Meillä ei ole mansikoita pakkasessa - mutta karhunvatukoita on!

Tänä kesänä mansikoiden hinnat olivat ihan hullun korkeat; viiden kilon laatikosta sai parhaimmillaan maksaa päälle 60 euroa täällä pääkaupunkiseudulla. Huuuuuh!!! Vaikka mansikat on ihania ja mielellään talvellakin noita kesän makuja maistelen, nyt jäi ensimmäistä kertaa mansikat pakastamatta. Saahan noita tarvittaessa kaupan pakastealtaastakin jos ihan hillitön mansikanhimo yllättää. Mutta jotain muuta spesiaalia pakkasentäytettä tuli hankittua.

Koska logiikkani kulkee välillä itsellenikin käsittämättömiä polkuja, päädyin mansikoiden sijaan ostamaan vielä mansikoitakin kalliimpia marjoja. Tämän kesän järjettömien mansikkahintojen ansiosta meillä on nyt siis pakkasessa muiden marjojen lisäksi pari kiloa karhunvatukoita. :)

Ns. mansikkarahoilla ostettiin myös mansikoita edukkaampia marjoja eli mustaherukoita. Että ei tässä nyt ihan tärviölle tullut marjakassaa tuhlattua kaiken maailma erikoisuuksiin. Kokonaisuudessaan siis mansikoista säästyneillä rahoilla meille hankittiin suoraan kotiovelle putsattuina toimitettuja karhunvatukoita (Kätevää! Herkkua! Hirrrmu kallista!) sekä marjatilalta itse poimittuja mustaherukoita (Edukasta! Ihania marjoja; miksei me tätä aikaisemmin keksitty?!). Olen itseasiassa aika tyytyväinen tähän ratkaisuun, tykkään ihan hulluna näistä molemmista marjoista eikä kumpaakaan mulla ole aiemmin talvivarastoissa ollutkaan. Ostomarjaa on pakkasessa suunnilleen saman verran kuin ennenkin, marjalajit vain vaihtuivat.

Mutta niihin karhunvatukoihin: tilasin marjat pääkaupunkiseudulla toimivasta marjatkotiin.fi -palvelusta. Firman bongasin jostakin kauppareissulla löytyneestä ilmoituksesta ja kävin kurkkaamassa nettisivuja. Mansikoita ensin meinasin mutta olivat siellä kilohinnaltaan vielä reilusti kalliimpia kuin mansikkakojuissa - ihan ymmärrettävää kun maksetaan myös kotiinkuljetuspalvelusta. Mutta siellä oli tarjolla myös karhunvatukkaa ja siitä se ajatus sitten jäi mielenpohjalle kummittelemaan, hinnasta huolimatta, sen verran harvoin näitä on muualla tarjolla ollut.

Olin aiemmin maistanut karhunvatukoita vain pari kertaa; joskus 15 vuotta sitten Budapestin reissulla suoraan puskasta (nam!) ja torilta ostetusta pikkupurkista (uhh, raakoja). Hiukan jännitti että ovatkohan nuo kotimaassa kasvatetut karhunvatukat ollenkaan makeita. Ja että minkälaista laatua sieltä nettipalvelusta mahtaa tulla noin ylipäätään.

Pettyä ei tarvinnut; marjat olivat ihanan kypsiä joka ikinen ja yhtään millään tavalla viallisia marjoja koko kahden ja puolen kilon erästä ehkä kaksi tai kolme kappaletta. Vau. Minusta aika hyvin kun kyse oli vielä noin pehmeistä marjoista. :) (Tuon alakuvan marjan rikoin ihan itse; piti tutkia että mitä siellä marjan sisällä on kun se ei ollutkaan ontto niin kuin vadelma.)

Karhunvatukka poikkeaa vadelmasta värin lisäksi myös siinä että marja ei ole ontto. Karhunvatukassa on tuollainen vaalea / hiukan vihertävä, pehmeä, miedonmakuinen sisusosio. 

Rasiallinen maisteltiin samantien ja tykkäsin kyllä. Vadelmalta nuo eivät maistu. Ovat melko mietoja mutta on niissä joku jännä ominasmakunsa - aika kiva minusta. Jostain syystä mulle tuli mieleen hiukan joku colajuoma, semmoisella raikkaalla ja tuoreella tavalla. xD

Marjatkotiin.fi :ssä kerrotaan myös miltä tilalta mitkäkin marjat tulevat. Nämä meidän karhunvatukat ovat peräisin Itä-Suomesta, Ruutiaisen puutarhalta Kiteeltä. Hyvin olivat marjat kasvaneet ja kypsyneet Karjalan kunnailla!

Pakastin nämä pusseihin, hiukan sokeria perään. Karhunvatukat kuulemma säilyttävät rakenteensa hyvin sulaessaankin, samaan tapaan kuin vadelmat. Syssymmällä se nähdään kun kaivan ekat marjat pakkasesta! :)


.