Maailman helpoin marjatorttu ja muut juhannuskuulumiset

Juhannuviikonloppu vilahti nopeasti - mitään suunnitelmia ei ollut mutta tuntuu että silti tuli touhotettua ihan tolkuttomasti. Niin paljon että ihan jo omien ajatusten kuulemisen ja yleisen kierrosten laskemisen vuoksi piti saadapikkuisen metsäterapiaa. Se yleensä auttaa.

Kaiken säätämisen ja sähellyksen keskellä oli jotain helppoa, simppeliä, nopeaa ja hyvää: marjatorttu tuoreilla marjoilla.  Tässä ei hifistelty millään tasolla ja hyvä niin; panostuksen ja lopputuloksen suhde on tässä niin mahtava että jo pelkästään se tuo omaa hyvää makuaan tähän  herkkuun!:D

Maailman helpoin marjatorttu

• 1 kpl valmis torttupohja
• 1 dl vadelmahilloa (tai tarpeen mukaan, tää on arvio)
• 1 prk kuohukermaa
• 0,5 tl vaniljasokeria kerman maustamiseen
• 500 g mansikoita
• Pari kourallista pensasmustikoita
• Muutamia kirsikoita

Poista mansikoista kannat, puolita mansikat. Ripota kerman sekaan hiukan vaniljasokeria, vatkaa kerma vaahdoksi. Levitä valmiin torttupohjan päälle ensin kerros vadelmahilloa. Levitä sitten kermavaahto. Kasaa tortun päälle lopuksi marjat haluamasilaiseksi keoksi. Herkuttele!

Juhannusaatto: linnunmuna ja juhannuskokko

Ja sitten siihen muuhun juhannusviikonloppuun. Ei me mitään kauhean suurta ja ihmeellistä tehty - minulla vaan on tapana stressata ihan hulluna milloin mistäkin. x) Nyt on ollut mielenpäällä sitä sun tätä ja sitten vielä piti päättää että tehdäänkö jussina jotain spesiaalia ja jos tehdään niin mitä ja miten se organisoidaan jajajaja...! Oli sellainen fiilis että nyt menee kaikki hienot yhteiset vapaapäivät hukkaan kun meillä ei ole mitään suunnitelmia.

Joku voisi tietty sanoa että eikö se ole just hyvä; yhteisiä vapaapäiviä joille ei niin sitten minkäänlaisia suunnitelmia. Että ihan parasta! Naapureiden kanssa hengattiin joka tapauksessa pihalla, grillailtiin hiukan makkaraa ja lettujakin saatiin. Onhan siinäkin jo ja mukavaa se olikin. :)

Silti jäi jotenkin vielä pikkuisen korpeamaan se semmoinen yleinen suunnittelemattomuus kun ei oltu oikein mitään päätetty. Lähdin lenkille päästelemään höyryjä.

Välillä puuskutin menemään vauhdilla kävelysauvat viuhuen, välillä pysähdyin ihan vaan kuuntelemaan ja katselemaan. Pähkinäpensaiden alla oli jotain joka näytti melkein satukirjan kuvitukselta: kauniin turkoosi muna saniaisita tehdyllä pedillä kannon päällä. Joku oli ilmeisesti ennen minua mennyt samaa polkua, löytänyt pudonneen, ehjänä säilyneen rastaanmunan ja tehnyt sille "varapesän". Poikasta tuo ei ehkä pelasta, mutta oli jotenkin ihan maagisen kauniilta näytti silti.

Lenkkeilyn jälkeen neuvoteltiin ja vatvottiin että lähdetäänkö illalla vielä muutaman kilometrin päähän paikallisen siirtolapuutarhan juhannusjuhlaan. Ja jos mennään niin mennäänkö bussilla vai pyörällä. Tästä saatiin jonkinlainen vääntö aikaiseksi, mutta saatiin lopulta sopukin. Päätettiin mennä. Ja uhkarohkeasti pyörillä; päätettiin kokeilla josko lapset jaksaa polkea myös takaisin päin sitten yöllä kun nukkumaanmenoajat on jo aikaa sitten menneet jne.

Kannatti: kaikki meni tosi hyvin! :) Talin siirtolapuutarhan juhannusjuhla oli just hyvä; sopivan matkan päässä jotta sinne voi pyöräillä, kiva ympäristö, lavatanssit (ja se Hula Hula), kokko, kaikki olennainen mutta ei kuitenkaan liikaa tungosta tai muuta härdelliä. Pojat olivat nyt ekaa kertaa katsomassa isoa juhannuskokkoa - minullekin tämä taisi olla vasta toinen kerta. Lapset jaksoivat tosi hyvin ja tykkäsivät. Niin me vanhemmatkin.

Palsta ja pyöräretki

Lauantai olikin sitten palstapäivä. Palsta on meidän yhteinen juttu mutta joskus kyllä tekee ihan hyvää huhkia siellä ihan yksin. Ja minähän huhkin. Kitkin muun muassa porkkanasipulipenkit. Hyvät tuli!

Sunnuntaina oltiin taas semmoisessa puolivälitilassa jossa melkein meinataan tehdä jotain mutta sitten melkein ei tehdäkään. Aaaarrggh! xD No lopulta saatin aikaiseksi ja lähdettiin liikkeelle; tehtiin perheen ensimmäinen yhteinen pyöräretki Keskuspuistoon. On ihan huikean mahtavaa miten hienosti lapset jaksavat nykyään pyöräillä melko pitkiäkin matkoja.

Varsinaista päämäärää meillä ei ollut, mutta päädyttiin Vantaan puolelle Pitkäkoskelle. Oli nätti paikka! Kylteistä luettiin että koski ja sen ympäristö on luonnonsuojelualuetta - uistelu ja perhokalastus ovat kuitenkin sallittuja tietyillä kalastusluvilla. Pari kalastajaa tuolla olikin, ei kyllä nähty että olisivat kalaa saaneet. Varmasti tuolta jotain kuitenkin tulee, ei siellä muuten olisi useampaa kalamiestä rannoilla ollut.

Isoimman ylämäen jälkeen vähän huilattiin. :)

Sen verran matkaa meiltä Pitkäkoskelle kuitenkin on että eväät tulivat ihan tarpeeseen. Voileivät, mehut, kahvia, kirsikoita ja herneitä kosken rannalla. Aika jees! Niillä jaksettiin hyvin takaisin. Kiva reissu - ja lopulta ihan kiva viikonloppu kokkoineen kaikkineen. Kaikesta huolimatta. Ensi viikonloppuna lupaan ottaa ihan vaan rennosti enkä stressaa suunnitelmien puutteesta. Jos ei muuta niin löhöän vaan. :)


.

Saniaisten alla maailma näyttää vielä kauniimmalta

Olen alkanut tykätä saniaisista. Niissä on jotain rauhallista kauneutta ja tyylikkyyttä. Keväällä niiden lehdet ilmestyvät maasta hauskoina kiekuroina jotka kasvavat ja avautuvat pikkuhiljaa komeiksi fraktaalikuvioiksi.

Matematiikasta en hirveästi ymmärrä mutta ehkä osa saniaisen viehätyksestä silti perustuu juuri näihin "matemaattisiin kuvioihin", keväisen lehden spiraaliin ja kesäisen lehden jatkumoon? Isosta saniaisen lehdestä voi löytää samanlaisena toistuvat pienen lehden josta taas löytyy uusi samanlainen, vielä pienempi lehti.

Olen miettinyt mistä metsän rauhoittava vaikutus johtuu. Äänimaailma, se on rauhallisempi kuin kaupungin keskustassa. Ympäristön liike on rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Visuaalisia ärsykkeitä metsässä  kyllä riittää; valtavasti erilaisia muotoja jne. Värimaailma on kuitenkin jotenkin sopuisa ja kaunis, semmoinen mikä pitää mielen tyynenä. Alkukesällä vihreän sävyjä on varmaan satoja mutta suurin osa kuitenkin vihreää ja kokonaisuus on siten mielen helposti hallittavissa.

Ja toistuvuus. Puiden ruongot ovat suunnilleen toistensa kaltaisia horisonttiin saakka, oksista lähtee uusia, samanlaisia oksia, sammalmättäällä on kaunis, jatkuva kuviointi. Kaikessa monimuotoisuudessaankin metsä on täynnä toistuvia, kauniita kuvioita. Ja sitten ovat nämä saniaiset.

Oh miten nättejä! Käppäilin jokunen aika sitten kaupungilta kotia kohti Keskuspuistoa pitkin ja löysin aivan huikean saniaismetsikön. Jättimäisiä kasveja oli vaikka kuinka paljon ja ne tosiaan olivat niin isoja että olisin voinut rakentaa vaikka pesän sinne lehtien suojiin eivätkä mahdolliset ohikulkijat olisi huomanneet mitään. :)

Piti tietty testata millaista on olla saniaisten suojissa; heitin kävelysauvat syrjään ja menin istumaan saniaisten sekaan. Valo oli siellä hurjan kaunista kun se siivilöity lehtien läpi ja lomitse. Tuolla olisi voinut ottaa vaikka päiväunet! :D

Leppoisaa juhannusta! :)

.

Kaunis aika vuodesta - Rodopuisto ja tähän sydän!

Nyt on taas se aika vuodesta - Haagan Rodopuisto on juuri nyt aivan satumaisen upea!

Sateisen iltapäivän lenkillä menin pitkästä aikaa Rodopuiston kautta. Lenkin lenkkeilyosuudesta ei tosin meinannut tulla mitään kun pysähtelin ihailemaan ja kuvaamaan kukkaan puhjennutta puistoa. :) Puiston uudemman puolen atsaleat loistivat suorastaan räikeän kirkkaina.

Rodojen kukat hehkuivat värejä myös - tuntui että sade oikein vielä korosti sävyjä. Puisto on nyt semmoinen ihanan pinkki hattarapilvi! :D

Fuksiaa ja valkoista löytyi myös - myöhemmin ehkä näitä vielä enemmän? 

Suopursu on rodojen sukulainen - näitä pusitossa on myös, ei varsinaisesti istutettuna mutta istutetun alueen laitamilla. Ja tupasvillaakin löytyy ja jokunen hilla! Rodopuiston alue on ennen ollut suota. Hyvä pohja happamasta maasta tykkääville alppiruusuille siis. :)

Jos siis olet kukkaterapiaa (tai satumaailmaa) vailla, poikkea Haagassa on näillä seuduilla liikut. Kukinta jatkunee juhannuksen yli joten hyvin ehtii vielä. :)

Edit 16.6.2017: Linkkejä: 

Katso myös Ylen video rodopuistosta facebookissa

Lue Ylen artikkeli: Salainen puutarha keskellä kaupunkia: kuusimetristen alppiruusujen alla kuljetaan kuin kukkivassa tunnelissa

Makkaraa ja lettuja ulkoilmassa, parasta!

Perheen partiolaiset palasivat juuri ensimmäiseltä telttäretkeltään! :) Hyvin oli mennyt ja kivaa oli ollut. Me vanhemmat haettiin lapset suoraan leiristä; oli sen verran helposti saavutettavassa paikassa tämä heidän leirinsä. Just hyvä ensimmäisen telttaretken paikaksi.

Lapset olivat juuri tiskaamassa aamiaisastioitaan kun saavuttiin leiriin. Kiirettä ei ollut; autettiin poikia pakkaamisessa, heitettiin tikkaa, oleiltiin ja nautittiin hyvästä ilmasta. Tutkittiin lähimetsää.

Lähellä oli tämmöinen pieni purokin. Tosi nätti! :)

Sireenit ovat juri puhjenneet kukkaan, ihania! Just sopivaan aikaan kun koulutkin loppuvat pian; ajattelen nämä aina semmoisina koulunpäättäjäiskukkina ja -tuoksuna.

Partioporukka laittoi nuotion tulille ja jostain hoidettiin paikalle vielä lettutaikinaa ja makkaraa. Me vanhemmat ostettiin näitä herkkuja - ihan vaan partitoiminnan tukemiseksi hehe! No ei vaan, oli tosi kivaa syödä lounas siinä notskin ääressä kauniina päivänä!

Rinkat pakattuna, valmiina lähtöön. Pikkuisen autettiin pakkaushommassa... Itse en ole koskaan leireillyt tai telttaillut ellei jotain festarireissuja lasketa. Vaikuttaa kyllä kivalta ja tämä meidän jälkikasvu ainakin tykkää! Ehkä sitä joskus itsekin uskaltais..?! :D

Valkovuokkoja, pähkinäpensaita ja metsäkauriita!

Joskus halailen puita, toisinaan taas panen pitkäkseni pehmoiselle metsänpohjalle valkovuokkojen keskelle. :D
Kun kameran suuntasi alas, näytti tältä... 

Nyt pitää kyllä hehkuttaa: valkovuokot ovat juuri puhjenneet kukkaan, luonto alkaa vihdoinkin räjähtää kevään vihreyteen ja sää hellii ja hemmottelee ulkoilevan kansan autuaan hyväntuuliseksi! Ihana päivä!

...ja ylöspäin kuvatessa tällaiselta kun haavat kurottelivat siniselle taivaalle.
Mikäs siinä oli pötkötellessa, oli kaunista ja mukavaa eikä muurahaisiakaan vielä riesaksi asti. :)

Eihän tuolta ulkoa olisi malttanut tulla sisätiloihin ollenkaan. Viihdyin Keskuspuistossa tänään tuntitolkulla; hengittelin kevätilmaa jossa on jo aavistus tulevasta kesästäkin, kuuntelin lintujen laulua ja ihastelin hiirenkorvia, kukkia ja eläimiä.

Päivän huippuhetki oli nähdä metsäkauriita tosi läheltä, valkovuokkojen ja pähkinäpensaiden keskellä. Tuli ihan semmoinen Lumikki-fiilis kauriita katsellessa; en olisi ihmetellyt jos jostain oli pyrähtänyt pikkulintuja olkapäälle istumaan ja perhosia lentelemään siihen ympärille. xD

Olen kauriita ennenkin lenkeillä nähnyt mutta en vielä koskaan noin läheltä ja pitkän aikaa. Loikkivat yleensä karkuun varsin vauhdikkaasti. Tänään ehdin ottaa niistä hiukan videotakin. (Tästä samaan videoon YouTuben puolella.)

Keskuspuisto on iso metsäkaistale, kaupunkimetsä ennemminkin kuin puisto. Siellä on puro, kallioita, ikivanhoja kuusia, pähkinäpensaslehtoa, monenlaisia eläimiä. Ja tämän kaiken keskellä kiertelee mukavia ulkoilureittejä.

Metrisen, lahon kannon päälle on lintu joskus tehnyt pesänsä. Tänä keväänä tässä ei taida asukkaita olla. 

Liikun tuolla kaupunkimetsässä viikottain mutta aina sielät löytyy jotain uutta ja kiinnostavaa, varsinkin kun poikkeaa ulkoilureiteiltä pienemmille poluille ja pois poluiltakin. Eksymisen vaaraa ei ole; tiet reunustavat Keskuspuistoa joka puolelta ja ihmisiä tulee vastaan varmasti. Rauhallista tuolla kuitenkin aina on; tilaa on niin paljon että isokin ihmismäärä uppoaa luonnon keskelle ihan nätisti.:)



Sinivuokkojakin löysin tämän päivän reissulla. En olekaan nähnyt niitä luonnossa moneen vuoteen. En varmaan vaan ole aikaisemmin poikennut tarpeeksi niiltä kävelyreiteiltä. Nämä sinivuokot ovat jo toinen "mätäs" jonka tänä keväänä löysin.

Sivivuokot ovat aivan ihania - mutta kukkiva valkovuokkomeri on kyllä silti ehkä kauneinta keväässä. Ja pian tulevat kielot! Niitä odotellessa. :)

Raikas ja herkullinen katkarapu-melonisalaatti ynnä muuta vappuisaa

Hei vaan, vielä ehdin toivottaa hauskaa vappua! :) Toivottavasti vappusää on sielläkin ollut kohdallaan! Ihan uskomatonta kaiken loskan ja lumipyryn jälkeen tämmöinen sää; yli kymmenen astetta lämmintä ja auringonpaistetta eikä lumesta enää häivääkään! Kevät tosiaan keikkuu nyt ja paljon!

Vähänks siistit tatskat saatiin vapputapahtumasta myös!

Me pyöräiltiin tänään kirkonmäen vapputapahtumaan; kuunneltiin musiikkiesitystä ja herkuteltiin makkaralla ja vohveleilla pihalla hengaillen. Lapsille oli kaikenlaista omaa puuhaa onginnasta alkaen ja vanhempien kanssa pääsi käymään kellotapulissakin. :) (Minä en polvivaivaisena sinne lähtenyt kapuamaan mutta oli kuulemma ollut kivat maisemat.)

Oli kivaa viettää aikaa nurmikolla istuskellen, ihan olla vaan, ympärillä iloisia ihmisiä, vappupalloja - ja sitä auringonpaistetta. :)

Kotona sitten harmi kyllä toiselle veljekselle nousikin kuume; ei ollutkaan aiempi kuumeilu vielä hellittänyt kokonaan vaikka niin optimistisesti kuviteltiin. :/ Kauniista säästä huolimatta oltiinkin sitten loppupäivä sisällä rauhakseen ja katseltiin Liikkuva linna -leffaa. Pojat osaavat sen melkein ulkoa - ja selostavat mulle mielellään elokuvan tapahtumia siinä katsellessa. Hauskaa huomata miten lapset huomaavat yksityiskohtia, metaforiakin ja eläytyvät tunnelmiin. :)

Lounasajan makkaroiden ja vohveleiden lisäksi päivällisaikaankin herkuteltiin vappufiiliksissä. Kilisteltiin yhdessä kuohuvat vapun kunniaksi; meillä aikuisilla oli lasilliset kuohuviiniä ja lapsilla simaa - joka harmi kyllä osoittautui pilaantuneeksi. :/ (Mut ei sillä oikeastaan ollut niin väliä; lapset eivät simasta olisi niin hirveästi muutenkaan perustaneet).

Ruuaksi oltiin ostettu kaikenlaista helppoa valmista kuten nakkeja ja kaupan perunasalaattia, mutta niiden lisäksi tehtiin pöytään tarjolle myös tämmöinen hiukan hiukan raikkaampi salaatti. Katkarapu-melonisalaatti on meidän kaikkien suosikki ja tätä ollaan tehty monet kerrat vieraille ja juhlapäivien aterioille. :) Määrät ovat suuntaa antavia; soveltaa voi vapaasti syöjämäärän ja oman maun mukaan. Tästä saa myös kivan lounaan varsinkin jos ottaa kylkeen vielä palan jotain hyvää leipää.

Raikas katkarapu-melonisalaatti 

• 300 g katkarapuja (mieluummin isoja)
• 300g leipäjuustoa
• 1 kpl hunaja- tai galiameloni
• 1 kpl jääsalaattiruukku
• Puntti tilliä
• Hiukan mustapippuria myllystä
• Tiraus sitruunamehua ja pari tl hunajaa kastikeeksi

Sulata ja valuta katkaravut, kuutioi leipäjuusto ja paloittele meloni suupalan kokoisiksi kuutioiksi. Revi salaatti ja silppua tuore tilli. Ropsauta ainesten päälle hiukan mustapippuria ja tee salaatille vielä tilkka kastiketta sitruunamehusta ja hunajasta; sekoita sitruuna ja hunaja hyvin keskenään ja kaada muiden ainesten joukkoon. Sekoita kokonaisuus ja laita tarjolle. :)

Keväinen juustokakku pääsiäiseksi

Juustokakussa on pääsiäisenä keltainen kiille ja pajunkissakoristeet!

Hyvää pääsiäistä! Täällä on ollut tosi viileää mutta välillä kuitenkin ihanan aurinkoista, ihan ookoo pääsiäiskelit :) . Monesti tällaiset pidemmät pyhät tuntuvat menevän ohi hujauksessa ja tuntuu ettei mitään ehdi silti tehdä.

Nyt on jotenkin ollut aikaa laittaa ruokaa ja touhuta kaikenlaista, mukavaa. Kävin aamulla jopa ihan pääsiäiskirkossa aamulla kun tuli herättyä sen verran ajoissa!

Tehtin tämmöinen pääsiäisastelma lasten kanssa tänä vuonna. 

Jouluenkeli pääsi edustustehtäviin myös pääsiäisenä ja tipusetkon saivat roolit. :)

Lapset ovat kehittäneet oman pääsiäisperinteen; heillä on sänkyjen päädyissä noitahatut joihin ilmestyy pääsisäisaamuksi suklaamunia. Tämän he kertoivat meille hyvissä ajoin ja varmistivat että niitä munia sitten varmasti hatuista löytyy! x)

Tämä pääsiäiskakku on myös lasten toiveesta tehty - joo nyt tulee makeaa mahan täydeltä mutta tulkoon nyt tämän kerran. :P

En ole pitkään aikaan juustokakkua tehnytkään ja tätä oli ihan hauskaa puuhastella. Mies on meillä hoitanut ruokailut nyt viikonlopun aikaan noin muuten joten minulla oli aikaa ja energiaakin tätä väsätä. Kokeilin tehdä tuollaisia suklaakoristeitakin, niistä tuli minusta ihan kivoja. :)

Juustokakku, pohja kaurakekseistä, resepti

• 200 g kaurakeksejä
• 100 g voita

Juustokakku, perusmallin täyte

• 2 dl kuohukermaa (1 prk)
• 300 g maustamatonta tuorejuustoa ( + tilkka maitoa notkistamiseen)
• 3 kpl liivatelehtiä
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 dl sokeria
• 4 rkl sitruunamehua

Keväinen juustokakku, kiille

• 240 g säilykepersikkaa (pienempi purkki; 400 g josta 240 g persikkaa)
• 1,5 dl appelsiinimehua
• (sokeria)
• 3 kpl liivatelehtiä

Pääsiäisen juustokakku, suklaakoristeet

• 50 g tummaa taloussuklaata
• 50 g valkoista taloussuklaata
• Pieniä suklaamunia

Pohja: Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Murustele kaurakeksit esimerkiksi survimella, nypi joukkoon voi. Painele seos tiiviiksi pohjaksi irtopohjavuokaan.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen, vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto maitotilkalla, sekoita kerman joukkoon yhdessä sokerin ja vaniljasokerin kanssa. Kuumenna sitruunamehu, rutistele liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja sulata ne kuumassa mehussa. (Jos mehua tuntuu olevan liian vähän, jatka kuumalla vesitilkalla tarvittaessa.) Sulata liivatelehdet mehuun. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita ohuena nauhana muuhun täytteeseen.

Levitä täyte keksipohjan päälle tasaisesti. Anna täytteen hyytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Viidessä tunnissa hyytyy varmasti.

Kiille: Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille hedelmäsoseesta ja appelsiinimehusta. (Huom! Käytä tässä vaiheessa soseeseen 1 dl appelsiinimehusta; 0,5 dl käytetään liivatteen sulattamiseen.) Minä soseuttelin tähän persikkaa sauvasekoittimella mutta lastenruokana myytävät hedelmäsoseet - kuten mango - sopivat tähän hyvin myös. Samoin kiilteen voi hyvin valmistaa vaikka pelkästä appelsiinimehusta kunhan nesteen määrä on kokonaisuudessään 3-4 dl. Kiille vaikuttaa juustokakun makuun myös - maistele ja lisää rohkeasti sokeria jos siltä tuntuu!

Kun sose on valmista, kuumenna 0,5 dl appelsiinimehua, rutistele pehmenneet liivatelehdet ylimääräisestä vedestä ja sulata ne kuumennettuun mehuun. Jäähdytä hetki ja lisää liivateseos soseeseen, sekoita. Kaada kiilleseos varovasti irtopohjavuokaan täytteen päälle. Anna hyytyä jälleen jonkun tunnin; vaikka yön yli jos kakku tarjoillaan seuraavana päivänä. Koristele kakku kun kiille on hyytynyt.

Koristeet: Sulata muutama rivi tummaa suklaata ja tee siitä leivinpaperin päälle "varpuja" pienellä pyöreäkärkisellä tyllalla. Voit käyttää pursottimena myös pakastuspussia josta leikkaat kulmasta kärjen pois. Suklaan voi sulattaa vesihauteessa tai mikrossa. Mikrossa sulattaessa kannattaa käyttää pientä tehoa ja sulatella lyhyt aika kerrallaan jotta suklaa sulaa nätisti.

Kun olet tehnyt varvut, putsaa tylla tai ota uusi pakastuspussi valkoisen suklaan (=pajunkissojen) pursotusta varten. Sulata valkoinen suklaa samalla tavalla. Pursota varpuihin varovasti pajunkissoja.

Tuollaisille sokeripäällysteisile suklaamunille kannattaa tehdä "alustat" suklaasta ja istuttaa munat alustoihin; tällä tavalla munien pinta ei sula kiilteeseen. Tee siis lopusta suklaasta pieniä "lätäköitä" ja asettele suklaamunat niihin. Tällä tavalla saat valmiita suklaamunaryhmiä kakun päälle laitettavaksi.

Irrottele koristeet varovasti leivinpaperista ennen tarjoilua ja asettele ne kakun päälle.

.