jäminäkin mutta silti), mutta tällä kertaa mulle kävi niin että meillä oli ihan aivan ihania "jämäaineksia" salaattia varten. :P  Tykkäsin tästä lisäkesalaatista sen verran paljon että saatanpa joskus ostaa näitä aineksia ihan vaan tätä tarkoitusta varten jatkossa.

Sisäsalaattikokeilun vuonankaalit onnistuivat tosi hyvin (tosin ovat olleet suurimman osan ajasta parvekkeella) ja sitä onkin hyödynnetty meillä paljon. Jääkaapista löytyi sen kaveriksi pala vesimelonia, retiisejä ja kurkkua sekä avokadoa ja vielä kaiken lisäksi thaibasilikaa - se on ihanaa! Tämä viimeinen on mun uusin suosikkiyrttini; toimii salaateissa ihan hullun hyvin; maistuu kevyesti anikselta ja istuu hyvin kaikenlaisen muun tuoreen ja raikkaan sekaan. Mutta siis, tässäpä aineslista erääseen jämäsalaattiin:

Raikas salaatti ilman lehtisalaattia, ainekset

• Reilu kourallinen vuonankaalia parvekkeelta
• Pala vesimelonia kuutioituna
• Pala kurkkua kuutioina
• Viisi (noin) retiisiä sivuina
• Puolikas avokado kuutioina
• Thaibasilikan jämät

Pilko ainekset, yhdistä ja pyöräytä sekaisin. Tarjoa lisukkeena. Nam! :)

.

kana-pastasalaatti, broileri-pastasalaatti

Tämä salaatti on ruokaisa ja hurjan maukas, yksi lempisalaateistani! Aurinkokuivattujen tomaattien öljy on helppo ja herkullinen kastike salaatille ja mukaan voi halutessaan lorauttaa myös hieman säilykepersikoiden lientä.

Hedelmäosuus voi toki olla tuorettakin! Itse olen niin tottunut käyttämään tässä säilykepersikkaa etten siitä osaa luopua. Tuore ananas saattaisi tässä toimia hyvinkin, varsinkin grillin kautta käytettynä.Tai nektariinit! Täytyy muistaa kokeilla kun ovat sesongissa. :)

Tuore basilika sen sijaan on "must", olennainen osa salaattia, sitä ei voi korvata. Vihersalaatiksi voi käyttää melkeinpä mitä vain. Parhaiten rakenteensa säilyttävät friseesalaatti ja jäävuorisalaatti ovat omia suosikkejani. Salaatin voi tietysti myös rakentaa vihersalaattipedille jolloin lopputulos on kauniimpi, itse kuitenkin tykkään möyhätä kaiken sekaisin jolloin maut pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Jos oikein haluaa pröystäillä ainesten määrällä ja makujen runsaudella, voi salaatin sekaan vuolla jotain vahvanmakuista kovaa juustoa. Tällä kertaa salaatin juustona oli herkullinen, parmesaanin tyyppinen vuohenjuusto. Parmesaanityyppiset juustot ylipäätään käyvät tähän hyvin, ja miksei myös esimerkiksi maukas gruyere, vaikka pehmeämpi juusto onkin.

 Kana-pastasalaatti, resepti

• 7 dl värikästä perhospastaa
• 1 kpl kanaliemikuutio pastan keitinveteen
• 1 kpl grillattu tai paistettu broilerin rintafile kuutioituna (voit laittaa enemmänkin)
• 1 prk säilykepersikoita (pieni) kutioituna
• 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyyn säilötyt, suikaleina)
• 1 kpl basilikaruukku
• vihersalaattia
• aurinkokuivattujen tomaattien öljyä 
• persikoiden lientä
• mustapippuria myllystä

Halutessasi lisää myös nämä

• iso kourallinen kirsikkatomaatteja puolitettuina
• pieni pala kovaa juustoa (esim. parmesaani) lastuina tai muuta vahvaa juustoa (esim. gruyere) kuutioina

Keitä pasta kypsäksi, valuta ja lorauta aurikokuivattujen tomaattien öljyä joukkoon. Anna jäähtyä. Kuutioi kypsä broileri, puolita kirsikkatomaatit ja suikaloi aurinkokuivatut tomaatit elleivät ole valmiiksi suikaloituja.

Paloittele myös persikat. Revi basilikanlehdet ja salaatti, rouhaise sekaan mustapippuria ja vuole lastuja parmesanista. Sekoita ainekset ja anna maustua jääkaapissa. Tämä salaatti on melkeinpä vielä parempaa seuraavana päivänä! :)

Puutarhurin superviikko!

Soma pieni keltareunapikarililja! :) Näitä nousi maan pinnalle isosta sipulikasasta kaksi - ylättävän pieniä ovat, en tiedä johtuko olosuhteista vai onko lajiominaisuus. Kauniita nämä ovat joka tapauksessa. :)

Oh ja vau mitkä säät! Helatorstai oli upea, tämä päivä on ollut upea ja viikonlopustakin vaikuttaisi tulevan aivan kertakaikkisen hieno!

Torstain arkipyhä vietettiin palstalla; perheen miehet käänsivät maata ja levittelivät kanankakkaa, minä kitkin voikukkia ja huseerasin ympäriinsä suunnitellen mitä minnekin laitetaan. Nyt on lavakaulukset paikoillaan ja kukkapenkit hetken ajan siistejä. :) Mukana oli joitakin siemeniäkin mutta kun palsta-alueen kesävettä ei ole vielä avattu, ei vielä laitettu siemeniä multiin. Viikonloppuna ehkä laitetaan, oli vettä tai ei, otan sen verran vettä mukaan että saan ainakin ekat retiisit kylvettyä!

Tässä kukkii villitulppaaneihin kuuluvat parvitulppaani. Tämä kaunokainen on menestynyt palstalla aika mukavasti. "Tulppaanipenkkiin" istutetut pensasvadelmat eivät ole tulppaaneja häirinneet.

Lapset ovat nyt jo sen verran isoja että haluavat ja saavat liikua vapaammin palsta-alueella ja sen ympäristössä. Siellä he ajelevat pyörillään, juttelevat muiden palstalaisten kanssa tutkivat lähimetsiä.

Torstain tutkimusretkissä ilahdutti erityisesti poikien sienilöytö; palstojen reunamailla kasvaa näemmä korvasieniä! :O Minä en ole ikinä koskaan missään aiemmin koko elämäni aikana korvasieniä nähnyt mutta nytpä näin kun pojat sellaisia löysivät. :)

Ihka ensimmäinen koskaan näkemäni korvasieni. Tämä lienee lehtokorvasieni väristä päätellen..?

Nämä yksilöt ovat ilmeisesti lehtokorvasieniä; jonkin verran niitä tavallisia vaaleampia, lukemani perusteella maultaan miedompia ja ilmeisesti myös myrkyttömiä tai ainakin vähämyrkkyisempiä. Kun lajista ei ihan satavarmaksi voi mennä sanomaan, pitä nämäkin kiehautella samaan tapaan kuin muutkin korvasienet. 

Kirjopikarililja ilahduttaa jälleen. :)

Viimekeväinen ihastukseni kirjopikarililja kukkii taas kauniisti. Sen viereen laittelin syksyllä toisen ihastuttavan kasvin, keltareunapikarililjan pieniä ruttuisia sipuleita ja kyllähän niitä kaksi nousi maan pinalle asti. x) Mutta voi miten pikkuisia ne ovat!

Luulin niiden olevan samaa kokoa kirjopikarililjan kanssa mutta nämä ovatkin tällaisia pieniä söpöläisiä. :) Hurjan nättejä tällaisenakin. Tässä on nyt kesä aikaa pohtia laitanko noita syksyllä uudestaan vai luovutanko kun eivät kovin hyvin itäneet. Oishan nuo ihania mutta.

Ensimäinen raparperisato.

Eka raparperisato on nyt kerätty. Ihania, rapeita, punaisia varsia! Eivät nuo isoja tosiaankaan vielä ole mutta kun meidän raparperipuska on aivan valtaisan iso, voi näitä ensimmäisiä pieniä varsia kerätä ihan huoletta sadon lainkaan kärsimättä. 

Kääpiösamettikukan taimet ovat kasvaneet tasaisen vahvasti.

Kotona taimet ovat nauttineet valosta ja lämmöstä. Kääpiösamettikukan taimet ovat suorastaan ylvään jämäköitä ja maissikin on intaantunut jo hyvään kasvuun. Parskaalin hontelot taimet siirsin turvebriketeistään maitopurkkeihin mutta edelleen nuo rentoilevat miten sattuu. x) Ne eivät edes yritä suoristautua; mieluummin jatkavat kasvua siitä mihin asentoon ovat jääneet, onneksi edes jonkin verran ylöspäin kuitenkin.

Maissin taimet. Jotkut lehdet ovat ottaneet osumaa kasvihyllyn lampuista, muuten taitavat voida ihan hyvin.

Rentoa meininkiä. Parsakaalin taimilla ei ole ilmeisesti aikomustakaan ojentautua ylöspäin.

 

Viidakkokurkut ojentelevat hentoja varsian. Suunittelevat kasvihyllyn valtausta selvästi!

Kotipihalla kevään vihreys on suorastaan räjähtämäisillän..! Joka päivä on vehreämpää kuin eilen ja kohta täällä kukkivat jo kielotkin. Niitä näillä hoodeilla riittää! Kielojen kukinta-aikaan tekisi mieli kävellä ulkoilupolkuja silmät kiinni ja vain nuuhkia huumaavaa tuoksua.

Kielot ovat nousseet melkein yhdessä yössä - joissakin näkyy jo kukkanuppujakin!