Omenatarhalla

Jos viime viikonlopun onkireissulla aurinko helli kaupunkiretkeilijöitä niin tämän viikonlopun omenaretkellä meitä ovat "hellineet" rankat sadekuurot! Helsingin kaupungin nykyisin omistamalla vanhalla omenatarhalla on näin syksyisin avointen ovien päivä jolloin kaupunkilaiset saavat tulla keräämään kukin kassillisen omppoja. Me ollaan tietty hyödynnetty mahdollisuuttta jo useampana vuotena, niin tänäkin vuonna, sateesta huolimatta. :)


Kerääjiä on aina paljon mutta kun isoja puita on 350 kappaletta, tyhjin käsin meidän ei ole tarvinnut lähteä. Tänä vuonna sato ei ollut parhaimmasta päästä; hedelmien määrä ei ollut runsain mahdollinen ja tänä vuonna rupikin hedelmiä on vaivannut. Eipä tuosta suurta haittaa ole; kuorimisen jälkeen omenat ovat oikein hyviä. Keittiössä odottaisikin nyt parikymmentä kiloa rupista kuorittavaa..! x) No, vähän kerrallaan niin kyllä tuosta helposti selvitään.

Olosuhteista johtuen retkelle ei lähdetty varsinaisesti riemua puhkuen kuten joskus aiempina vuosina. "Nää mädäntyneet omenat oon iljettäviä!!!" julisti ensimmäinen, ärhäkämmän luonteenlaadun saanut veljes vesisateessa omppuja keräillessään.

Toinen, leppoisamman luonteinen poika suhtautui rauhallisemmin - mutta huomasin kyllä passiivista vastarintaa h i t a a a a a n  kävelyvauhdin muodossa. Poika itse kiisti protestoivansa:  "Kävelen kyllä hitaasti mutta eteenpäin koko ajan!" Ovelaa ja näsäviisasta, sanon minä. x)

Kun sade loppui ja kohdalle osui erityisen nättejä omenoita tuottanut puu, oli meidän kaikkien fiilis kyllä jo vahvasti plussan puolella. Kannatti lähteä kuitenkin!

Musta on kyllä ihan huikeaa että on tuollainen kaikkien yheinen hedelmätarha. Omenatarha on Helsingin yliopiston entinen koetila 40-luvulta - puut ovat siis vanhoja ja tosi isoja. Varmasti ihana paikka myös omenoiden kukinta-aikaan!

Omenatarhalle on poimintapäivänä tuotu pöytiä ja penkkejä joten omia eväitä saa syödä omenapuiden katveessa ihan pöydän ääressä. Viereisessä kartanorakennuksessakin on aina ollut myynnissä kahvia ja jotain pientä syötävää.

Meillä oli tällä kertaa omat eväät mukana; viime vuonna kun kävi niin että pop-up -kahvion syötävät olivat ehtineet loppua ennen kuin ehdimme kahvitauolle joten päätettiin varautua omin eväin. Oikein mukavaa oli ulkosallakin istuskella ja ihmetellä lapsia kyydittävää heppaa, omenapuita ja ihmisvilinää ympärillä.

Mitä meillä näistä omenoista sitten tehdään? Suurin osa omenoista kuivataan. Pojat tykkäävät ottaa kuivattuja omenarenkaita evääksi päiväkodin (tai no, eskarin jo nykyään) retkille ja mulla on usein laukussa pieni pussillinen kuivattua omenaa nälkäkiukun varalle. Omenasosetta teen myös ja kuulemma ainakin kaksi piirakkaakin pitää tehdä. Eiköhän tuo onnistu. :)

.