Omenainen kaalipata punakaalista

Katsokaa nyt miten nättiä! :) Punakaali on kyllä yksi kauneimmista vihanneksista - violetti ja valkoinen muodostavat hurjan hienon "aallokon" halkaistussa punakaalissa! Punakaali onkin minusta parhaimmilaan tuoreena; lohkoina tai ohuina suikaleina raastesalaatissa. Mutta kyllä tästä lämmintäkin ruokaa kannattaa tehdä! Väri tasoittuu ja haalistuu kypsennettäessä mutta kyllä punakaaliruoasta silti punakaalin tunnistaa.

Viikonloppuna korjasimme kasvimaan lopun kaalisadon kun punaiset suippokaalit olivat kuin olivatkin kasvaneet ihan oikean kaalin kokoisiksi. Vihreä peruskaali saavutti syötävän koon paljon aikaisemmin enkä ollut ollenkaan varma tuleeko näistä jotain syötäväksi asti kun kasvu tunti tässä väriversiossa olevan kovin hidasta. Komeitä keriä näistä lopulta kuitenkin tuli!

Ensimmäisestä punakaalista tehtiin kaalipata, johon tällä kertaa lisäsi mukaan riisi-ohraa. Kaalipadoissa ei välttämättä ole riisiä tai muita jyviä mukana mutta itse olen tottunut tekemään tällaista kaalilatikon ja -padan välimuotoa. Riisi-ohran voi hyvin jättää reseptistä poiskin.

Hapankalia kaalipataan!

Lisäsin kaalipadan joukkoon myös lehtikaalia, sitä kun on kasvimaalla vielä yllin kyllin. Hapankaali tuo pataan makua ja omenat makeutta hapon vastapainoksi.

Siirappi toimii makeutuksena myös; tähän kaalipataan tuli molempia kun hapankaalia tuli laitettua reiluhko möykky. :) Porkkanakin sopisi sekaan.  Tällä kertaa jätin sen pois kun oman maan niukahkon sadon pikkuporkkanoita on tullut syötyä mieluummin tuoreena.

Omenainen kaalipata punakaalista

• 350 g jauhelihaa (noin)
• 2 kpl punasipuleita silputtuna
• 1 kpl punakaali suikaloituna
• muutama lehti lehtikaalia suikaleina, ruodit poistettuna
• 1,5 dl hapankaalia (tai maun mukaan)
• 1 kpl lihaliemikuutio + vettä (tai valmista lihalientä)
• meiramia noin teelusikallinen
• kynteliä saman verran
• Pari rouhaisua mustapippuria
• 5 kpl maustepippureita (tai maun mukaan)
• 3 kpl kotimaisia omenoita raasteena
• 2 rkl siirappia

Suikaloi kasvikset. Kuullota sipuleita pannulla, laita perään jauheliha ja ruskista. Kaada sipulit ja liha kattilaan, kaada joukkoon suikaloidut puna- ja lehtikaalit. Kääntele seosta ja anna kaalien pehmetä hieman, lisää vielä hapankaali. Lisää riisi-ohra (voit jättää poiskin), sekoita ja lisää vettä tai lihalientä sen verran että seos juuri ja juuri peittyy kun painat kaalia tiiviisti kattilan pohjaa vasten.

Lisää joukkoon hyppyselliset meiramia ja kynteliä - kyntelin voi jättää poiskin mutta laita sitten meiramia enemmän - sekä lihaliemikuutio ja maustepippurit. (tai tarpeen mukaan suolaa jos käytät valmista lihalientä). Raasta joukkoon omenat ja / tai loraus siirappia. Anna hautua kannen alla kunnes riisi-ohra on kypsää tai kun kaalit ovat pehmenneet sopivasti. Kaalipata maistuu puolukoiden tai puolukkahillon kanssa - ja on vielä parempaa seuraavana päivänä lämmitettynä!

Kaalipata punakaalista

Lehtikaalia Sopu-kuivuriin!

Lehtikaalia riittää yltäkylläisesti ja voi että olen siitä iloinen. Tämä on kyllä aivan mahtava vihannes. Lehtikaali on helppo kasvattaa, maukasta, sadoltaan runsas, mahtuu pienellekin kasvimaalle, sopii moneen erilaiseen ruokaan, on ihan mukava käsitellä ja sitä on helppo säilöä.

Lehtikaalin kasvattaminen on myös taloudellisesti kannattavaa - pieni pussi maksaa marketissa useamman euron, mikä tuntuu kotikasvattajasta jokseenkin suolaiselta hinnalta näinkin helposta ja satoisasta kasvista.




Superterveellistäkin lehtikaali on. Tällä hetkellä myös ilmeisen pop, ainakin ruokablogimaailmassa. Saa nähdä säilyykö oma lehtikaali-innostukseni - nyt on vaikea kuvitella että se laantuisi trendien myötä. No, se jää nähtäväksi, nyt tohkeilen täpöllä. :)

Meillä lehtikaalia käytetään wokkeihin, keittoihin (kuten vaikkapa caldo verdeen ja papukeittoon), lisätään kastikkeisiin, kääritään välillä lehtikaalikääryleiksi, haudutetaan ja välillä höyrytetään muuten vain lisukkeeksi.

Kuivaaminen on kätevä keino säilöä lehtikaalia

 

Tässä vaiheessa moni pakastin pursuilee marjoja ja muuta syksyn satoa. Lehtikaalia ei täyteen pakkaseen tarvitse välttämättä tunkea sillä se säilyy mainiosti myös kuivattuna. Kuivattu lehtikaali on myös ihan hurjan kätevää käyttää - pussista on helppo napata kourallinen lehtiä ja murustella vaikkapa keiton tai kastikkeen joukkoon. Muuta käsittelyä kuivattu lehtikaali ei tarvitse. Se pehmenee nopeasti syötävään kuntoon eikä toisaalta juurikaan säikähdä pidempääkään haudutteluaikaa.

Pakastaminen sopii lehtikaalille myös oikein hyvin. En ole itse ensimmäisten pakkasten jälkeen lehtikaalia kerännyt (tai säilönyt pakastamalla), mutta sanovat että pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. 
 
Lehtikaalin kuivatus onnistunee ilman kuivuriakin. Omat lehtikaalini hurauttelen rapeaksi Sopu-kuivurilla jonka hankin pari vuotta sitten alunperin suppilovahveroita varten. Kuivuri on ollut meillä syksyisin ahkerassa käytössä; sillä on kuivattu ainakin sieniä, lehtikaalia, yrttejä, rohtokasveja ja omenarenkaita. Kuivaaminen on kätevä tapa säilöä satoa kunhan vaan kaappitilaa riittää! Kuivatut lehtikaalit säilyvät hyvänä esimerkiksi Minigrip-pussissa.

Ennen kuivatusta revin lehtikaalinlehdistä paksuimmat ruodit, revin lehtiä hieman pienemmiksi ja asettelen revityt lehdet ilmavasti kuivurin ritilöille. Ritilät kuivuriin, puhaltaja päälle ja säädöt siihen asentoon että lämpötila on 30-40 astetta. Annan pöhistä muutamia tunteja ja kun kaalit ovat murenevan rapeita, pussitan talven varalle.

Sitruunainen kesäkurpitsahillo

Moni kesäkurpitsankasvattaja on elokuussa helisemässä; mitä tehdä niille kaikille kesäkurpitsoille joita tuntuu pukkaavan kurpitsapenkistä enemmän kuin ehtii kerätä!

Kesäkurpitsaa voi käyttää leivontaan, esimerkiksi kesäkurpitsakakkuun tai kesäkurpitsasämpylöihin, siitä saa herkullista ratatouillea . Grillatuista kesäkurpitsoista taas voi tehdä maukkaan salaatin vaikkapa kvinoalla höystettynä. 

Kesäkurpitsahillo on minulle aivan uusi juttu. Kesäkurpitsa itsessään on tosi miedon makuinen mutta sitruuna tuo tähän napakkaa potkua ja raikkautta josta tykkään kovasti! Lempeämpien makujen ystävä voi jättää osan sitruunamehusta käyttämättä eikä hillosokeriakaan ole pakko käyttää koko määrää. Silloin parempi säilöntätapa hillolle on pakastaminen.

Maustoin oman hilloni pienellä ripauksella kardemummaa ja vaniljaa, mutta ne voi hyvin jättää poiskin tai käyttää vain jompaa kumpaa.

 

Sitruunainen kesäkurpitsahillo, resepti

• 1 l kesäkurpitsakuutioita
• 0,5 dl vettä
• 1 kpl sitruuna; raastettu kuori sekä mehu
• 2 dl hillosokeria
• ripaus jauhettua kardemummaa (ei välttämätön)
• ripaus vaniljajauhetta tai vaniljasokeria (ei välttämätön)

Kuori vihreä kesäkurpitsa ja leikkaa se kuutioiksi, n. 1,5 cm kanttiinsa. Keltaisen kesäkurpitsan voi jättää kuorimatta. Kaada kuutiot kattilaan, raasta päälle sitruunan pintakuori ja purista mehu, lisää samalla myös vesi.

Keitä hiljaisella tulella kunnes kurpitsakuutiot pehmenevät. Soseuta seos, lisää joukkoon sokeri ja halutessasi ripaus kardemummaa ja / tai vaniljajauhetta, keitä vielä hetki kunnes sokeri sulaa hilloon kunnolla. Purkita pestyihin, kuumiin lasipurkkeihin ja laita kansi päälle. Voit myös antaa hillon jäähtyä ja säilöä pakastamalla.

Kesäkurpitsahillo on herkkua erityisesti paahtoleivän päällä! Toiminee myös esimerkiksi kakun täytteenä hyvin. 

Kääpiösamettikukka, villin puutarhapalstan soma stara!

Olen ihastunut. Kääpiösamettikukka versioi hintelästi keväällä, mutta kun istutin sen palstalle - tulos on aivan ihana! Nyt elokuussa parista hennosta taimesta on kasvanut komeat puskat täynnä pikkuisia aurinkoja!

Etualalla tavallisia samettikukan taimia, keskellä pyöreässä turveruukussa kääpiösamettikukkaa. Ei kovin vakuuttavaa vielä tuossa vaiheessa kevättä! :D

Viime vuonna en saanut ainuttakaan kääpiösamettikukan siementä itämään. Tänä vuonna yritin panostaa enemmän: kastelin säännöllisemmin (en liikaa) ja pidin kasvatusruukun päällä kelmua kunnes näin jotain vihreää pilkistävän. Kylvin siemeniä reilusti mutta vain muutama hassu iti. Parempi tulos kuitenkin kuin viime vuonna!

Taimet olivat surkean hentoisia koko kevään ja harkitsin jo niiden hävittämistä. Onneksi en niin tehnyt, vaan istutin ne muutamat taimet herne- ja papupenkkien päätyihin. Taimet vahvistuivat, pörhistyivät komeasti ja heinäkuussa alkoi kukinta.

Kukkaa pukkaa edelleen eikä loppua näy. Ensimmäiset kukat ovat jo tehneet siemeniä joita olen kerännyt huolellisesti talteen. Jospa juuri nämä selvinneet yksilöt olisivat hyviä suvunjatkajia ja saisin ensi vuonna taas enemmän siemeniä itämään. :) 

Salaatti kvinoasta ja grillatuista kasviksista

Grillatut kasvikset ovat herrrkullisia! Kaikenlainen paahtaminen tuo kasvisten makuun uusia ulottuvuuksia ja vahvuutta joista kovasti pidän!

Tykkäänkin tilata perheemme grillimestarilta enemmän kasviksia kuin kerralla tulee syötyä; ylimmäräiset marinoin tai käytän salaatteihin. Ovat ne ihan hyviä lisäkkeitä seuraavana päivänä ihan sellaisenaankin.

Tämä kvinoasalaatti sopii lounaaksi tai vaikka lisäkkeeksi päivällispöytään. Kasviksina oli tällä kertaa pääasiassa oman maan kesäkurpitsaa, lisänä hieman punaista paprikaa ja pari kirsikkatomaattia.

Munakoiso sopisi tähän varmasti myös oikein hyvin, samoin sipulit, mitä kasviksia vaan on tullut grillattua! Kvinoan sijaan voi hyvin käyttää esimerkiksi kuskusia.

Ruokaisa salaatti kvinoasta ja grillatuista kasviksista

• 1 dl kvinoaa
• 1 kpl grillattu pieni kesäkurpitsa
• 1 kpl grillattua punaista paprikaa (minulla ehkä vajaa puolikas)
• 5 kpl grillattuja kirsikkatomaatteja
• Nippu tuoreita yrttejä (minulla basilikaa ja lehtipersiljaa)

• Reilu loraus öljyä
• Sitruunamehua
• Mustapippuria myllystä
• Suolaa myllystä

Huuhtele kvinoa kuumalla vedellä huolellisesti. Kaada siivilään ja laita kvinoa puhtaaseen, kuumaan veteen hiljalleen kiehumaan vartiksi. Huuhtaise kypsä kvinoa, anna jäähtyä. Pilko kasvikset kuutioiksi, silppua yrtit. Yhdistä ainekset salaattiastiaan, kaada päälle reilu loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua maun mukaan. Mausta mustapippurilla ja ripauksella suolaa.

Villinä vadelmista

Viime päivät ovat näyttäneet suunnilleen tältä. Villivadelmia! Paaaljon villivadelmia! On aivan ihanaa että täällä kaupungin lähiössäkin pääsee marjaan. Ensimmäiset vattupuskat löytyvät 

heti kotipihan laitamilta, leikkialueen ja pyykkitelineiden vierestä. 

Lapset leikkivät joko kiipeilytelineessä pihalla tai metsikön puolella ja minä kerään samalla vattuja. Kätevää! Välillä pojat tuovat minulle muutamia meheviä marjoja, sitten taas jatkavat omissa touhuissaan.

Lähellä kotiamme on metsäinen puisto jossa vattupuskia kasvaa vaikka kuinka. Helteisen metsän ja kypsien vadelmien tuoksu on huumaavan ihana! Ja tuoksua pääsee hengittämään vaikka joka päivä. Marjat kypsyvät niin eri tahtiin että samoista pensaista saa satoa pitkään. Osan sadosta laitan pakkaseen, osa syödään samantien. Maukkaat ja makeat villivadelmat ovat luonnon karkkia!

Vadelmien pakastaminen

Vaikka vadelmat ovat pehmeäkuorisia, ne säilyttävät ulkonäkönsä ja makunsa käsittämättömän hyvin pakkasesta sulattaessakin. Kriittinen vaihe onkin se pakkaseen laittaminen: jotta marjat säilyvät mahdollisimman ehjinä, ne kannattaa pakastaa matalissa pakastusrasioissa. Itse käytän pakastuspusseja, kohtalaisen ehjinä säilyvät niinkin. Sokeria puolen litran vadelmarasiaan voi laittaa parin ruokalusikallisen verran.  C-vitamiinin säilymisen kannalta taas sulatusvaiheella on väliä: nopea sulatus esimerkiksi lämpimässä vesihauteessa säilyttää vitamiinit hidasta sulatusta paremmin.

Marjat kannattaa pakastaa mahdollisimman pian poimimisen jälkeen ja pakkanen kannattaa laittaa jo etukäteen kovemmalle teholle. Pakastusvaiheessa kova kylmyys pakastaa marjat jäisiksi nopeasti jolloin ravintoaineet säilyvät paremmin ja rakenne pysyy parempana.

Juomaa helteeseen eli mintulla maustettu suolainen lassi

Intialainen jogurttijuoma lassi sopii kuumaan ilmanalaan. Kuten nyt vaikka heinä-elokuiseen Helsinkiin vuonna 2014.  Lassi voi olla makea tai suolainen, mausteinen tai hedelmäinen. Helppo suolainen perusjuoma syntyy jugurtista, vedestä, mintusta ja suolasta sekä ripauksesta jeeraa.

Tykkään käyttää tässä kuivattua minttua; murustelen sen ihan jauheeksi jolloin minttu tavallaan "liukenee" paremmin juomaan. Monissa alkuperäisissä intialaisissa lassiohjeissa minttua (tuoretta) käytetään lähinnä koristeena - itse tykkään että se maistuu ihan kunnolla. Jos tuoretta minttua on käsillä, saatan murskata sitä hieman lasin pohjalle. Ja lehtiä koristeeksi, tietenkin. :)

Suolainen juoma saattaa kuulostaa oudolta mutta sillä on pointtinsa: riittävän nesteensaannin lisäksi kovalla helteellä on hyvä huolehtia riittävästä suolojen saannista, etenkin jos joutuu fyysisesti rehkimään. Hikoilun myöstä kehosta poistuu kalsiumia, kaliumia, natriumia ja magnesiumia ja näiden puute oireilee esimerkiksi voimattomuutena ja huonona olona. Jos siis helteellä heikottaa, kannattaa kokeilla josko (riittävän juomisen lisäksi) suolainen välipala, vaikkapa juuri lassi, saisi olotilan paremmaksi!

Tässä helppo ohje suolaiseen "peruslassiin"

• 1,5 dl maustamatonta jogurttia
• vettä 
• 0,5 tl kuivattua minttua
• Pari rouhaisua suolaa myllystä (maistele; saa maistua oikeasti suolaiselta!)
• Ripaus jeeraa eli juustokuminaa
• Tuoreita mintunlehtiä koristeeksi
• Halutessasi jääpaloja

Jos käytät mausteena tuoretta minttua, hiero lehtien rakennetta hieman rikki ja laita mintut lasin pohjalle. Lisää jääpalat, jugurtti ja vettä kunnes lasi on täynnä. Lisää suola ja jeera, sekoita. Laita tuoreita mintunlehtiä koristeeksi niin näyttää nätimmältä! :)