Bataattikeitto kookoskermalla ja limellä

Kun suunnittelimme taannoisen täytetyn porsaanfileen seuraksi bataatti-perunamuusia, kirjoitin kauppalistaan ”bataatti”. Mieheni toi niitä viisi. :)  Ettei ainakaan kesken lopu! Ei loppunut ei, muusiin meni tosiaan vain se yksi. Neljälle bataatille piti siis keksiä jotain maukasta käyttöä ja jonkin aikaa surffailtuani päätin kokeilla miltä mahtaisi maistua bataattikeitto. 

Cocochilin blogissa on aivan ihanan oloisia, vegaanisia ruokaohjeita. Meillä syödään sekaruokaa ja siihen ruokavalioon vegaanisetkin herkut solahtavat oikein hyvin.  Olen löytänyt kyseisen blogin vasta ihan äskettäin joten en ollut vielä ehtinyt reseptejä sieltä testailla. Vaan nyt on testattu! Bataattikeitto oli uudenlainen mutta ihan maistuva makukokemus! Alkuperäinen resepti löytyy tuon punaisen  linkin takaa, alla meidän tekemämme keiton ainesosat. 

Bataattikeitto kookosmaidolla ja limellä

• 4 kpl bataatteja (n. kaksi kiloa)
• 200 g kookoskermaa
• 1 kpl sipuli
• 3 kpl valkosipulin kynsiä
• 1 kpl kanaliemikuutio
• Vettä
• Yhden limen mehu
• 1 tl inkivääritahnaa
• Punaista currya maun mukaan
• Mustapippuria myllystä

Ihan jonkin verran soveltamista suoritin meidän keittoamme keitellessäni; paprikan esimerkiksi jätin  pois (kun sitä ei sattunut meillä olemaan) mutta melko lailla muuten menin ohjeen mukaan. Vettä laitoin silmämääräisesti ja otin osan vedestä talteen ennen soseuttamista. Lisäilin vettä takaisin "muusiin" kunnes sain sopivan keittomaisen koostumuksen.

Herkkua tuli! Maku oli jotenkin… hienostunut. Ei ihan tyypillistä meidän keittiön sapustakaa siis. ;) Keitto ei ollut ”tankkausruokaa” jota syödään vatsa ihan täpösen täyteen, vaan ennemminkin lounasruoka silloin kun nälkä ei ole kiljuva vaan ruoasta todella ehtii ja haluaa nauttia.

Tässä on paljon makuja jotka kyllä toimivat hyvin yhteen. Bataatti on makea juures eikä välttämättä ole ihan kaikkien makuun;  täytyy tunnustaa etten itsekään ihan ykkösfani ole vaikka bataattia välillä vaihteen vuoksi ruoissa käytänkin. Kookoskerma (ja -maito) kaiketi jakaa kansaa myös. Jos kookosmaidosta tykkää, todennäköisesti myös tämä keitto kelpaa mainiosti. Minun suussani kokonaisuuden käänsi vahvasti plussan puolelle lime jota laitoinkin keittoon ihan reilusti. 

Bataatin palat kiehumassa.

Lapsia keitto kiinnosti, kun sosekeitoista ovat yleensä tykänneet. Kokonaista annosta ei kumpikaan kertaakaan kuitenkaan syönyt, mutta pyysivät pieniä maistiaisia aina silloin kun itse keittoa söin. Taisi olla siis heidänkin mielestään ihan mukava makukokemus, kunhan annokset ovat tarpeeksi pieniä ja varsinaisen energiatankkauksen suorittaa jollain muulla appeella. :)

Haudutettu punakaali

Kaalia, mmmm…! Anoppi joskus tarjoili lisukkeena haudutettua punakaalia ja taisin silloin rohmuta siitä suurimman osan. :P Joulureseptejä googlaillessani löysin ohjeen tähän kasvislisukkeeseen ja ajattelin testata kun punakaalia seuraavan kerran kaupasta löytäisin. Löytyihän sitä; nätti napakka neljänneskerä. Ihan sopivan kokoinen tähän tarkoitukseen. Alkuperäisessä ohjeessa höystö tehtiin puolikkaasta kerästä, sovelsin ohjetta omaan kaalinpalaani sopivammaksi. 

Haudutettu punakaali, resepti

•     Neljänneskerä punakaalia
•     Vajaa desi vettä
•     Puolikas vihreä omena ja / tai omenasosetta
•     1 rkl siirappia
•     Voita
•     1-2 rkl balsamiviinietikkaa
•     Suolaa
•     Pippuria

Suikaloin kaalin aivan ohueksi ja survoin kaalisuikaleita mehukkaammaksi juomalasin pohjalla. Lämmitin kasarin, lisäsin voita ja kuullotin kaalia kasarissa. Lisäsin suolan, pippurin, balsamiviinietikan ja siirapin ja lorautin päälle vettä. Sekoitin kaalisuikaleita niin että mausteet levisivät tasaisesi ja jätin kannen alle hautumaan. Tarkkaa aikaa en katsonut, olisikohan siinä tunnin verran mennyt. Sekoittelin kaalia välillä. 

Käytin tähän kanelitangolla maustettua omenahilloa, se toimi oikein hyvin! Kanelin maun erottaa lisukkeesta mukavasti vaikkei se hillossa kovin hallitseva maku olekaan. Tämä lisuke sopii vaikkapa joulupöytään ja toimii minusta parhaiten lämpimänä.

Movember, kalapuikkojen kuukausi

Nyt alkoi Movember, joka aiemmin englanninkielisten keskuudessa Novemberina tunnettiin. Movemberin tarkoitus on tuoda tietoisuuteen miesten terveysasioita joista eturauhassyöpä, sen ehkäisy ja hoito on nostettu tärkeimmäksi. Movemberin kunniaksi miehet kautta maailman ovat ottaneet tehtäväkseen kasvattaa viikset – nuo miehen luonnolliset komistukset – joista ei luovuta ainakaan ennen Movemberin eli marraskuun loppua. Tokihan komeat jouhet voi jättää paikalleenkin, seuraavaa Movemberia odottamaan!

Myös Kotiruokalista haluaa osallistua Movemberiin omalla panoksellaan. Perheemme ainoa potentiaalista viiksienkasvattajaa viikset jo parran kera komistavat, joten jotain muuta oli keksittävä. Miten ruokablogi voisi luontevasti aihetta nostaa esiin? No tietysti kalapuikkopostauksella! :)

Pakasteallas pelastaa kiireisenä päivänä

Kalapuikkoja (ja muitakin eineksiä) meillä syödään aina silloin tällöin. Nuo leivitetyt pötkylät ovat täyttäneet vatsamme silloin kun kauppaan ei jaksa lähteä, aiemmilta päiviltä ei ole tähteitä eikä mielikuvitus kuki riittävästi jotta kaapin antimista saisi pyöräytettyä jotain nopeaa ja helppoa.

Tällä kertaa kalapuikkojen lisäksi tarjoilimme ranskanperunoita (pakastealtaasta nekin) ja "kastikkeiksi" ketsuppia ja sinappia. Kalapuikkojen kanssa sopii hyvin myös kermaviilikastike tillillä ja sitruunapippurilla maustettuna. Aterian kasviksina toimi tällä kertaa vihersalaatti salaatinlehdistä, paprikasta, kurkusta ja pikkutomaateista.

 

Testivoittaja vai edukkain vaihtoehto?

Kalapuikkomerkin valinta ei ole koskaan aiemmin aiheuttanut taloudessamme näin paljon keskustelua. Minä kannatin ehdottomasti Kuningaskuluttajan testissä menestyneitä Findus-kalapuikkoja – mutta ruokaostokset tehnyt mieheni päätti silti tuoda huomattavasti edukkaampia Rainbow-merkkisiä.

Hyvältä nuokin maistuivat, ja Rainbowta oli meillä kahta sorttia: tavallisia kalapuikkoja ja filee-kalapuikkoja. Tavalliset olivat muuten parempia! Otsikon kysymykseen vastaisin että edukkain on ihan riittävän hyvää. :)

 

 

Kalapuikot ja ranskalaiset uunissa:

• Lämmitä uuni 200 – 225 asteeseen
• Levitä uunipellille leivinpaperi ja asettele sille haluamasi määrä kalapuikkoja. Jätä tilaa ranskalaisille.
• Levitä ranskalaiset kalapuikkojen viereen.
• Laita levy uuniin ja paista kalapuikkoja ja ranskalaisia noin kymmenen minuuttia
• Ota levy uunista, sammuta uuni ja ripottele ranskisten päälle suolaa
• Nauti haluamiesi lisukkeiden kanssa

 

Tässä vielä muutama Movember- ja muuten vaan viiksiaiheinen linkki:

Movember Wikipediassa

Viiksityylejä

Viiksetviikset.blogspot.fi

Movember-uutisointia: 

Quantasin kone sai viikset Movemberin kunniaksi (Yle)

Tänään alkaa taas viiksien kasvatus (HS, Nyt-liite)

Movember innostaa miehiä - tässä ovat upeimmat julkkisviikset Suomesta ja maailmalta! (Avatv)

Porsaan ulkofile uunissa, kera omenahillon ja tuorejuuston

Tein aiemmin syksyllä omenahilloa muutamia purkillisia. Sitä on syöty korppujen päällä ja puuron kanssa, nyt ajattelin testata toimisiko se myös suolaisessa ruoassa. Porsaan ulkofilettä meillä ei ole ollut aikoihin joten semmoinen sitten hankittiin. File oli puolitoistakiloinen mötkäle joten toden totta tästä riittää useammallekin aterialle!

En kaivellut filettä varten ohjetta vaan sävelsin tarjolla olevista aineksista. Ensin leikkasin fileen levyksi; ensin viilto pitkittäin puoleenväliin fileen paksuutta, siitä kaksi viiltoa sivusuunnassa edelleen pitkittäin jolloin fileen saa ”avattua” levyksi.  

Nuijin fileen ohuemmaksi lihanuijalla ja levitin päälle reilusti omenahilloa. Omenahillon lisäksi laitoin fileen sisälle mustapippurituorejuustoa; ajattelin että sen rasvaisuus pitäisi fileen mehevämpänä. Tässä vaiheessa parempimuistinen olisi ripsutellut väliin myös suolaa mutta minä unohdin..! Suolasin fileen sitten pinnalta kun olin rullannut sen takaisin kasaan.

Tämän fileen valmistus meni näin

• 1,5 kg porsaan ulkofilettä 
• 100 g eli paketillinen (semmoinen pyöreä) mustapippurituorejuustoa
• 1 dl omenahilloa (tai sosetta)
• suolaa
• voita tai öljyä paistopinnan paistamiseen

cocktail-tikkuja rullan kiinnittämiseen

Paistnpannupyöräytyksellä paistopintaa

Kiinnitin fileen paketiksi muutamalla hammastukulla saumakohdastaan. Ei tuolla kiinnityksellä muuten niin väliä ole mutta pannulla pyöräytettäessä lihan pysyy paremmin kasassa.

Käytin fileen kuumalla paistinpannulla niin että sain siihen joka puolelle mukavan paistopinnan. Sitten laitoin fileen uuniin vuokaan 175 asteeseen reiluksi tunniksi. Pienempi filee olisi ollut valmis lyhyemmässä ajassa mutta tämä meidän yksilömme oli tosiaan puolitoistakiloinen joten ajattelin antaa sille hiukan tavallista enemmän aikaa.

 

 

Bataattimuusia kaveriksi

Fileen seuraksi tehtiin bataatti-perunamuusia, sitäkään ei ole meillä toviin ollut. Kuorin bataatin, paloittelin sen ja kiehautin kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Bataatti kypsyy aika nopeasti joten perunoiden kanssa keitetteässe sen voi lisätä keitinveteen myöhemmin. Perunamuusia meillä ei ole aikoihin tehty alusta alkaen itse; pakastealtaan muusiainekset olemme havainneet hyviksi, helpoiksi ja riittävän edukkaksi. 

Mieheni vahti fileen uunista ja valmisti muusin. Kastiketta näille ei mielestäni tarvitse, mutta sellaisen olisi voinut tehdä liemestä suurustamalla ja vettä lisäämällä. Lisukkeeksi kevyesti keitettyä parsakaalia, vihreitä papuja ja kaaliraastetta. Nam! 

Kääryleet lehtikaalista, ohrasta ja suppilovahveroista

Kääryleet ennen uuniin menoa

Hankittiin taas lehtikaalia, nyt kun sitä kerran on saatavilla, tällä kertaa kaksi pussia (a 150g). Avasin molemmat, valitsin lehdistä suurimmat ja kauneimmat – ja ällistelin miten noista kiharaisista lehdykäisistä ikimaailmassa saa taiottua kunnollisia kääryleitä! Napakoita pakkauksia niistä ei millään muotoa saakaan – mutta ihan päteviä rullia niistä silti syntyi!

Lehtikaalin lisäksi muina aineksina käytin uuniohrapuuron jämiä, kuivattuja suppilovahveroita, toisesta ruoasta ylijäänyttä pippurituorejuustoa ja mausteiksi suolaa, timjamia ja siirappia. Vuokaan lisäsin hiukan vettä.

Huuhtaisin lehdet ja ohensin kaalinlehtien paksuimpia ruoteja terävällä veitsellä reilulla otteella. Laitoin veden kiehumaan, suolaa perään ja kaalinlehdet kokonaisina kattilaan. Annoin kiehua pienellä lämmöllä hyvän tovin, kaadoin vedet pois ja jätin jäähtymään. 

Suppilovahveroita saattaisi vielä metsästä löytää, mutta ajattelin testata kuinka kokkaus sujuu kuivattuja suppiksia käyttäen. Talouteemme hankittiin tänä syksynä hyötykasvikuivuri ja se on ollut ahkerassa käytössä ja pääasiassa suppilovahveroita olemme sillä kuivailleet. 

Kourallinen kuivattuja, murusteltuja suppilovahveroita likosi kylmässä vedessä puolisen tuntia, sen jälkeen valutin sienet siivilässä ja rutistelin vielä ylimääräiset nesteet pois. Paistoin sienet kuumalla pannulla voissa yhdessä sipulisilpun kanssa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, laitoin levyn kiinni, laitoin sekaan palasen pippurituorejuustoa ja pari desiä ohrapuuroa. Lisäsin hiukan vettä ja sekoittelin täytteen tasaiseksi massaksi. 

En edes yrittänyt rakentaa kääryleistä napakoita paketteja perinteisten kaalikääryleiden tapaan. Laitoin täytettä kaalinlehden keskelle ja rullasin kokonaisuuden kääröksi. Rullan päät jäivät siis avonaisiksi mutta täyte pysyi ohrapuuron ansiosta silti hyvin käärön sisällä.

Ladoin kääryleet tiiviisti voideltuun vuokaan; sekin edesauttoi kääröjen koossapysymistä. Lirutin päälle vielä hiukan vettä ja siirappia laitoin vuoan uuniin 175 asteeseen. Folio vuoan päällä ehkäisi ohuiden kaalinlehtien kuivahtamista. Kääryleet kypsyivät valmiiksi vajaassa tunnissa. Nämä maistuivat mainiolta sellaisenaan, kuin myös täytetyn porsaanfileen kyljessä.

Valmiita lehtikaalikääryleitä