Palstalla taas!

Edellisen syksyn valkosipulit ovat näemmä elinvoimaisia edelleen - iloinen yllätys!

Sateet ovat myöhästyttäneet puutarhapalstatöiden aloitusta - aina kun ollut sopiva vapaa, on taivaalta tullut räntää tai vettä. Poutasäällä taas meillä on ollut jotain muuta sovittua menoa.

Pitkän viikonlopun lopuksi onneksi sekä sää että aikataulut suosivat ja pääsin viimein palstalle puuhailemaan.  Voikukat olivat jo päässeet hyvään kasvuvauhtiin ja sainkin niitä kaivettua kasvimaalta pois hyvän kasan. Tästä se alkaa, ikuinen taistelu, puutarhuri vs rikkaruohot!

Ensimmäiset villitulppaanit

Ensimmäiset villitulppaanit kukkivat, pienet iirikset olivat jo kukintansa lopettaneet. Onneksi ehdin nähdä ne kukassakin; välillä olen tehnyt työmatkaani pienen lenkin ja poikennut palsta-alueen kautta. Viime syksynä istutetut uudet villitulppaanit ovat nekin lupaavasti nupullaan.

En edes muista mitä kaikkea maahan laitoimme mutta ainakin tähtitulppaaneja pitäisi olla tulossa. Niitä odotan ihan erityisesti; ovat minusta ihan hurjan kauniita ainakin kuvissa. Ihanan kirjopikarililjan nuput nuokkuvat vielä unessa, näiden kukintaa odotan myös kovasti.

Kirjopikarililjat olivat vielä nupullaan.

Raparperi puski lehtiä ja kukkanuppuja jo oikein voimallisesti. Varsista olisi ehkä jo saanut piirakka-ainekset mutta jätin ne vielä kasvamaan. Ensimmäiset salaattitarpeet sen sijaan olivat jo ihan kerättävässä kunnossa; tarhasuolaheinä on jo pörheä ja ruohosipuli pukkasi vihreää kortta.

Käänsin tänään melkein kaikki vihannespenkit - ne, joihin syksyllä kasasimme malvanvarret ja muut kompostiin mahtumattomat, jätin vielä koskemattomiksi. Komposti on talven jäljiltä turhan täyden näköinen edelleen, pitänee kaivaa kasvijätteelle iso kuoppa ja peitellä kuivat varret sinne.

En ole vielä lainkaan suunnitellut mitä kasveja laitan mihinkin. Tarttis varmaan alkaa miettiä! Pitää palautella mieleen mitä viime kesänä oli missäkin ja hoitaa kylvöille ja istutuksille jonkinlainen rotaatio viime vuoteen nähden. Vuoroviljelyllä maa jaksaa paremmin.

Taimia tulossa esikasvatuksessa; työhuoneen kasvikasvattamossa itää pontevasti esimerkiksi viidakkokurkku. Pidän peukkuja että saan elinvoimaiset taimet ja loppukesästä satoakin maisteltavaksi. :)

Tästä se lähtee.

Chilillä maustettu salaatti varhaiskaalista

Meillä syödään monenlaisia kaaleja monessa muodossa, mutta ehdoton lempparini on kypsentämätön varhaiskaali, ah! Heti kun ensimmäiset unkarilaiset varhaiskaalit tulevat marketin hyllyille, meidän ruokapöydän vakiosalaatiksi tulee varhaiskaalista tehty salaatti. Rapsakka varhaiskaali sopii salaatiksi suikaloituna ihan sellaisenaan; se on makeaa ja hyvää, voisin syödä sitä kulhollisen yhdeltä istumalta!

Vaihtelun vuoksi kaalisuikaleiden sekaan voi lisätä vaikkapa karkeaa porkkanaraastetta väriä tuomaan, tai kaalin voi maustaa vaikkapa chilikastikkeella. Meidän vappuaterian kaalisalaatissa makuina olivat seesami, makea chilikastike ja korianteri. Oli tosi hyvää, tätä meillä tehdään toisenkin kerran. :)

Keväinen kaalisalaatti 

• 1 kpl varhaiskaalin kerä
• Nippu tuoretta korianteria
• Makeaa chilikastiketta maun mukaan
• Paahdettuja seesaminsiemeniä (meillä sekä tavallisia että mustia)
• (Loraus tummaa seesamiöljyä)

Suikaloi kaali, silppua koranteri, sekoita. Lisää salaatin joukkoon hieman makeaa chilikastiketta ja pieni loraus seesamiöljyä. Sekoita hyvin. Koristele paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Paahdettua kukkakaalia ja parmesaania

Söin tuossa yhtenä päivänä kokonaisen kukkakaalin. Ihan tuosta vain hotkaisin! :D Uunissa paahdettu kukkakaali oli minusta herrrkullista ja kun muita syöjiä tälle eväälle ei tällä kertaa ollut, vilahti ruoka vatsaani melkein huomaamatta kokonaan. Parissa erässä tosin.

Ajatus juustolla maustettuun, uunipaahdettuun kukkakaaliin tuli Tyrniä ja Tysrkyjä -blogista jossa helmikuussa tehtiin aivan ihanan kuuloista kukkakaalikeittoa. Tuo keitto olisi taatusti ollut herkkua myös, mutta ajattelin tehdä tästä tällä kertaa lisäkeversion. Paahdetun kukkakaalin makua täydentämään valikoitui juustoista parmesaani - sitä kun löytyy meiltä jääkaapista aina.

Kukkakaalipastaa! Paahdettu kukkakaali sopii hyvin myös pastan kaveriksi.

Useimmiten kukkakaali on tässä taloudessa meidän aikuisten dippikasvis, lapset tykkäävät enemmän keitetystä ja toisinaan teen kukkiksesta gratiinin yhdessä parsakaalin kanssa. Sosekeitoissa kukkakaalia tietty myös käytetään. Tämä paahdettu kukkakaali on oikein mukava uusi tapa valmistaa kukkakaalia, teen varmasti toistekin. Saattaisi maistua lapsillekin!

Viimeistään kesällä, kukkakaalin sesonkiaikaan kannattaa tätä herkkua täytyy muistaa ehdottomasti tehdä uudestaan. Siksipä lisään tähän reseptiin yhdeksi tunnisteeksi "kesän". :)

 

Paahdettua kukkakaalia ja parmesaania, resepti

• 1 kpl kukkakaali
• (1 kpl porkkana viipaleina)
• 0,3 dl ruokaöljyä
• 2 kpl valkosipulinkynsiä murskattuna
• Tiraus sitruunamehua tai vaaleaa balsamicoa
• Suolaa
• Mustapippuria
• Reilusti parmesaania kuumien kukkakaalien päälle

Lämmitä uuni 225 asteeseen, paloittele kukkakaali pienehköiksi kukinnoiksi. Sekoita kukkakaali, öljy ja mausteet, levitä kukkakaalin kukinnot laakeaan vuokaan. Paahda kukkakaaleja vajaa puoli tuntia niin että kasvikset ovat saaneet hieman väriä. Raasta paahdetun kukkakaalin päälle reilusti parmesaania ja tarjoile.

Vaalikahvit ja perinteinen kääretorttu

Perinteinen kääretorttu on taas niitä juttuja joista mulle tulee mieleen oma äiti. :) Ihan perinteinen, omenasoseella täytetty kääretorttu on se paras ja herkullisin.

Omenasosetta oli pakkasessa ja kun vaalikahveja varten tarvittiin jotain leivonnaista, ajattelin pyöräyttää tällaisen "perinneherkun" tällä kertaa. Omppusoseen lisäksi laitoin meidän vaalikahvien kääretorttuun muusattua banaania sekä villivadelmia.

Vaikka omasta pakkasesta ei omenasosetta löytyisi, on sosetta saatavana myös kauppojen hyllyiltä.  Ihan syötävän makuisiakin ovat, ainakin ne mitä itse olen testannut! Nyt kun pakkasessa oli ihan itte tehtyä sosetta, sitä tietty hyödynnettiin tällä kertaa. Omenasoseen lisäksi erilaiset hillot käyvät täytteeseen myös oikein hyvin.

Hedelmän ja marjojen lisäksi esimerkiksi rahka-kermavaahtoa, mascarponetäytteen tai vaikka vaniljakreemiä. Itse tykkään tällaisesta simppelistä versiosta, tuntuu jotenkin raikkaammalta ihan vaan marjoilla ja hedelmillä. :)

Kääretortun voi hyvin tehdä myös tavallisesta sokerikakkupohjasta. Kääretorttureseptin perunajauho tekee paistetusta levystä kuitenkin hiukan kestävämmän; sokerikakkupohjainen torttu saattaa helpommin murtua rullattaessa. Maku on toki siinäkin kohdallaan!

Perinteinen kääretorttu

• 3 kpl kananmunia
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Kääretortun täyte, esimerkiksi

• 0,5 l omenasosetta 
• 2 kpl banaaneja soseutettuna
• 2 dl vadelmia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe vähitellen, varovasti sekoittaen. Kaada taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle. Leivinpaperia voi halutessa ensin hiukan voidella niin levy irtoaa paremmin.

Paista 225 asteessa 5-7 minuuttia. Laita pöydälle toinen leivinpaperi, ripottele sen päälle sokeria. Kumoa torttulevy leivinpaperin päälle, irrota toinen leivinpaperin torttulevun pohjasta. Levitä omenasose tai muut täytteet torttulevyn päälle ja rullaa napakaksi rullaksi. Jos täytteenä on jotain kermaista, anna levyn jäähtyä ensin.

Mustikkasmoothie retkievääksi (ja muutama Sea Life -kuva)

Me käytiin tänään Sea Lifessa, oli kivaa! Ruokablogissa kun ollaan, kerron heti kärkeen mitä reissulla syötiin: lapsilla oli eväänä mustikkasmoothieta. Joo, aika simppeli postausaihe mutta kun reissu oli niin kiva niin saan tässä smoothiereseptin siivellä postata parit kuvat  meidän retkestäkin, hehe.  Ja tokihan maukas mustikkasmoothie postauksensa ansaitsee muutenkin. :)

Nuo kuvan Granini-pullot ovat tosi käteviä ja nättejäkin eväspakkauksia tämmöisille nestemäisille välipaloille ja ihan innostavat mua tekemään jotain juotavaa välipalaa! Kaupunkiretki lasten kanssa & välipala pienessä pullossa taitaa olla mulle joku juttu; hieman vastaavanlaisen postauksen kirjoitin viimekesäisestä kesäteatterireissusta ja juotavasta vadelmajugurtista. x)

Eväät nautittiin tälläkin kertaa ulkoilmassa; nyt levähdettiin Alppipuistossa kun se sattui sopivasti matkan varrelle. Tähän aikaan keväästä puisto ei ole tietenkään hehkeimmillään mutta oli silti mukavaa  käydä käppäilemässä vanhoilla kotiseuduilla. Lapset eivät meidän Alppilan ajasta muista mitään mutta oli hauska kertoa heille Alppipuiston kärrylenkeistä ja ensimmäisistä pulkkamäkikokeiluista. Poikaset olisivat viihtynet puistossa pidempäänkin, ehkä tullaan kesällä uudelleen kun puisto on kauneimmillaan!

Mustikkasmoothie välipalaksi kahdelle leikki-ikäiselle

• 0,5 kpl banaania
• 0,5 kpl avokadoa
• 2 dl mustikoita
• Maustamatonta jugurttia
• Maitoa

Laita ainekset kulhoon, hurauta smoothieksi sauvasekoittimella. Maitoa ja jugurttia lisäsin summassa; sen verran että smoothie oli paksuhkoa mutta kuitenkin helposti juotavaa.

Smoothie on muuten helppo keino ujuttaa huipputerveellinen avokado lasten ruokavalioon; sen kermainen koostumus ja mieto maku sopivat yhteen melkeinpä minkä tahansa smoothieaineksen kanssa!

Sea Life lasten kanssa

Ja sitten siitä Sea Lifesta: Linnanmäen kupeessa sijaitseva akvaario on auki myös huvipuistokauden ulkopuolella. Se on mitä mainioin kaupunkiretkikohde lasten kanssa! Junalla tullessa kannattaa jäädä Pasilassa pois ja kävellä Alppipuiston kautta akvaariolle. Matkaa on puolitoista kilometriä joten taaperoisten tai muuten kävelymatkasta rasittuvien kanssa voi ja kannattaa tarvittaessa ottaa bussi, numerolla 23 pääsee lähimmäksi. Pääkaupunkiseudun reittioppaasta voi tarkistaa tarkat pysäkit ja aikataulut.

Liput saa hieman edukkaammin jos liittyy maksuttomaan Linnanmäen Hupiklubiin ja vilauttaa korttia kassalla.  Liittyä voi netissä tai Lintsillä paikanpäällä sesonkiaikaan.

Me ollaan käyty Sea Lifessa nyt muutamia kertoja ja hyvin ovat lapset kaloista haltioituneet jokaisessa ikävaiheessa. Ehkä eniten nyt kuudennen ikävuoden kynnyksellä joten uskallan veikata että koululaisena innostus on edelleen vähintään yhtä suurta. :)

Lastenvaunuilla Sea Lifen osin kapeillakin käytävillä ei ole kovin näppärää liikkua - meillä tosin on ollut sattuneesta syystä aikoinaan kaksostenrattaat mikä vaikuttaa mielipiteeseen. Mutta vaunut tosiaan saa Sea Lifeen ottaa jos sellaisia tarvitsee; sen takia ei kannata Sea Life -kokemusta jättää väliin. 

Nyt pääsiäisen aikaan Sea Lifessa on nähtävillä myös tipuja! Niitäkin ihasteltiin, mutta päähuomion veivät kalat, erityisesti erilaiset hait sekä "hymyilevä" rausku. :) Minä  taas vaikutun joka kerta punapiraijoista; ne ovat kovin kauniita "mörköjä" vaikka maine on aika hurja onkin.

Mieleenpainuva kokemus taisi olla myös ihan oikean, elävän merisiilin koskettaminen! Tämä tehtiin toki luvan kanssa ja valvotusti. Ilmeisesti merisiili ei hipelöijistä hirveästi hätkähdä, kunhan ollaan hellävaraisia.

Karitsan paahtopaisti uunissa

 

Karitsan paahtopaisti on aivan tolkuttoman hyvää ja mureaa lihaa! Reilu nippu tuoretta timjamia, valkosipulia ja sitruunamehua ovat taivaallinen yhdistelmä karitsan paahtopaistien maustamiseen.

Jotta lopputulos on paras mahdollinen, on tärkeää jättää liha roseeksi eli paistaa lihaa vain juuri tarvittavan ajan. Paistomittari on tässä oiva apuväline ja paahtopaistien ollessa uunissa kannattaakin kytätä mieluummin paistomittaria kuin kelloa. Uuneissa on eroja joten lihan lämpötilan mittaaminen todella kannattaa, varsinkin kun kyseessä on tällainen lyhyen paistoajan pienikokoinen lihapala.

(Toinen taatusti kielen mennessään vievä lammasruoka on karitsan kareet uunissa - tämän ruoan voi tehdä aivan hyvin myös lampaasta; lampaankare ei mureudessa juuri karitsalle häviä. Kreikkalaishenkistä meininkiä taas saa fetalla ja oliiveilla tuunatuilla lammaspyöryköillä. )

Reseptissä mainittu 150 asteen uunin lämpötila on ohjeellinen; googlaamalla löytyy monenlaisia lämpötilasuosituksia 125 asteen ja 165 asteen väliltä. Lihaa ei pidetä uunissa kuitenkaan kauan ja tärkeintä tosiaan on että lihan sisälämpötila on kohdallaan uunista otettaessa. Meillä tuo 150 astetta oli juuri passeli.  :)

Karitsan paahtopaistit uunissa, resepti

• 4 kpl karitsan paahtopaisteja 
• tuoretta timjamia
• muutama valkosipulin kynsi (tai puolikas yksikyntisestä)
• tiraus sitruunamehua
• 1 dl oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria

Siisti paahtopaistit mahdollisista kalvoista ja pidä huoneenlämmössä tunti-pari. Kuori ja viipaloi valkosipuli. Hiero paahtopaistien pintaan tuoretta timjamia, valkosipuliviipaleita sekä hieman suolaa ja pippuria.  Sekoita oliiviöljyn joukkoon kunnon tiraus sitruunamehua. Laita maustetut paahtopaistit Minigrip-pussiin ja kaada öljy-sitruunamehuseos pussiin lihojen päälle. Purista pussista ilmat pois ja muljuttele niin että öljy leviää kauttaaltaan. Anna marinoitua jääkaapissa yön yli tai ainakin pari tuntia.

Ota paahtopaistit huoneenlämpöön tunti-pari ennen paistamista. Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paista lihoihin kuumalla pannulla paistopinta, siirrä lihapalat vuokaan ja laita paksuimman paistin paksuimpaan kohtaan paitosmittari. Paista uunissa noin vartin verran kunnes mittari näyttää 52-55 astetta. Ota paistit uunista, kääri lihat folioon ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. Leikkaa paistit poikkisyin viipaleiksi ja tarjoile esimerkiksi parsarisoton kanssa.

Perinteinen lihakeitto porosta

Vuodenvaihteessa meille toimitetussa poronlihaerässä on ilahduttavasti monia eri ruhonosia - tämä on laittanut luovuuden liikkeelle ihan uudella tavalla! Eri ruhonosat valmistetaan eri tavoin ja esimerkiksi lapa sopii mainiosti keittolihaksi.  Tähän lihakeittoon laitoimme juurikin lapaa ja sen lisäksi kylkiluut - luissa näytti olevan sen verran vähän lihaa että joku liemiruoka oli varmasti paras tapa hyödyntää ne.  Oli hyvä ratkaisu; keiton liemestä tuli hurjan maukasta.  :P

Lihakeitto on oikein hyvää ruokaa monin tavoin; maukasta ja terveellistä. Lihojen keittäminen vaatii kuitenkin aikaa ja hitaat ruoat vaativat hieman suunnittelua - tämän vuoksi nopemmin valmistuvia arkiruoat ovat tähän asti syrjäyttäneet vanhan kunnon lihakeiton meilläkin miltei kokonaan. Se on harmi, sillä lihakeitto on oikeasti maukasta, puhdasta ruokaa. Pitkällä keittoajalla lihasta tulee uskomattoman mureaa ja liemestä herkullista.

Lihakeittoon käytetään yleensä nautaa, mutta esimerkikski poro ja hirvi sopivat keittoihin mainiosti myös, samoin lammas. Ruhonosista keittolihaksi sopii lavan lisäksi mm. etuselkä ja rinta. Lapaa on saatavana sekä luullisena että luuttomana, keittolihaksi kannattaa valita luullinen pala sillä siitä tulee parhaimman makuinen liemi. Luuttoman lihan kanssa kattilaan kannattaa sujauttaa makuluu, sellainen yleensä löytyy kaupan keittolihapakkauksista valmiina.

Lihakeitto valmistuu lopulta varsin vähällä vaivalla, varsinkin jos keittää lihan valmiiksi edellisenä päivänä. Jos lihapalat ovat pakkasessa, pitää sulatukselle varata myös aikaa.

Lihakeitto porosta, resepti

• 1,5 - 2 kg luista keittolihaa ( meillä poron vasan lapaa ja kylkiluita)
• 2 l vettä (suunnilleen)
• 1 kg perunoita
• 1 kpl iso sipuli 
• (2 kpl valkosipulin kynsiä)
• 2 kpl isoja porkkanoita
• pala juuriselleriä
• muita juureksia maun mukaan (lanttu, palsternakka)
• 2 kpl laakerinlehtiä
• 8 kpl maustepippureita (suunnilleen koosta riippuen, maun mukaan)
• Muutama valkopippuri
• 1 rkl suolaa (saa olla vähän vajaa, suolaa voi lisätä tarpeen mukaan)
• Tuoretta persiljaa silputtuna

Keitä ensin lihat kypsiksi ja tee keiton liemi: Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää lihapalat kokonaisina kiehuvaan veteen, lisää mausteet. Kun vesi kiehuu uudelleen, pinnalle muodostuu vaahtoa; kuori se pois. Keitä lihaa lempeällä lämöllä kunnes liha irtoaa luista ja on mureaa, suunnilleen puolitoista - kaksi tuntia.  (Lihan laadusta riippuen voi antaa kiehua kauemminkin; poronvasan lapa kypsyy varmasti nopeammin kuin iso pala naudanlihaa. )

Nosta lihat liemestä, irrota luista ja paloittele poikkisyin suupaloiksi, laita paloiteltu liha takaisin liemeen. Kuori ja paloittele juurekset ja sipulit, laita keiton sekaan. Kuumenna keitto jälleen kiehuvaksi ja keitä kunnes juurespalat ja perunat ovat kypsiä, puolisen tuntia. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista sopiva suolan määrä. Lisää lopuksi keittoon reilusti silputtua persiljaa.

VINKKI: Lipstikka sopii mainiosti lihakeiton ja yleensäkin lihaliemen mausteeksi. Se lisätään ruokaan valmistuksen alkuvaiheessa. Lipstikasta sanotaan että sillä voi jopa korvata lihaliemikuution sellaisissa ruuissa joissa liemikuutiota muuten käyttäisi. :) Omat lipstikkani ovat vielä puutarhapalstalla "talviunessa" joten tähän keittoon ei nyt lipstikkaa laitettu.  Kesällä sitten taas!