"Jotain sinistä" ja satokauden ensihyöky

Olen kovasti odotellu palstan puhkeamista kukkaloistoon. Palstanaapureiden ritarinkannuksia ihaillessa olen kaivannut meidän kukkien sekaan myös jotain sinistä - ja tänään sitä sinistäkin sitten oli!

En ollenkaan tiedä mikä tämä yläkuvan kukkakaunokainen on nimeltään mutta voi että miten nätti se on! Näyttää ihan vesiväreillä maalatulta ja siinä on hauskasti tuollaisia raitoja kukan keskellä. Näyttää melkein kuin se vaihtaisi väriä sen mukaan mistä suunnasta katsoo.

Kukka on osa kesäkukkaseosta jota heittelin unikoiden sekaan keväällä. Hauskoja ylläreitä! Tästä samasta kukasta kukkii nyt myös valkoinen versio. Tämän toisen kuvan sinisen tunnistan; hunajakukkahan se siinä. Samasta siemenseoksesta on hän. Oikein kiva myös!

Ja sitten nämä vakiot, ruiskaunokit! Nekin ovat nyt komeasti kukassa myskimalvan vieressä.

Viikossa palstalla oli muutenkin tapahtunut paljon. Säät ovat olleet tällä viikolla lämpimiä ja sen huomaa. Kesäkurpitsan pienet pötkylät olivat venähtäneet aikamoisiksi haloiksi!

Jee, meille tulee ainakin yksi parsakaali! :D Ehdin jo melkein luovuttaa näiden suhteen kun kirpat tekivät aiemmin tuhojaan. Tämä yksi ensimmäisistä istutuksista selvinnyt yksilö oli tehnyt jo ihan kivan kokoisen kukinnon - antaa hänen kuitenkin vielä kasvaa. Myös myöhemmin istutetut korvaustaimet olivat kasvaneet kivasti - saa nähdä jos niistäkin ehtii tulla satoa. Toivon lämmintä loppukesää!

Niin ja näyttää meillä kukkaan puhkeavan vielä muutakin, meinaan porkkanat. Tänä kesänä purple dragon -lajike tekee mieluummin kukkavartta kuin meheviä porkkanoita. Olisi nätti ja herkullinen porkkana tämä mutta tällä kasvukaudella ei taideta tästä juurikaan porkkanoita saada. No, ei se mitään; nantaiset, white satinit ja yellowstonet ovat tehneet jo oikein nättejä juuria. :)

Salaattina ruuan kanssa tänään: kaikenlaista omalta maalta. Lisäksi paistoin kesäkurpitsaa - tietysti, mitäpä sitä muutakaan tähän aikaan satokautta! :D

Salaattikin on alkuvaikeuksien jälkeen jo syötävän kokoista. Myös herneet, joiden kanssa myös oli alkuhankaluukisa, kukkivat ja ovat tehneet jokusen palonkin. Myös pavuissa oli pikkupapuja! Retiisit ovat olleet luotettavia tänäkin vuonna ja niistä ollaan saatu satoa jot pitkään. Tänään keräsin tosi isoja retiisejä - eivät olleet isosta koostaan huolimatta ollenkaan puisevia vaan oikein mehukkaita ja semmoisia kuin retiisien kuuluukin. :)

Turku, Aurajoki, purjelaivoja, Ruissalo ja taas purjelaivoja!

Huh, olipahan päivä! Tehtiin sunnuntaina päiväkeikka Turkuun; Tall Ships Racen upeat purjelaivat olivat siellä sunnuntaina viimeistä päivää ja ehdittiin kuin ehdittiinkin katsasatamaan ne kaunokaiset!

Perjantaina illalla ostettiin junaliput ja se oli kyllä ihan viimetinka sillä junat olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä. Alunperin meinattiin että oltaisi menty jo lauantaina mutta kun VR tarjosi ei-oota, siirrettiin visiitti suosiolla sunnuntaille.

Komealta näytti Aurajoen rannassa! Sunnuntaina laivoilla valmistauduttiin jo lähtöön ja moni laiva oli vierailijoilta suljettu. Venäläinen Mir kuitenkin päästi meidät uteliaat turistit kannelle, jee! :)

En itseasiassa tiennyt että laivoille oli tapahtuma-aikana ylipäätään mahdollista mennä vierailemaan mutta oli kiva ylläri kylläkin. (Ei oikein tullut valmistauduttua etukäteen tutkimalla tapahtuman sivuja kun aika ex tempore ylipäätään päätettiin koko tapahtumaan mennä, heh.)

Lauantai olisi ollut vierailumielessä parempi päivä - useampi laiva olisi ollut yleisölle avoinna - mutta ei ollut sunnuntai huono päivä Tall Ships -keikalle sekään. Tänään laivat nimittäin jatkoivat matkaansa kohti Liettuan Klaipedaa ja nyt oli mahdollista laivat liikenteessä, merellä. Wow!

Ruissalon Kansanpuistosta laivat näki liikkeessä varsin lähteltä. Keskustasta Ruissaloon siirtyminen ei varsinaisesti ollut mikään pikkukeikka; bussit olivat tupaten täynnä - tietenkin - ja ruuhka Ruissaloon oli muutenkin melkoinen.

Tunnelma ruuhkabussissa oli kuitenkin oikein leppoisa kun ei kiirettä ollut.  :) Laivat myös lähtivät satamasta pikkuhiljaa useamman tunnin aikana ja niitähän oli paljon, ei siis ollut mitään tiettyä lyhyttä aikaikkunaa johon olisi pitänyt tähdätä.

Ruissalo on aivan upea paikka. Siellä on ihan omanlaisensa luonto; tammimetsää ja muuta lehtoa. En ole Suomessa missään muualla vastaavaa nähnyt eikä ihan vastaavaa taida oikein meillä muualla ollakaan? Muutenkin alue on ihan valtavan kaunista.

Ruissalossa olen käynyt lähinnä rokkaamassa ja joskus kylpylässä lounaalla mutta muuten en ole alueeseen ajan kanssa tutustunut. Kiinnostaisi kyllä, varsinkin luontopolut. :)




Tällä keikalla luontoon tutustuminen jäi tammien ihmettelyyn ja pienimuotoiseen intoiluun kun huomasin kaunista lehtomaitikkaa joka puolella! :D

Hurjan nätti ja veikeän värinen kukka! Tienpientareiden kuvailuun ei oikeastaan ollut aikaa eikä muulla porukalla kärsivällisyyttä mutta tässä jonkinlainen otos lehtomaitikasta kuitenkin.

Mutta Kansanpuisto ja laivat: Kansanpuisto on se alue missä Ruisrokkikin pidetään; sinne mahtuu siis isompikin ihmismäärä ja jos oikein alkaa kuumottaa, pääsee hiekkarannalta näppärästi pulahtamaan aaltoihinkin. Eipä tätä hoksattu; päivä oli lämmin ja ois tuolla voinut samalla rantaelämää myös hiukan viettää jos olisi ollut uimakamppeet mukana. :)

Laivat näki Kansanpuistossa hyvin eikä siellä tarvinnut kolistella kyynärpäillä jotain nähdäkseen. Tilaa tosiaan oli ja me nähtiin ihan kivasti kun istuttiin nurmikolla istuinalustoilla.

Pari kuvaa kävin nappaamassa ihan rannan tuntumassa mutta sekin onnistui vaikka olen tämmöinen puolitoistametrinen tanttara. x)

Turussa viihdyttiin kuusi tuntia ja se oli ihan sopiva aika; ei tarvinnut kiirehtiä mihinkään mutta ei tarvinnut missään turhaan odotellakaan. Kiva keikka kaikin puolin! :)

Paprikainen pata naudan ulkopaistista

Hyvä tuli paprikaisesta lihapadasta ja liha on oikein mureaa. :)

Ostin pitkästä aikaa naudanlihaa; mitään erityisempää suunnitelmaa ei ollut mutta jokin gulassityyppinen kiinnosti. Tämä ei ihan gulassia ole mutta vahvasti vaikutteita on unkarilaisesta kastikkeesta / padasta kyllä mukana! Paprikaa on mukana maustejauheina sekä paahdettuna. Tulisuutta tässä versiossa ei ole; nyt kiinnosti semmoinen vahvan mutta lempeän makuinen ruoka. :)

Paprika puuttuu kuvasta. Sen paahdoin jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin odottelemaan. Ruuanvalmistuspäivänä hauduttelin sipulia pehmeäksi ja soseutin pyreeksi yhdessä paahdetun paprikan kanssa. Näin saatiin lapsetkin syömään paprikaa ja sipulia. ;) 

Paprikainen naudanlihapata ulkopaistista ei ehkä ole ihan kesäruokaa mutta kohtahan se syksy jo tulee, hohhohoo! xD No ei vaan. Nautitaan kesästä vielä, mullakin loma vasta alkoi mutta on se pataruoka ihan mukavaa evästä kesälläkin. :)

Paprikainen pata naudan ulkopaistista, resepti

• 800 g naudan ulkopaistia ohuina viipaleina tai suikaleina (vähemmän jos et tarvii näin paljon)
• 1 kpl sipuli 
• 2 kpl porkkanoita
• 1 kpl varsisellerin varsi (juuriselleri käy myös)
• 3 kpl paprikoita paahdettuna
• 2 kpl laakerinlehtiä
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl savupaprikajauhetta
• (Ripsaus jeeraa)
• Suolaa 
• Mustapippuria 
• Loraus punaviiniä

Leikkaa sipuli renkaiksi tai lohkoiksi ja hauduttele pannulla hetki tai lisää suoraan pataan. Minä pehmentelin pannulla sillä soseutin sipulit ja paprikat - perheessä on kaksi jotka eivät suostu sipulia ja paprikaa sellaiseenaan syömään joten täytyy vähän soveltaa. ;) Paloittele porkkana ja selleri ja lisää pataan.

Leikkaa ulkopaisti ohuiksi viipaleiksi tai suikaloi se. Paista lihoihin pannulla nopeasti hieman paistopintaa - kannattaa paistaa muutamassa erässä ettei ala kiehumaan. Minä käytin paistamiseen voin ja öljyn seosta. Paistaessasi mausta lihat samalla paprikajauheilla ja jeeralla.

Lisää paistetut lihat liemineen pataan, huuhtaise pannu tilkalla punaviiniä ja kaada pataan myös. Lisää pari ruokalusikallista tomaattisosetta. Lisää paahdetutu paprikaviipaleet. Minulla paprikat & sipulit menivät sekaan soseena, sekin käy. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja laita joukkoon laakerinlehti.

Hauduttele 175 asteessa puolitoista tuntia. Makua on! :)

.

Palstan ekat porkkanat ynnä muuta kasvimaalta

Tässä kesässä ihanaa on ollut se että palstapäivinä on voinut puuhata muutakin kuin kantaa vesikannullisia selkä vääränä! Okei, onhan tässä kesässä kasvimaan kannalta kaikenlaista haastettakin ollut (mm. viikkoja myöhässä oleva kasvukausi) mutta kyllä nuo sateet ovat avuksikin olleet. :) Yleensä meillä ei kertakaikkiaan ole ollut kauheasti aikaa vaikkapa kitkemiseen mutta tänä kesänä ollaan sitäkin tehty - ihanhan tässä tuntee itsensä miltei oikeaksi puutarhuriksi! :D

Avomaankurkut ja kesäkurpitsat ja kesän ensimmäinen kehäkukka.

Kasvimaalta ollaan saatu alkukesän satona ruohosipulia ja sipulinvarsia mutta nyt parina viikkona jo kesäkurpitsaakin. Jälleen kerran olen myös huomannut että meillä kesäkurpitsa esikasvatuksesta ei ole vastaavaa hyötyä, sillä suorakylvetty kesäkurpitsa tekee satoa suunnilleen samaan aikaan kuin taimena palstalle tuotu. Ihan näppärää, säästyypähän tilaa taimikasvattamossa. :)

Halloweenkurpitsa harkitsee kukkimista. Ihan rohkeasti vain! Ehdit sitten tehdä kurpitsankin ja kasvattaa sen isoksi! 

Avomaankurkku kukkii mutta halloweenkurpitsa vasta ojentelee nuppujaan. Saa nähdä miten ehtii kurpitsa kasvaa. Viime vuonna saatiin kolmetoistakiloinen "palleroinen".

Porkkanapenkin kanssa ollaan edetty siihen vaiheeseen että kitkeä ei enää juuri tarvitse; sen sijaan harvennetaan. Tänään harvennusporkkanat olivat jo sen kokoisia että otettiin ne saaliina kotiin mukaan syötiin wokissa ne mitä ei raakana naposteltu. Hyviä olivat!

Kylvin taas monenväristä porkkanaa mutta ainuttakaan violettia ei harvennusyksilöihin osunut. Saattoivat violettien siemenet olla vanhentuneita sitten. Aiemmin ovat kasvaneet ihan hyvin nekin.

Kaliforniantuliunikko

Varsinaista kukkaloistoa palstalla ei vielä ole. Yksi kehäkukka on avautunut ja yksi kaliforniantuliunikko. Myskimalvassakin oli kukkia vasta yhdessä oksassa. Mun ikisuosikit eli isotähtiputket kyllä kukkivat jo komeasti mutta odotan kyllä kovasti unikoita, kehäkukkia, ruiskaunokkeja... Vahvoja värejä myös! :)

Tässä isotähtiputkessa on iso kukka!

Palavarakkaus on sentään tuonut värihehkua kukkapenkkiin. Se ei kyllä oikein istu sävyltään mihinkään muuhun mitä kukkapenkissä on, mutta tykkään siitä kyllä silti kovasti. :) Sille voisi seuraksi hankkia jotain kirkkaan keltaista.

Pensaspavut ja erityisesti herneet ovat jälleen kerran harmaannuttaneet hiuksia itämättömyydellään ja mystisellä taimikadolla. Nyt hernekärsäkkäät eivät enää aiheuta samaa tuhoa mitä jokunen vuosi sitten mutta jokin tuntuu katkovan pieniä herneentaimia. :/

Epäilen että muurahaiset saattaisivat tähän olla tavalla tai toisella syypäitä. Ollaan tehty herneille uusintäkylvöjä varmaan kolme tai neljä kertaa ja vasta nyt näyttää siltä että hernepenkeissä kasvaa enemmän kuin pari hassua hernettä. Jospa nuo ehtivät satoa tuottaa vaikka myöhään kasvuun pääsivätkin!

Parsakaalin pikkutaimet, ottakaa mallia oikeasta yläkulmasta! :) (Taustalla punaisena väripilkkuna se palavarakkaus.)

Parsakaali on ollut toinen hankalahko kasvatettava tänä vuonna. Yleensä ollaan selvitty kirppainvaasiosta vähäisin vaurioin mutta tänä vuonna ne ryökäleet kalusivat melkein kaikki taimet perusteellisesti. Kaikista ei jäänyt jäljelle edes rankaa!

Tuo yksi parsakaali selvisi ja kasvaakin nyt iha hyvin. Uudet taimet ovat selvinneet hengissä nyt viikon verran. Pidän peukkuja että saisivat ja ehtisivät kasvaa niin että saataisiin niistäkin sato!

Lisätään tähän "haasteellisten" listaan nyt vielä salaatti. Alunperin ajattelin että jätän salaatin palstalta kokonaan pois ja kokeilen kasvattaa sitä pelkästään parvekkeella. Enpä sitten kuitenkaan saanut aikaisenksi tehdä parvekekylvöksiä joten perustettiin salaatti-retiisipenkki palstalle sittenkin.

Vaan eipä meinaa salaatti itää! Muutama roomansalaatti sentään on lähenyt, lehtisalaatista vain pari hassua. No, tämä ei ole kovin suuri menetys; ollaan syöty salaattina kaupan varhaiskaalia. Mutta erikoista kyllä, yleensä salaatin kanssa ei ole ollut ongelmaa. Vai eikö se tykkää myöhäisemmästä kylvöstä? Hmm..! Laitoin tuohon tyhjään kohtaan nyt tilliä, katsotaan kuinka sen käy. :)

Ihan vaan kuvituskuva; en ehtinyt ottaa kuvia palstan ekoista kypsistä puutarhamansikoista. x) Palstalla kasvaa myös metsämansikkaa (tai kuukausimansikkaa, en ole ihan varma kumpaa) ja niistäin ollaan saatu maistiaisia jo. Jostain syystä nämä pikkumansikat ovat saaneet olla rastailta sun muilta rauhassa. 

Yksi suuri onnistuminen ollaan tänä kesänä koettu: mansikkamaamme on tuottanut kourallisen mansikoita! :D En ehtinyt ottaa kuvaa kun ahneuksissamme syötiin arvokkaat herkut samantien, mutta iso kourallinen niitä oli ja se on ennätys. Kyllä mansikkapenkki on satoa tehnyt aiemminkin mutta rastaat tai mitkä lie myyrät ovat aina ehtineet ensin. Ollaan aiemmin saatu itsellemme mansikoista satoa suunnilleen 1 kpl per kesä. x) Nykyinen verkkosysteemi (pensastuet ympäri mansikkapenkkiä ja niiden varaan tiukaksi viritettu verkko) on siis ilmeisen toimiva.

Uutta kivaakin on tulossa; karviaiset tekevät tänä vuonna satoa ensimmäistä kertaa! Odotan kovasti, ovat herkullisia. :)

.

Koreat kärsämöt

Viime keväänä kasvattelin siemenistä kahta koreakärsämöä; Noblessaa ja Pearlia. Siemenet itivät ihan hyvin ja jo pikkutaimista huomasi että kyllä näissä eroja on! Pearl oli heti tanakampi ja elinvoimaisemman oloinen mutta kyllä hennompi Noblessakin hienosti hengissä pysyi.

Istutin taimet palstan kuivahkoon ja melko vähäravinteiseen kukkapenkkiin ja kumpikin pysyi hengissä tähtiputkien sun muiden puristuksissa. Siirsin kärsämöt syksyllä vierekkäin jotta saisin yhden hiukan isomman kärsämöryhmän, sen verran pieniltä kuitenkin taimet vielä viime syksynä näyttivät.

Koreakärsämät Pearl ja Noblessa vierekkäin; aikamoinen korkeusero! Pearl on se isompi. 

Molemmat selvisivät talvesta ja tänä kesänä molemmat koreakärsämöt kukkivat jo oikein hienosti - mutta voi hyvän tähen miten valtava kokoero noilla on! :D Siinä missä Pearl hätyyttelee korkeudessa miltei metriä, Noblessa kukkii pienenä ja sirona alle 30 sentin korkuisena. Noblessalla on kyllä valoa ja tilaa joten ei kokoero siitäkään johdu. Ovatpahan vaan erilaisia persoonia olemukseltaan. :)

Koreakärsämö Noblessan kukat ovat voimakkaasti kerrotut.

Noblessan kukat ovat paljon kerrotumpia kuin isomman Pearlin. Pearl taas muistuttaa kukiltaan tosi paljon villiä sisartaan ojakärsämöä. Korkeutta Pearlilla minusta on taas tavallista ojakärsämöä enemmän. (Lajina ojakärsämö ja koreakärsämö ovat oikeastaan sama kasvi; tieteellinen nimi achillea ptarmica on molemmilla sama. Ehkä koreakärsämö vaan on myyvempi nimi?)

Kasvattelin näitä leikkokukakäyttöä silmälläpitäen ja siinä pidempivartinen ja tanakampi Pearl lienee  parempi vaikka Noblessan kukka onkin ehkä näyttävämpi. Kivoja kukkia molemmat koreakärsämöt! :)

Koreakärsämö Pearl

Maailman helpoin marjatorttu ja muut juhannuskuulumiset

Juhannuviikonloppu vilahti nopeasti - mitään suunnitelmia ei ollut mutta tuntuu että silti tuli touhotettua ihan tolkuttomasti. Niin paljon että ihan jo omien ajatusten kuulemisen ja yleisen kierrosten laskemisen vuoksi piti saadapikkuisen metsäterapiaa. Se yleensä auttaa.

Kaiken säätämisen ja sähellyksen keskellä oli jotain helppoa, simppeliä, nopeaa ja hyvää: marjatorttu tuoreilla marjoilla.  Tässä ei hifistelty millään tasolla ja hyvä niin; panostuksen ja lopputuloksen suhde on tässä niin mahtava että jo pelkästään se tuo omaa hyvää makuaan tähän  herkkuun!:D

Maailman helpoin marjatorttu

• 1 kpl valmis torttupohja
• 1 dl vadelmahilloa (tai tarpeen mukaan, tää on arvio)
• 1 prk kuohukermaa
• 0,5 tl vaniljasokeria kerman maustamiseen
• 500 g mansikoita
• Pari kourallista pensasmustikoita
• Muutamia kirsikoita

Poista mansikoista kannat, puolita mansikat. Ripota kerman sekaan hiukan vaniljasokeria, vatkaa kerma vaahdoksi. Levitä valmiin torttupohjan päälle ensin kerros vadelmahilloa. Levitä sitten kermavaahto. Kasaa tortun päälle lopuksi marjat haluamasilaiseksi keoksi. Herkuttele!

Juhannusaatto: linnunmuna ja juhannuskokko

Ja sitten siihen muuhun juhannusviikonloppuun. Ei me mitään kauhean suurta ja ihmeellistä tehty - minulla vaan on tapana stressata ihan hulluna milloin mistäkin. x) Nyt on ollut mielenpäällä sitä sun tätä ja sitten vielä piti päättää että tehdäänkö jussina jotain spesiaalia ja jos tehdään niin mitä ja miten se organisoidaan jajajaja...! Oli sellainen fiilis että nyt menee kaikki hienot yhteiset vapaapäivät hukkaan kun meillä ei ole mitään suunnitelmia.

Joku voisi tietty sanoa että eikö se ole just hyvä; yhteisiä vapaapäiviä joille ei niin sitten minkäänlaisia suunnitelmia. Että ihan parasta! Naapureiden kanssa hengattiin joka tapauksessa pihalla, grillailtiin hiukan makkaraa ja lettujakin saatiin. Onhan siinäkin jo ja mukavaa se olikin. :)

Silti jäi jotenkin vielä pikkuisen korpeamaan se semmoinen yleinen suunnittelemattomuus kun ei oltu oikein mitään päätetty. Lähdin lenkille päästelemään höyryjä.

Välillä puuskutin menemään vauhdilla kävelysauvat viuhuen, välillä pysähdyin ihan vaan kuuntelemaan ja katselemaan. Pähkinäpensaiden alla oli jotain joka näytti melkein satukirjan kuvitukselta: kauniin turkoosi muna saniaisita tehdyllä pedillä kannon päällä. Joku oli ilmeisesti ennen minua mennyt samaa polkua, löytänyt pudonneen, ehjänä säilyneen rastaanmunan ja tehnyt sille "varapesän". Poikasta tuo ei ehkä pelasta, mutta oli jotenkin ihan maagisen kauniilta näytti silti.

Lenkkeilyn jälkeen neuvoteltiin ja vatvottiin että lähdetäänkö illalla vielä muutaman kilometrin päähän paikallisen siirtolapuutarhan juhannusjuhlaan. Ja jos mennään niin mennäänkö bussilla vai pyörällä. Tästä saatiin jonkinlainen vääntö aikaiseksi, mutta saatiin lopulta sopukin. Päätettiin mennä. Ja uhkarohkeasti pyörillä; päätettiin kokeilla josko lapset jaksaa polkea myös takaisin päin sitten yöllä kun nukkumaanmenoajat on jo aikaa sitten menneet jne.

Kannatti: kaikki meni tosi hyvin! :) Talin siirtolapuutarhan juhannusjuhla oli just hyvä; sopivan matkan päässä jotta sinne voi pyöräillä, kiva ympäristö, lavatanssit (ja se Hula Hula), kokko, kaikki olennainen mutta ei kuitenkaan liikaa tungosta tai muuta härdelliä. Pojat olivat nyt ekaa kertaa katsomassa isoa juhannuskokkoa - minullekin tämä taisi olla vasta toinen kerta. Lapset jaksoivat tosi hyvin ja tykkäsivät. Niin me vanhemmatkin.

Palsta ja pyöräretki

Lauantai olikin sitten palstapäivä. Palsta on meidän yhteinen juttu mutta joskus kyllä tekee ihan hyvää huhkia siellä ihan yksin. Ja minähän huhkin. Kitkin muun muassa porkkanasipulipenkit. Hyvät tuli!

Sunnuntaina oltiin taas semmoisessa puolivälitilassa jossa melkein meinataan tehdä jotain mutta sitten melkein ei tehdäkään. Aaaarrggh! xD No lopulta saatin aikaiseksi ja lähdettiin liikkeelle; tehtiin perheen ensimmäinen yhteinen pyöräretki Keskuspuistoon. On ihan huikean mahtavaa miten hienosti lapset jaksavat nykyään pyöräillä melko pitkiäkin matkoja.

Varsinaista päämäärää meillä ei ollut, mutta päädyttiin Vantaan puolelle Pitkäkoskelle. Oli nätti paikka! Kylteistä luettiin että koski ja sen ympäristö on luonnonsuojelualuetta - uistelu ja perhokalastus ovat kuitenkin sallittuja tietyillä kalastusluvilla. Pari kalastajaa tuolla olikin, ei kyllä nähty että olisivat kalaa saaneet. Varmasti tuolta jotain kuitenkin tulee, ei siellä muuten olisi useampaa kalamiestä rannoilla ollut.

Isoimman ylämäen jälkeen vähän huilattiin. :)

Sen verran matkaa meiltä Pitkäkoskelle kuitenkin on että eväät tulivat ihan tarpeeseen. Voileivät, mehut, kahvia, kirsikoita ja herneitä kosken rannalla. Aika jees! Niillä jaksettiin hyvin takaisin. Kiva reissu - ja lopulta ihan kiva viikonloppu kokkoineen kaikkineen. Kaikesta huolimatta. Ensi viikonloppuna lupaan ottaa ihan vaan rennosti enkä stressaa suunnitelmien puutteesta. Jos ei muuta niin löhöän vaan. :)


.

Saniaisten alla maailma näyttää vielä kauniimmalta

Olen alkanut tykätä saniaisista. Niissä on jotain rauhallista kauneutta ja tyylikkyyttä. Keväällä niiden lehdet ilmestyvät maasta hauskoina kiekuroina jotka kasvavat ja avautuvat pikkuhiljaa komeiksi fraktaalikuvioiksi.

Matematiikasta en hirveästi ymmärrä mutta ehkä osa saniaisen viehätyksestä silti perustuu juuri näihin "matemaattisiin kuvioihin", keväisen lehden spiraaliin ja kesäisen lehden jatkumoon? Isosta saniaisen lehdestä voi löytää samanlaisena toistuvat pienen lehden josta taas löytyy uusi samanlainen, vielä pienempi lehti.

Olen miettinyt mistä metsän rauhoittava vaikutus johtuu. Äänimaailma, se on rauhallisempi kuin kaupungin keskustassa. Ympäristön liike on rauhallisempaa ja pienimuotoisempaa.

Visuaalisia ärsykkeitä metsässä  kyllä riittää; valtavasti erilaisia muotoja jne. Värimaailma on kuitenkin jotenkin sopuisa ja kaunis, semmoinen mikä pitää mielen tyynenä. Alkukesällä vihreän sävyjä on varmaan satoja mutta suurin osa kuitenkin vihreää ja kokonaisuus on siten mielen helposti hallittavissa.

Ja toistuvuus. Puiden ruongot ovat suunnilleen toistensa kaltaisia horisonttiin saakka, oksista lähtee uusia, samanlaisia oksia, sammalmättäällä on kaunis, jatkuva kuviointi. Kaikessa monimuotoisuudessaankin metsä on täynnä toistuvia, kauniita kuvioita. Ja sitten ovat nämä saniaiset.

Oh miten nättejä! Käppäilin jokunen aika sitten kaupungilta kotia kohti Keskuspuistoa pitkin ja löysin aivan huikean saniaismetsikön. Jättimäisiä kasveja oli vaikka kuinka paljon ja ne tosiaan olivat niin isoja että olisin voinut rakentaa vaikka pesän sinne lehtien suojiin eivätkä mahdolliset ohikulkijat olisi huomanneet mitään. :)

Piti tietty testata millaista on olla saniaisten suojissa; heitin kävelysauvat syrjään ja menin istumaan saniaisten sekaan. Valo oli siellä hurjan kaunista kun se siivilöity lehtien läpi ja lomitse. Tuolla olisi voinut ottaa vaikka päiväunet! :D

Leppoisaa juhannusta! :)

.