Lapsilta opittua eli zen ja metsässä olemisen taito

Viime viikolla keräsin ensimmäiset mustikat pakkaseen. Pari ensimmäistä mustikkalitraa haettiin metsästä yhdessä jälkikasvun kanssa. Lasten seurassa metsässä oli tosi kivaa.   Pojat lähtivät marjaan mielellään ja taisivat tosiaan viihtyäkin, mikä ilahdutti minua kovasti.

Se mikä meidän yhteisessä mustikkareissussa yllätti, oli lasten pitkäjänteisyys sekä semmoinen yllättävän rauhallinen hetkessä oleminen. Eivät nuo hiljaa olleet varmaan hetkeäkään – se oliskin ollut jo aikamoinen ihme – mutta minkäänlaista riekkumista tai kärsimättömyyttä ei mustikkareissussa ilmennyt. Liekö metsä heille rauhoittava elementti vai ovatko vaan kasvaneet sen verran isoiksi että kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä alkaa jo löytyä?

Veljekset keräsivät marjoja hyvin huolellisesti, marja kerrallaan. Kiirettä ei ole. Annetaan havujen välistä siilautuvan auringon kutitella ja ollaan läsnä kaikilla aisteilla. Yksi mustikka suuhun, yksi ämpäriin. Jos mustikka tipahti hyppysistä sammalikkoon, tapaus raportoitiin velipojalle ja äipälle. Ison mustikkamättään löytämisestä iloittiin ääneen ja pyydettiin muutkin paikalle samalle apajalle. Välillä huomattiin puussa tikka tai erikoisen näköisiä sieniä ja niitä sitten päiviteltiin ja ihmeteltiin yhdessä. Mustikkaämpäri unohtui hyväksi toviksi siihen mättään vierelle. Ja se oli just hyvä. :)

Nyt kun lapset ovat jo tulevia koululaisia, marjaretki lasten kanssa tuntui rennomalta kuin marjastus yksin! :D Tähän on tultu! Kauas niistä ajoista kun kuskasin lähimetsään kaksi taaperoista kumppareissaan kompuroimaan. Silloin eivät tykänneet hommasta yhtään. ”Mennään pois” –vaatimuksen alkoivat silloin melkein heti kun oltiin päästy metsikköön. ”Ettehän te ole keränneet kuin yhdet marjat!”, perustelin minä jäämistä. ”Ollaanpas kerätty enemmän”, kuului silloin vastalause. Kipossa oli kaksi mustikkaa. Hah!

Nyt metsä tuntui olevan pojille mukava ja monella tavalla kiinnostava ympäristö. Marjojen keruu ei tuntunut olevan pakollinen paha vaan kiva homma joka myös tehtiin suurella pieteetillä. Siinä missä minun ämpäristäni löytyy mustikoiden lisäksi puiden lehtiä ja mustikan oksia sun muuta, voisi poikasten keräämät marjat laittaa suoraan rasiassa pakkaseen. 

Mulle marjastuksessa puskee herkästi päälle saaliinhimo ja suorittamisen tarve. Eihän se pelkästään huono asia ole; saadaanpahan varmasti riittävästi marjoja pakkaseen. Mutta se vie kyllä hiukan pois sitä metsässä liikkumisen rauhoittavaa ja rentouttavaa vaikutusta. Yksin marjastaessa saan tyydytystä erityisesti siitä täyttyvästä marjasangosta. Lasten kanssa homma ei ole ehkä niin tehokasta mutta väittäisin että paljon leppoisampaa ja hauskempaa kyllä! :)

.