Hirvihampparit eli hampurilaissämpylät ja hirvenlihaiset jauhelihpihvit

Nyt on hirviaika! Meillä tehtiin tuossa yhtenä päivänä hirvihampurilaisia, kuten tavaksi on viimevuosina tullut. Yleensä ollaan ostettu hampurilaissämpylät valmiina kaupasta mutta tänä vuonna panostin itse tehtyihin hampurilaissämpylöihin. Niistä tuli IHANIA! Juuri oikeanlaisia, kuohkeita ja höttöisiä kuten hampurilaissämpylöiden kuuluukin olla! 

Sämpyläreseptiä etsiessäni Google johdatti minut tuttuun paikaan; Reseptivihkoon josta löytyikin varsin pätevä hampurilaissämpylöiden resepti. Hampurilaissämpylöiden tekeminen poikkeaa jonkin verran tavallisten sämpyjen tekemisestä. Taikinaan esimerkiksi nypitään voita ja sekaan tulee myös kananmunaa. Kohotusajat ovat pitkät mutta niitä noudattamalla tuli kyllä aivan ensiluokkaisia sämpylöitä!

Hampurilaissämpylät, resepti

• 2,5 dl vettä
•  4 rkl maitoa
•  2 tl kuivahiivaa
•  2 rkl sokeria
•  8 dl vehnäjauhoja
•  1,5 tl suolaa 
•  2 rkl pehmeää voita
•  1 muna

Voiteluun:

• 1 muna
• 1 tl vettä
• seesaminsiemeniä pinnalle

Vesi ja maito lämmitetään kädenlämpöiseksi, sekaan lisätään kuivahiiva ja sokeri. Seos jätetään lepäämään viideksi minuutiksi. Voi nypitään jauhoon, suola sekaan myös. Muna sekoitetaan vesi-hiivaseokseen ja lisätään se jauhojen joukkoon, taikina sekoitetaan tasaiseksi.

Taikinaa vaivataan kymmenen minuuttia kunnes se on kiinteää. Kelmuta taikinakulho ja anna kohota tunnista kahteen suunnilleen kaksinkertaiseksi.

Kohonnut taikina kaadetaan kevyesti jauhotetulle tasolle. Taikina jaetaan noin kahdeksaan palaan (minä jaoin yhdeksään) ja muotoillaan sämpylöitä uunipellille. Sämpylöitä ei tarvitse pyöritellä ja ”leipoa”, ne kohoavat ihan kivannäköisiksi vaikkeivät pellillä vielä muotovalioita olisikaan.

Sämpylöitä kohotetaan pellillä tunnista kahteen liinan alla. Laita kylmään uuniin kulho jossa on pari desiä vettä, kuumenna uuni 200 asteeseen. Sämpylät voidellaan vesi-munaseoksella (jätin tämän väliin) ja sämpylöiden päälle ripotellaan seesaminsiemeniä. Sämpylöitä paistetaan uunissa 10-15 minuuttia. 

 

 

 

Hirvimetsällä Hakaniemessä

Hirvenlihaa löysin Hakanimen hallista, Reinin Lihan putiikista. Muitakin lihakauppoja hallissa on mutta jotenkin tuo Reinin Liha tulee aina ensimmäisenä vastaan kun kauppahalliin menen. Valikoima siellä on varsin monipuolinen ja palvelukin on kattavaa – ja hinnat taitavat olla sen mukaiset. Muitakin lihakauppoja Hakaniemen hallista löytyy ja suosittelenkin tsekkaamaan myös muiden kauppojen tarjonnan; toivottu artikkeli saattaa löytyä myös muualta ja hitusen edukkaampaan hintaan, kuten nyt hirven jauhiksen kohdalla jälkikäteen huomasin. Reinin Lihasta toisaalta saa yleensä aina mukaan lihaan liittyvän reseptimonisteen josta ainakin itselleni on ollut ostoksia kokatessa hyötyä. :)

Hampurilaisten oheen tein kaalisalaatin ja marinoin punasipulia – molemmat toimivat hyvin hampurilaisaterian kanssa. Minulle olisi riittänyt hampurilaiset ilman perunalisäkettä mutta mies nappasi kaupasta mukaan pari pakettia mikrossa valmistettavia lohkoperunoita jotka kyllä ajoivat asiansa ihan hyvin. 

Kolmen lihan hampurilasipihvit

• 400 g jauhettua hirvenlihaa
• 250 g nautasikaa
• 1 pkt pekonia silputtuna (tai valmiita pekonikuutioita)
• 1 kananmuna
• suolaa
• mustapippuri
• (kermaviilin jämät)

Hirvenjauhelihaa ostin 400 grammaa – enemmänkin olisin voinut ottaa. Päädyin laittamaan jatkeeksi jonkin verran sikanautaa. Porsaanjauhistahan käytetään käsittääkseni aika yleisesti hirvenlihan kanssa eli ei tämä jatkaminen kaiketi mikään suuri synti ollut.  Jauhelihojen lisäksi laitoin sekaan silputtua pekonia, jämän kermaviilipurkista sekä yhden kananmunan. Korppujauhoja en yleensä hampurilaispihveihin ole laittanut.

Sekoitin ainekset huolellisesti ja painelin litteiksi pihveiksi uunipellile. Paistoin pihvejä 225 asteessa 25 minuuttia mutta hiukan vähempikin olisi varmasti riittänyt. Oikein hyviä nämä kuitenkin olivat!

Hampurilaisten väliin laitoimme pihvien lisäksi jääsalaattia, kurkkusalaattia, hampurilaiskastiketta, ketsuppia, cheddar-sulatejuustoviipaleet ja marinoitua punasipulia. Toimii!

Isänpäivän suklaakakku

Askarreltiin eilen poikain kanssa kakku lasten iskälle. :) Pojat hoitivat koristelupuolta ja minä vastasin leipomisesta. Sotkeuduin minä vähän siihen koristeluunkin; ei olisi pitänyt, lopputulos olisi ollut paaaljon nätimpi ilman mun puuttumistani! Tuossa yläkuvassa on kakku silloin kun se oli kauneimmillaan, ennen kuin olin ehtinyt tursotella kummallisen valkosuklaapötkäleen keskelle kakkua. Mutta ei se näkö vaan se maku!  Se oli kuulkaa kohdallaan!

Päivänsankarin toiveena oli suklaakakku. En ole eläissäni semmoista tehnyt joten jollain simppelillä reseptillä piti päästä liikenteeseen. Valion sivulta löytyi sacherkakun ohje ja se vaikutti semmoiselta joka aloittelevalta suklaaleipuriltakin voisi luonnistua. Ja luonnistuihan se. Hankalimmat kohdat tässä olivat suklaan sulattaminen ja se että lämpötilaa piti käydä vaihtamassa hieman pienemmälle kun kakku oli paistunut puoli tuntia. 

Leikkasin suklaasta Skandinavian! Ihan vahingossa! Siinä on Ahvenenmaakin! (Vaan missä on Tanska? Islanti ei mahtunut kuvaan.)

 

Suklaakakun pohja

• 200 g voita
• 200 g suklaata
• 4 munaa
• 2 dl sokeria
• 2,5 dl vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte

• 300 g aprikoosimarmeladia

Kuorrutus

• 100 g suklaata
• 1 tl voita
• 0,5 dl kevytkermaa

Kakkutaikina oli helppo tehdä; sokerit ja munat vaahdoksi, sekaan jauho-leivinjauheseos varovasti käännellen ja sama suklaa-voiseokselle. Taikina leivinpaperilla vuorattuun rengasvuokaan ja uuniin, Ensin puoleksi tunniksi 175 asteeseen ja sen jälkeen vielä lempeämpää paistelua 150 asteessa 40 minuutin ajan. Kakku uunista ulos ja jäähtymään.

Tuunausta kostutuksella

Hiukan jännitti saankohan kakun leikattua nätisti kolmeksi levyksi mutta hyvin se onnistui! Iso sahahampainen leipäveitsi sopi leikkaushommaan oikein hyvin. 

 Alkuperäiseen ohjeeseen ei tullut kostutusta lainkaan, mutta sovelsin hiukan ja tein kostukkeen rommitilkasta, sokerista, appelsiinimehusta ja vedestä. Rommia meillä sattui olemaan koska viime kesänä yritin tehdä mojitoja; niistä tuli kamalan pahoja. Rommia taisi lorahtaa silloin ”vähän” liikaa. Tömäkät mojitot muistissa laittelin rommia varsin varovaisella otteella kattilaan; sokeria reilusti, levy päälle ja sekoittelua.

Tarkoitus oli haihdutella alkoholia pois (ja saada sokeri sulamaan). En tiedä miten tarpeen tuo olisi ollut mutta kun kakunsyöjissä oli pari kolmevuotiasta, ajattelin pelata varman päälle. Sokerihumalassakin on jo ihan tarpeeksi. Kaadoin sekaan appelsiinimehua ja vettä kunnes rommin maku oli ihan mieto.

Kostutin pohjaa hieman rommi-mehuseoksella ja levitin päälle reilun kolmanneksen aprikoosimarmeladista. Seuraava levy marmeladikerroksen päälle, taas hiukan kostuketta ja marmeladit, ja sama vielä kolmannen kerran. Marmeladia jäi vielä myös päällimmäisen kerroksen päälle laitettavaksi.

 

Kuorrute ja koristelut

Suklaakuorrutteen tekeminen ei mennyt ihan putkeen; sulatin suklaata vesihauteessa pienessä kattilassa ja liian isossa haudutusastiassa. Jotenkin suklaan joukkoon onnistui loiskumaan vettä. En siitä aluksi välittänyt; tuleehan kuorrutteeseen joka tapauksessa kermaa, nestettä sekin. 

Kakkua kuorruttaessa kuitenkin roiskahti kuorrutteen sekaan varmaan puolen desin verran vettä; se oli jo vähän liikaa. :/ Onneksi suklaata ja kermaa oli vielä jäljellä joten tein uuden kuorrutteen, tällä kertaa ihan vaan mikrossa suklaat sulatellen. Itse kuorruttaminen ei ollut kauhean siistiä puuhaa, suklaaseos oli tosi juoksevaa ja tahmasi kakkualustankin. Jokseenkin kunnialla sain suklaat kuitenkin kakun päälle ja sitten päästiin koristelemaan. Lapset ripsivät tuommoisia koristepalloja kakun päälle, yksi kerrallaan.

Minulla oli suunnitelmissa tehdä tähän vielä joku elegantti valkosuklaakuviointi mutta se meni täysin mönkään; suklaa oli liian jähmeää ja pursotinpussissa liian iso reikä. No, laitettiin vielä vadelmia kakun päälle, josko ne veisivät huomiota kummallisesta valkoisesta pursotuksesta! xD 

Noin muuten tämä kakku oli kyllä varsin onnistunut herkku! Päivänsankaria ei haitannut kakun kotikutoinen ilme vaan hyvin maistui! :)

Pizzapiirakka punajuuresta x 2

Mieheni teki kerran K-kaupan ruokalehdestä löytämäänsä Lindströmin pizzapiirakkaa ja ohje jäi saman tien meidän perheen vakioreseptistöön. Minä sitä tosin olen tainnut aina tuon ensimmäisen kerran jälkeen aina tehdä. Ei ole muuten ensimmäinen kerta kun mies koukuttaa minut johonkin esittelemäänsä herkkuruokaan ja evään kokkausvastuu siirtyy salakavalasti minulle! XD Vaan en valita, kiva kun on taloudessa ennakkoluuloton kokki joka ihan oikeasti testaa ohjeita. Itselläni reseptien selailu jää usein sille tasolle että tuo voisi olla hyvää – jos vaan viitsisi testata.   

Punajuuripiirakka valmistetaan pizzan tyyliin mutta ei makunsa puolesta juuri muistuta tomaattista esikuvaansa. Hyvää tämä kuitenkin on, ehdottomasti!  Sopii iltapalaksi tai vaikka lounaaksi. Alkuperäisessä ohjeessa täytteessä käytetään säilöttyjä punajuuria mutta olen korvannut osan tuoreella, keitetyllä punajuurella. Toimisi tuo varmaan ihan ilman etikkajuuriakin; kepeää happamuutta piirakkaan tuo joka tapauksessa kermaviilipohja ja lindströmimäistä makua kaprikset.

Tällä kertaa tein kaksi piirakkaa; toisen alkuperäiselle ohjeelle uskollisesti jauhelihasta ja toisen kokonaan kasvisversiona. Kasvisversioon sain innoituksen jääkaapissa odottelevasta lehtikaalista jolle piti keksiä käyttöä. Keittoa ja kääryleitä olinkin siitä jo tehnyt joten nyt oli piirakan vuoro, piti vain löytää sopiva resepti johon sen saisi ympättyä.

 

 

Pizzapiirakan pohja, resepti: 

• 2,5 dl vettä
• 1 pussi kuivahiivaa
• 1 dl ruisjauhoja
• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl sokeria (tai pieni tujaus siirappia)
• 2 rkl ruokaöljyä (itse lorautan summassa oliiviöljyä)

Lämmitin veden hiukan kädenlämpöä lämpimämmäksi ja sekoitin veden joukkoon ruisjauhon, suolan ja kuivahiivan. Sekoittelin puuhaarukalla ja lisäsin siirapin ja öljytilkan.  Lisäsin vehnäjauhot hiljalleen käsin vaivaamalla ja kun taikina oli valmis, jätin kohoamaan ja siirryin tekemään täytteitä.

Jauheliha-punajuuritäyte

• 1 kpl punasipuli (haluamallasi tavalla paloiteltuna / silputtuna)
• 400 g jauhelihaa
• 200 g (noin) punajuuriraastetta keitetyistä punajuurista
• 2 rkl kapriksia (silputtuna)
• suolaa
• mustapippuria
• 200 g kermaviiliä tms.
• 150 g juustoraastetta

Paistoin silputut punasipulit ja jauhelihan pannulla, maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin sekaan kaprikset ja punajuuriraasteen ja sekoitin tasaiseksi. Punasipuleita ei tarvitse välttämättä paistaa tässä samassa; ne voi leikata vaikkapa renkaiksi ja lohkoiksi ja laittaa piirakan päälle ilman paistamista. Punasipulirenkaat (tai lohkot) ovat ihan kivannäköisiä piirakan päällä. 

Punajuuritäyte suppiksilla ja lehtikaalilla:

• pari kourallista kuivattuja suppilovahveroita
• 150 g (noin) lehtikaalia silputtuna
• 200 g (noin) raastetta keitetyistä punajuurista
• 2 rkl kapriksia (silputtuna)
• suolaa
• mustapippuria
• 200 g kermaviiliä
• 150 g juustoraastetta

Murustelin kuivatut suppilovahverot pieneksi ja laitoin veteen likoamaan noin puoleksi tunniksi. Keitin lehtikaalisilpun suolalla maustetussa vedessä pehmeämmäksi. Paistoin liotetut, kuivaksi rutistellut sienet ja sipulisilpun pannulla, lisäsin lehtikaalisilpun, kaprikset sekä suolan ja pippurin ja sekoitin tasaiseksi. Lisäsin joukkoon vielä punajuuriraasteen, sekoittelin ja jätin vetäytymään. Täyte vaikutti aika kostealta joten ropsautin joukkoon hoikan soijarouhetta kosteutta imemään. 

Piirakoiden täyttäminen ja paistaminen

Levitin taikinat leivinpaperoiduille pelleille ohueksi levyksi. Levitin päälle kermaviilipurkilliset ja kermaviilin päälle juustoraasteet. Juustoraasteiden päälle kaadoin täytteet ja levitin tasaisesti koko piirakan alueelle. Ja sitten uuniin! Paistoin piirakoita 250 asteessa uunin alimmalla tasolla reilun vartin. Uunista ulos, hetkeksi jäähtymään ja syömään!