Viime päivät ovat näyttäneet suunnilleen tältä. Villivadelmia! Paaaljon villivadelmia! On aivan ihanaa että täällä kaupungin lähiössäkin pääsee marjaan. Ensimmäiset vattupuskat löytyvät
heti kotipihan laitamilta, leikkialueen ja pyykkitelineiden vierestä.
Lapset leikkivät joko kiipeilytelineessä pihalla tai metsikön puolella ja minä kerään samalla vattuja. Kätevää! Välillä pojat tuovat minulle muutamia meheviä marjoja, sitten taas jatkavat omissa touhuissaan. 
Lähellä kotiamme on metsäinen puisto jossa vattupuskia kasvaa vaikka kuinka. Helteisen metsän ja kypsien vadelmien tuoksu on huumaavan ihana! Ja tuoksua pääsee hengittämään vaikka joka päivä. Marjat kypsyvät niin eri tahtiin että samoista pensaista saa satoa pitkään. Osan sadosta laitan pakkaseen, osa syödään samantien. Maukkaat ja makeat villivadelmat ovat luonnon karkkia!
Vadelmien pakastaminen
Vaikka vadelmat ovat pehmeäkuorisia, ne säilyttävät ulkonäkönsä ja makunsa käsittämättömän hyvin pakkasesta sulattaessakin. Kriittinen vaihe onkin se pakkaseen laittaminen: jotta marjat säilyvät mahdollisimman ehjinä, ne kannattaa pakastaa matalissa pakastusrasioissa. Itse käytän pakastuspusseja, kohtalaisen ehjinä säilyvät niinkin. Sokeria puolen litran vadelmarasiaan voi laittaa parin ruokalusikallisen verran. C-vitamiinin säilymisen kannalta taas sulatusvaiheella on väliä: nopea sulatus esimerkiksi lämpimässä vesihauteessa säilyttää vitamiinit hidasta sulatusta paremmin.
Marjat kannattaa pakastaa mahdollisimman pian poimimisen jälkeen ja pakkanen kannattaa laittaa jo etukäteen kovemmalle teholle. Pakastusvaiheessa kova kylmyys pakastaa marjat jäisiksi nopeasti jolloin ravintoaineet säilyvät paremmin ja rakenne pysyy parempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti