Suih suih, lenkkeilin kahville ja näin koskikaran

Ihana päivä! :) Kevättalven auringossa ois olleet aurinkolasitkin ihan paikallaan, sen verran kivasti helotti tänään! Hengailin reilun pari tuntia Keskuspuistossa, osan ajasta sauvakävellen, osan ajasta ihmetellen ympäristöä ja kuvia napsien. (Ja kahvitellenkin.)

Keskuspuisto on melkolailla luonnontilainen, iso ulkoilualue Helsingissä. Sinne mahtuu monenlaista metsämaastoa ja pellonlaitaa, puroja ja kallioita. Ihan korvaamattoman arvokasta lähiluontoympäristöä kaupunkialueella! Ei Keskuspuisto tokikaan mikään erämaa ole mutta kyllä siellä voi sanoa luonnon helmaan pääsevänsä. Tykkään tässä meidän kaupunkimetsässä myös sen monipuolisuudesta; varsinkin pidemmän lenkin aikana näkee helposti monenlaisia ja eri ikäisiä metsätyyppejä.

Mietin että oisko tammikkoa. (Voiko niin  edes sanoa? :P )
Lehdettömänä en näitä puita kyllä tunnista, täytyy keväämmälä käydä tutkimassa tarkemmin.

Liikuin tänään erityisesti Maunulanpuiston alueella ja kävin samalla ekaa kertaa Maunulan majalla, Helsingin Ladun ylläpitämällä kahvila/sauna / taukopaikalla. Majan vieressä on aikoinaan ollut ampumarata ja maja on alunperin ollut ampumaseuran rakennus; seura toimi aikavälilä 1914 - 1962 joten rakennus lienee lähemmäs sata vuotta vanha.

Nykyään majalla toimii kahvila jossa Keskuspuiston hiihtäjät ja muut ulkoilijat käyvät munkkikahveilla. Näyttäisi olevan kovasti erityisesti lapsiperheiden suosiossa tämä taukopaikka; porukkaa oli kuin pipoa ja jossain vaiheessa jono kiemurteli ulos asti.

Maunulan maja on etenkin sisältä viihtyisä, siellä on kaikenlaista ihmeteltävää ja pieniä yksityiskohtia joihin "silmä tarttuu". Katossa on himmeleitä, seinällä vanhat sukset, pönttöuunin luukuissa kauniit koristelut ja oven yläpuolella hirven pää.

Nyt sauvakävelin majalle yksin, mennään kyllä käymään koko perheen kanssa tuolla joskus myös. Houkuttelen muut seuraksi vaikka lupaamalla munkit; sillä saan ainkin lapset mukaan suht varmasti. x)

Möö

Keskuspuistossa Pirkkolan alueella maasto on jylhää vanhaa kuusikkoa kun taas Maunulassa pääse myös hiukan lehtomaisempiin maisemiin myös. Osa lehtomaisesta alueesta näyttäisi olevan istutettua koivikkoa, tammia ja lehtikuusia sekä lepikkoa mutta on tuolla myös mm. muinaista pähkinälehtoakin. En ole pähkinälehtoon vielä lenkeilläni päätynyt mutta täytyy keväämmällä mennä etsimään pähkinälehto vaikka ihan kartan kanssa. :)

Maununlanpuiston alueella on myös puroja; Haaganpuro sekä siihen laskeva Maunulanpuro. Haaganpuro on ihan erityinen kaupunkipuro; se on nimittäin taimenpuro. Taimenten elo Haaganpurossa tuntuu tosin olevan aikalailla veitsenterällä; Maunulanpuron haaraan pääsi satoja litroja öljyä viime vuoden loppupuolella, iso määrä pieneen puroon. Purolla on aktiivinen joukko suojelijoita jotka yhdessä pelastuslaitoksen kanssa ovat puhdistivat öljyä pois. Puroa on muutenkin ennallistettu pitkään ja isolla työllä, toivottavasti se jatkossa säästyy ympäristövahingoilta!

Aurinkoisena maaliskuun päivänä puro oli kuitenkin kaunis ja iloinen, sen rannalla pajuissa oli pajunkissoja ja kivillä hyppeli koskikara. Koskikaran olen nähnyt melkein joka kerta kun olen nyt talvella puron lähistöllä lenkkeillyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun onnistuin nappaamaan siitä jonkinlaisen kuvan. Vikkelä veijari on hän.

Koskikarat ovat täällä todennäköisesti talvehtimassa; Google kertoi että ne pesivät pääasiassa pohjoisemmassa, pääasiassa Ruotsin ja Norjan puolella ja viettävät täällä vain talvikuukaudet. Hassua ajatella että joku lintu tulee tänne talvehtimaan. Mukava että tulee, koskikaraa on kiva bongailla sunnuntaikävelyllä. :)

.