Pitahaya, pitaija eli kaktushedelmä

Kun tuo lähikauppa on kohta muutaman viikon suljettuna remontin vuoksi, harjoittelen jo pävittäisostosten tekemistä muissa kaupoissa. Yksi vaihtoehto on parin kilometrin päässä oleva automarketti. Käydään siellä muutenkin silloin tällöin, mutta autottomalle perheelle se ei ole ollut ykkösvaihtoehto. Nyt sinne kuitenkin tieni vei, tavarapaljouden -  ja yltäkylläisen hedelmätiskin äärelle. Teki mieli kerätä hedelmiä koriin joka laatua yksi, vähän niin kuin lapsena irtokarkkihyllyllä!  

Melkein niin minä teinkin. Kaikkein kalleimmat hedelmät saivat jäädä pääosin odottamaan rahakkaampia ostajia, mutta yksi erikoisuus minunkin koriini pääty: pitahaya eli kaktushedelmä. En vaan voinut vastustaa tuota iloisen väristä, suomupintaista pylleröä! :) Minulla oli hatara mielikuva siitä miltä hedelmän sisus näyttää mutta oli silti jännää halkaista hedelmä. Kirkkaan purppuraisen kuoren alta paljastui puhtaanvalkoinen, mustien pienten siementen pilkuttama hedelmäliha. Sisus muistuttaa hiukan kiiviä mutta on maultaan paljon paljon miedompi. 

Voisi sanoa että pitahayan paras puoli on sen veikeä ulkonäkö; maku on oikeastaan melkoisen laimea. Parhaimmillaan (ja kauneimmillaan) hedelmä on varmasti kuorineen tarjoiltuna, esimerkiksi osana hedelmälautasta jossa muutkin hedelmät on lohkottu tai viipaloitu kuorineen niin että palaset on silti helppo nauttia. Meillä pitahaya päätyi hedelmäsalaattiin. Ihan hauska tuttavuus tämä kaktushedelmä! :)